Tuotekehitys ja innovaatiot kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin perusta

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittajat: Ari Leppälahti ja Mervi Niemi työskentelevät yritysten rakenteet -yksikössä Tilastokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 2/2011.

Ilman onnistunutta tuotekehitystä, innovaatioita ja markkinoilla menestyviä tuotteita yritykset eivät rakenna markkina-asemaa, eikä synny myöskään kilpailukykyä ja hyvinvointia. Suomi on edelleen tuote- ja prosessi-innovaatioissa Euroopan kärkeä. Kun mukaan lasketaan myös ei-teknologisten innovaatioiden käyttöönotto, Suomen sijoitus kansainvälisessä vertailussa heikkenee. Mikäli Suomi haluaa menestyä kansainvälisessäkin kilpailussa, innovaatiotoimintaa on oltava – muodossa tai toisessa.
__________________

Joka toinen vuosi toteutettava eurooppalainen innovaatiotutkimus (Community Innovation Survey, CIS) kartoittaa kattavasti yritysten innovaatiotoimintaa, sen yleisyyttä, laajuutta sekä luonnetta. Se tarjoaakin mielenkiintoisen näkymän yritysten innovaatiotoiminnan tilaan eri maissa. Tuorein innovaatiotutkimus koskee yritysten innovaatiotoimintaa vuosina 2006–2008.

Tulosten mukaan noin puolet tarkasteltujen toimialojen Suomessa toimivista vähintään kymmenen henkilöä työllistävistä yrityksistä harjoitti innovaatiotoimintaa tarkastelujaksolla. Yritykset ilmoittivat käyttäneensä kaikkiaan noin seitsemän miljardia euroa tuote- ja prosessi-innovaatioihin liittyvään toimintaan vuonna 2008. Samana vuonna yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta noin 16 prosenttia kertyi vuosina 2006–2008 markkinoille tuoduista tuoteinnovaatioista.

Seuraava, yritysten innovaatiotoimintaa vuosina 2008–2010 koskeva tutkimus käynnistyy syksyllä 2011.

Suomi innovaatioissa Euroopan kärkeä

Suomi on menestynyt varsin hyvin kansainvälisissä innovaatiotoiminnan vertailuissa. Vuosina 2006–2008 tarkastelluista yrityksistä hieman yli puolet ilmoitti harjoittaneensa innovaatiotoimintaa. Vajaalla puolella oli toimintaa, joka liittyi tuote- ja prosessi-innovaatioiden kehittämiseen. Yrityksistä lähes kolmannes ilmoitti tuoneensa tuoteinnovaatioita markkinoille kyseisen tarkastelujakson aikana.

Kuvio 1. Innovaatiotoimintaa harjoittaneiden ja tuoteinnovaatioita markkinoille tuoneiden osuudet eräissä maissa 2006–2008, osuus yrityksistä

Lähde: Eurostat, Community Innovation Survey

Yleiskuva innovaatiotoiminnan yleisyydestä oli varsin samankaltainen Ruotsissa ja Tanskassa kuten myös muun muassa Belgiassa ja Portugalissa – tosin niissä innovaatiotoimintaa harjoittaneiden osuus kaikkiaan oli hieman korkeampi. EU 27-maissa innovaatiotoimintaa harjoittaneita yrityksiä oli hivenen yli puolet yrityksistä.

Yleisintä innovaatiotoiminta oli Saksassa, missä innovaatiotoimintaa harjoittaneita yrityksiä oli Eurostatin mukaan selvästi enemmän kuin muissa maissa. Suomen kohdalla merkillepantavaa on tuote- ja prosessi-innovaatioihin liittyvää toimintaa ilmoittaneiden korkea osuus kaikista innovaatiotoimintaa harjoittaneista. Tuote- ja prosessi-innovaatioihin liittyvän toiminnan yleisyydessä Suomi onkin Euroopan kärkimaita. Kun sen sijaan mukaan lasketaan myös ei-teknologisten innovaatioiden käyttöönotto, Suomen sijoitus innovaatiotoiminnan yleisyyttä kuvaavalla listalla heikkenee. Suomessa markkinointi- ja organisaatioinnovaatioista ilmoittavat lähinnä muutoinkin innovoivat yritykset. Pelkästään ei-teknologisia innovaatioita käyttöön ottaneiden yritysten osuus oli suhteellisen pieni. Portugalin tilanne oli tässä suhteessa hyvin samankaltainen.

