Verotuksen rakenteen muutos vaikuttaa tulonjakoon
- Kunnallisverot jo 59 prosenttia välittömistä veroista
- Keski- ja hyvätuloisten verotus on keventynyt ansiotuloverotusta muuttamalla
- Etuustuloilla elävien tulot ovat kehittyneet huonoimmin
- Asuinpaikka vaikuttaa veroihin
- Kunnallisveron osuus veroista lisääntyy
- Kanta-Häme ja Päijät-Häme veroasteen muutoksen ääripäinä
- Verotus on mutkikasta, mikä neuvoksi?
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Timo Matala on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2010.
Vain valtion ansiotulovero on progressiivinen. Monet muutkaan verot eivät käytännössä ole tasaveroja, ja sen vuoksi ne saattavat vaikuttaa merkittävästi tulonjakoon. Tulonjakoa muokkaa muun muassa se, että vähennykset riippuvat tulolajista ja kunnallisveroasteet vaihtelevat alueittain. Lisäksi eräät tulonsiirrot ja pääomatulot ovat verottomia.
Pääomatulot ja niiden verokohtelu ovat saaneet päähuomion viimeaikaisessa tulonjakokeskustelussa, sillä 1990-luvun alkupuolelta lähtien hyvätuloisimpien tulot ovat kasvaneet nopeammin kuin muiden tulonsaajien tulot. Hyvätuloisimpien tuloista huomattava osa on pääomatuloja, joita verotetaan lievemmin kuin vastaavansuuruisia ansiotuloja.
Tuloerojen kasvun syynä on pidetty myös sitä, että joissakin tapauksissa ansiotuloja on mahdollista muuntaa pääomatuloiksi verotuksen keventämiseksi (Riihelä ym. 2008 ja 2009). Ansiotuloveroasteikkoon tehdyt muutokset vaikuttavat ilmeisesti tulojen uudelleenjakoon. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet vähennysjärjestelmän vaikutukset: vähennysjärjestelmä kohtelee eri tavoin erilaisia ansiotulolajeja. Myöskään kunnallisveroasteen alueelliseen vaihteluun ei toistaiseksi ole kiinnitetty kovin paljon huomiota.
Tulonjakotilaston mukaan pienituloisimpien väliset tuloerot ovat viime vuosina kasvaneet. Pelkän perusturvan varassa elävät ovat entistä huonommassa asemassa, ja huomattava osa heidän tuloistaan koostuu verottomista tulonsiirroista.
Kunnallisverot jo 59 prosenttia välittömistä veroista
Tuotannontekijätuloilla mitatut tuloerot eivät ole kovin paljon muuttuneet vuodesta 1993 lähtien. Tuotannontekijätuloilla tarkoitetaan tuotannon tuloksena syntyneitä palkkoja ja pääomatuloja. Muutokset koskevat tuotannontekijätulojen eli markkinatulojen ja tulonsiirtojen suhdetta: saadut tulonsiirrot ovat pienentyneet suhteessa markkinatuloihin. Myös maksettujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus on vähentynyt 1990-luvun lamavuosien jälkeen - viime vuosina tosin kehityksen suunta on muuttunut. (Tulonjakotilasto 2008.)
Samaan aikaan välittömän verotuksen rakenne on muuttunut (kuvio 1). Vuodesta 1993 kunnallisveron osuus välittömistä veroista on lisääntynyt lähes kymmenen prosenttiyksikköä. Vuonna 2008 sen osuus veroista ilman pakollisia eläkevakuutusmaksuja oli jo 59 prosenttia. Sosiaaliturvamaksujen osuus on pienentynyt, ja myös ansiotulojen verotus alkoi pienentyä 1990-luvun puolivälissä.
Pääomatuloveron määrä on vaihdellut muita veroja enemmän. Sen osuus on kasvanut vuoden 1993 hieman yli kahdesta prosentista vajaaseen seitsemään. Myös palkansaajilta perittyjen pakollisten eläkevakuutusmaksujen määrä on kasvanut, osaksi työllisyyden parantumisen seurauksena.
