Pilottikysely kartoitti innovaatiotoimintaa julkisella sektorilla

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Ari Leppälahti, Mervi Niemi ja Mikael Åkerblom työskentelevät yritysten rakenteet -yksikössä Tilastokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 2/2011.

Voidaanko julkisen sektorin tarjoamien palveluiden kehittymistä mitata innovaatiotoiminnan käsitteellä ja yrityssektorin kanssa vertailukelpoisilla tilastoilla? Tuoreen pilottitutkimuksen mukaan tuoteinnovaatioita – tavaroita tai palveluja – kyselyyn vastanneilla julkisilla organisaatioilla oli 55 prosentilla, kun niitä yrityksissä kaikkiaan oli 30 prosentilla.
__________________

Yritysten osalta innovaatiotoiminta – uusien tuotteiden ja menetelmien kehittäminen – on jo pitkään nähty keskeisenä menestystekijänä. Kansainvälisellä ja kansallisella tasolla on ollut selkeä tarve yritysten innovaatiotoiminnan tilastolliseen mittaamiseen. Samalla innovaatiotoiminta on otettu vahvasti mukaan myös julkista sektoria koskevaan keskusteluun. Kuntien odotetaan kehittävän ja tehostavan palvelutarjontaansa, ja esimerkiksi yliopistouudistuksen yhteydessä Aalto-yliopiston nimeksi ehdotettiin 'innovaatioyliopistoa'.

Pohjoismainen pilottihanke käyntiin 2008

Julkisen sektorin innovaatiotoiminnasta ei käytännössä ole tehty kattavaa tilastokartoitusta, tarjolla on lähinnä teoreettisia mallinnuksia ja yksittäisiä empiirisiä selvityksiä. Tilastoinnin kehittämiseksi käynnistettiin vuonna 2008 pohjoismainen pilottihanke, jossa on kartoitettu tiedonkäyttäjien tarpeita, haastateltu tiedonantajia, laadittu yhtenäinen tiedonkeruulomake ja toteutettu pilottikysely kussakin Pohjoismaassa. Suomesta mukana on ollut Tilastokeskus.

Kyselyn tietosisällössä pyrittiin noudattamaan mahdollisimman pitkälle vakiintuneita yrityskyselyn käsitteitä. On kuitenkin selvää, että innovaatiotoiminnan tilastoinnissa julkisella sektorilla on perustavanlaatuisia eroja verrattuna yrityksiin. Innovaatio on määritelmällisesti kaupallistettu keksintö (tai oleellinen parannus). Julkiset toimijat tuottavat palveluita, mutta niitä ei samassa mielessä tuoda markkinoille kuin yritysten tuotteita.

Julkiset organisaatiot ovat myös varsin heterogeenisia. Niiden toiminnan luonne vaihtelee tarkkaan säädellyistä hallinnollisista prosesseista akateemiseen perustutkimukseen. Yksiköiden erilaisuus koskee erityisesti valtionhallinnon organisaatioita, kunnat ja kuntayhtymät ovat toiminnoiltaan yhtenäisempiä. Toisaalta kunnat ovat toimialaltaan paikallishallintoa, mikä peittää alleen moninaisen palvelutarjonnan, jossa innovaatiotoiminta varsinaisesti ilmenee.

Suomessa pilottikysely toteutettiin vuonna 2010 koskien innovaatiotoimintaa 2008–2009. Kysely kohdistettiin kolmeen pääryhmään: kunnat, kuntayhtymät ja valtionhallinto. Valtiohallinnon osalta päädyttiin harkinnanvaraiseen otokseen. Syynä tähän oli rekisterissä olevien organisaatioiden heterogeenisuus. Pilottikyselyyn ei katsottu perustelluksi ottaa mukaan lähinnä rutiiniluonteisia, tarkoin säädeltyjä hallintoprosesseja toteuttavia organisaatioita (esimerkiksi alueelliset ulosottoviranomaiset ja raastuvanoikeudet). Valtionhallinnon yksikkörakenne nousee suureksi haasteeksi pyrittäessä kansainvälisesti vertailukelpoisiin tilastokyselyihin.

Paikallishallinto on tässä suhteessa selkeämpi. Siitä otettiin mukaan suurimmat kunnat ja kuntayhtymät sekä satunnaisotos pienemmistä. Kuntia pyydettiin jakamaan vastaus palvelutuotannon pääryhmiin (sosiaali- ja terveyspalvelut, opetus ja kulttuuri, muu). Kysely lähetettiin noin 300 organisaatiolle, joista 45 prosenttia vastasi kyselyyn.

