Arvoa nuorten työvoimalle
- Nuorten työvoima on jo käytössä
- Tuleeko nuorista osaajista pulaa?
- Arvostetaanko nuorten osaamista?
- Keskustelua työtä koskevista asenteista
- Sitoutumisessakaan ei muutosta
- Pysyvä työsuhde tulevaisuuden turvaksi
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Dosentti Anna-Maija Lehto työskentelee tutkimuspäällikkönä Tilastokeskuksen elinolot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 1/2011.
Toistuvasti voi kuulla mielipiteen, että
nuorten pitäisi tulla aikaisemmin työelämään. Todellisuudessa
nuoret kuitenkin ovat jo merkittävä osa työvoimaa. Heiltä löytyy
myös osaamista ja oikeaa asennetta.
____________________
Vuonna 2008 alkaneen taloudellisen taantuman aikana hyvin merkittävä osa työllisyyden vähentymisestä oli opiskelijoiden työllisyyden tilapäistä vähentymistä. Kuvio 1 kuvastaa vuosineljänneksittäin tapahtuneita muutoksia työllisyydessä edellisen vuoden vastaavaan neljännekseen verrattuna. Taantuman kokonaismuutoksesta saa parhaan kuvan laskemalla yhteen kahden vuoden aikaisen muutoksen vuoden 2008 ensimmäisestä neljänneksestä vuoden 2010 ensimmäiseen neljännekseen.
Kuvio 1. Työllisyyden muutos
edellisen vuoden vastaavasta neljänneksestä
Lähde: Työvoimatutkimus 2006 – 2010. Tilastokeskus
Työllisten määrä väheni tuolloin yhteensä 87 000 henkeä. Samana ajankohtana opiskelun ohessa työssä olevien määrä väheni 39 000 henkeä (kuvio 2). Näin ollen lähes puolet työllisyyden vähennyksestä selittyy opiskelijatyöllisyyden vähentymisellä. Opiskelijoiden voidaan sanoa kantaneen huomattavasti osuuttaan suuremman taakan työllisyystilanteen heikentymisestä, sillä normaalioloissa opiskelijatyöllisten osuus kaikista työllisistä on vain noin 11 prosenttia.
Kuvio 2. Opiskelijoiden työllisyyden muutos
edellisen vuoden vastaavasta neljänneksestä
Lähde: Työvoimatutkimus 2006 – 2010. Tilastokeskus
Nuorten työvoima on jo käytössä
Suomessa poikkeuksellisen suuri osa opiskelijoista on työssä opiskelun tai koulunkäynnin ohessa. Taulukosta nähdään, kuinka moni oli työssä vuoden ensimmäisenä neljänneksenä, siis lukukauden aikana eikä vain kesätöissä. Huippuvuonna 2008 heitä oli opiskelijoista 42,7 prosenttia, eli lähes 300 000 henkeä. Tämä on merkittävä työvoimanosa ja samalla myös työvoimapuskuri huonoina aikoina, kuten 2009 ja 2010, jolloin osuudet ja määrät laskivat selvästi. On myös varsin vaikea sanoa, milloin suomalaiset opiskelijat varsinaisesti tulevat työelämään, kun näin suuri osa on työssä jo lukukausien aikana. Tällöin myös puheet siitä, että Suomessa on nopeutettava opiskelijoiden työelämään tuloa, tuntuvat varsin oudoilta.
Opiskelijoiden työvoimaan kuuluvuus 2005–2010
| 1. neljännes |
Opiskelijoita yhteensä |
Työlliset opiskelijat | Työttömät opiskelijat | Pelkästään opiskelee |
|||
| % opiskeli- joista |
% opiskeli- joista |
% opiskeli- joista |
|||||
| 2005 | 674 000 | 246 000 | 36,5 | 47 000 | 6,9 | 381 000 | 56,5 |
| 2006 | 688 000 | 265 000 | 38,5 | 48 000 | 6,9 | 376 000 | 54,6 |
| 2007 | 706 000 | 279 000 | 39,5 | 50 000 | 7,0 | 377 000 | 53,3 |
| 2008 | 700 000 | 299 000 | 42,7 | 40 000 | 5,7 | 361 000 | 51,5 |
| 2009 | 677 000 | 272 000 | 40,2 | 39 000 | 5,7 | 366 000 | 54,0 |
| 2010 | 700 000 | 260 000 | 37,1 | 49 000 | 7,0 | 391 000 | 55,8 |
Lähde: 1. neljännes, 15–74-vuotias väestö. Työvoimatutkimus. Tilastokeskus
On käyty keskustelua siitä, että opiskelijoiden työssäkäynti hidastaa opintoja. Tässä on varmaan jotain perää, mutta toisaalta työkokemus on myös arvokasta. Kun on tutkittu eri maiden vastavalmistuneiden työnsaantia, on käynyt ilmi, että Suomessa valmistuneet saavat helpommin oman alansa töitä kuin esimerkiksi Britanniassa, jossa opiskellaan hyvin nuorina ja pyritään valmistumisen jälkeen työllistymään ilman työkokemusta (Lindberg 2008). Oman alan työkokemus on mitä ilmeisimmin parhaiten työllistävää, mutta myös vaatimattomissa töissä saatu kokemus on arvokasta myöhemmin työelämässä. Johtavassa asemassa tai asiantuntijana on hyvä tietää, miltä lattiatason työ tuntuu.
