Kulttuurin tuotanto keskittyy pääkaupunkiseudulle
- Varsinais-Suomi kakkosalue kulttuurin taloudessa
- Perinteinen joukkotiedotus ratkaisevassa roolissa
- Pk-seutu omassa sarjassaan intensiteettivertailussa
- Työllisyysintensiteetit kaikkialla korkeampia
- Keskittymisen vääjäämättömyys ja aluepolitiikka
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja:Aku Alanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 2/2010.
Kulttuurialojen rooli aluetaloudessa vaihtelee voimakkaasti.
Keskittyminen on voimakasta niin koko maan tasolla kuin myös
maakuntien sisällä.
_____________
Kulttuurin aluetaloudellista roolia voidaan mitata monilla mittareilla. Useimmiten alueiden vertailussa käytetään asukaslukuun suhteutettuja mittareita. Toisen näkökulman tarjoaa intensiteettivertailu, jossa mitataan kulttuurialojen suhteellista osuutta joko arvonlisäyksestä tai työllisyydestä alueittain.
Tärkeätä olisi verrata myös kotitalouksien kulttuuripalveluihin käyttämiä menoja alueellisesti. Kotitaloustiedustelussa olevat kulttuuristen palvelujen aluetiedot ovat kuitenkin pienempien maakuntien osalta puutteelliset monissa kulttuuripalveluissa. Siltä osin kuin tietoja on, voi sanoa, että alue-erot ovat huomattavasti pienemmät kulttuurin kulutuksessa kuin tuotannossa. Vuosituhannen vaihteessa tehdyssä EU-maiden vertailussa alue-erot kulttuurin kotitalouskulutuksessa olivat Suomessa silti keskimääräistä suuremmat. Sen jälkeen ei vastaavaa vertailua ole tehty.
Pääkaupunkiseudulla on kulttuurin tuotannossa hyvin dominoiva rooli, huomattavasti suurempi kuin vastaava rooli koko kansantaloudessa (Taulukko 1). Yli puolet kulttuurialojen tuottamasta arvonlisäyksestä syntyy pääkaupunkiseudulla. Vaikka osuus on suuri, tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Monilla tietointensiivisillä palvelualoilla toiminnan alueellinen keskittyminen pääkaupunkiseudulle on vieläkin suurempaa.
Kulttuurialan työllisten kohdalla keskittyminen pääkaupunkiseudulle ei ole läheskään niin suurta kuin arvonlisäyksessä (Taulukot 2 ja 3). Pääkaupunkiseudullahan sijaitsevat nimenomaan jalostusarvoltaan isot toimipaikat.
Taulukko 1. Pääkaupunkiseudun osuus kansantaloudessa ja kulttuurin taloudessa 2007, %
Koko kansantalouden arvonlisäyksestä | 30,9 |
Koko kansantalouden työllisistä | 25,5 |
Kulttuurialojen arvonlisäyksestä | 52,0 |
Kulttuurialojen työllisistä | 45,3 |
Suomen väkiluvusta | 19,0 |
Taulukko 2. Pääkaupunkiseudun osuus yli puolet arvonlisäyksestä 2007, % (keskittyneimmät kulttuuritoimialojen ryhmät)
Radio ja televisio | 78,9 |
Elokuvien tuotanto, jakelu ja esittäminen | 73,1 |
Äänitteet | 70,7 |
Kirjojen kustantaminen ja kauppa | 69,2 |
Taidekorkeakoulut ja kulttuurihallinto | 66,4 |
Mainonta | 65,9 |
Kulttuuritapahtumien järjestäminen ja siihen liittyvä toiminta |
