Suomalaisten terveydenhoitomenot ovat kaksinkertaistuneet runsaassa 20 vuodessa

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Kirsti Ahlqvist on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2011.

Terveydenhoitomenot rasittavat kaikkein eniten niitä, joilla terveydenhoitoon olisi eniten tarvetta, mutta joiden taloudelliset voimavarat ovat vähäisimmät. Tällaisia ovat erityisesti pienituloiset ikääntyneet.

Suomalaisten terveydentila on keskimäärin jatkuvasti parantunut. Ongelmaksi kuitenkin koetaan sosioekonomisten terveyserojen pysyminen ennallaan tai jopa niiden lisääntyminen. (Keskimäki 2006; Terveyden eriarvoisuus Suomessa 2007.) Esimerkiksi pitkäaikaissairastavuus on vähentynyt kaikissa tuloluokissa lukuun ottamatta pienituloisinta ryhmää, jossa pitkäaikaissairastavuuden osuus on kasvanut (Klavus 2010, 30).

Ongelmana pidetään myös terveydenhoitojärjestelmän jyrkkää eriytymistä julkisiin ja yksityisiin palveluihin sekä työterveydenhoidon palveluihin. Terveyskeskuspalveluiden käyttö painottuu alimpiin tuloluokkiin, kun taas ylimmässä tuloluokassa yksityislääkäreillä käyneitä on huomattavasti enemmän kuin muissa tuloluokissa. Myös työterveyslääkärillä käyneiden osuus on runsainta ylimmissä tuloluokissa. (Klavus 2010, 34.) Tutkimusten mukaan terveydenhoitopalvelut ovat kehittyneet hyväosaisia suosiviksi (Keskimäki 2010).

Tarkastelen tässä artikkelissa suomalaisten kotitalouksien terveydenhoitomenojen kehitystä vuodesta 1985 lähtien. Menoissa ovat tällöin mukana ainoastaan kotitalouksien itse maksamat kulut, ei julkisen sektorin menoja. Jaottelen menot avoterveydenhuoltoon, sairaalahoitoon ja lääkkeisiin. Erityisesti kiinnitän huomiota eri-ikäisten ja eri tuloryhmiin kuuluvien kotitalouksien menoihin. Aineistoina ovat Tilastokeskuksen kansantalouden tilipidon aineisto ja kulutustutkimuksen aineisto (www.tilastokeskus.fi, Kansantalouden tilinpito, Kotitalouksien kulutus). Kansantalouden tilinpito kuvaa kulutusmenoja koko talouden tasolla, kun taas kulutustutkimus perustuu otokseen, jonka perusteella voidaan tutkia myös väestöryhmien välisiä eroja.

Avohoitopalveluiden menot ovat kasvaneet eniten

Kotitalouksien terveydenhoitomenot ovat lisääntyneet selvästi nopeammin kuin kulutusmenot keskimäärin. Kotitaloudet käyttivät vuonna 2009 terveydenhoitoonsa rahaa reaalisesti noin kaksinkertaisen määrän vuoteen 1985 verrattuna. Eniten lisääntyi avohoitopalveluihin käytetty rahamäärä ja vähiten sairaalapalvelut. (Kuvio.) Terveydenhoitomenojen osuus kaikista kulutusmenoista nousi vuoden 1985 2,6 prosentista 4,5 prosenttiin vuonna 2009. Lääke- ja sairaalapalveluiden osuus on pysynyt lähes ennallaan, mutta avohoitopalveluiden osuus kasvoi runsaassa 20 vuodessa vajaasta yhdestä kahteen prosenttiin. (Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus.)

Menojen kasvuun on lukuisia syitä: Suomalaiset terveydenhoitopalvelut ovat 1980-luvulta lähtien monipuolistuneet. Erityisesti yksityisten palveluiden merkitys julkisten rinnalla on kasvanut. Julkisissa palveluissa on lisäksi otettu käyttöön lisääntyvässä määrin palvelumaksuja. Myös lääketarjonta on lisääntynyt.

Kuvio. Yksilölliset kulutusmenot terveydenhoitoon vuosina 1985–2009, miljoonaa euroa.

Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Terveydenhoitomenojen jakautuminen ikä- ja tuloryhmittäin

Terveydenhoitomenoihin on palveluiden tarjonnan laajentuessa ja monipuolistuessa ilmaantunut myös ylellisyyteen liittyvä piirre. Tulotasosta riippuen omaa terveyttä ja hyvinvointia voi vaalia monella tapaa yli sen, mitä voidaan pitää välttämättömänä terveydenhoitona. Terveydenhoitomenot lisääntyvätkin erityisesti taloudellisten nousukausien aikana. Suomessa näin on tapahtunut 1980-luvun loppupuolella sekä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Laman aikana vuosina 1990–1995 terveydenhoitomenot jopa alenivat reaalisesti jonkin verran. Sama piirre näkyy myös viime vuosien kehityksessä. (Kuvio.)

Terveydenhoitomenot eivät jakaudu tasaisesti väestöryhmittäin. Mitä vanhemmista ihmisistä on kyse, sitä enemmän terveydenhoito ja erilaiset iän myötä ilmaantuvat sairauden aiheuttavat kustannuksia. Menojen suuruus sinänsä ei ole ongelma, jos tulot riittävät menojen kattamiseen, mutta monien rahat eivät riitä edes välttämättömään terveydenhoitoon. Seuraavassa suhteutan eri-ikäisten terveydenhoitomenot kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin.

Olen jakanut kotitaloudet viitehenkilön iän mukaan ainoastaan kolmeen ryhmään, alle 35-vuotiaisiin, 35–64-vuotiaisiin ja 65 vuotta täyttäneisiin, jotta otos riittäisi myös tuloryhmittäiseen tarkasteluun. Ikäryhmittely on siis vain likimääräinen, ja lisäksi ikäryhmittely on tehty kotitalouden viitehenkilön iän perusteella. Kotitalouksissa voi olla hyvinkin eri-ikäisiä jäseniä.

Taulukko 1.Käytettävissä olevat tulot ja terveydenhoitomenot alle 35-vuotiaiden kotitalouksissa tuloryhmittäin vuonna 2006. Tuloryhmänä on käytetty kvintiiliä, joka on muodostettu kulutusyksikköä kohti lasketun käytettävissä olevan tulon perusteella.

  1. kvintiili 2. kvintiili 3. kvintiili 4. kvintiili 5. kvintiili
Käytettävissä oleva tulo/kotitalous, e 12 752 25 304 30 703 38 482 51 161
Terveydenhoitomenot/kotitalous, e 391 669 644 707 708
Terveydenhoitomenot/käytettävissä oleva tulo, % 3,0 2,6 2,1 1,8 1,4
Terveydenhoitomenot/henkilö, e 237 272 288 329 344
Lääkkeet ja muut farmaseuttiset tuotteet/henkilö, e 130 137 170 167 220
Avohoitopalvelut/henkilö, e 82 105 97 140 109
Sairaalapalvelut/henkilö, e 25 29 21 22 15
Kotitalouksia otoksessa 213 157 152 153 105

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Nuorten kotitalouksissa terveydenhoitomenot vievät enimmillään kolme prosenttia tuloista

Nuorten alle 35-vuotiaiden kotitalouksissa on paljon opiskelijoita ja työuransa vasta aloittaneita sekä nuoria lapsiperheitä. Tulotasoltaan nuorten kotitaloudet kuuluvat useimmiten alimpiin ja keskimmäisiin tuloryhmiin. Terveydenhoidon kannalta koulu- ja opiskelijaterveydenhoidon palvelut ovat osalle merkittäviä, samoin julkiset neuvolapalvelut nuorille lapsiperheille.

Terveydenhoitomenot ovat nuorten kotitalouksissa melko samansuuruiset riippumatta tulotasosta. Vuonna 2006 nuorten kotitalouksissa käytettiin rahaa terveydenhoitoon 240–340 euroa kotitalouden jäsentä kohti. Lääkkeet veivät menoista suurimman osan.

Nuorten kotitalouksien vähäisistä ja tasaisesti jakautuneista terveydenhoitomenoista huolimatta ne rasittavat pienituloisia enemmän kuin suurituloisia. Nuorten alimmassa tuloryhmässä terveydenhoitomenot veivät kolme prosenttia käytettävissä olevista tuloista, kun vastaava osuus ylimmissä tuloryhmissä oli alle kaksi prosenttia.