Tuleeko nuorista osaajista pulaa?
Suomessa 25–34-vuotiaiden koulutustaso on jatkuvasti noussut. Tätä ikäryhmää voidaan tarkastella siitä syystä, että siinä tutkinnot on suurelta osin jo suoritettu. Kun vuonna 1990 tämän ikäisistä oli korkean asteen tutkinnon suorittaneita 29 prosenttia (219 000), oli osuus vuonna 2008 jo 38 prosenttia (253 000). Vain perusasteen varassa oli tämänikäisistä vuonna 1990 vielä 20 prosenttia (153 000), mutta 2008 enää 15 prosenttia (99 000). Kuviosta 3 nähdään, että 25–34-vuotiaiden ikäluokka on pienentynyt tämän noin 20 vuoden aikana. Samanaikaisesti kuitenkin ikäluokan koulutusrakenne on muuttunut ja korkean asteen tutkinnon suorittaneita on yli 30 000 aiempaa enemmän.
Kuvio 3. 25–34-vuotias väestö suoritettujen tutkintojen mukaan, 1990 ja 2008
Lähde: Väestön koulutusrakennetilasto. Tilastokeskus
Työmarkkinoille pysyvästi tulevat ikäluokat ovat siis entistä koulutetumpia, eikä heissä enää ole merkittävän suuria ryhmiä, jotka olisivat jättäneet opintonsa vain perusasteeseen.
Suomessa tuskin tulee pulaa koulutetusta työvoimasta, kuten esimerkiksi valtion tuottavuusohjelman yhteydessä on esitetty. Ohjelman perustana olleessa OECD:n laskelmassa (2000-luvun alussa) on johtopäätöksiä tehty siitä, että 15–24-vuotiaiden ikäluokat olivat ennusteen mukaan supistuvia. Siksi oletettiin työmarkkinoille siirtyvästä koulutetusta työvoimasta tulevan pulaa tulevaisuudessa. Julkisen sektorin työvoimatarpeiden katsottiin haittaavan yksityisen sektorin mahdollisuuksia kilpailla tuosta työvoimasta. Valtion työvoima on kuitenkin vain neljä prosenttia Suomen työllisestä työvoimasta. Se ei voi olla suuri uhka yksityiselle sektorille, jonka osuus on sentään 75 prosenttia.
Arvostetaanko nuorten osaamista?
Kuvio 4 kertoo, miten koulutustasot kohoavat iän karttuessa. Suomessa suoritetaan pidempiä koulutuksia kuin muualla Euroopassa, joten vasta 30–34-vuotiaiden ryhmässä näkyy selvimmin lopullinen koulutustaso. Euroopan unionissa on asetettu tavoitteeksi, että 30–34-vuotiaissa korkean asteen tutkinto tulisi olla vähintään 40 prosentilla ikäluokasta (Eurooppa 2020). Suomi on reilusti tämän rajan yläpuolella.
Kuvio 4. Nuoret koulutusasteen mukaan, 2009
Lähde: Väestön kolutusrakennetilasto. Tilastokeskus
Yleisvaikutelma on, että nuoria syyllistetään milloin mistäkin. Viime vuosina on ehkä eniten moitittu sitä, että nuoret opiskelevat liian pitkään ja tulevat liian myöhään työmarkkinoille. Usein kuulee jopa väitettävän, että Suomessa opiskellaan liikaa, puhutaan esimerkiksi maisterimaniasta. Toisaalta myös sanotaan, että osaamisessa on Suomen kaltaisen maan vahvuus kansainvälisessä kilpailussa.
