Maidenvälisiä ajankäyttövertailuja on kehitettävä kansainvälisenä yhteistyönä

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Heli Jeskanen-Sundström on Tilastokeskuksen pääjohtaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2010.

Ajankäyttötutkimuksista on tullut sosiaali- ja taloustutkimuksen merkittävä tietolähde. Erityisen ajankohtaisia ajankäyttötutkimuksen käyttöalueita ovat kotitaloustuotannon arvon mittaaminen ja köyhyystutkimus. Ajankäyttötutkimusten kehittäminen tähtää ennen kaikkea kansainvälisten vertailujen parantamiseen. Tämä työ edellyttää tutkimuskohteiden priorisointia ja vahvaa kansainvälistä panostusta.

Ajankäyttötutkimuksista on tullut modernin tilastoinnin olennainen osa. Niitä on tehty 1900-luvun alkuvuosilta lähtien niin Yhdysvalloissa ja Britanniassa kuin entisessä Neuvostoliitossakin. Nykyisin kiinnostus tutkimuksia kohtaan on runsasta. Useat tilastovirastot ovat toteuttaneet ajankäyttötutkimuksia suhteellisen säännöllisesti noin kymmenen vuoden välein. Myös kehittyvät maat ja kasvavat taloudet alkoivat tehdä omia tutkimuksiaan viime vuosikymmenellä.

Ensimmäiset maidenväliset vertailut tehtiin 1960-luvun lopulla. Euroopan maissa alettiin kiinnittää 1990-luvulla vakavampaa huomiota ajankäyttötutkimusten sisällön ja aineistonkeruun menetelmien harmonisointiin.

Käsittelen aluksi syitä, jotka ovat herättäneet kiinnostuksen ajankäyttötutkimuksia kohtaan, ja esittelen kaksi maailmanlaajuisesti kiinnostavaa tutkimusalaa. Artikkelissa esitellään myös ajankäyttötutkimusten kansainvälisiä harmonisointipyrkimyksiä ja niiden tuottamia tuloksia. Lopuksi tarkastelen ajankäyttötutkimuksen tärkeimpiä kehittämistarpeita.

Poliitikot ja tutkijat ovat kiinnostuneita ajankäyttötutkimuksesta

Ajankäyttötutkimukset tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia monia tärkeitä yhteiskunnallisia ilmiöitä. Sen vuoksi kiinnostus ajankäyttötutkimuksia kohtaan on lisääntynyt, ja niiden toteuttaminen on yleistynyt eri puolilla maailmaa.

Ajankäyttötutkimuksia on voitu käyttää hyödyksi yhteiskuntapoliittisia tavoitteita asetettaessa ja politiikan tuloksia arvioitaessa. Harmonisoidun eurooppalaisen ajankäyttötutkimuksen (HETUS) keskeiset tavoitteet antavat käsityksen nykyisten tutkimusintressien moninaisuudesta kehittyneissä maissa. (Guidelines... 2000.)

Eurostatin mukaan (mt.) tärkeä tavoite on kansantalouden tilinpidon tietojen täydentäminen ajankäyttötutkimuksiin perustuvien kotitaloustuotannon satelliittitilien avulla. Ajankäyttötutkimukset ovat avuksi työaikapolitiikan kehittämistyössä; ne tuottavat luotettavaa tietoa työhön käytetystä ajasta, kun uudenlaiset joustavat ja yksilöllistyneet työaikamuodot - muun muassa etätyö - yleistyvät.

Myös tasa-arvo- ja perhepolitiikkaa kehitettäessä voidaan hyödyntää tietoja kotityön ja naisten lisääntyvän työmarkkinaosallistumisen suhteesta. Lisäksi ajankäyttötietojen avulla voidaan analysoida työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä muun muassa lastenhoidon, vammaisten ja pitkäaikaisesti sairaiden perheenjäsenten sekä sukulaisten hoidon järjestämistä.

Ajankäyttöä koskevilla tiedoilla on merkitystä myös ikäpolitiikkaa kehitettäessä. Ajankäyttötietojen perusteella voidaan analysoida esimerkiksi seniorikansalaisten vapaaehtoistyötä ja heidän osallistumistaan arkielämän toimintoihin. Tiedon tuottaminen päivittäisistä matkoista ja liikkumismuodoista palvelee liikennepoliittisia tarpeita; tiedot kulttuuriosallistumisesta sekä vapaa-ajan toiminnoista puolestaan palvelevat kulttuuripoliittista päätöksentekoa. (Guidelines... 2000.)

