Tilastonteko on yhtä vanhaa perua kuin kirjoitustaito

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Vesa Kuusela on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2010.

Kaikilla järjestyneillä yhteisöillä on ollut tarve esittää tietoja systemaattisessa muodossa. Myös tietojen järjestelmällinen kerääminen ja niiden esittäminen taulukkomuodossa on suhteellisen vanhaa perua. Euroopassa tilastoinnin kehitystä vauhditti ennen kaikkea valistusaate ja Ranskan vallankumous. Nykymuotoinen tilastointi syntyi 1800-luvulla, jolloin tilastollisen ajattelun merkitys kasvoi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Ensimmäiset esimerkit tilastoinnista löytyvät muinaisesta Babyloniasta, jossa tehtiin maatalouslaskentoja melko pian kirjoitustaidon keksimisen jälkeen. Väestölaskentojakin tehtiin kauan ennen ajanlaskun alkua muun muassa Kiinassa, Intiassa ja Egyptissä. Rooman vallan aikainen väestölaskenta Lähi-idässä on kaikkien aikojen tunnetuin, koska Raamatun kertomuksen mukaan Maria ja Joosef olivat matkalla kotiinsa väestölaskennan vuoksi. "Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa."

Ainoa keskiajalta tunnettu ja säilynyt väestölaskentadokumentti on Englannin kuninkaan Wilhelm Valloittajan toimeksiannosta koottu Doomsday Book, Tuomiopäivän kirja. Se koostuu maakirjoista, joissa on hyvin yksityiskohtaisia tietoja kaikkien maanomistajien omaisuuksista. Kirjan tietojen kokoaminen alkoi vuonna 1086.

Inkoilla ei ollut kirjoitustaitoa, mutta he onnistuivat kehittämään tilastojärjestelmän vuosina 1000–1500 (Inca Empire, 2010). Jokaisella inkaheimolla oli nimetty laskija, quipucamayoc, jonka heimostaan kokoamat tiedot kirjattiin solmuina erivärisiin quipus-naruihin (ks. viereinen kuva). Heimoja koskevat tiedot kuljetettiin säännöllisin väliajoin pääkaupunkiin, jossa niistä koottiin varsinainen "tilasto".

Mainitut väestölaskennat tehtiin hallitsijoiden toimeksiannosta, ja ne palvelivat yleensä verotuksen tarpeita. Samalla laskennalla saatiin tietää, kuinka iso sotajoukko oli mahdollista koota. Nämä väestölaskennat eivät kuitenkaan ole tilastointia sanan nykyisessä merkityksessä: väestölaskentoja tehtiin epäsäännöllisesti, eivätkä tiedot aina olleet vertailukelpoisia.

Lisäksi väestölaskennan tiedot julistettiin usein salaisiksi, koska ne olisivat voineet paljastaa valtion turvallisuutta uhkaavia seikkoja. Sen vuoksi nykyihmisillä saattaa olla enemmän tietoa muinaisten valtioiden asioista kuin niiden silloisilla asukkailla (Westergaard 1932).

Kirkko oli ensimmäinen tilastoviranomainen

Maailman ensimmäinen moderni väestölaskenta tehtiin Kanadassa vuonna 1666. Euroopan ensimmäinen nykymuotoinen väestölaskenta tehtiin Islannissa vuonna 1703, seuraavat vuonna 1746 Ruotsissa – johon silloinen Suomen aluekin kuului – ja Skotlannissa vuonna 1755.

Väestölaskennat yleistyivät suhteellisen nopeasti, ja useimmissa Euroopan maissa laskenta tehtiin 1700-luvun loppuun mennessä; ilmeisesti kuitenkin vain Pohjoismaissa väestölaskentoja tehtiin säännöllisesti. Englannissa ja Ranskassa säännölliset väestölaskennat aloitettiin vuonna 1801. Vähitellen 1800-luvun aikana lähes kaikissa Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa vakiintui käytäntö, jonka mukaan väestölaskenta tehdään joka kymmenes vuosi – tämä periaate on edelleen vallalla suuressa osassa maailmaa.

