USA:n dynaamisuus jatkaa hiipumistaan

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Mika Maliranta on tutkimusjohtajana Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa ja professorina Jyväskylän yliopistossa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 6/2010.

Sekä uusien työpaikkojen luonti että vanhojen työpaikkojen tuho ovat vähentyneet USA:ssa jo 1990-luvun lopulta lähtien. Samalla myös tuottavuuden luonti on ehtynyt. Vaikka Suomessa ei ole ollut vielä nähtävissä näitä taloudellisen elinvoiman hiipumisen merkkejä, USA:n kehitys antaa aihetta huoleen myös meillä.
_______________________________

Nyt kun talouskehityksen suunnat ja jopa talousteoriat ovat jatkuvan uudelleenarvioinnin kohteena, jotkut asiat sentään vaikuttavat pysyviltä ja kiistattomilta.

Yhtenä totuutena on pidetty sitä, että talouskehitys on muuttumassa yhä dynaamisemmaksi ns. mikrotasolla eli yritys-, toimipaikka- ja työntekijätasolla. Selityksenä on globalisaatio sekä tieto- ja viestintäteknologian huima kehitys. Työpaikkoja tuhoutuu entistä kiivaampaan tahtiin, kun yritykset automatisoivat toimintojaan tai siirtävät niitä ulkomaille. Tämän seurauksena yritysten elinkaaret ja työntekijöiden työsuhteet lyhenevät.

Toinen selvä totuus näyttäisi olevan se, että USA:ssa mikrotason dynamiikka on erityisen intensiivistä. Tämä näyttäisi olevan sopusoinnussa sen näkemyksen kanssa, että USA:ssa on paljon kasvuhakuisia yrityksiä. Ne lisäävät nopeasti työvoimaansa eli luovat paljon uusia työpaikkoja. Samalla toiset yritykset parantavat tehokkuuttaan vähentämällä väkeään, eli tuhoamalla työpaikkoja. USA:n dynaamisuuden taustalla on ajateltu olevan yrittäjyyden hyvät kannustimet, kireä kilpailu, tehokkaat rahoitusmarkkinat ja työmarkkinoiden vähäinen sääntely.

Tarkempi analyysi kuitenkin kertoo, että jopa nuo totuudet ovat vähintäänkin kiistanalaisia. Kyseenalaistaja ei tällä kertaa ole finanssikriisi vaan puhutaan selvästi pidemmistä trendeistä. Kyse ei ole myöskään mistään Suomea tai Eurooppaa koskevasta erityisongelmasta. Nimenomaan USA:ssa dynaamisuus on hiipunut jo vähintään 10 vuotta tai jopa vieläkin kauemmin.

Tuottavuuskasvun suuri aalto tuli ja meni

Onko siis 1990-luvun puolivälissä käynnistynyt tieto- ja viestintäteknologian vallankumouksen käynnistämä ns. "luova tuho" ohi? Jos on, tuottavuuden kansainvälinen eturintama etenee tulevina vuosina aikaisempaa hitaammin. Silloin Suomen on hyvin vaikea pitää yllä viime vuosiin saakka jatkunutta poikkeuksellisen nopeaa tuottavuuskasvuaan.

Tieto&trendit-lehden numeron 2007/8 artikkelissa todettiin, että USA:n yrityssektorin työn tuottavuuden kasvun trendi oli alentunut 2000-luvun alkuvuosista vuoden 2007 toiselle neljännekselle saakka. Tarkastelu koski siis aikaa ennen nykyistä finanssikriisiä ja siihen liittyvää taantumaa, joka virallisesti käynnistyi USA:ssa vuoden 2007 joulukuussa. Tuottavuuden kasvu ei noussut myöskään seuraavina parina vuotena lähellekään kymmenen vuoden takaisia huippulukemia (Kuvio 1). USA:n tuottavuuskasvun suuri aalto on siis ohi - ainakin tältä erää.