Sivun alkuun

Ajankäyttötutkimuksen pitkä perinne

Kehittyneiden maiden kansalliset tutkimusintressit ovat hyvin samantapaisia. Britannia on ajankäyttötutkimusten johtavia maita maailmassa, ja maan talous- ja sosiaalitutkimuksen neuvosto (ESRC) on talous- ja sosiaalitieteellisen tutkimuksen keskeinen rahoittaja ja kouluttaja. Neuvoston kiinnostus kohdistuu Britannian ja sen kansalaisten taloudellisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun tutkimiseen. Neuvosto suosii erityisesti vertailevaa ja kansainvälisesti suuntautunutta tutkimusta.

ESRC:n tutkimuskeskus (MISOC) keskittyy sekä keräämään että analysoimaan ajankäyttöä koskevia tietoja. Sen tutkimusaloihin kuuluvat sukupuoli ja ajankäyttö, ajankäyttö ja kansantalouden tilinpito sekä ajankäyttö ja elinvaihe. Lisäksi MISOC tekee laatuanalyysejä ja kokoaa kansainvälisesti ja ajallisesti vertailtavissa olevia tiedostoja.

Oxfordin yliopistossa sijaitsevalla ajankäyttötutkimuskeskuksella (CTUR) on tutkimusohjelma, joka keskittyy sekä metodologiseen että sisällölliseen tutkimukseen. Metodologisten aiheiden joukkoon kuuluvat ajankäytön analysoinnin innovaatiot ja ajankäyttötutkimuksen metodologisen kehityksen dokumentointi 150 vuoden ajalta. Sisällölliset tutkimukset ovat liittyneet ajankäytön kohdentumiseen, kotitalouden tilinpitoon sekä naisten ja miesten palkkojen, puolisoiden ajankäytön ja eri maiden aikapolitiikkojen eroihin.

Myös Kanadalla ja Yhdysvalloilla on pitkät ajankäyttötutkimuksen perinteet. Suomessakin tehtiin jo 1930- ja 1940-luvuilla eri väestöryhmiä kuten koululaisia ja maalaisemäntiä koskevia ajankäyttötutkimuksia. Myöhemmin Suomessa on tutkittu esimerkiksi opiskelijoiden, vuorotyöläisten, metallityöntekijöiden, maanviljelijöiden ja lapsiperheiden ajankäyttöä.

Yleisradio teki 1960- ja 1970-luvuilla koko väestöä koskevia ajankäyttötutkimuksia ohjelmapoliittista suunnittelutyötään varten. Tilastokeskuksen vuoden 1971 kotitaloustiedustelu sisälsi kulutusmenoja koskevien tietojen lisäksi ajankäyttötietoja. Ensimmäisen varsinaisen ajankäyttötutkimuksensa Tilastokeskus teki vuonna 1979. Sen jälkeen tutkimus on toistettu kolmesti vuosina 1987-1988, 1999-2000 ja 2009-2010.

Sivun alkuun

Kotitaloustuotannon arvon mittaaminen

Maailmanlaajuisesta näkökulmasta kaksi tutkimushanketta on erityisen ajankohtaisia: kotitaloustuotannon arvon mittaaminen ja köyhyys, erityisesti köyhyyden naisistuminen.

Kansantalouden tilinpitojärjestelmän kansainvälinen suositus vuodelta 1993 (SNA93) rohkaisi ensimmäistä kertaa mittaamaan markkinattoman kotitaloustuotannon arvon niin sanotun satelliittitilin muodossa. Suosituksen käyttöönoton jälkeen yhä useampi maa on tuottanut koelaskelmia, jotka ovat perustuneet kansainvälisen tilastoyhteisön kehittämiin menetelmiin. Eurostat julkaisi oman ehdotuksensa kotitalouden satelliittitilin metodologisiksi linjoiksi vuonna 2003 (Household... 2003). Suomen panos Eurostatin suosituksen laatimiseen oli merkittävä. Myös OECD (Society... 2009) on työskennellyt aktiivisesti kehittääkseen menetelmiä ja suuntaviivoja markkinattoman toiminnan mittaamiseksi.