Saksassa yrityksistä 42 prosenttia oli tuonut tuoteinnovaatioita markkinoille vuosina 2006–2008. Belgiassa, Portugalissa ja Ruotsissa tuoteinnovaatioista ilmoitti noin kolmasosa yrityksistä. Itävallassa ja Suomessa osuus oli 31 prosenttia. Tavarainnovaatioita markkinoille tuoneiden yritysten osuus on useissa maissa palveluinnovaatioita markkinoille tuoneiden osuutta jonkin verran tai huomattavastikin korkeampi. Suomessa kuitenkin palveluinnovaatioita ilmoittaneiden osuus on suhteellisen korkea verrattuna tavarainnovaatioita ja yleisestikin tuoteinnovaatioita ilmoittaneisiin. Portugalissa tilanne näytti olleen samankaltainen vuosina 2006–2008.

Jotta tuote määritellään innovaatioksi, sen tulee olla uusi tai olennaisesti aiemmasta parannettu vähintään sitä tuottavan yrityksen näkökulmasta. Tuoteinnovaatioiden uutuusarvo kuitenkin vaihtelee. Tutkimuksessa tiedustellaankin erikseen sellaisista innovaatioista, jotka ovat uusia ei pelkästään asianomaisen yrityksen kannalta vaan myös yrityksen markkinoiden kannalta.

Kaikkiaan 17 prosenttia Suomessa toimivista yrityksistä toi markkinoille markkinoidensa kannalta uusia tuotteita. Saksassa ja muun muassa Hollannissa osuus oli suunnilleen sama. Tanskassa osuus oli hieman suurempi, 19 prosenttia yrityksistä, Itävallassa 21 prosenttia ja Ruotsissa ja Belgiassa noin 23 prosenttia.

Vertailussa mukana olleista maista Suomessa, Tanskassa, Saksassa ja Portugalissa tuoteinnovaatioista saatu liikevaihto edusti noin viidennestä tuote- ja prosessi-innovaatioihin liittyvää toimintaa harjoittaneiden yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta vuonna 2008. Belgiassa, Itävallassa, Hollannissa ja Ruotsissa osuus oli vastaavasti noin 15 prosenttia.

Kuvio 2. Tavara- ja palveluinnovaatioita markkinoille tuoneiden osuudet eräissä maissa 2006–2008, osuus kaikista yrityksistä

Lähde: Eurostat, Community Innovation Survey

Sivun alkuun

Suomalaisyrityksillä laajalti erilaisia kehittämistoimia

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan (t&k) menojen osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa maailman kärkiluokkaa. T&k-panostukset ovat Suomessa mittavat ja ne ovat kasvaneet vuodesta toiseen – lukuun ottamatta vuotta 2009, jolloin yritysten t&k-menot notkahtivat ensimmäistä kertaa edellisvuodesta niiden koko nykyisen vuonna 1971 alkaneen tilastointihistorian aikana.

Myös innovaatiotutkimuksen tulosten valossa erilaisia kehittämistoimia ja -toimenpiteitä toteutetaan varsin laajasti Suomessa. Kaikkiaan 76 prosenttia tuote- ja prosessi-innovaatioihin liittyvää innovaatiotoimintaa vuosina 2006–2008 harjoittaneista yrityksistä ilmoitti harjoittaneensa omaa t&k-toimintaa, puolet yrityksistä oli hankkinut t&k:ta yrityksen ulkopuolelta. Kolme neljästä innovaatiotoimintaa harjoittaneesta oli tehnyt muita kuin t&k:hon liittyviä kone- ja laitehankintoja innovaatioiden kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi.

Muita toimia innovaatioiden kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi – kuten osaamisen hankintaa, innovaatiotoimintaan liittyvää koulutusta, toimia innovaatioiden markkinoille tuomiseksi ja muita toimia – ilmoitti kutakin näistä noin 40 prosenttia innovaatiotoimintaa harjoittaneista.

Erilaisia innovaatiotoimia toteutettiin ja käytettiin Suomen yrityksissä jonkin verran yleisemmin kuin monissa muissa maissa. Ruotsissa yritysten innovaatiotoimien yleisyys näytti olleen samansuuntainen kuin Suomessa, mutta esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa tutkimus- ja kehittämistoiminnan harjoittaminen oli tilastolukujen valossa huomattavasti harvinaisempaa, kun taas esimerkiksi innovaatiotoimintaan liittyvä koulutus oli yleisempää kuin Suomen yrityksissä.

Suomessa toimivat yritykset ilmoittivat innovaatiotoiminnan menoja olleen kaikkiaan noin seitsemän miljardia euroa vuonna 2008. Menot olivat samaa suuruusluokkaa Itävallassa, mutta esimerkiksi Ruotsissa kaksinkertaiset. Suomessa innovaatiotoiminnan menot edustivat noin 3,5 prosenttia tuote- ja prosessi-innovaatioihin liittyvää innovaatiotoimintaa harjoittaneiden yritysten liikevaihdosta, kun Ruotsissa osuus oli 4,9 prosenttia. Vastaavat osuudet olivat Saksassa 2,5, Hollannissa 2,8 ja Itävallassa 2,3 prosenttia.