Tuskin osaamista voi koskaan olla liikaa. Huonosti palkattuihin töihinkin on vielä riittänyt hyvin työvoimaa juuri opiskelijoiden työssäkäynnin ja lisääntyneen maahanmuuton vuoksi. Toisaalta osaamisen kysyntä lisääntyy koko ajan: Euroopan unionin 2020 strategiassa arvioidaan, että korkeaa koulutusta vaativat työt lisääntyvät 16 miljoonalla, mutta vaatimattomat, vähän koulutusta vaativat työt taas vähenevät 12 miljoonalla.
Suomessa ongelma nuorten opiskelun suhteen on ennen muuta se, että vastavalmistuneiden on varsinkin taantuman aikana ollut lähes mahdoton saada koulutustaan vastaavaa työtä. Yksityisen sektorin kysyntä oli vähäistä, kunnissa talousongelmat estivät lisätyövoiman palkkaamisen ja valtion tuottavuusohjelma esti valtiolle pääsyn. Ei ole lainkaan ihme, että korkean asteen tutkintoja suorittaneiden työttömyysasteet nousivat selvästi.
Nuorten työvoimaa ei arvosteta siinäkään mielessä, että heillä on mahdollisuus päästä työmarkkinoille miltei yksinomaan pätkätöiden kautta. Tämä ongelma on säilynyt, vaikka määräaikaisen työvoiman käytölle on lainsäädännössä asetettu entistä enemmän rajoituksia. Määräaikaisten työsuhteiden käyttö keskittyy alle 35-vuotiaisiin ja erityisesti nuoriin naisiin. Vuoden 2008 keväällä tehdyssä Työolotutkimuksessa 15–24-vuotiaista naisista oli määräaikaisten osuus 38 prosenttia ja 25–34-vuotiaista naisista 26 prosenttia. Miehillä vastaavat osuudet olivat 29 ja 12 prosenttia. Koko palkansaajaväestössä määräaikaisia oli tuolloin keskimäärin 12 prosenttia.
Keskustelua työtä koskevista asenteista
Nuorten osaajien työllistymistä saattaa haitata myös se, että julkisessa puheessa on usein väläytelty nuorten haluttomuutta sitoutua työelämään. Puhutaan nuorista kuluttajakansalaisina tai Y-sukupolven edustajina, jotka ovat hyvin koulutettuja, mutta jotka eivät tyydy useimpiin tarjottuihin työmahdollisuuksiin, vaan haluavat kokeilla monia eri paikkoja ja työnantajia (mm. EVAn raportit 2010). Vaikka näitä visioita ei olekaan tehty taloustaantumaa ajatellen vaan pidemmällä aikajänteellä, kokonaisten ikäluokkien kokemuksena tuskin tulee olemaan valinnanvaikeus työpaikan suhteen tai haluttomuus sitoutumiseen.
Kuvioissa 5 ja 6 on esitettynä Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen tulosten pohjalta, miten tärkeänä elämänalueena nuoret työssäkäyvät pitävät työtä ja miten sitoutuneita he ovat nykyiseen työsuhteeseensa. Kuvioissa ovat mukana vain sellaiset palkansaajat, jotka eivät samaan aikaan opiskele, jotta työorientaatio saataisiin realistisemmin esiin.
Kuvio 5. Ansiotyö erittäin tärkeä elämänalue
Kuvio 6. Ei halua vaihtaa toiseen työhön
Kuvioiden lähde: Työolotutkimukset 1990 ja 2008. Tilastokeskus
Nuorten keskuudessa on erityisen mielenkiintoista se, että ansiotyötä erittäin tärkeänä elämänalueena pitävien osuudet ovat kasvaneet noin 20 vuodessa. Voimakkainta kasvu (10 prosenttiyksikköä) on tässä suhteessa ollut kaikkein nuorimmilla, 15–24-vuotiailla. Koko palkansaajaväestöstä 55 prosenttia piti ansiotyötä erittäin tärkeänä sekä vuonna 1990 että 2008. Nuorin ikäryhmä oli vuonna 2008 hienokseltaan jopa ohittanut tämän keskiarvon, prosentin ollessa 56.
Tämä antaa nuorten työtä koskevista asenteista selvästi erilaisen kuvan kuin mistä EVAn asennetutkimus vuodelta 2010 kertoo (Haavisto 2010). Sen mukaan nuoret eivät pidä työtä läheskään niin tärkeänä elämänsisältönä kuin vanhemmat ikäryhmät. Tutkimusten eroon on ainakin kaksi selvää syytä. EVAn tutkimuksessa on kysytty suhtautumista väittämään, jonka mukaan "Työ on tärkein osa ihmisen elämänsisältöä". Tilastokeskuksen Työolotutkimuksessa taas on kysytty erikseen ansiotyöstä, koti- ja perhe-elämästä ja vapaa-ajan harrastuksista niiden tärkeyttä elämänalueena. Nuorten kohdalla onkin merkittävää, että näiden kaikkien merkitys on kasvanut, vapaa-ajan harrastusten tärkeys selvästi eniten.