Kuvio 1. Työn tuottavuuden vuosikasvu USA:n yrityssektorilla (pl. rahoitus)

Lähde: Lähde: Bureau of Labor Statistics

Tuottavuuskasvun äskettäinen aivan hienoinen kiihtyminen selittyy pitkälti sillä, että tehtyjen työtuntien määrä on voimakkaasti vähentynyt. Voisi ajatella, että kyse on "luovasta tuhosta": suuri määrä heikon tuottavuuden työpaikkoja on tuhoutunut ja sen johdosta keskimääräinen tuottavuus on noussut. Jos selitys on totta, nämä tuottavuusnumerot eivät antaisi aihetta vähäiseenkään optimismiin. Vaikutus on tällöin väliaikainen ja talouskasvun kannalta yhdentekevä, koska tuottavuuskasvu ei perustu tuotantokapasiteetin määrälliseen tai laadulliseen kasvuun.

Sivun alkuun

Työpaikkojen uusiutumistahti on hiipunut...

USA:ssa työpanos on pienentynyt aivan poikkeuksellisen voimakkaasti taantuman aikana. Vuonna 2009 pudotus yrityssektorilla (pl. rahoitus) oli 7,5 prosenttia. Työpaikkojen vähentyminen voi johtua kahdesta eri syystä. Työpaikkoja on tuhoutunut normaalia enemmän tai uusia työpaikkoja on syntynyt normaalia vähemmän. Bureau of Labor Statistics'in erinomaiset tilastot paljastavat, että kyse on ennen kaikkea jälkimmäisestä tekijästä.

Työpaikkoja on todellisuudessa tuhoutunut samaan tahtiin kuin aikaisempien taantumien aikana 1990-luvun alussa ja 2000-luvun alussa. Nyt kuitenkin uusia työpaikkoja on syntynyt selvästi vähemmän kuin edellisten taantumien aikana. Työpaikkojen tuhoutumisen määrä ei siis ole ollut tämän kriisin aikana mitenkään erityisen suurta, mutta uusien työpaikkojen luonti on ollut nyt aivan ennätyksellisen vaimeata.

Sivun alkuun

... ja samoin tuotantoyksiköiden

Tuottavuuden pitkän aikavälin kasvun kannalta erityisen tärkeää on se, että taloudessa luodaan jatkuvasti uusia tuotantoyksiköitä. Ne käyttävät uusinta teknologiaa ja siihen parhaiten sopivia organisatorisia innovaatioita. Näin työpanoksesta saadaan paras mahdollinen tuotos ilman hiostusta. Näin luodaan hyvinvoinnin kasvun edellytyksiä.

Kuviossa 2 tarkastellaan yhtä uudistumisen indikaattoria: kuinka paljon vuosineljänneksen aikana syntyneet uudet toimipaikat kattavat yrityssektorin kokonaistyöllisyydestä. Näin mitattuna uudistuminen oli kiivainta 1990-luvun taantuman jälkeen (taantuma päättyi vuoden 1991 ensimmäisen neljänneksen aikana). Tuolloin reilut kaksi prosenttia yrityssektorin työvoimasta työskenteli tuotantoyksikössä, joka oli perustettu kuluvan vuosineljänneksen aikana. Sen jälkeen uudistuminen alkoi hiipua.

Kuvio 2. Uusien ja poistuvien toimipaikkojen työpaikat (% kaikista työpaikoista) USA:n yrityssektorilla

Lähteet: periodi 1990/2 - 2006/3, R. Jason Faberman (2008), (saatavilla http://www.philadelphiafed.org/research-and-data/economists/faberman/privatejobflowsWP0811.xls) ja periodi 2006/4 - 2009/3, BLS, Business Employment Dynamics (saatavilla http://data.bls.gov/cgi-bin/dsrv?bd)

Uusi käänne tapahtui 1990-luvun puolivälissä. Uudistuminen alkoi lisääntyä ja jatkui vuoteen 1998 saakka. Sen jälkeen tapahtui käänne kohti alati pahenevaa stagnaatiota: uudistuminen alkoi taas hiipua ja tätä on jatkunut näihin päiviin saakka. Kuten kuviosta nähdään, näin mitattuna tuotantotoiminnan uudistuminen on ollut viime vuosina vähäisempää kuin koskaan viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

Sivun alkuun

"Luovaa tuhoa" vai "luonnin aiheuttamaa tuhoa"

Työpaikkojen luonti uusiin tuotantoyksiköihin on siis vaihdellut merkittävästi viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Kuviossa 2 on tarkasteltu tämän rinnalla myös sitä työpaikkojen tuhoa, mitä tapahtuu, kun osa tuotantoyksiköistä lopettaa toimintansa. Kuten kuviosta nähdään, luonti ja tuho ovat seuranneet toisiaan sangen läheisesti. Uusimpien kasvuteorioiden mukainen tulkinta on, että innovaatioilla luodut uudet työpaikat tuhoavat (tai syrjäyttävät) vanhoja tehottomia työpaikkoja. Tämän mukaan "luovassa tuhossa" on siis kyse siitä, että luonti aiheuttaa tuhoa eikä päinvastoin.