Sivun alkuun

Asiakas mukaan kehittämistyöhön

Suomen kansallinen innovaatiostrategia painottaa laaja-alaista innovaatiopolitiikkaa, joka nostaa teknologian rinnalle innovaatioiden lähteeksi muutkin kuin teknologiaan perustuvat innovaatiot sekä kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyden. Asiakaslähtöisyys näkyy yhä enemmän ilmiöalueeseen liittyvässä keskustelussa; teknologialähtöisyydestä on siirryttävä enenevässä määrin asiakas- ja markkinalähtöiseen tuotekehitykseen. Asiakkailla ja käyttäjillä onkin vastedes yhä suurempi rooli innovaatiotoiminnassa – niin suoranaisessa tuotekehittelyssä kuin myös kuluttajien tekemien valintojen kautta.

Innovaatiotutkimuksessa selvitetään erilaisten tietolähteiden merkitystä yritysten innovaatiotoiminnassa, ja esimerkiksi Suomen aineistossa oma yritys ja oma konserni ovat keskeisimpiä innovoinnin tietolähteitä. Toiseksi tärkeimpänä lähteenä ovat kuitenkin asiakkaat. Yhdeksän kymmenestä innovaatiotoimintaa harjoittaneesta yrityksestä koki asiakkaat innovoinnin tietolähteeksi ja 38 prosenttia arvioi asiakkaat merkitykseltään tärkeänä tietolähteenä. Esimerkiksi Saksassa 44 prosenttia innovaatiotoimintaa harjoittaneista näki asiakkaat tärkeänä tietolähteenä, sen sijaan monissa maissa vastaava osuus oli noin neljännes tai viidennes.

Yliopistojen ja korkeakoulujen sekä julkisten tutkimuslaitosten rooli innovaatiotoiminnan tietolähteenä yrityksille näyttäytyy verrattain vaatimattomana; useissa maissa vain muutama prosentti innovaatiotoimintaa harjoittaneista arvioi nämä merkitykseltään suuriksi tietolähteiksi.

Innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä harjoittaneiden osuudet ovat samaa suuruusluokkaa Suomen kanssa esimerkiksi Itävallassa, Hollannissa ja Ruotsissa. Tanskassa taas osuus on selkeästi korkeampi. Huomattavaa on, että Suomessa asiakkaiden kanssa yhteistyötä tehneiden osuus on korkea verrattuna yhteistyöstä ilmoittaneisiin ylipäätään. Suomessa sijaitsevat yritykset tekevät innovaatioyhteistyötä myös esimerkiksi yliopistojen ja korkeakoulujen sekä tutkimuslaitosten kanssa yleisemmin kuin vertailumaiden yritykset. Yhteistyöstä ilmoittaneiden osuus ei ollut korkeimpia Suomessa, mutta tulosten valossa näyttää siltä, että mikäli Suomessa toimiva yritys tekee innovaatioyhteistyötä, se on moninaista ja yrityksellä on useanlaisia yhteistyökumppaneita.

Taulukko 1. Innovaatiotoimien yleisyys eräissä maissa 2008–2010, osuus tuote- ja prosessi-innovaatioihin liittyvää innovaatiotoimintaa harjoittaneista, %

  Oma t&k Tilattu t&k Koneet,
laitteet,
ohjelmistot
Osaamisen
hankinta
Koulutus Markkinoille
tuonti
Muut toimet
Suomi 76 51 75 42 39 38 38
Ranska 63 24 51 17 54 33 40
Ruotsi 61 28 69 43 34 39 31
Hollanti 59 29 50 18 39 31 26
Belgia 58 34 65 22 63 35 36
Norja 50 23 24 9 26 17 20
Saksa 48 20 64 28 55 37 54
Itävalta 48 26 67 33 62 44 49
Portugali 43 22 72 19 55 30 32
Italia 42 17 81 13 45 26 29

Lähde: Eurostat, Community Innovation Survey

Taulukko 2. Innovaatioyhteistyötä tehneiden osuus eräissä maissa 2008–2010, osuus tuote- ja prosessi-innovaatioihin liittyvää innovaatiotoimintaa harjoittaneista, %

  Yhteistyötä Yhteistyötä
asiakkaiden
kanssa
Yhteistyötä
yliopistojen
kanssa
Yhteistyötä
julkisten
tutkimus-
laitosten
kanssa
Tanska 57 34 18 15
Belgia 49 25 19 13
Ranska 42 20 12 9
Hollanti 40 24 14 10
Ruotsi 40 28 14 8
Itävalta 39 16 20 7
Suomi 37 35 28 23
Norja 35 17 13 13
Portugali 28 19 9 6
Saksa 21 11 11 4
Italia 16 5 5 2