Kotitalouden satelliittitili (Household satellite accounts, HSA) mittaa ja kuvaa kotitalouksien omaan lopulliseen kulutukseensa tuottamia tavaroita ja palveluita. Näin se pyrkii tekemään näkyväksi kotitalouksien markkinattoman tuotannon, joka on vain osittain mukana kansantalouden tilinpidossa. Se mahdollistaa laajennetun kansantalouden tilinpidon laskennan siten, että siihen sisältyvät sekä ydintilit että kotitaloustuotanto. Ajankäyttötiedot muodostavat HSA:n laadinnan perustan.

HSA:n avulla on mahdollista tutkia kulutuskäyttäytymisen muutosten vaikutuksia talouskehitykseen ja -suhdanteisiin pitkällä aikavälillä. HSA:n antama tieto voi parantaa ymmärrystämme työmarkkinoiden muutoksista kuten naisten lisääntyvästä työhön osallistumisesta. HSA on merkittävä tietolähde myös silloin, kun tehdään erilaisten talouksien välisiä tuotantovertailuja.

Yhdysvaltalainen tutkimustiimi on ehdottanut uusia tutkimusaiheita. Sen mukaan ajankäyttötietoja voitaisiin kotitalouksien tuotantotilien lisäksi käyttää arvioitaessa ajankäytön vaikutuksia taloudessa esimerkiksi silloin, kun analysoidaan tavaroiden ja palvelusten kulutuskysyntää. Tiimi pani myös merkille, että satelliittitilien avulla on mahdollista tuottaa myös kotitaloustuotannon panos-tuotoslaskelmia sekä selvittää kotitaloustuotannon suhdannevaihtelua ja köyhyysvaikutuksia. (Landefeld ym. 2009.)

Yhdysvaltalaisten tutkijoiden ajatukset noudattavat Stiglitzin komission raportissa (Stiglitz ym. 2009) esitettyjä näkemyksiä. Nobelistien ja professoreiden Joseph Stiglitzin ja Amartya Senin johtama komissio päätyi siihen, että kansantalouden tilinpitoa tulisi täydentää erityisesti kotitaloussektoria koskevilla lisäerittelyillä, jotta saataisiin kattava kuva ihmisten elämänlaadusta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Komissio esitti muun muassa ajallisesti ja kansainvälisesti vertailtavien ajankäyttötutkimusten säännöllistä toteuttamista.

Sivun alkuun

Köyhyys ja ajankäyttö

Ajankäyttötutkimukset tuottavat hyödyllistä tietoa köyhyyden analysoimiseen erityisesti tasa-arvonäkökulmasta. Yhä useampi kehittyvä maa onkin viime vuosikymmeninä tehnyt ajankäyttötutkimuksia. Kansallisesti edustavia tutkimuksia ovat tehneet Intia, Nepali, Benin, Nigeria, Etelä-Afrikka, Madagaskar ja Mauritius. Joissakin maissa kuten Ghanassa, Guineassa, Malawissa, Mauritaniassa ja Sierra Leonessa ajankäyttöä koskevia moduuleita on lisätty elintasotutkimuksiin.

Useimmat köyhyystutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että pienet tulot tai vähäinen kulutus ovat vain osa köyhyyden monista ulottuvuuksista. Muihin ulottuvuuksiin kuuluvat esimerkiksi vähäiset kyvykkyydet (capabilities), haavoittuvuus, syrjäytyminen ja marginalisoituminen. Monissa viimeaikaisissa tutkimuksissa ajankäyttötiedot ovat lisänneet ymmärrystä köyhyydestä.

Maailmanpankin julkaisemassa työpaperissa tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota "aikaköyhyyteen" Saharan etelänpuolisessa Afrikassa (Gender... 2006). Myös intialainen professori Indira Hirway (2008) on esittänyt kiinnostavia mahdollisuuksia muuttaa käsityksiä köyhyydestä ajankäyttötutkimusten perusteella.

Indira Hirwayn (mt.) mukaan köyhyyden ajankäyttöulottuvuudessa on kaksi pääkomponenttia: köyhien epäsuotuisa ajankäyttö ja aikastressi (aikaköyhyys, time powerty). Aikaköyhyys tarkoittaa sitä, että ihmisillä ei ole riittävästi lepo- eikä vapaa-aikaa. Tämä johtuu siitä, että palkallinen tai palkaton työnteko kuten veden ja polttopuiden noutaminen vievät suuren osan ajasta. (Gender... 2006.)