65,6 |
Huvipuistot, pelit sekä muu viihde ja virkistys | 64,2 |
Arkkitehti- ja taideteollisuussuunnittelu | 53,1 |
Soitinten valmistus ja kauppa | 51,4 |
Sanoma- ja aikakauslehdet ja uutistoimistot | 50,4 |
Taulukko 3. Pääkaupunkiseudun osuus kulttuurin työllisistä 2007, %
Toimialaryhmät | |
Radio ja televisio | 72,8 |
Taidekorkeakoul. ja kulttuurihallinto | 65,7 |
Elokuvien tuotanto, jakelu ja esittäminen | 57,8 |
Kirjojen kustantaminen ja kauppa | 56,9 |
Mainonta | 55,9 |
Äänitteet | 54,8 |
Kulttuuritapahtumien järjestäminen ja siihen liittyvä toiminta |
50,4 |
Arkkitehti- ja taideteollisuussuunnittelu | 48,2 |
Huvipuistot, pelit sekä muu viihde ja virkistys | 44,1 |
Sanoma- ja aikakauslehdet ja uutistoimistot | 43,7 |
Taiteilija-, näyttämö- ja konserttitoiminta | 41,5 |
Soitinten valmistus ja kauppa | 38,4 |
Taide- ja antiikkiliikkeet | 35,5 |
Valokuvaus | 32,7 |
Viihde-elektroniikan valmistus ja kauppa | 32,5 |
Muu painaminen ja siihen liittyvä toiminta | 29,2 |
Kirjastot, arkistot ja museot yms | 27,0 |
Varsinais-Suomi kakkosalue kulttuurin taloudessa
Varsinais-Suomi on pääkaupunkiseudun lisäksi ainoa alue, jossa maakunnan kulttuurin sekä arvonlisäys- että työllisyysosuus ovat suurempia kuin alueen osuus kansantaloudesta. Voi siis sanoa, että pääkaupunkiseutu ja Varsinais-Suomi ovat ainoina alueina maassamme erikoistuneet kulttuurin tuotantoon. Varsinais-Suomen kulttuurisessa roolissa kaikkein tärkein ala on painotuotanto, jonka kulttuuripitoisuudesta voidaan toki aina keskustella.
Kulttuurin ja joukkoviestinnän kaikkien toimialojen arvonlisäys asukasta kohden oli suurinta pääkaupunkiseudulla, runsaat 2 500 euroa. Seuraavina olivat Ahvenanmaa (noin 1 000 euroa) ja Varsinais-Suomi (noin 940 euroa). Ahvenanmaan sijoitus johtuu rahapelitoiminnan suuresta koosta.
Kaikki muut maakunnat jäivät vuonna 2007 alle koko maan keskiarvon, joka oli runsaat 930 euroa. Pienintä asukaskohtainen arvonlisäys kulttuurissa oli Kainuussa (runsaat 300 euroa).
Alueelliset erot pääkaupunkiseudun ulkopuolisten alueiden kesken ovat suhteellisen pieniä sekä arvonlisäyksessä että työllisyydessä.
Perinteinen joukkotiedotus ratkaisevassa roolissa
Sanoma- ja aikakausilehtien tekeminen on lähes kaikissa maakunnissa tärkein kulttuurin alue rahassa ja työllisyydessä mitattuna. Muutamalla alueella kuten Etelä-Savossa, Keski-Suomessa ja Varsinais-Suomessa sekä Pohjois-Karjalassa painaminen on lehtien kustantamistakin tärkeämpi tekijä (Taulukko 4). Perinteinen joukkotiedotus on siis alue, josta suomalainen kulttuuri edelleen saa ainakin euroissa mitattuna voimansa.
Ahvenanmaa on kiinnostava poikkeus säännöstä kuten useimmilla muillakin ilmiöalueilla, siellä viihde on ylivoimaisesti tärkein ala johtuen alueen omasta rahapeliyhtiöstä.