Lähde: Eurostat, Community Innovation Survey

Sivun alkuun

Innovaatiotoiminnan näkökulmat ja mittaaminenkin kehittyvät

Innovaatiotoiminnalla on varsin keskeinen rooli yritystoiminnassa. Innovaatiotoiminnan käsite, toiminnan painotukset ja myös sen mittaaminen muuttuvat tietenkin ajassa, muun muassa talouden rakenteista johtuen. Palveluiden kehittyessä ja palvelualojen kasvaessa on tullut tarve laajentaa käsite aiempaa paremmin myös palveluihin. Yritystoiminnan menestystä tukevia, todellisia innovaatioita voidaan tehdä tuote- ja prosessiuudistusten lisäksi myös merkittävien organisatoristen uudistusten tai radikaalien markkinointiuudistusten myötä.

Kansallisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin takaamiseksi innovaatiotoiminta ei, kuten ei sen mittaaminenkaan, saa rajautua ainoastaan yritystoimintaan, vaan se tulee ulottaa mahdollisuuksien mukaan kaikille sektoreille. Tällä hetkellä kehittämiskohteista yksi keskeisiä on julkisen sektorin innovaatiotoiminta ja sen tilastollisen mittaamisen kehittäminen. Tilastokeskuksella oli vuosina 2008–2010 pilottihanke, jossa kartoitettiin näitä tietotarpeita ja tiedonkeruumahdollisuuksia sekä toteutettiin pilottikysely. Työ oli osa pohjoismaista hanketta, ja siihen liittyi myös EU:n halu kehittää julkisen sektorin innovaatiotoiminnan mittaamista ja innovaatiotoiminnan tilastointia kaikkiaan. Asiaan on laajempaa mielenkiintoa myös esimerkiksi OECD:ssä.

Muutokset ja uudistukset ovat siis innovaatiotoiminnan mittaamisessakin välttämättömiä. Tilastollisesti tietojen ajallinen vertailukelpoisuus on tärkeää, jotta ilmiöiden kehitystä voidaan seurata, mutta samalla tilastoinnin on myös kehityttävä reaalimaailman muutosten myötä.

Jää nähtäväksi, miten Suomi lopulta pärjää esimerkiksi tavaratuotannolla ja siihen liittyvällä tuotekehityksellä globaalissa kilpailussa ja missä määrin painotus siirtyy palveluihin. Varmaa lienee vain se, että mikäli Suomi haluaa menestyä kansainvälisessäkin kilpailussa, innovaatiotoimintaa on oltava – muodossa tai toisessa.

________________

Innovaation käsite on nykyisin suosittu ja se liitetään mielellään tärkeänä pidettyihin asioihin. Innovaatiotoiminnan käsite on viime aikoina laajentunut koskemaan tuote- ja prosessi-innovaatioiden lisäksi myös niin kutsuttuja ei-teknologisia innovaatioita eli markkinointi- ja organisaatioinnovaatioita. Innovaatiotoiminta on noussut eräänlaisena läpikäyvänä teemana mukaan perinteiseen tieteeseen ja teknologiaan perustuvaan analyysiin ja politiikkavalmisteluihin.

On hyvä, että innovatiivisuuteen liittyvässä arvioinnissa otetaan laajalti erilaisia näkökulmia huomioon. Tehokkailla prosesseilla, organisaatioratkaisuilla ja markkinoinnilla edesautetaan hyvien – markkinoiden haluamien, laadukkaiden ja kaikin tavoin kilpailukykyisten – tuotteiden avulla saavutettavaa tulosta. Ilman näitä hyviä tuotteita tulosta ei kuitenkaan synny, vaikka prosessit, organisaatioratkaisut ja markkinointi hiottaisiin huippukuntoon.

Jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan on tehty EU:n innovaatiotutkimusta, jossa tavoitteena on yhtenäisellä tilastojärjestelmällä kartoittaa yritysten innovaatiotoiminnan laajuutta ja rakennetta. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa erityyppisten innovaatioiden käyttöönoton yleisyyttä, tuoteinnovaatioiden osuutta yritysten liikevaihdon muodostuksessa ja tuote- ja prosessi-innovaatioihin liittyvään innovaatiotoimintaan kytkeytyviä toimenpiteitä ja panostuksia sekä tietolähteitä, yhteistyötä ja tavoitteita. Alun perin tutkimus kohdistui vain teollisuuteen, mutta palveluiden merkityksen kasvaessa jo useissa tutkimuksissa mukana on ollut myös eräitä palvelualoja. Suomessa innovaatiotutkimuksen toteutuksesta vastaa Tilastokeskus.

 


Päivitetty 5.4.2011