Osakkeiden takaisinostot kaunistelevat vaihtotasetta
- Osakkeiden takaisinostot vaikeuttavat tilastointia
- Tilinpidossa osakkeiden takaisinostot eivät ole yritysten menoja
- Vaihtotaseen ylijäämä on tilastoitua pienempi
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Tilinpidossa osakkeiden takaisinostot eivät ole yritysten menoja
Vaikka omien osakkeiden ostot nähdään käytännössä usein osingonmaksun vaihtoehtona, niitä käsitellään kansantalouden tilinpidossa eri tavalla kuin osinkoja.
Ero näkyy kansantalouden tilinpidon sektoritileillä. Sektoritilit ovat tilikokonaisuus, joka kuvaa kattavasti kansantalouden eri sektorien taloudellista toimintaa. Sektoritilit jaetaan karkealla tasolla ns. reaalitileihin ja rahoitustiliin.
Reaalitileille kirjataan taloustoimia, jotka koskevat tuotantoa, tulojen muodostumista, jakoa ja käyttöä sekä investointeja. Reaalitilien tasapainottavia eriä ovat muun muassa bruttokansantuote, käytettävissä oleva tulo ja säästö. Reaalitilien viimeinen tasapainottava erä on nettoluotonanto. Se kuvaa, miten paljon sektorille on reaaliprosessin kautta syntynyt ylijäämää, jolla se voi kasvattaa rahoitusvarojaan ja/tai vähentää velkojaan tai alijäämää, joka sen täytyy kattaa ottamalla lisää velkaa ja/tai myymällä rahoitusvarojaan. Vaihtotaseen ylijäämä on käsitteellisesti lähes sama kuin Suomen nettolainananto ulkomaille. 4
Kunkin taloustoimen vaikutus edellä mainittuihin muuttujiin riippuu siitä, kirjataanko se reaalitaloustoimeksi "viivan yläpuolelle" vai rahoitustaloustoimeksi "viivan alapuolelle". Useimmiten tämä ero on helppo tehdä, mutta joissain tapauksissa asia ei ole yksinkertainen.
Omien osakkeiden ostot ohjeistetaan kansantalouden tilinpidossa yksiselitteisesti sijoituksiin rinnastettaviksi rahoitustaloustoimiksi. Siten ne eivät vaikuta sektorin nettoluotonantoon. Osingot ovat sen sijaan omaisuustuloja, ja saadut osingot kasvattavat ja maksetut pienentävät nettoluotonantoa.
Tilastokäsittelyä puoltaa se, että markkinoilla tapahtuvan takaisinosto-ohjelman puitteissa tehdyn osakekaupan vastapuoli ei todennäköisesti edes tiedä, että osakkeen on ostanut sen liikkeeseen laskenut yritys. Lisäksi yrityksen kannalta kyseessä on puhdas rahoitustaloustoimi, sillä omien osakkeiden ostoa käsitellään osakevelan kuoletuksena samaan tapaan kuin esimerkiksi velkapapereiden tai lainojen kuoletuksia. Koska tilinpidon kirjaamisperiaatteet edellyttävät symmetriaa, kauppa tulee kirjata myös myyjän näkökulmasta rahoitustaloustoimena. Jos omien osakkeiden osto kirjattaisiin yrityksen menona, niin osakeannit tulisi vastaavasti kirjata yritysten tuloksi. Nettoluotonantoa kasvattava osakeanti istuisi huonosti tilinpitokehikkoon, joten nykyiselle tilastokäsittelylle ei ole käytännössä vaihtoehtoa.
Toisaalta kansantalouden tilinpidon periaatteisiin kuuluu se, että kirjausten tulisi kuvata liiketoimien taloudellista substanssia juridisten muotojen tms. sijasta. Omien osakkeiden takaisinoston tapauksessa ostot ja osingonmaksut ovat toistensa vaihtoehtoja yritysten voitonjaossa ja siten substanssiltaan samankaltaisia. Tältä osin voisi perustella osakkeiden takaisinoston kirjaamista reaalitaloustoimeksi.
Tilastojen käyttäjien kannalta optimaalinen tilanne voisi olla sellainen, että he voisivat itse rakentaa erityyppisiä asetelmia sektoritilien tiedoista ja tehdä halutessaan oikaisun omien osakkeiden takaisinostoihin. Tämä edellyttäisi sitä, että tiedot osakkeiden takaisinostoista olisivat erikseen saatavilla tilastoista. Toistaiseksi rahoitustilinpidossa julkaistaan sektorin rahoitustaloustoimet nettomääräisesti: noteerattujen osakkeiden osalta julkaistu virtatieto on karkeasti ottaen osakeantien ja omien osakkeiden takaisinoston erotus. Tieto olisi saatava bruttomääräisenä, ja lisäksi olisi tarpeen saada myös sektorierittely (kotimaa/ulkomaat), jotta vaikutus vaihtotaseeseen voitaisiin arvioida.
Päivitetty 10.11.2010