Taulukko 4. Lehtien kustantamisen ja painamisen osuus kulttuurin arvonlisäyksestä maakunnittain 2007, %
Etelä-Savo | 64,0 |
Itä-Uusimaa | 62,1 |
Kanta-Häme | 57,3 |
Pohjois-Karjala | 56,9 |
Keski-Suomi | 55,0 |
Satakunta | 54,1 |
Varsinais-Suomi | 48,7 |
Keski-Pohjanmaa | 48,5 |
Etelä-Pohjanmaa | 48,0 |
Kymenlaakso | 46,3 |
Pohjois-Pohjanmaa | 44,6 |
Pohjois-Savo | 43,6 |
Pohjanmaa | 41,2 |
Etelä-Karjala | 41,1 |
Pirkanmaa | 40,6 |
Koko maa | 40,4 |
Päijät-Häme | 36,9 |
Kainuu | 35,6 |
Pääkaupunkiseutu | 35,1 |
Muu Uusimaa | 32,3 |
Lappi | 31,2 |
Ahvenanmaa | 29,3 |
Pk-seutu omassa sarjassaan intensiteettivertailussa
Kulttuurin alueellista roolia mitataan myös ns. intensiteettimittareilla eli vaikkapa kulttuuristen alojen osuudella maakunnan arvonlisäyksestä (alue-bkt:sta). Suomi voidaan jakaa kolmeen tai neljään luokkaan kulttuuri-intensiteetin mukaan. Pääkaupunkiseutu erottuu täysin omaan luokkaansa reilusti yli 5 prosentin osuudellaan (Kartta 1). Tilanne on hyvin samantyyppinen useimmissa Euroopan maissa.
Kartta 1. Kulttuurialojen osuus alueen koko arvonlisäyksestä 2007
Vuoden 2007 aluerajat. Lähde: Tilastokeskus
Pääkaupunkiseudun korkea intensiteetti johtuu siitä, että alueelle ovat keskittyneet perinteisen joukkotiedotuksen isojen toimipaikkojen lisäksi myös jalostusarvoltaan suuret audiovisuaalisen kulttuurin ja muotoilun alat. Jälkimmäisten alojen arvonlisäyksestä syntyy yli puolet pääkaupunkiseudulla.
Toinen maan keskitason ylittävä maakunta on Varsinais-Suomi, jossa erityisesti Turku on perinteinen kulttuurialue. Vaikka Varsinais-Suomen kokonaistaloudellinen painoarvo jää hieman jälkeen Pirkanmaasta, on kulttuurin sekä suhteellinen että absoluuttinen merkitys siellä selvästi Pirkanmaata suurempi.
Kolmanteen ryhmään kuuluvat 2,5 prosentin osuuden ylittävät Hämeen maakunnat, Ahvenanmaa sekä Etelä-Savo. Ahvenanmaan sijoitus selittyy lähes yksinomaan rahapelitoiminnalla.
Etelä-Savon sijoitusta selittää ennen kaikkea alueen muuhun kokoon nähden suuri painoala ja osin myös muun perinteisen joukkotiedotuksen merkitys. Savonlinnan Oopperajuhlien kaltaisilla seikoilla on sittenkin aika vähän vaikutusta. Etelä-Savon intensiteettiä nostaa toki myös alueen suhteellisen pieni alue-bkt. Intensiteettimittariinhan vaikuttaa sekä osoittajan että nimittäjän koko.
Häntäpäässä sijaitsee Etelä-Karjala, jossa ei juuri ole taloudellisesti merkittävää kulttuurista toimintaa. Lisäksi alueen talouden rakenne painottuu edelleen perinteisesti jalostusarvoltaan suureen metsätalouteen. Toinen peräpään ryhmä koostuu alueista, joissa ei ole suuria kaupunkeja eikä isoja kulttuurisen toiminnan yksiköitä.
Työllisyysintensiteetit kaikkialla korkeampia
Työllisyyden kulttuurista intensiteettiä voidaan laskea samalla tavalla eli alueen kulttuuristen alojen työntekijöiden osuudella kaikista alueen työllisistä. Kulttuurialojen työllisyyden intensiteetti on kaikilla alueilla selvästi suurempi kuin arvonlisäysintensiteetti (Kartta 2). Keskimäärin ero on yksi prosenttiyksikkö työllisyyden hyväksi. Tämä johtuu siitä, että kulttuuri on yleensä varsin työvoimaintensiivistä toimintaa.