Sivun alkuun

Aikaköyhyys lisää köyhyyden siirtymistä sukupolvelta toiselle

Monien tutkimusten mukaan aikaköyhyys on kehittyvissä maissa yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa. Tiedot ajankäytöstä mahdollistavat köyhyyden tarkastelun kotitalouden sisällä ja köyhyyden naisistumisen analysoinnin.

Tiedot Intian ajankäyttötutkimuksesta erityisesti köyhien osalta paljastavat, että köyhien ajankäyttötavat näyttävät lisäävän köyhyyttä. Indira Hirway osoittaa, että köyhien epäsuotuisa ajankäyttö estää köyhyydestä vapautumisen. Runsas palkaton työ välttämättömien elinehtojen ylläpitämiseksi merkitsee myös sitä, että koulutuksen hankkimiseen sekä osaamisen ja taitojen kehittämiseen jää vähemmän mahdollisuuksia. Köyhien kotitalouksien palkattoman työn taakka näyttää vähentävän myös seuraavien sukupolvien koulutus- ja kehittymismahdollisuuksia, jolloin köyhyys todennäköisesti siirtyy seuraavallekin sukupolvelle.

Indira Hirwayn johtopäätös on seuraava: "Tuloköyhyys ja aikaköyhyys vahvistavat todennäköisesti toisiaan muodostaen köyhyyden noidankehän. Köyhyyteen liittyy epätarkoituksenmukainen ajankäyttö, aikastressi, vähäiset kyvyt ja heikko tuottavuus, ja ne puolestaan aiheuttavat köyhyyteen juuttumista."

Tutkijat ovat analysoineet köyhyyden piirteitä vähiten kehittyneissä maissa ajankäyttötutkimusten avulla. Maailmanpankin raportti pitää aikaköyhyyden tutkimusta hyvin arvokkaana myös käytännön poliittisten johtopäätösten kannalta, koska tämänkaltainen tutkimus voi auttaa selvittämään Afrikan maiden mahdollisuuksia ja rajoituksia saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteita. Ajankäyttötutkimusten tulokset voivat edistää köyhyyden vähentämistä valaisemalla mahdollisten köyhyyden vähentämistoimenpiteiden kohteita. Niitä voidaan myös käyttää kehitettäessä konkreettisia ja käytännönläheisiä toimenpiteitä ja strategioita. (Gender... 2006.)

Sivun alkuun

Kansainvälisen vertailtavuuden eteen tehdään töitä

Ajankäyttötutkimuksia tehtiin vain satunnaisesti 1960-luvun lopulle asti, jolloin monikansallinen vertaileva ajankäyttötutkimushanke (Multinational comparative time-budget research project) toteutettiin 12 maan kaupungeissa (The use of time, 1972). Hankkeessa tehtiin pioneerityötä vertailevan ajankäyttötutkimuksen tarpeisiin kehittämällä tiedonkeruun ja tietojen analysoinnin menetelmiä.

Professori Jonathan Gershuny aloitti Bathin yliopistossa 1980-luvun alussa Sally Jonesin kanssa monikansallisen ajankäyttötutkimuksen (MTUS) tietokannan rakentamisen. Nykyisin tietokanta, jota ylläpidetään Oxfordin yliopiston ajankäyttötutkimuksen keskuksessa, sisältää noin 60 tiedostoa 22 maasta.

Työ tuoreimpien eurooppalaisten, yhdysvaltalaisten ja muiden maiden kansallisten ajankäyttötutkimusten tietojen liittämiseksi tietokantaan on käynnissä. MTUS:lla on keskeinen merkitys tiedostojen harmonisoinnissa, ja lisäksi se on sosiaali- ja taloustutkimuksen tärkeä tietolähde. Tutkijat ympäri maailman käyttävät tietokantaa laajalti tutkimustyössään.

Varhain 1990-luvulla eurooppalaiset tilastoviranomaiset havaitsivat tarpeen lisätä kansallisten ajankäyttötutkimusten vertailtavuutta. Tutkimusten yhtenäistäminen perustui EU- ja Efta-maiden kansallisten ajankäyttötutkimusten yksityiskohtaiseen analyysiin. Harmonisointityön kuluessa otettiin huomioon kansainvälisten järjestöjen ja tutkijoiden kommentteja; lisäksi konsultoitiin relevantteja EU:n komission osapuolia.