Kuviosta 2 nähdään, että tuhon intensiteetti alkoi heikentyä 1990-luvun alun jälkeen ja vakiintui alemmalle tasolle 1990-luvun puolivälin aikoihin. Siis samaan aikaan kun uusia työpaikkoja luotiin uusiin tuotantoyksiköihin alati kiihtyvään tahtiin, työpaikkoja alkoi myös tuhoutua yhä enemmän tuotantoyksiköiden poistumien kautta - erityisesti 1990-luvun jälkipuoliskolla. Toimipaikkojen tuho alkoi vähentyä vuoden 1997 jälkeen mutta lisääntyi taas hieman 2000-luvun alun taantuman aikana (virallisesti taantuma alkoi vuoden 2001 ensimmäisellä ja päättyi viimeisellä neljänneksellä). Tuolloinkin tuotantoyksikköjä tuhoutui työpanoksen määrällä mitattuna vähemmän kuin korkeasuhdanteen aikana vuosia 1997 - 98. Vuonna 2001 uusia tuotantoyksiköitä syntyi, taantumasta huolimatta, enemmän kuin korkeasuhdanteen aikana vuosina 2003 - 06.

Sivun alkuun

Pyöröovi käynyt USA:ssa ja Suomessa

Yksi tulkinta edellisille havainnoille on, että uudet ja aikaisempaa tuottavammat tuotantoyksiköt syrjäyttivät vanhoja ja tehottomia tuotantoyksiköitä erityisen paljon 1990-luvun jälkipuoliskolla. Tätä tulkintaa tukee se usein korostettu havainto, että USA:n työn tuottavuuden kasvu kiihtyi merkittävällä tavalla vuosina 1995 - 2000 - siis silloin, kun sekä luonti että tuho lisääntyivät (ks. Kuvio 1). Työn tuottavuuden kasvu on hidastunut 2000-luvun aikana samaan aikaan kun sekä luonti että tuho ovat hiipuneet, mikä näyttäisi antavan lisävahvistusta näkemykselle.

Tuokaan tulkinta ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton. Kuten edellä nähtiin, tuotantoyksiköiden vaihtuvuus oli kaikkein suurinta 1990-luvun alkuvuosina, mutta tuottavuuden kasvu oli kuitenkin hitaampaa kuin vuosina 1995 - 2000. Näyttää pikemminkin siltä, että mikrotason dynamiikan hiipuminen on pitkän aikavälin trendi, minkä tieto- ja viestintäteknologian vallankumous 1990-luvun jälkipuoliskolla väliaikaisesti katkaisi.

Tulkinnan toinen ongelma on, että mikroaineistoja (yritys- ja toimipaikka-aineistoja) hyödyntävien tuottavuustutkimusten mukaan uusien tuotantoyksiköiden työn tuottavuus ei suinkaan ole keskimääräistä parempi eikä edes merkittävästi parempi kuin poistuvien tuotantoyksiköiden. Tämä on sopusoinnussa sen havainnon kanssa, että merkittävä osa poistuvista tuotantoyksiköistä on nuoria eli äskettäin perustettuja.

Samanaikaisesti lisääntyvä tuotantoyksiköiden luonti ja tuho ei siis välttämättä kerro kiihtyvästä "syrjäyttämis"-mekanismista vaan pikemminkin kiihtyvästä "pyöröovi"-mekanismista, jossa lisääntyvä määrä tuotantoyksiköitä vain käväisee markkinoilla. Etlassa juuri meneillään olevassa tutkimushankkeessa on havaittu, että Suomen yrityssektorilla pyöröovi-mekanismi on ollut hyvin merkittävä 1990- ja 2000-luvuilla.