Kuvio 1. Välittömien verojen kehitys vuosina 1993-2008 vuoden 2008 hinnoin.
Lähde: Veronalaiset tulot 2008.
Keski- ja hyvätuloisten verotus on keventynyt ansiotuloverotusta muuttamalla
Yli 18-vuotiaiden bruttotulot tulonsaajaa kohti ovat kasvaneet reaalisesti kolmanneksen vuosina 1995-2008 (taulukko 1). Eniten eli lähes 50 prosenttia ovat lisääntyneet ylimpään tulokymmenykseen eli desiiliin kuuluvien tulot. Samana aikana maksettujen tulonsiirtojen osuus bruttotuloista pieneni neljä prosenttiyksikköä; siitä suurin osa, 2,6 prosenttiyksikköä, johtui ansiotuloveron ja 1,5 prosenttiyksikköä sosiaaliturvamaksujen alenemisesta. Maksetuista tulonsiirroista vain pääomatulovero kasvoi hieman eli 0,7 prosenttiyksikköä.
Palkka- ja omaisuustulojen osuus tuloista on lisääntynyt, mutta yrittäjätulojen ja saatujen tulonsiirtojen - erityisesti muiden kuin eläketulojen - osuus on pienentynyt. Omaisuustulojen kasvu on keskittynyt selvästi ylimpään tulokymmenykseen, jossa niiden osuus kasvoi lähes 11 prosenttiyksikköä. Lähes yhtä selvästi on palkkojen osuus keskituloisten tuloista noussut ja etuustulojen osuus pienentynyt.
Pieni- ja suurituloisimpien kansalaisten verottomien tulojen osuus on lisääntynyt, mutta muilla ryhmillä niiden osuus tuloista on pienentynyt. Pienituloisten verottomat tulot ovat enimmäkseen tulonsiirtoja kuten asumis- ja toimeentulotukia, hyvätuloisten verovapaat tulot taas osinkoja.
Suhteellisen hyvätuloisilla eli neljään ylimpään desiiliin kuuluvilla tulonsaajilla palkkatulot ovat suurin tulolaji. Näissä tuloluokissa maksettujen tulonsiirtojen osuus bruttotuloista laski runsaat viisi prosenttiyksikköä eli keskimääräistä enemmän. Kolmessa alimpaan tulodesiiliin kuuluvien joukossa tulot koostuivat lähinnä eläkkeistä ja etuustuloista; näissä ryhmissä verojen osuus tuloista hieman kasvoi ennen kaikkea kunnallisveron kasvusta johtuen.
Taulukko 1. Tulonsaajien (vähintään 18-vuotiaiden) maksettujen tulonsiirtojen ja tulolajien osuudet bruttotuloista tulodesiileittäin 1995 ja 2008.
2008 | Maksetut tulonsiirrot, % bruttotuloista | Osuus bruttotuloista, % | Verottomien tulojen osuus brutto- tuloista, % |
||||||||||
Brutto- tulot, euroa |
Yhteensä | Ansio- tulo- vero |
Pääoma- tulovero |
Kunnallis- vero |
Sairaus- vakuutus- maksut |
Eläke- vakuutus- maksut |
Omai- suus- tulot |
Yrittäjä- tulot |
Palkka- tulot |
Eläke- tulot |
Muut tulon- siirrot |
||