Harmonisoidun tutkimuksen testaamiseksi tehtiin pilottitutkimuksia useassa Euroopan maassa. Niitä koskeva raportti sisälsi noin kymmenen maan tulokset. Ensimmäinen versio EU:n ajankäyttötutkimuksia koskevasta suosituksesta (Guidelines... 2000) julkaistiin vuonna 2000 ensimmäisiä harmonisoituja tutkimuksia varten, ja se päivitettiin vuonna 2008 parhaillaan toteutettavaa toista tutkimuskierrosta varten. Eurostatin rahoituksella Suomen ja Ruotsin tilastovirastot tuottivat tiedonkäyttäjille maksuttoman verkkotietotokannan, joka sisältää tietoja 15 maasta.

Euroopan lisäksi ajankäyttötutkimusten menetelmien harmonisointipyrkimyksiä on ollut melko vähän. Jonkin verran tietoa on saatavissa YK:n tilasto-osaston (UNSD) ja YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) verkkosivuilta.

YK:n tilasto-osaston verkkosivut sisältävät tietoja 62 maan kansallisten ajankäyttötutkimusten metodologisista perusratkaisuista. Sivuilla on myös kaksi ajankäyttötutkimusten toteuttamista ja toimintoluokituksia käsittelevää opasta (Guide to producing statistics on time use: Measuring paid and unpaid work; Trial international classification of activities for time-use statistics, ICATUS).

Viimeksi mainittuun oppaaseen sisältyy kiinnostava artikkeli, joka julkaistiin vuonna 1998. Artikkelissa Grace Bediako ja Joann Vanek kuvaavat yksityiskohtaisesti ICATUSluokitukseen liittyvää työtä. Ehdotetun luokituksen taustalla oleva päätavoite on tuottaa rakenne, joka on yhdenmukainen SNA:n käsitteellisen kehikon kanssa. Lisäksi halutaan varmistaa vertailtavuus muiden olemassaolevien ajankäyttöluokitusten kanssa.

Artikkelissa pohditaan tarvetta kehittää luokitus, joka palvelisi ajankäyttötutkimusten toteuttamista sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa. ICATUS-työ ei ole kuitenkaan edennyt; esitetty kritiikki kohdistuu ennen kaikkea luokituksen liialliseen yksityiskohtaisuuteen.

Sivun alkuun

Harmonisointi edellyttää tutkimusalueiden priorisointia

On hämmästyttävää, että ajankäyttötutkimuksista ei ole kansainvälisiä metodologisia suosituksia tai ohjeita. Toisin kuin monet muut perustilastot, harmonisoidut ajankäyttötutkimukset eivät yleensä ole saatavilla kansainvälisistä tilasto-organisaatioista. Eurooppaa lukuun ottamatta ajankäyttötutkimusten harmonisointi on jätetty tutkimuslaitosten huoleksi.

Koska ajankäyttötutkimusten menetelmiä ei ole harmonisoitu maailmanlaajuisesti, kansallisesti tuotettuja aineistoja ei voida käyttää vertailututkimuksiin - ellei niihin ole liitetty metadataa, joka kuvaa täsmällisesti kansallista metodologiaa. MTUS tekee alan pioneerityötä, tosin kansallisten ajankäyttötutkimusten harmonisointi toteutetaan jälkikäteen (ex post). Itse asiassa HETUS on tällä hetkellä tärkein monikansallinen ajankäyttötutkimus, joka on harmonisoitu etukäteen (ex ante).

Vuonna 2009 OECD julkaisi kiinnostavan vertailututkimuksen Measuring Leisure in OECD Countries (Society at a Glance 2009). Tutkimuksessa tarkastellaan kahdeksantoista enimmäkseen maailman rikkaimpiin kuuluvan jäsenmaan ajankäyttötutkimuksia. Tutkimus sisältää liitteen, jossa kuvataan lähdetietoja eli jäsenmaissa koottuja ajankäyttötutkimuksia ja suurimpia maidenvälisiä eroja.

Tärkeimmät OECD:n tutkimuksessa listatut erot koskevat otoksen suunnittelua, toimintojen luokituksia, päiväkirjapäivien lukumäärää, tutkimusajankohtaa sekä samanaikaisten toimintojen ja puolisoiden toimintojen merkitsemistä. Kaikilla näillä tekijöillä on vaikutusta tiedon käyttökelpoisuuteen vertailututkimuksissa.