Väestölaskentojen yleistymiseen vaikutti 1700-luvulla alkanut teollistuminen ja kaupungistuminen, koska ne muuttivat yhteiskuntia perusteellisesti. Ne lisäsivät myös tilastoinnin tarvetta, sillä teollisuusyhteiskuntien väestöstä tuli keskeinen tuotannontekijä ja toisaalta teollistuminen synnytti huolen teollisuustyöläisten olojen kurjistumisesta (ks. esim. Desrosières 1998).

Kirkolla on kautta historian ollut väestöä koskevia tietoja. Nykyisen Saksan alueella seurakunnat alkoivat jo keskiajan lopussa pitää systemaattisesti kirjaa kastetuista. Kirjattavien tietojen määrä kasvoi, ja 1500-luvulla Preussissa seurakuntien rekisterit sisälsivät tiedot niin syntymistä, vihkimisistä kuin kuolemistakin. Näistä tiedoista Brandenburgin vaaliruhtinaskunnassa tehtiin 1600-luvun loppupuolella väestömuutoksia koskevia taulukoita. Ruotsin seurakunnissa tilastointi alkoi 1600-luvun puolivälissä - alun perin tietoja ilmeisesti kirjattiin ilman tilastointitarkoitusta.

Ruotsissa perustettiin vuonna 1748 kirkosta erillään oleva Taulustolaitos ylläpitämään väestötietoja, ja vuotta myöhemmin se julkaisi ensimmäisen väestötilaston. Ruotsin esimerkin innoittamana myös Tanska-Norjaan perustettiin Taulustolaitos vuonna 1797.

Sivun alkuun

Poliittinen aritmetiikka tuli tiensä päähän

Englantilaisen taloustieteilijän ja filosofin William Pettyn 1600-luvun loppupuolella kehittämää poliittista aritmetiikkaa on usein pidetty tilastoinnin yhtenä lähtökohtana. Tällöin on kyse nimenomaan tilastoinnista, mutta Maurice Kendall (1960) piti poliittista aritmetiikkaa myös tilastotieteen lähtökohtana.

Poliittinen aritmetiikka oli väestötietojen systemaattista keräämistä kirkonkirjoista, ja sen tavoitteena oli tarkkojen elinikätaulukkojen laadinta. William Petty totesi, että poliittinen aritmetiikka oli baconilaisten tieteen periaatteiden soveltamista hallitsemisen taitoon. Francis Baconin ajatuksista on jäänyt elämään sanonta "Tieto on valtaa!"

Epäilemättä poliittinen aritmetiikka on ollut tilastollisen ajattelun ja tilastoinnin merkittävä tienavaaja, mutta sen merkitystä on ilmeisesti liioiteltu. Tietojen käyttö milloin minkäkin argumentin tai spekulaation perustelemiseen johti poliittisen aritmetiikan uskottavuuden hiipumiseen.

Satiirisista teoksistaan tunnettu Jonathan Swift kutsui poliittista aritmetiikkaa "numeromaniaksi" ja syytti sitä liian läheisistä suhteista hallitsijoihin. Puoli vuosisataa myöhemmin kansantaloustieteen isänä tunnettu Adam Smith sanoi, että hän ei luota poliittiseen aritmetiikkaan. Vastustuksen vuoksi poliittisen aritmetiikan merkitys jäi vähäiseksi 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Poliittinen taloustiede peri vähitellen poliittisen aritmetiikan aseman.

Sivun alkuun

Nykyisenkaltainen tilastointi sai alkunsa Saksan alueella

Tilasto-sana juontaa saksan sanasta Staatenkunde ("valtiotieto"), jota käytettiin saksankielisissä valtioissa niin sanotun yliopistostatistiikan yhteydessä 1600-luvun lopulla. Nykyisen Saksan alueella oli 1800-luvun puoliväliin asti useita itsenäisiä saksankielisiä kuningaskuntia ja suuriruhtinaskuntia (mm. Saksi, Böömi ja Preussi).