Desiilit yhteensä | 27 759 | 24,3 | 5,5 | 1,5 | 13,1 | 1,3 | 2,9 | 7,4 | 5,6 | 63,3 | 17,1 | 6,6 | 5,2 |
I | 5 136 | 7,0 | 0,0 | 0,7 | 4,4 | 0,8 | 1,2 | 2,6 | 4,3 | 27,5 | 26,8 | 38,8 | 15,3 |
II | 10 417 | 8,8 | 0,0 | 0,4 | 7,0 | 0,7 | 0,8 | 1,7 | 2,7 | 17,6 | 55,2 | 22,9 | 12,9 |
III | 13 350 | 12,6 | 0,0 | 0,4 | 10,4 | 0,9 | 0,9 | 2,0 | 2,8 | 19,2 | 57,9 | 18,1 | 10,1 |
IV | 16 618 | 15,7 | 0,0 | 0,5 | 12,7 | 1,2 | 1,3 | 2,5 | 3,8 | 29,4 | 47,4 | 16,8 | 7,3 |
V | 20 644 | 17,8 | 0,3 | 0,6 | 13,4 | 1,3 | 2,2 | 2,7 | 4,3 | 47,9 | 32,9 | 12,2 | 4,6 |
VI | 24 863 | 20,1 | 1,4 | 0,5 | 13,6 | 1,4 | 3,2 | 2,3 | 3,8 | 68,2 | 18,4 | 7,3 | 3,2 |
VII | 29 042 | 22,6 | 3,0 | 0,5 | 14,0 | 1,5 | 3,6 | 2,3 | 3,7 | 77,2 | 11,9 | 4,9 | 2,7 |
VIII | 34 108 | 25,0 | 4,8 | 0,6 | 14,4 | 1,5 | 3,8 | 2,7 | 4,3 | 80,6 | 8,9 | 3,6 | 2,4 |
IX | 42 276 | 28,1 | 7,3 | 0,8 | 14,7 | 1,5 | 3,8 | 3,7 | 5,7 | 81,2 | 6,9 | 2,4 | 2,3 |
X | 81 132 | 32,4 | 11,4 | 3,6 | 13,0 | 1,3 | 3,0 | 18,7 | 9,1 | 66,5 | 4,7 | 1,0 | 6,6 |
1995 | Maksetut tulonsiirrot, % bruttotuloista | Osuus bruttotuloista, % | Verottomien tulojen osuus brutto- tuloista, % |
||||||||||
Brutto- tulot, euroa |
Yhteensä | Ansio- tulo- vero |
Pääoma- tulovero |
Kunnallis- vero |
Sairaus- vakuutus- maksut |
Eläke- vakuutus- maksut |
Omai- suus- tulot |
Yrittäjä- tulot |
Palkka- tulot |
Eläke- tulot |
Muut tulon- siirrot |
||
Desiilit yhteensä | 20 724 | 28,3 | 8,1 | 0,7 | 13,3 | 2,8 | 3,3 | 3,2 | 7,3 | 58,0 | 18,6 | 13,0 | 5,8 |
I | 4 010 | 6,8 | 0,0 | 0,6 | 4,3 | 0,7 | 1,2 | 2,1 | 5,4 | 20,6 | 23,7 | 48,1 | 11,6 |
II | 8 235 | 8,1 | 0,0 | 0,3 | 5,9 | 1,1 | 0,7 | 1,0 | 3,9 | 13,2 | 51,5 | 30,4 | 10,7 |
III | 10 615 | 12,1 | 0,2 | 0,3 | 8,8 | 2,0 | 0,8 | 1,0 | 3,8 | 13,9 | 51,7 | 29,6 | 11,7 |
IV | 13 008 | 16,7 | 1,0 | 0,4 | 11,6 | 2,7 | 1,1 | 1,3 | 4,9 | 19,2 | 42,6 | 31,9 | 11,2 |
V | 16 008 | 21,6 | 2,8 | 0,5 | 13,6 | 3,1 | 1,7 | 1,5 | 5,9 | 30,9 | 33,6 | 27,9 | 9,0 |
VI | 19 377 | 25,3 | 4,7 | 0,4 | 14,2 | 2,9 | 3,0 | 1,4 | 5,5 | 52,4 | 22,6 | 18,0 | 6,7 |
VII | 22 769 | 28,0 | 6,4 | 0,4 | 14,4 | 2,8 | 4,0 | 1,3 | 5,0 | 69,2 | 13,7 | 10,9 | 5,3 |
VIII | 26 622 | 30,3 | 8,1 | 0,4 | 14,6 | 2,9 | 4,4 | 1,4 | 5,1 | 75,4 | 10,3 | 7,8 | 4,7 |
IX | 32 345 | 33,3 | 10,4 | 0,5 | 14,7 | 3,0 | 4,6 | 1,8 | 6,6 | 77,8 | 8,6 | 5,2 | 3,6 |
X | 54 253 | 38,1 | 15,4 | 1,6 | 13,9 | 3,2 | 4,0 | 8,0 | 12,7 | 70,3 | 7,1 | 2,0 | 2,9 |
Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto. Tilastokeskus.