Pyöröovi-tulkinnan mukaan 1990-luvun jälkipuoliskolla USA:n markkinoilla tapahtui enemmän teknologioiden ja liiketoimintamallien kokeilua kuin viime vuosina. Yksi mahdollinen selitys tälle on se, että 1990-luvulla tieto- ja viestintäteknologia oli vallankumouksellinen uusi teknologia, jonka liiketoimintamahdollisuuksia oli hyvin vaikea arvioida muuten kuin kokeilemalla niitä markkinoilla. Tätä tulkintaa tukee eräissä uusissa tutkimuksissa saatu tulos, että työpaikkojen vaihtuvuus lisääntyi 1990-luvun puolivälin jälkeen USA:ssa lähinnä niillä toimialoilla, joissa käytetään kaikkein eniten tieto- ja viestintäteknologiaa.

Sivun alkuun

USA:n näkymät huolestuttavat

Vaikka keskimääräinen uusi tuotantoyksikkö on siis tuottavuudeltaan heikko, keskiarvo peittää alleen erittäin suurta vaihtelua. Vain pieni osa uusista tuotantoyksiköistä on tuottavuudeltaan hyviä. Tällaisten tuotantoyksiköiden osuus esimerkiksi työpanoksen määrällä mitattuna on alun alkaen erittäin pieni. Niistä voi kuitenkin tulla merkittävä talouden elinvoiman lähde pitkällä aikavälillä, jos näihin tehokkaisiin yksiköihin luodaan paljon uusia työpaikkoja.

Kuvio 3 kuitenkin viittaa siihen, että USA:ssa kehitys ei ole ollut tässäkään suhteessa kovin rohkaiseva vuoden 1998 jälkeen. Työpaikkojen syntymisaste on alentunut voimakkaasti. Näyttää siltä, että tuotantorakenteiden uudistuminen tuotantoyksikkötasolla on hiipunut. USA:n tuottavuuskasvun näkymät ovat siis sangen huolestuttavat: markkinoilla on tapahtunut kokeilua (so. tuotantoyksiköiden vaihtuvuutta) aikaisempaa vähemmän eikä työpanoksen uudelleen sijoittumista tuotantoyksiköiden välillä ole enää tapahtunut 1990-luvun jälkipuoliskon tahtiin.

Kuvio 3. Työpaikkojen syntymisaste USA:n yrityssektorilla

Lähde: Lähteet: periodi 1990/2-2006/3, R. Jason Faberman (2008), (saatavilla http://www.philadelphiafed.org/research-and-data/economists/faberman/privatejobflowsWP0811.xls) ja periodi 2006/4 - 2009/3, BLS, Business Employment Dynamics (saatavilla http://data.bls.gov/cgi-bin/dsrv?bd)

Sivun alkuun

Miltä tilanne näyttää Suomessa?

Toisin kuin Yhdysvalloissa, meillä työn tuottavuuskasvu säilyi vahvana finanssikriisiin saakka (ks. Tieto&trendit 2007/8). Kansantalouden tuoreet tilinpitotiedot kertovat, että Suomen tuottavuusluvut ovat sukeltaneet finanssikriisin aikana hyvin syvälle. Vuonna 2009 yrityssektorin työn tuottavuus putosi meillä peräti 7 prosenttia.

Suomesta ei valitettavasti ole saatavilla samanlaisia tuoreita työpaikkavirtalukuja kuin Yhdysvalloista, joten emme tiedä miten työpaikkojen luonti ja tuho on meillä kehittynyt kriisin aikana. Professori Pekka Ilmakunnas ja tämän kirjoittaja tekivät muutama vuosi sitten Valtioneuvoston kanslian toimeksiannosta laskelmia työpaikkojen syntymis- ja tuhoutumisasteista Suomen yrityssektorilla. Niistä ilmeni, että työpaikkojen tuhoutumisaste oli säilynyt yllättävän vakaana vuosina 1995 - 2005. Työpaikkojen syntymisaste sen sijaan oli laskenut vuoden 1995 jälkeen. Kyse näyttää kuitenkin olleen lähinnä tilanteen normalisoitumisesta sen jälkeen kun taloutemme oli elpynyt voimakkaasti edellisen laman jälkeen. 2000-luvun alkupuoliskolla kehitys on vakiintunut eikä samanlaisia merkkejä dynamiikan hiipumisesta ole nähtävissä kuin USA:ssa.