Vastaajilta kysyttiin erityyppisistä innovaatioista (tuote, prosessi, viestintä ja organisaatio), niiden aikaansaamiseen tarvituista toimenpiteistä ja niiden kustannuksista (oma kehittäminen, osaamisen hankinta), innovaatiotoiminnan tavoitteista, tietokanavista, yhteistyöstä sekä esteistä. Odotetusti hankalin kysymys oli innovaatiotoimintaan käytetty rahamäärä ja henkilöresurssit, joista menotiedot pyydettiin vain karkeana luokiteltuna arviona. Suhteutettuna organisaation budjettiin tulokset ovat jossain määrin rohkaisevia.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan (t&k) rooli innovaatiotoiminnassa vaatii julkisella sektorilla lisäpohdintaa. Yrityksissä valtaosa t&k:sta on soveltavaa tutkimusta ja tuotekehitystä, joka liittyy kiinteästi uusien tuotteiden ja menetelmien kehittämiseen ja voidaan näin laskea innovaatiotoiminnan menoiksi. Sen sijaan yliopistoissa ja sektoritutkimuslaitoksissa tehtävän perustutkimuksen yhteys mahdollisiin tuleviin innovaatioihin ei ole ollenkaan yksiselitteinen.

Seuraavassa on esitetty joitakin havaintoja pilottitutkimuksen Suomen aineistosta. Ne toimivat esimerkkeinä siitä, mitä julkisen sektorin innovaatiotilastosta voitaisiin tuottaa ja miltä tulokset näyttävät suhteessa yrityskyselyyn. Aineiston rajallisuuden vuoksi tulokset ovat suuntaa-antavia.

Sivun alkuun

Tuoteinnovaatioita yli puolella julkisista organisaatioista

Tuoteinnovaatioita pilottikyselyyn vastanneilla julkisilla organisaatioilla oli 55 prosentilla, kun niitä yrityksissä kaikkiaan oli 30 prosentilla (yrityskysely käsitti innovaatiotoiminnan vuosina 2006–2008). Vähintään yli 250 työntekijän yrityksistä tuoteinnovaatioita oli kuitenkin lähes 60 prosentilla, joten ero vastaavan henkilömäärän julkisen sektorin yksiköihin on lähes olematon. Vastaavansuuntainen tulos toistuu prosessi-innovaatioiden kohdalla. Henkilömäärältään pieniä yksiköitä on julkisella sektorilla suhteessa selvästi vähemmän kuin pienyrityksiä, joten julkisen sektorin yleistä korkeampaa innovaatioastetta voidaan pitää odotettuna.

Kuvio 1. Tuoteinnovaatioiden (tavarat ja palvelut) osuus julkisen sektorin pilottikyselyssä ja yritysten innovaatiotilastossa

Lähde: Innovaatiotoiminta julkisella sektorilla -pilottitutkimus, Tilastokeskus

Kuvio 2. Innovaatiotoiminnan tietokanavat julkisella sektorilla: niiden osuus innovaatiotoimintaa ilmoittaneista, jotka ilmoittivat kyseisen tietolähteen merkityksen suureksi

Lähde: Innovaatiotoiminta julkisella sektorilla -pilottitutkimus, Tilastokeskus

Kuvio 3. Innovaatiotoiminnan esteet julkisella sektorilla: niiden osuus innovaatiotoimintaa ilmoittaneista, joille kyseisellä tekijällä on suuri merkitys

Lähde: Innovaatiotoiminta julkisella sektorilla -pilottitutkimus, Tilastokeskus

Innovaatiotoiminnan tärkein tavoite sekä yrityksissä että julkisella sektorilla oli laadun parantaminen. Tuotevalikoiman laajentaminen oli yrityksille julkista puolta tärkeämpää, tehokkuus ja kustannussäästöt painottuivat puolestaan julkisella sektorilla. Tärkein innovaatiotoiminnan tietokanava julkisella sektorilla oli epävirallinen verkostoituminen. Myös erilaiset asiakastyytyväisyyskyselyt koettiin melko tärkeiksi, tieteellisen kirjallisuuden rooli sen sijaan oli vähäisempi.

Innovaatiotoimintaan liittyvä yhteistyö oli julkisella sektorilla yrityksiä yleisempää. Tämän taustalla voi olla esimerkiksi julkisten organisaatioiden yhteistyö yritysten kanssa sekä kuntien keskinäinen yhteistyö palvelujen tuottamisessa. Julkisella sektorilla esteiksi koettiin odotetusti eniten varojen ja työajan niukkuus, mutta sen sijaan muutosvastarinta tai innovaatioihin liittyvä riskien kaihtaminen ei juuri noussut esiin.

 Kehittämistyö jatkuu OECD:n työryhmässä, jossa myös Tilastokeskus on mukana. Pohjoismainen pilottihanke nosti esiin monia kysymyksiä, jotka vaativat jatkokehittämistä. Erityisenä haasteena on edelleen innovaatiotoiminnan työpanoksen ja menojen mittaaminen samaan tapaan kuin jo nyt tilastoidaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan resursseja. Euromääräisten panosten ohella kaivataan myös edes jonkintasoista empiiristä arviota julkisen innovaatiotoiminnan tuloksista. Kokonaiskuvan saamiseksi tarvittaisiin myös tietoa julkisia palveluita tuottavista yrityksistä. Nykyisin yrityskysely ei kata esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialoja.

 

Päivitetty 5.4.2011