Etuustuloilla elävien tulot ovat kehittyneet huonoimmin
Verotuksessa niin työtulot, eläkkeet kuin sosiaalietuudetkin luetaan ansiotuloiksi, mutta vähennysjärjestelmän seurauksena syntyy poikkeamia tasaverosta kunnallisverossa ja sosiaaliturvamaksuissa. Työtulojen verokohtelua on lievennetty muun muassa työ- ja ansiotulovähennyksiä kehittämällä, ja samalla eläke- ja etuustulojen asema on heikentynyt työtuloihin verrattuna (ks. Verotuksen kehittämistyöryhmän väliraportti).
Oma vaikutuksensa on silläkin, että pakolliset vakuutusmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Ne ovat omiaan pienentämään ansiotuloveron tasaavaa vaikutusta, koska progressiivisuuden takia myös vähennykset suurenevat palkkatulojen kasvaessa.
Kunnallis- ja valtionverotuksen ansiotulovähennyksillä on kevennetty työtulojen verotusta, ja pienten eläkkeiden verotusta on pienennetty indeksiin sidotulla eläketulovähennyksellä. Sen sijaan kunnallisverotuksen perusvähennys, pienituloisimpien tärkein vähennys, on säilynyt entisellään vuodesta 1991 kuluvaan vuoteen saakka (Honkanen 2009).
Niiden henkilöiden tulot, joiden bruttotuloista suurin osa koostuu omaisuustuloista, ovat lisääntyneet eniten vuodesta 1995 vuoteen 2008 (taulukko 2). Sen sijaan pääasiassa etuustuloilla elävien tulot ovat nousseet reaalisesti vain viisi prosenttia.
Palkkatuloja saavien verotus on keventynyt eniten, kuusi prosenttiyksikköä. Alenemiseen on vaikuttanut eniten ansiotuloveron pieneneminen, mutta myös sosiaaliturvamaksujen ja pakollisten vakuutusmaksujen osuus bruttotuloista on pienentynyt.
Etuustuloja saaneiden verotus on keventynyt vain vajaalla kolmella prosenttiyksiköllä. Vain omaisuustuloja saaneiden verojen osuus tuloista on lisääntynyt, tosin vain runsaan prosenttiyksikön verran. Omaisuustuloja saaneiden pääomatuloveron osuus veroista on noussut runsaat kolme prosenttiyksikköä, mutta samaan aikaan verottomana saatujen tulojen osuus tuloista on lisääntynyt 3:sta lähes 20 prosenttiin.
Taulukko 2. Tulonsaajien maksettujen tulonsiirtojen ja tulolajien osuudet bruttotuloista pääasiallisen tulolajin mukaan vuosina 1995 ja 2008.
