Onnelliset antavat

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Jouni Kotkavuori on Tieto&trendit-lehden erikoistoimittaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 8/2010.

Australialaiset ja uusiseelantilaiset ovat maailman auliimpia hyväntekijöitä. Vauraudella on yhteys auttamiseen mutta ei niin vahva yhteys kuin onnellisuudella. Vaan miksi meitä suomalaisia ei näy lähelläkään maailman antamisindeksin kärkisijoja?
_________________

On taas aika tuskailla, mitä antaa lahjaksi ihmisille, joilla on jo kaikkea. Useat järjestöt – Kirkon Ulkomaanapu, Unicef, World Vision jne. – tarjoavat ratkaisua, joka voi pelastaa mattimyöhäisenkin lahjanetsiskelijän vielä jouluaattona. Kotitietokoneen ääreltä voi hankkia tosi tarvitsijoille vaikkapa vuohen, kuokan, puuntaimen tai kalastusverkon.

Ja se, jolla jo on kaikkea, saa lahjaksi kuvan vuohesta, kanasta tai kuokasta. Sekä hyvän mielen, toivottavasti. Hyvä mieli voi tulla myös antajalle, jonka rahalla em. järjestöt huolehtivat, että vuohi päätyy antamaan köyhälle perheelle maitoa ja lisätuloja.

Ainakin on niin, että onnelliset antavat. Tämä selviää brittiläisen Charities Aid Foundationin (CAF) selvityksestä The World Giving Index 2010. Selvitys on laajuudessaan ensimmäinen laatuaan. Gallup-yhtiön jatkuvan maailmanlaajuisen kyselyn yhteydessä toteutettuna se kattaa 95 prosenttia maailman väestöstä. Tämän vuoden alussa tehdyssä vertailussa oli mukana 153 maata.

Erilaisia kulttuureita ja yhteiskuntia kattavalla selvityksellä on vääjäämättä puutteensa. Antamisindeksin ansio on kuitenkin siinä, että se ei tarkastele pelkästään rahan lahjoittamista, mikä nostaisi vauraimmat maat järjestään myöskin auliimmiksi hyväntekijöiksi. Gallupin kyselyssä tiedusteltiin, mitä kolmesta auttamisen tavasta vastaajat olivat harjoittaneet viimeisen kuukauden aikana:

  • lahjoittaneet rahaa jollekin järjestölle
  • antaneet aikaansa vapaaehtoistyössä järjestölle
  • auttaneet tuntematonta avuntarvitsijaa

Järjestöjen kirjo kyselyssä oli laaja. Mukana olivat myös poliittiset ja uskonnolliset organisaatiot rekisteröityjen hyväntekeväisyysjärjestöjen ja paikallisten yhteisöjen lisäksi.

Kyselyssä selvitettiin myös ihmisten onnellisuutta: sitä kuinka hyvänä he pitivät elämäänsä kymmenportaisella asteikolla parhaasta mahdollisesta elämästä surkeimpaan mahdolliseen. Näin saatua maan "onnellisuuden" astetta, kuten myös maan vaurautta bkt:lla mitattuna, verrattiin sitten antamiskäyttäytymiseen.

Tulos oli selkeä: antaminen on yhteydessä sekä maan vaurauteen että onnellisuuteen. Yhteys koettuun onnellisuuteen oli kuitenkin selvästi vahvempi kuin maan bruttokansantuotteen suuruuteen. Onnellisten maiden asukkaat ovat halukkaampia antamaan hyväntekeväisyyteen kuin pelkästään rikkaiden maiden asukkaat.

Hyväntekemisen tavat vaihtelevat

Tutkimuksen päähavainto oli se, että antamisen tavat vaihtelevat yllättävänkin paljon. Rahaa oli viimeisen kuukauden aikana liettualaisista lahjoittanut vain 4 prosenttia, maltalaisista 83 prosenttia. Vain 2 prosenttia kambodzalaisista oli tehnyt vapaaehtoistyötä, kun taas turkmenistalaista aikaansa oli hyväntekeväisyyteen antanut peräti 61 prosenttia. Liberialaisista oli antanut rahaa 8 prosenttia, mutta 76 prosenttia oli auttanut itselleen tuntematonta ihmistä.

Avun antaminen vieraalle tarvitsijalle on selvityksen mukaan yleisin altruismin muoto maailmassa. Kyselyä edeltäneen kuukauden aikana näin oli tehnyt 45 prosenttia maailman väestöstä. Rahaa oli antanut 30 prosenttia ja aikaansa vapaaehtoistyöhön 20 prosenttia vastaajista.