Staatenkunde kuvastaa hyvin taulukkomuotoisen tilaston alkuperää: eri valtioita kuvaavat sanalliset kuvaukset ja määrätiedot asetettiin taulukkoon vertailun helpottamiseksi (ks. myös Luther 1993). Tämän termin rinnalla alkoi myöhemmin esiintyä myös sana Statistik. Vielä 1800-luvun puolivälissä Staatenkunde ja Statistik esiintyivät rinnakkain saksankielisessä kirjallisuudessa.

Yliopistoissa opetetun yliopistostatistiikan vaikutus tilastoinnin syntyyn oli luultavasti merkittävämpi kuin poliittisen aritmetiikan, koska se sisälsi muitakin kuin demografisia tietoja. Yliopistostatistiikkaan kytkeytyi myös saksalainen kameralismi, jota on pidetty tärkeänä tilastoinnin kehittymisen kannalta.

1700-luvun aikana yliopistostatistiikasta kehittyi arvostettu tieteenala, joka oli paljon monipuolisempi kuin sitä edeltäneet kehitelmät. Von Schlözer (1804) määritteli kirjassaan Theorie der Statistik sen tehtäväksi muun muassa "ihmisten onnellisuuden lisääntymisen ja vähentymisen mittaamisen". Aivan 1700-luvun lopulla niin sanottu taulukkostatistiikka alkoi esiintyä yliopistostatistiikan rinnalla.

Taulukkostatistiikka-sanalla oli alun perin tarkoitus arvostella taulukkomuodossa esitettyä numerotietoa. Kriitikkojen mielestä numeroilla ei koskaan pääse pintaa syvemmälle, eikä niillä voi kuvata muuta kuin aineellisia oloja. Ranskan vallankumouksen seurauksena yliopistostatistiikka alkoi väistyä nykymuotoisen taulukkotilastoinnin tieltä.

Sivun alkuun

Valistus synnytti myös tilastoinnin

Valistusaate oli 1700-luvun jälkipuoliskolla syntynyt eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti järjen ja tiedon merkitystä. Valistusajattelijat suosivat järkeä mystiikan sijaan, tiedettä ja edistystä uskomusten ja vanhaan takertumisen sijaan, vapaata markkinataloutta merkantilismin (tai kameralismin) sijaan, ihmisoikeuksia valtion mielivallan sijaan. Valistuksen periaatteiden mukaan tarvittiin tietoa myös yhteiskunnasta ja taloudesta.

Ensimmäinen kerran valistusfilosofian vaikutus tilastolliseen ajatteluun ilmeni saksalaisen papin Johann Peter Süssmilchin (1707–1767) töissä. Keskiajalla ja aina 1700-luvun alkupuolelle asti yhteiskuntaa pidettiin jumalisen tahdon osoituksena, eikä sen lähempää tutkimista pidetty tarpeellisena.

Vuonna 1741 Süssmilch julkaisi teoksen Die Götliche Ordnung, jota on pidetty vedenjakajana useassa mielessä. Se oli ensimmäinen laaja demografinen kuvaus, joka oli koottu lukuisista – pääasiassa saksankielisiltä alueilta ja muualta kootuista – tiedoista. Teoksen keskeisenä ajatuksena oli löytää eri alueilta kerättyjen tietojen ilmentämä säännönmukaisuus. Süssmilch tulkitsi havaitsemansa säännönmukaisuudet jumalallisen kaitselmuksen aikaansaannoksiksi. Merkittävä ero aikaisempaan oli se, että jumalan ajateltiin olevan kuin kelloseppä, joka oli luonut maailmankaikkeuden ja sitten pistänyt sen käyntiin.