2008 | Maksetut tulonsiirrot, % bruttotuloista | Osuus bruttotuloista, % | Verottomien tulojen osuus brutto- tuloista, % |
|||||||||||
Tulon- saajia |
Brutto- tulot, euroa |
Yhteensä | Ansio- tulo- vero |
Pääoma- tulovero |
Kunnallis- vero |
Sairaus- vakuutus- maksut |
Eläke- vakuutus- maksut |
Omai- suus- tulot |
Yrittäjä- tulot |
Palkka- tulot |
Eläke- tulot |
Muut tulon- siirrot |
||
Yhteensä | 4 097 150 | 27 759 | 24,3 | 5,5 | 1,5 | 13,1 | 1,3 | 2,9 | 7,4 | 5,6 | 63,3 | 17,1 | 6,6 | 5,2 |
Palkkatulo | 2 255 275 | 33 228 | 27,1 | 6,8 | 0,3 | 14,2 | 1,6 | 4,3 | 2,1 | 0,7 | 92,8 | 0,9 | 3,6 | 2,3 |
Eläketulo | 1 108 323 | 17 540 | 17,6 | 2,3 | 0,8 | 13,4 | 1,0 | 0,1 | 4,5 | 1,1 | 2,1 | 90,9 | 1,5 | 5,0 |
Etuustulo | 431 585 | 11 799 | 12,5 | 0,7 | 0,2 | 10,1 | 0,9 | 0,6 | 1,3 | 0,7 | 13,0 | 3,3 | 81,7 | 25,7 |
Yrittäjätulo | 172 389 | 35 461 | 24,3 | 6,3 | 5,2 | 11,5 | 0,9 | 0,4 | 3,7 | 86,9 | 4,0 | 3,1 | 2,3 | 6,8 |
Omaisuustulo | 83 144 | 79 521 | 21,8 | 2,9 | 13,9 | 4,2 | 0,4 | 0,4 | 80,3 | 1,7 | 11,0 | 6,1 | 0,9 | 19,7 |
Muut | 46 434 | 33 066 | 22,0 | 4,7 | 4,3 | 10,7 | 1,0 | 1,2 | 22,6 | 15,3 | 27,1 | 21,8 | 13,2 | 10,8 |
1995 | Maksetut tulonsiirrot, % bruttotuloista | Osuus bruttotuloista, % | Verottomien tulojen osuus brutto- tuloista, % |
|||||||||||
Tulon- saajia |
Brutto- tulot, euroa |
Yhteensä | Ansio- tulo- vero |
Pääoma- tulovero |
Kunnallis- vero |
Sairaus- vakuutus- maksut |
Eläke- vakuutus- maksut |
Omai- suus- tulot |
Yrittäjä- tulot |
Palkka- tulot |
Eläke- tulot |
Muut tulon- siirrot |
||
Yhteensä | 3 845 227 | 20 724 | 28,3 | 8,1 | 0,7 | 13,3 | 2,8 | 3,3 | 3,2 | 7,3 | 58,0 | 18,6 | 13,0 | 5,8 |
Palkkatulo | 1 798 534 | 26 844 | 33,1 | 10,3 | 0,2 | 14,7 | 2,7 | 5,3 | 1,2 | 0,8 | 91,7 | 0,7 | 5,6 | 2,4 |
Eläketulo | 1 012 982 | 14 658 | 21,5 | 5,3 | 0,4 | 11,4 | 4,4 | 0,0 | 2,2 | 1,2 | 1,2 | 93,2 | 2,1 | 6,4 |
Etuustulo | 745 246 | 11 232 | 15,2 | 1,7 | 0,2 | 10,9 | 1,7 | 0,7 | 0,8 | 1,0 | 13,3 | 2,1 | 82,9 | 21,7 |
Yrittäjätulo | 214 597 | 26 394 | 27,0 | 8,7 | 3,8 | 11,8 | 2,2 | 0,5 | 2,3 | 87,3 | 3,6 | 3,0 | 3,8 | 9,8 |
Omaisuustulo | 35 799 | 45 131 | 20,4 | 3,4 | 10,6 | 4,6 | 1,3 | 0,5 | 77,2 | 2,7 | 11,1 | 7,1 | 1,9 | 3,0 |
Muut | 38 069 | 23 906 | 24,1 | 6,1 | 3,3 | 10,8 | 2,5 | 1,4 | 15,5 | 18,0 | 27,0 | 18,2 | 21,2 | 10,9 |
Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto. Tilastokeskus.
Asuinpaikka vaikuttaa veroihin
Kuntien keskimääräinen tuloveroprosentti on vuodesta 1995 vuoteen 2008 noussut 17,94 prosentista 19,15 prosenttiin (Keskimääräiset... 2010). Kunnallisveroasteet kuitenkin vaihtelevat hyvin paljon kunnittain, maakunnittain ja seutukunnittain.
Ahvenanmaalla olivat alhaisimmat kunnallisveroasteet vuonna 2008, ja ne ovat myös alentuneet vuodesta 1995 toisin kuin muualla Suomessa. Manner-Suomen alhaisimmat tuloveroasteet olivat Helsingin seutukunnassa: 17,83 prosenttia tulonsaajien lukumäärällä painotettuna. Korkeimmat eli 20,41 prosentin tuloveroasteet olivat Kemi-Tornion seutukunnassa.