Näiden kolmen hyväntekemismuodon keskiarvo muodostaa CAF:n maailman antamisindeksin. Sen kärkisijalle nousevat australialaiset ja uusiseelantilaiset 57 prosentin keskiarvollaan. Kärkisijan heille tuo suurin valmius antaa rahaa ja vapaaehtoistyöaikaa ja vielä näiden lisäksi toiseksi suurin alttius auttaa vierasta ihmistä.

Kahdeksan muunkin maan indeksi nousi yli 50 prosentin, kuten oheisesta taulukosta käy ilmi.

Hyväntekeväisyyden laajentaminen muuksikin kuin rahan lahjoittamiseksi tuo virkistäviä yllätyksiä altruistisimpien maiden ryhmään: Sri Lanka, Laos, Sierra Leone, Turkmenistan ja Guyana tulevat ennemminkin mieleen avun vastaanottajina kuin antajina.

Taulukosta näkee yleisindeksin lisäksi kiinnostavia eroja auttamistavoissa. Köyhille maille leimallinen vieraiden ihmisten auttaminen on hyvin yleistä selvityksen mukaan myös rikkaassa Pohjois-Amerikassa – reilusti yleisempää kuin vaikkapa Suomessa.

Sivun alkuun

Onnelliset ja anteliaat tanskalaiset

Pohjoismaista anteliaimpina hyväntekijöinä kunnostautuvat tanskalaiset, jotka tässä ja muissakin onnellisuusmittauksissa sijoittuvat maailman huipulle. Tanska on antamisindeksin sijalla 18 yhdessä Saksan, Hong Kongin ja Guinean kanssa.

Norja ei ole kovin paljon alempana. Se on sijalla 25 yhdessä Thaimaan, Kuwaitin ja Luxemburgin kanssa.

Me suomalaiset olemme sijalla 45 yhdessä sambialaisten, ghanalaisten, libanonilaisten ja ruotsalaisten kanssa. Olemme belgialaisten ja ranskalaisten edellä, mutta yläpuolellamme listalla on sellaisia maita kuin Afganistan, Somalimaa, Sudan ja Myanmar.

Vaikka Suomen ja Ruotsin yhteisindeksi on sama, auttamisprofiilimme eroavat selvästi toisistaan. Ruotsalaisista yli puolet oli antanut kyselyä edeltävän kuukauden aikana rahaa, suomalaisista 42 prosenttia. Ruotsalaiset olivat myös hieman auliimpia auttamaan muukalaista, mutta suomalaiset taas tekivät vapaaehtoistyötä selvästi yleisemmin.

Sivun alkuun

Ikä lisää antamista

Maiden välisten erojen lisäksi selvityksessä on muitakin kiinnostavia tuloksia.

Antaminen lisääntyy ikääntymisen myötä (Kuvio 1), mikä liittynee käytettävissä olevien varojen kasvuun. Kuitenkin vieraiden ihmisten auttaminen vähenee useimmissa maailmankolkissa 50 vuoden täyttämisen jälkeen. Liekö sillä sitten tekemistä epäluuloisuuden lisääntymiseen elämänkokemuksen myötä.

Kuvio 1. Miten antaminen vaihtelee iän myötä, koko maailma

Lähde: The World Giving Index 2010, Charities Aid Foundation.

Naiset ovat maailmanlaajuisesti hieman – ja länsimaissa selvästi – taipuvaisempia lahjoittamaan rahaa kuin miehet. Miehet taas ovat globaalilla tasolla hieman alttiimpia vapaaehtoistyöhön ja tuntemattomien ihmisten auttamiseen.

Naisten mahdollisuudet ovat toki rajoitetumpia monissa kulttuureissa. Tähän viittaa se, että Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Euroopassa naiset ovat miesten edellä myös avuntarjoajina ventovieraille.

Sivun alkuun

Kritiikin ja puolustuksen puheenvuoro

Tällaisen tutkimuksen tuloksiin on toki syytä suhtautua kriittisesti. Vaikka vastaajia on kaikkiaan lähes 200 000 ja isoissa maissa kuten Kiinassa ja Venäjällä otoksiin on tuhannen vastaajan sijasta poimittu kaksi tuhatta koko väestöä edustavaa vastaajaa, silti on syytä epäillä, kuinka hyvin otos kuvaa kaikkia väestöjä.

Vielä suuremmat ongelmat liittyvät kuitenkin kulttuureihin ja järjestelmiin. Rikkailla on, mistä antaa. Joissain maissa järjestelmä tai korruptio vaikuttaa ihmisten haluun antaa. Luottamus järjestöihin voi olla heikkoa.

Mikä vaikutus Suomen ja Ruotsin heikkoon sijoitukseen on sillä, että meillä ei ole ollut tapana rehvastella lahjoituksilla? Yksityisten lahjoittajien kyltit eivät kiiltele koulujen, sairaaloiden ja kulttuurilaitosten seinillä. Lahjoitukset eivät myöskään ole verovähennyskelpoisia kuten USA:ssa ja monessa muussa maassa.