Kartta 2. Kulttuurialojen osuus alueen kaikista työllisistä 2007
Vuoden 2007 aluerajat. Lähde: Tilastokeskus
Pääkaupunkiseudulla tärkeimmät kulttuurin työllistäjät eroavat selvästi muista alueista. Suurimmat alaryhmät ovat mainonta, arkkitehti- ja muotoilupalvelut, radio- ja televisiotoiminta sekä kulttuuritapahtumien järjestäminen.
Suurin ero työllisyyden hyväksi verrattuna arvonlisäysosuuteen on Itä-Uudellamaalla, jonka kulttuurinen työllisyysindeksi ainoana ylittää koko maan keskiarvon pääkaupunkiseudun lisäksi. Perinteisen, painetun joukkotiedotuksen iso rooli Itä-Uudellamaalla on tärkein selittävä tekijä: puolet alueen kulttuurin työllisistä toimii näillä aloilla.
Alueiden järjestys on työllisyysintensiteetin osalta suurin piirtein sama kuin arvonlisäyksen kohdalla. Varsinais-Suomi kuitenkin jää työllisyysintensiteetin vertailussa maan keskiarvon alle ja Itä-Uudenmaan taakse kolmanneksi. Painetulla joukkoviestinnällä on Varsinais-Suomessakin iso merkitys, kuitenkin vain neljännes maakunnan kulttuurin työllisistä toimii perinteisen joukkotiedotuksen parissa.
Keskittymisen vääjäämättömyys ja aluepolitiikka
Jos keskittymistä pidetään liiallisena, joudutaan miettimään, voiko asialle ylipäätään tehdä jotain. Kulttuurin kehitys kun seuraa muun talouselämän kehitystä joka tapauksessa.
On monia aloja, joissa Suomen kokoisessa maassa ei yksinkertaisesti voi olla monta keskusta. Audiovisuaalinen tuotanto on hyvä esimerkki tästä. TV-yhtiöiden toiminta on hyvin keskittynyttä, ja on vaikea kuvitella, miten tilanne voisi muuttua.
Kun Suomessa on tilaa vain yhdelle isolle toimijalle, se sijaitsee lähes väistämättä pääkaupunkiseudulla. Kulttuurihallinto on esimerkki tästä.
Alueellisen tasa-arvon näkökulmasta voi olla tyytyväinen, jos keskittymiskehitys ei enää tästä etenisi - tai ei ainakaan enempää kuin yleinen keskittymiskehitys. Tähänkin pääsemiseksi alueiden oma toiminta on tärkeätä. Jos niissä ei ole aitoa pohjaa kulttuuriselle tuotannolle, ei voimakkaallakaan kulttuuripolitiikalla voi kovin paljon vaikuttaa.
Alueiden välisen keskittymisen lisäksi myös alueiden sisäinen keskittyminen maakunnan 'pääkaupunkiin' on monissa tapauksissa hyvin suurta - suhteellisesti jopa suurempaa kuin alueiden välillä.
Kansainvälisesti vertaillen Suomen tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Useimmissa EU-maissa kulttuurin tuotanto ja työllisyys on hyvin keskittynyttä. Toki on myös maita kuten Saksa, joissa on monta keskusta maan liittovaltioluonteesta johtuen.
Artikkeli perustuu kansantalouden tilinpidon kulttuurisatelliitin aluepilotin 2001-2007 tietoihin. Kulttuurialoiksi luettiin siinä vajaat 60 toimialaa pääosin kokonaan mutta joidenkin alojen osalta vain osittain. Tulevaisuudessa siirryttäessä uuteen toimialaluokitukseen (ns. TOL-2008) kulttuurialojen lukumäärä tulee tarkentumaan ja kasvamaan.
Päivitetty 15.4.2010