Toisaalta EVAn tutkimuksessa on mukana koko 18–70-vuotiasta väestöä koskeva otos. Työn tärkeyttä arvioivat yhtä lailla opiskelijat, kotona olevat ja eläkeläiset kuin työssä olevat. Nuorissa opiskelijoiden osuus aivan varmasti vaikuttaa työn merkitystä vähentävästi.
Sitoutumisessakaan ei muutosta
Työhön ja työpaikkaan sitoutumisesta antavat Työolotutkimuksen tiedot myös varsin erilaisen kuvan kuin mitä EVAn raportissa "Kuluttajakansalaiset tulevat" esitetään. Raportin mukaan erityisesti nuoret kuluttajakansalaisina välttelevät sitoutumista sekä valitsevat ja vaihtavat työpaikkoja kevyemmin perustein kuin aikaisemmat työhön sitoutuneemmat sukupolvet (Halava & Pantzar 2010).
Kuviossa 6 on esitettynä, miten eri-ikäiset vastasivat Työolotutkimuksen kysymykseen työpaikan vaihtohalukkuudesta vuosina 1990 ja 2008. Niiden osuus, jotka eivät halunneet vaihtaa toiseen työpaikkaan, oli kasvanut koko palkansaajaväestössä tänä aikana, mutta erityisen paljon sitoutuminen oli kasvanut nuorten keskuudessa. Tulos ei siis tue näkemystä, jonka mukaan nykyajan nuoret olisivat erityisen valikoivia työpaikkansa suhteen.
Pysyvä työsuhde tulevaisuuden turvaksi
Tässä esitetyt tiedot kertovat monesta eri näkökulmasta, miten integroituneita nuoret, alle 35-vuotiaat, ovat suomalaiseen työelämään. Työurien pidentämistä koskevassa puheessa voi tavan takaa kuulla mielipiteitä siitä, että nuoret pitää saada aikaisemmin työelämään, jos kohta työuria on pidennettävä myös lopusta ja keskeltäkin.
Tilastojen avulla katsottuna nuoret suurelta osin ovat jo työelämässä, myös opiskellessaan. Valtaosa nuorista on myös vahvasti ja pysyvästi työmarkkinoille suuntautuneita. Pitkien koulutusten avulla haetaan hyviä työmahdollisuuksia ja ammatillista pätevyyttä.
Syyllistäminen koskee myös opiskelun ohessa työskentelyä. Sen katsotaan turhaan viivästyttävän valmistumista. Toisaalta opintojen aikaisesta työnteosta on myös hyötyä. Vertailututkimukset ovat osoittaneet, että työkokemus auttaa valmistumisen jälkeistä työllistymistä. Vaatimattomissakin töissä on mahdollista oppia tärkeitä työelämän taitoja.
Nuorista ei kannattaisi olla huolissaan myöskään työtä koskevien asenteiden puolesta. Työ on nuorille edelleen erittäin tärkeä elämänalue, vaikka muutkin osa-alueet kuten perhe-elämä tai vapaa-ajan harrastukset ovat lisänneet tärkeyttään heidän elämässään. Nuorilla on myös vahva halu kiinnittyä työpaikkaansa, kehittyä työtehtävissään ja suunnitella elämäänsä mahdollisimman turvalliselta pohjalta, pysyvien työsuhteiden lähtökohdasta.
Lähteet:
Eurooppa 2020. Komission tiedonanto. Älykkään, kestävän ja osallistuvan kasvun strategia. Euroopan komissio 3.3.2010.
Eurostudent, 2010. Social and Economic Conditions of Student Life in Europe.
Haavisto, I. (2010) Työelämän kulttuurivallankumous. EVAn arvo- ja asennetutkimus 2010.
Halava, I.–Pantzar, M. (2010) Kuluttajakansalaiset tulevat! Miksi työn johtaminen muuttuu? EVA.
Lehto, A-M – Sutela, H. (2008) Työolojen kolme vuosikymmentä. Työolotutkimusten tuloksia 1977–2008. Tilastokeskus.
Lindberg, M. (2008), Diverse Routes from School, via Higher Education, to Employment. A Comparison of Nine European Countries, Turun yliopisto, Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 70.
Saarenmaa, K., Saari, K. ja Virtanen, V. (2010) Opiskelijatutkimus 2010. Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu. OKM.
Tuottavuusohjelman valmistelu ja johtaminen. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 207/2010.
Päivitetty 15.2.2011