Talouden kestävyyden ja hyvinvoinnin taloudellisten edellytysten kehityksen kannalta useiden miljardien eurojen kysymys kuuluu: millainen on Suomen tuottavuuskasvun trendi finanssikriisin jälkeen? Meilläkin on useissa puheenvuoroissa viitattu USA:n esimerkkiin tuottavuuskasvun näkymiä arvioitaessa. Jos USA:n tie on myös meidän tiemme tuottavuudessa, tilanne näyttää sangen huolestuttavalta.

Toisaalta toisin kuin USA:ssa, Suomen yrityssektorilla ei ole ollut ennen USA:n finanssikriisiä vielä nähtävissä huolestuttavaa työn tuottavuuskasvun hiipumista. Meillä on hiljalleen alkanut kaatua myytti lisääntyvistä pätkätöistä ja työelämän kasvavasta epävarmuudesta. Edellä nähtyjen USA:ta koskevien havaintojen valossa uutinen näyttäisi pikemminkin olevan se, että meillä ei ole ollut vielä merkkejä mikrodynamiikan trendinomaisesta hiipumisesta.

On syytä muistaa, että mikrotason rakennemuutos ei ole tuottavuuskasvun lähde vaan sen yksi mekanismi. Jos voimakas teknologinen murros olisi ohi, rakennemuutokselle olisi aikaisempaa vähemmän tarvetta. Se puolestaan johtaisi yrityssektorin vähenevään dynamiikkaan ja hiipuvaan tuottavuuskasvuun lopulta myös meillä.

Kirjoitus perustuu Etlassa meneillään olevaan Tekesin rahoittamaan hankkeeseen "Tuottavuuskasvun mikrotason lähteet edelläkävijyyden aikana".

Kirjallisuutta:

Bartelsman, E. J., Gautier, P. A. ja de Wind, J. (2010). Employment Protection, Technology Choice, and Worker Allocation. IZA, DP No. 4895.

Bratberg, E., Salvanes, K. G. ja Vaage, K. (2010). Has Job Stability Decreased? Population Data from a Small Open Economy. Scandinavian Journal of Economics, 112(1), 163 - 183

Faberman, R. J. (2008). Job Flows, Jobless Recoveries, and the Great Moderation. Research Department, Federal Reserve Bank of Philadelphia, Working Papers No. 08 - 11.

Gordon, R. J. (2009). The Slowest Potential Output Growth in U. S. History: Measurement and Interpretation, CSIP Symposium on "The Outlook for Future Productivity Growth". Federal Reserve Bank of San Francisco.

lmakunnas, P. ja Maliranta, M. (2008). Työpaikka- ja työntekijävirrat yrityssektorilla vuosina 1991 - 2005. Valtioneuvoston kanslian raportteja No. 2/2008.

Maliranta, M. (2007). Onko ICT:n tuottavuusaalto kohta jo ohi? : Tilastokeskus, Tieto & Trendit No. 8, s. 16 - 18.

Maliranta, M. (2010). Tuottavuustrendi kriisin jälkeen - Mihin mikrojäljet osoittavat? Teoksessa P. Rouvinen ja P. Ylä-Anttila (toim.), Kriisin jälkeen (s. 245 - 263). Helsinki: Taloustieto Oy.

McAfee, A. ja Brynjolfsson, E. (2008). Investing in the IT That Makes a Competitive Difference.

Harvard Business Review, 86(7/8), 98 - 107.

Pohjola, M. (2007). Työn tuottavuuden kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät. http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20070315Tyoentu/Pohjola150307.doc, Valtiovarainministeriön tilaama lausunto No. 5.3.2007.

Rokkanen, M. ja Uusitalo, R. (2010). Changes in job stability - evidence from lifetime job histories. VATT, Working Papers No. 14.

Uusitalo, R. (2008). Onko pätkätöiden yleistyminen totta vai tilastoharhaa? Yhteiskuntapolitiikka(1).

Päivitetty 7.9.2010