Sivun alkuun

Ensimmäinen moderni kyselylomake tehtiin vuonna 1790

Vuosina 1791–1792 julkaistua Skotlannin tilastollista kuvausta (Statistical Accounts of Scotland) pidetään yhtenä ensimmäisistä julkaisuista, joihin valistusaate ulotti vaikutuksensa. Vuonna 1790 Sir John Sinclair lähetti strukturoidun lomakekyselyn kaikille Skotlannin seurakunnille, ja esitti papeille 160 kysymystä. Sinclair toimitti pappien vastauksista ensimmäisen kattavan tilastollisen kuvauksen Skotlannista.

Sinclairin saksalaisen yliopistostatistiikan periaatteiden mukaan laatimaa kuvausta pidetään yhtenä tilastollis-topografisen ajattelun synnyttäjistä Euroopassa. Lisäksi Sinclairin väitetään käyttäneen ensimmäisenä englannin statistics-sanaa. Samoihin aikoihin skotlantilainen insinööri William Playfair kehitti tilastokuvioiden – edelleen käytössä olevat – perustyypit.

Stuart J. Woolf (1984) väittää, että vuosien 1770–1840 välinen intensiivinen tilastollisen aktiivisuuden vaihe erityisesti Manner-Euroopassa loi länsimaisen kvantitatiivisen tilastoinnin perustan. Noihin aikoihin Ranskan valtiollinen elämä oli varsin myrskyisää vallankumouksen ja sitä seuranneen Napoleonin aikakauden vuoksi.

Sivun alkuun

Tilastollisen todennäköisyyden ajatusta kehiteltiin Ranskassa

Ranskan kuohunta vaikutti suuresti myös tilastoinnin kehitykseen (ks. Woolf 1984). Valistuksen ideologia muokkasi ajattelutapoja perusteellisesti, ja Ranskassa alettiin vaatia väestöä kuvaavia tietoja. Samoihin aikoihin monet tunnetut ranskalaiset matemaatikot kehittivät tilastotieteen perusteita; eräät heistä olivat innokkaasti mukana myös Ranskan vallankumouksessa.

Pierre Simon Laplace säilytti henkensä vallankumouksen myrskyissä, ja Napoleonin aikana hän nousi merkittävään asemaan. Laplace toteutti vuonna 1804 ensimmäisen otostutkimuksen, jossa käytettiin todennäköisyyslaskennan periaatteita. Tutkimuksen tavoitteena oli Ranskan väkiluvun selvittäminen, koska väestölaskentaa pidettiin epäluotettavana ja liian hitaana menetelmänä.

Ranskassa oli tilastovirasto jo ennen vallankumousta, mutta Napoleonin hallitessa se organisoitiin uudelleen ja sen merkitys lisääntyi olennaisesti. Ranskalaisten matemaatikkojen panosta on pidetty merkittävänä todennäköisyyslaskennan ja tilastollisen ajattelun syntymiselle 1800-luvulla. Laplacen vaikutus tilastomatematiikassa oli huomattava vielä 1900-luvun alussa.

Lähteet:

Desrosières, A. 1998. The Politics of Large Numbers. A History of Statistical Reasoning. Harvard University Press.
Inca Empire (2010). Wikipedia. The free encyclopedia. Viittauspäivä 22.6.2010.
Kendall, M. 1960. Where shall the history of statistics begin? Biometrika 3–4/1960.
Luther, G. 1993. Suomen tilastotoimen historia vuoteen 1970. WSOY, Helsinki.
Von Schlözer, A. L. 1804. Theorie der Statistik. Vandenhoek und Ruprecht, Göttingen.
Süssmilch, J. P. 1741. Die göttliche Ordnung in den Veränderungen des menschlichen Geschlechts. Aus der Geburt, dem Tode und der Fortpflanzung desselben erwiesen.
Westergaard, H. 1932. Contributions to the History of Statistics. P. S. King & Sons, Ltd.
Woolf, S. J. 1984. Towards the History of the Origins of Statistics. France 1789–1815. Teoksessa: State and Statistics in France 1789–1815. Toim. J.-C. Perrot – S. J. Woolf. Harwood Academic Publishers, Chur.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 13.12.2010