Suurin veroasteen kasvu (3,05 %-yksikköä), on ollut Härmänmaan seutukunnassa ja pienin (0,19 %) Hämeenlinnan seutukunnassa.
Kunnallisveron osuus veroista lisääntyy
Vuonna 2008 kunnallisveron osuus välittömistä veroista vaihteli Lapin ja Kainuun lähes kuudestakymmenestä Ahvenanmaan ja Uudenmaan vajaaseen viiteenkymmeneen prosenttiin (kuvio 2 ja 3). Kaikissa maakunnissa kunnallisveron osuus veroista on vuodesta 1995 kasvanut huomattavasti. Eniten (10 %-yksikköä) osuus kasvoi Kymenlaaksossa ja vähiten (4,5 %-yksikköä) Ahvenanmaalla.
Toisaalta kunnallisveroasteen suurta kasvua on alueittain kompensoinut ansiotuloveroasteen vähäisempi aleneminen. Esimerkiksi Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla ansiotuloveron osuus on pienentynyt vain 4-5 prosenttiyksikköä.
Kuvio 2. Tulonsaajien bruttotulojen koostumus maakunnittain vuonna 2008.
Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto. Tilastokeskus.
Kuvio 3. Tulonsaajien bruttotulojen koostumus maakunnittain vuonna 1995 vuoden 2008 hinnoin.
Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto. Tilastokeskus.
Kanta-Häme ja Päijät-Häme veroasteen muutoksen ääripäinä
Vero-osuuksien muutoksista saa parhaan käsityksen, kun tarkastelee suurimpia kunnallisveroasteen muutoksia. Lisäksi tarkastelussa on syytä käyttää samoja tuloryhmiä.
Eniten veroasteet ovat vuodesta 1995 vuoteen 2008 nousseet Päijät-Hämeessä (2,02 %-yksikköä) ja vähiten Kanta-Hämeessä (0,73 %-yksikköä), jos Ahvenanmaa jätetään huomiotta. Ahvenanmaan kunnallisverotuksessa on muusta Suomesta poikkeavia piirteitä, minkä vuoksi sitä ei ole järkevää ottaa mukaan tarkasteluun.
Tulotasoltaan Kanta-Häme ja Päijät-Häme ovat samaa luokkaa, Kanta-Hämeessä bruttotulot olivat kolme prosenttia suuremmat kuin Päijät-Hämeessä. Myös tulot ovat kasvaneet molemmissa maakunnissa reaalisesti noin kolmanneksen vuodesta 1995. Maakuntien tulorakenteessa ei myöskään ole juuri eroa: molemmissa palkkatulojen osuus on noussut ja etuustulojen osuus pienentynyt. Päijät-Hämeen kunnallisveroaste oli vuonna 1995 prosenttiyksikön alhaisempi kuin Kanta-Hämeen, mikä saattaa selittää veroasteiden kasvun suurta eroa.
Maksettujen tulonsiirtojen osuus bruttotuloista on pienentynyt Päijät-Hämeessä hieman vähemmän kuin Kanta-Hämeessä, mutta ero on vain puoli prosenttiyksikköä. Toisin kuin olettaisi, kunnallisveron osuuksien muutokset ovat lähes samat: Päijät-Hämeessä kasvu oli 0,2 prosenttiyksikköä ja Kanta-Hämeessä se säilyi ennallaan.
Myöskään tulotasoissa ei ole kovin suuria eroja. Molemmilla alueilla kunnallisverotus on kiristynyt suhteellisesti eniten alimmissa tuloluokissa, mutta muutosten erot ovat kaikissa tuloryhmissä promilleluokkaa. Kun kunnallisveroasteiden kasvussa on runsaan prosenttiyksikön ero, odottaisi sen ehkä näkyvän selvemmin myös maksettujen kunnallisverojen osuuksissa.
Verotus on mutkikasta, mikä neuvoksi?