Ja mikä vaikutus tuloksiin ylipäänsä on erilaisilla järjestelmillä ja niiden vaikutuksella ihmisten asenteisiin? Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa maksetaan korkeita veroja, ja niillä huolehditaan monista tehtävistä, jotka muissa maissa jäävät hyväntekeväisyyden varaan. Pohjoismaisen mallin kannattaja voi nähdä sille suorastaan uhkan amerikkalaistyyppisessä vapaaehtoistyöhön ja lahjoituksiin perustuvassa hyväntekeväisyydessä. Jo sana hyväntekeväisyys haiskahtaa almuyhteiskunnalta, jota ei kaivata takaisin.

Ja siitä amerikkalaisten antamisesta kolmannes – sata miljardia dollaria – menee GivingUSA Foundationin mukaan erilaisille kirkoille, siinä missä suomalaisten valtaosa edelleen maksaa kirkollisveroa.

Kehitysmaissa taas ihmisten vähiä voimavaroja kuluttaa se, että joudutaan huolehtimaan esimerkiksi vanhoista ja sairaista perheenjäsenistä, jotka hyvinvointivaltioissa saavat eläkettä ja verovaroin kustannettua huolenpitoa. Gallupin kysely vieraiden auttamisineen ei tavoita tällaista toisista ihmisistä huolehtimista.

Sivun alkuun

Kitsaat helleenit, avokätiset irkut

Kriittisistä huomioista huolimatta ainakin kiinnostaviin kysymyksiin antamisindeksi alakohtineen antaa aihetta. Miksi kreikkalaiset ovat listan hännillä ruandalaisten ja bangladeshiläisten alapuolella? Mikä taas tekee Irlannista – toisesta EU-maasta joka näinä aikoina tarvitsee muiden apua – kansakuntana anteliaimman koko Euroopassa. Entä mikä selittää naapurimaiden – kuten vaikkapa Laosin ja Kambodzan – sijoittumista listaan vastakkaisiin ääripäihin?

Charities Aid Foundation korostaa, ettei korkea tai alhainen sijoitus antamisindeksissä välttämättä kerro yhteiskuntien tilasta tai kansalaisten hyväntahtoisuudesta. Säätiö kuitenkin pitää tärkeänä selvityksessä esiin noussutta onnellisuuden ja antamisen välistä yhteyttä ja positiivista antamisen kierrettä. Onnelliset antavat edistääkseen muiden onnellisuutta, ja nämä taas voivat sitten olla taipuvaisempia auttamaan muita jne.

Sivun alkuun

Positiivinen kierre käyntiin

Voisiko CAF:n haaveilemalla positiivisella kierteellä olla oikeasti merkitystä?

Suomalaiset käyttävät ostoksiin joulukuussa noin miljardi euroa enemmän kuin muina kuukausina. Tänä vuonna Kaupan liitto arvioi joulukaupan kasvavan viitisen prosenttia. Jos vaikka vain joulukulutuksen kasvu ohjautuisikin tositarvitsijoille, kyse olisi kymmenistä miljoonista euroista. Eikä meillä vielä olisi palattu sen pahempaan niukkuuteen kuin mitä viime jouluna koettiin.

Suomalaisten lahjoitukset olisivat sitä paitsi vain pikku puro. Muodostammehan OECD-maissa asuvista maailman vauraimmista ihmisistä alle sadasosan. Karkeana kertoimena voi siis käyttää vaikka sataa, kun arvioi, minkälainen avun virta teollisuusmaista näin voisi kertyä.

Se jo saisi aikaan muutakin kuin omahyväistä mieltä lahjoittajissa. Kyynikoiden epäilyistä huolimatta valtaosa lahjoituksista nimittäin menee jopa niin sanotusti perille eli avustamiseen, eikä järjestöjen hallintokuluihin. Helsingin Sanomien tuoreen selvityksen mukaan esimerkiksi jutun alussa mainituille järjestöille annetuista varoista menee avustamiseen kohteissa noin 80 prosenttia. Kirkon Ulkomaanavulla prosentti on jopa 85.

Sijoittuminen The World Giving Index -listalla ei toki ole tärkeää. Mutta olisihan – monen pienen hyvän teon summana – Suomen näkeminen hieman korkeammalla seuraavalla kerralla ainakin mukavaa. Ellei suorastaan onnellista.

Lähteet:

The World Giving Index 2010, Charities Aid Foundation.

The Chronicle of Philanthropy, 1.12.2010

Helsingin Sanomat 1.12.2010

Taloustaito.fi 4.11.2010

Mondo 2, 2007

Päivitetty 22.12.2010