Ajankäyttötutkimusten harmonisointia vaikeuttaa se, että tietotarpeet ovat hyvin monentyyppisiä. Voidaankin kysyä, tulisiko tutkimuksen keskeisimmät alueet priorisoida, olisiko priorisointi mahdollista ja voitaisiinko harmonisointi rakentaa tämänkaltaisen konsensuksen varaan.

Avoin kysymys on myös se, kuinka paljon ajankäyttötutkimusten harmonisoinnissa pitäisi ottaa huomioon kehittyneiden ja kehittyvien maiden välisiä eroja; esimerkiksi luku- ja kirjoitustaito vaikuttaa suuresti ajankäyttötutkimuksen menetelmiin. Kun tutkimuksia on jo toteutettu useassa kehitysmaassa, alkaa olla riittävästi kokemusta selvittää tätä kysymystä ja löytää sopiva tapa jatkaa maailmanlaajuista metodologista työtä.

Ajankäyttötutkimuksista on tulossa yhä tärkeämpi talous- ja sosiaalitilastojen ja tutkimusten tietolähde kaikkialla maailmassa. Aika saattaa olla kypsä aloittaa keskustelu siitä, olisiko ajankäyttötutkimuksille mahdollista laatia kansainvälisiä suosituksia. Eurostatin julkaisema ajankäyttötutkimussuositus HETUS ja YK:n tilasto-osaston ajankäyttöluokitus sekä maiden omat kokemukset saattavat luoda hyvän perustan maailmanlaajuiselle työlle.

Ajankäyttötutkimusten tekeminen on hyvin kallista, eikä rikkaimmillakaan mailla ole mahdollisuutta tehdä niitä kovin usein. Kehittyvien maiden rahoitusongelmat ja käytännön ongelmat, jotka liittyvät ajankäyttötutkimusten jatkamiseen ja laajentamiseen, ovat vielä suuremmat.

Kansainväliset tilasto-organisaatiot eivät ole kyenneet kohdentamaan resursseja harmonisointityöhön, suunnittelemaan yhtenäisiä suosituksia tai antamaan maille hyödyllisiä ohjeita. Pienenevien budjettien ja kansallisten tilastovirastojen riittämättömän rahoituksen maailmassa jää avoimeksi, miten nämä resurssirajoitukset voidaan ratkaista.

Artikkeli perustuu esitelmään, joka pidettiin kolmannessa OECD:n järjestämässä Maailmanfoorumissa "Statistics, Knowledge and Policy" Busanissa, Koreassa 27.10.2009.

Lähteet:

Bediako, G. - Vanek, J. 1998. Trial International Classification of Activities for Time-Use Statistics. Paper presented at the International Conference on Time Use. University of Luneberg. April 1998.
CTUR (The Centre for Time Use Research). Saatavissa: http://www.timeuse.org.
Gender, Time Use, and Poverty in Sub-Saharan Africa (2006). Toim. C. Mark Blackden and Quentin Wodon. World Bank Working Paper NO. 73.
Guidelines on Harmonised European Time Use Surveys (2000). Eurostat. September 2000.
Hirway, I. 2008. Understanding Poverty. Insights Emerging from Time Use of the Poor. Paper presented at the IAFFF Summer Conference. Rome. June 2008.
Household Production and Consumption (2003). Proposal for a Methodology of Households Satellite Accounts. Task force report for Eurostat. Unit E1. Luxembourg.
Landefeld, S. J. - Fraumeni, B. M. - Vojtech, C. M. 2009. Accounting for Household Production. A Prototype Satellite Account Using the American Time Use Survey. Review of Income and Wealth 2/2009.
MISOC (The ESRC Research Centre on Micro-social Change). Saatavissa: http://www.iser.essex.ac.uk.
MTUS(Multinational Time Use Study). Saatavissa: http://www.timeuse.org.
Society at a Glance 2009. OECD Social Indicators. Special Focus: Measuring Leisure in OECD Countries.
Stiglitz, J. - Sen, A. - Fitoussi, J.-P. 2009. Report by the Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress. Paris.
The use of time (1972). Daily activities of urban and suburban populations in twelve countries. Toim. A. Szalai. The Hague.
UNECE (Euroopan talouskomissio). Saatavissa: http://www.unece.org/stats/gender/timeuse/Welcome.html.
UNSD (YK:n tilasto-osasto). Saatavissa: http://unstats.un.org.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 27.9.2010