Tulonjakotilastot kuvaavat nykyään varsin kattavasti ja monelta kannalta käytettävissä olevien tulojen jakautumista ja muutoksia. Tulojen uudelleenjakoon vaikuttavat tulonsiirtojärjestelmät - ei vähiten verotus - ovat hyvin mutkikkaita. Sen vuoksi on syytä otaksua, että yhdistelemällä muodostettujen eli aggregoitujen tunnuslukujen taustalla on paljon muuttujia, joiden vaikutusta on vaikea niistä jäljittää.
Verotus vaikuttaa käytettävissä oleviin tuloihin monimutkaisella tavalla. Vaikutukset riippuvat muun muassa siitä, minkä laatuisista tuloista bruttotulot koostuvat, paljonko tuloja saadaan eri lähteistä ja missä tulonsaaja asuu.
Monet veroasteikkojen, vähennysjärjestelmän tai tulopohjan muutokset vaikuttavat vähitellen. Joskus ne liittyvät pieniin vuosittaisiin uudistuksiin, eikä niiden vaikutusta ole helppo erottaa talouden muista ilmiöistä. Sen vuoksi muutosten analysointiin tarkoitetut mikrosimulointimallit ovat tärkeä kehittämiskohde.
Lähteet:
Honkanen, P. 2009. Onko pienituloiset unohdettu
verouudistuksissa? Talous & yhteiskunta 2/2009.
Keskimääräiset tuloveroprosentit 1995-2010.
Kuntaliitto. Saatavissa: http://www.kunnat.net.
Riihelä, M. - Sullström, R. - Tuomala, M. 2008.
Väärä välitön verotus. Talous & yhteiskunta 2/2008.
Riihelä, M. - Sullström, R. - Tuomala, M. 2009.
Miten suurituloisia tulisi verottaa? Talous & yhteiskunta
2/2009.
Tulonjakotilasto 2008. Tilastokeskus.
Verotuksen kehittämistyöryhmän väliraportti
(2010). Valtiovarainministeriön julkaisuja 35/2010.
__________
Bruttotulot soveltuvat tuloverotuksen
muutosten tarkasteluun Tulonjakotarkasteluissa kiinnostus kohdistuu yleensä käytettävissä oleviin tuloihin. Ne saadaan, kun tuotannontekijätuloihin lisätään saadut ja vähennetään maksetut tulonsiirrot. Maksetut tulonsiirrot koostuvat pääasiassa veroista sekä pakollisista sosiaaliturva- ja eläkevakuutusmaksuista. Usein maksettuja tulonsiirtoja tarkastellaan kokonaisuutena, eikä niiden rakenteessa tapahtuneita muutoksia kovin tarkkaan eritellä. Käytettävissä olevien tulojen pohjalta on vaikea tutkia veroperusteiden muutosten vaikutuksia. Muutosten tarkasteluun on kehitetty mikrosimulointimalleja (Honkanen 2009). Mallit ovat toistaiseksi kuitenkin enimmäkseen staattisia, eikä niiden avulla pystytä ottamaan huomioon mahdollisia käyttäytymismuutoksia tai tulojen todellista kehitystä. Bruttotulot soveltuvat verotuksen muutoksen tarkasteluun paremmin kuin käytettävissä olevat tulot. Bruttorahatuloihin sisältyvät myös verottomat tulonsiirrot kuten lapsilisät, asumistuet ja toimeentulotuki. Lisäksi bruttotulojen etuna on se, että tuloista puhuttaessa tarkoitetaan usein juuri bruttotuloja. Bruttotulojen käytössä on sekin hyvä puoli, että lainsäädännöstä johtuvat veropohjan muutokset eivät niihin vaikuta; tulojen veronalaisuus on vuosien mittaan vaihdellut melko lailla. Esimerkiksi kun osingot muuttuivat vuonna 2005 osittain veronalaisiksi ja yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovuttiin, veronalaisten pääomatulojen kattavuus pieneni, vaikka osingonsaajien verotus kiristyi. Bruttotulojen käyttöön liittyy myös ongelmia, sillä tulojakotilaston omaisuustulokäsite ei vastaa verottajan pääomatulokäsitettä. Omaisuustuloihin lasketaan osinkotulot myös siltä osalta, kun niitä verotetaan ansiotuloina. |
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Päivitetty 27.9.2010