Mikä on taiteen markkina-arvo kansantaloudessa?
Ja käykö sellaisen laskeminen?
- Määrittely on oma taiteenlajinsa
- Markkina-arvo on kasvanut koko yhteiskunnan tasolla
- Mikä osuus työstä on taidetta?
- Taiteen ja talouden suhde on monisyinen
- Taidetta taiteen vuoksi – vai tuotteiksi
- Luovaa taloutta ja tilastointia
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Luovaa taloutta ja tilastointia
Yliaktuaari Aku Alanen on kirjoittanut vuosien ajan Tieto&trendit-lehteen. Artikkeleiden aiheet ovat vaihdelleet luovasta taloudesta maahanmuuttajiin. Viime vuosina Alanen on käsitellyt erityisesti kulttuuria ja sen eri alojen taloutta – muotoilusta musiikkiin. Kulttuuri ei kuitenkaan kuulu hänen varsinaiseen alaansa Tilastokeskuksessa, jossa hän työskentelee taloudelliset olot -osastolla aluetalouden parissa. Mistä kiinnostus kulttuurin talouteen?
– Se liittyy oikeastaan aineettoman pääoman, erityisesti sosiaalisen pääoman mittaamiseen. Tilastointihan on keskittynyt meillä ja muualla edelleenkin pääosin aineellisen pääoman mittauksiin esimerkiksi kansantalouden tilinpidossa ja vasta aivan viime aikoina on otettu askeleita – toki vielä pieniä – aineettoman pääoman suuntaan.
Alanen kertoo olleensa aikoinaan mukana aineettoman pääoman mittaamisprojekteissa, ja niiden yhteydessä kysymys kulttuurin roolista aineettomassa pääomassa nousi esiin.
– Minusta tuntui, ettei kulttuurin tekijöillä ollut täysin realistista näkemystä siitä, mistä kulttuurin ja talouden suhteessa oikein on kyse. Ja lähdin penkomaan asiaa, Alanen sanoo.
Miltä pohjalta kulttuuria sitten voi käsitellä, voiko siitä kirjoittaa kuin leivästä?
– Lähtökohtanani on ollut, että kulttuuria voi pääosin käsitellä taloudessa kuten mitä muuta ilmiötä tahansa. Sen sijaan taiteen ja talouden välisestä suhteesta olen varonut aika tarkoin kirjoittamasta, koska taide on jo huomattavasti kulttuuria hankalampi asia sekä teoreettisesti että empiirisesti.
– Taidetta ei voi käsitellä kuin mitä tahansa tuotetta. Taiteella on – tai pitäisi olla suhteellinen itsenäisyys taloudesta. Erityisesti viime vuosina on voimistunut suuntaus alistaa taide taloudelle. Olen välillä jopa epäillyt, ovatko omatkin vaatimattomat juttuni osaltaan edesauttaneet tätä suuntausta, että on tulkittu minunkin puhuneen myös taiteesta puhuessani kulttuurista yleensä.
Mutta voiko taiteen ja kulttuurin käsitteitä erottaa sitten kovinkaan selvästi? Käytännössä ei tietenkään niin selvästi kuin teoriassa, Alanen myöntää.
– Ero on käytännössä usein veteen piirretty, kuten taiteen ja viihteen välillä. Haluan vain jotenkin selventää periaatteellisia eroja.
Pelko taloustieteen ylivallasta on yleinen muullakin kuin taiteen piirissä. Alanen ymmärtää muiden alojen tutkijoiden huolen taloustieteilijöiden termien voittokulusta.
– Valtavirran taloustieteilijät haluavat usein esittää vaikeat asiat teknisinä ja neutraaleina. Tätä tehdään tietoisesti mutta myös tiedostamatta, että neutraalistaminen on myös politiikkaa. Toki joskus myös tehdään teknisistä asioista liian poliittisia ja monimutkaisia.
Esimerkkinä taloustermien leviämisestä Alanen ottaa sanan 'kulttuurivienti' ilmestymisen puheeseen. Vanha kunnon kulttuurivaihto kuvaisi hänestä edelleenkin paremmin ja oikeammin asiaa monilla aloilla.
– Samoin kulttuuristen tuotteiden tuonti on tärkeämpi pohdiskelun kohde kuin vienti, ehkä muotoilun taloutta lukuun ottamatta. Myöskään Suomi-brändistä en oikein innostu.
Mitä kulttuurisia tuotteita sitten tutkijan omiin harrastuksiin kuuluu?
– Lehdet, kirjallisuus ja elokuva ovat olleet aina lähellä. Olen yrittänyt seurata erityisesti saksalaista ja venäläistä kirjallisuuskeskustelua – viimeaikaistakin, vaikken olekaan vielä Tsehovia parempaa löytänyt. Espanjalaista elokuvaa, myös muuta kuin Almodovaria, tulee katseltua. Muotoilun ja arkkitehtuurin kehitystä olen yrittänyt seurata aina kun aikaa on jäänyt.
Aku Alanen on lisäksi – paitsi aktiivinen kirjoittaja – myös himolukija.
– Netti on mahdollistanut kaltaiselleni "lehtifriikille" lukuisien vieraskielisten lehtien kulttuurisivustojen seuraamisen.
Internet onkin mullistanut monien kulttuurialojen kuten musiikin toimintalogiikan. Siinä mullistuksessa riittää setvittävää myös taloustilastojen avulla. Ja, kuten oheisesta jutustakin ilmenee, myös tilastoinnissa on sijansa luovalle mielelle.
Päivitetty 10.11.2010