Sivun alkuun

Tulotason noustessa keski-ikäisten kotitaloudet alkavat panostaa terveydenhoitoon

Keski-ikäisten kotitalouksissa on runsaasti lapsiperheitä, mutta myös yksinasuvia ja lapsettomia pareja. Julkiset ja työterveydenhoidon palvelut ovat tässä ikäryhmässä keskeiset. Tämän ikäisten suurituloisimmassa ryhmässä kotitalouden kokoon suhteutetut tulot ovat selvästi suuremmat kuin nuorempien vastaavassa ryhmässä, joten yksityisten terveydenhoitopalveluiden käyttöön on paremmat mahdollisuudet.

Keski-ikäisten kotitalouksissa käytetään terveydenhoitoon nuorempia enemmän rahaa erityisesti ylimmissä tuloluokissa. Lääkkeet ovat suurin menoryhmä, mutta myös avohoidon palveluiden käyttö on nuorempia yleisempää. Terveydenhoitomenojen tulo-osuus vaihtelee pienituloisimpien neljästä prosentista suurituloisimpien kahteen prosenttiin. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Käytettävissä olevat tulot ja terveydenhoitomenot 35–64-vuotiaiden kotitalouksissa tuloryhmittäin vuonna 2006. Tuloryhmänä on käytetty kvintiiliä, joka on muodostettu kulutusyksikköä kohti lasketun käytettävissä olevan tulon perusteella.

  1. kvintiili 2. kvintiili 3. kvintiili 4. kvintiili 5. kvintiili
Käytettävissä oleva tulo/kotitalous, e 16 623 27 145 34 833 43 595 70 206
Terveydenhoitomenot/kotitalous, e 650 799 1 122 1 158 1 342
Terveydenhoitomenot/käytettävissä oleva tulo, % 3,9 2,6 3,2 2,7 1,9
Terveydenhoitomenot/henkilö, e 291 303 430 465 594
Lääkkeet ja muut farmaseuttiset tuotteet/henkilö, e 179 172 212 236 327
Avohoitopalvelut/henkilö, e 92 98 191 209 241
Sairaalapalvelut/henkilö, e 20 33 26 20 27
Kotitalouksia otoksessa 220 326 476 612 668

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Terveydenhoitomenot rasittavat eniten ikääntyneiden pienituloisia kotitalouksia

Terveydenhoitomenot lisääntyvät merkittävästi eläkeikäisten kotitalouksissa. Tämä koskee lääkkeitä ja avopalveluita, mutta myös sairaalapalveluihin käytetään tämän ikäisten kotitalouksissa selvästi enemmän rahaa kuin nuorempien kotitalouksissa. Yksityisten avopalveluiden käyttö keskittyy kahteen suurituloisimpaan ryhmään. (Taulukko 3.)

Terveydenhoitomenojen osuus käytettävissä olevista tuloista on tämän ikäisten kotitalouksissa suurempi kuin nuoremmissa ryhmissä, ja tuloryhmien välinen eriarvoisuus korostuu. Ikäryhmän pienituloisimmassa ryhmässä terveydenhoitoon kuluu kahdeksan prosenttia tuloista. Vaikka suurituloisimmassa ryhmässä terveydenhoitoon käytetään rahaa lähes kaksinkertainen määrä pienituloisimpaan ryhmään verrattuna, on menojen tulo-osuus vain neljä prosenttia. Erityisesti avopalveluihin käytetyssä rahamäärässä on suuri ero pieni- ja suurituloisten välillä.

Taulukko 3. Käytettävissä olevat tulot ja terveydenhoitomenot 65 vuotta täyttäneiden kotitalouksissa tuloryhmittäin vuonna 2006. Tuloryhmänä on käytetty kvintiiliä, joka on muodostettu kulutusyksikköä kohti lasketun käytettävissä olevan tulon perusteella.

  1. kvintiili 2. kvintiili 3. kvintiili 4. kvintiili 5. kvintiili
Käytettävissä oleva tulo/kotitalous, e 12 563 18 196 26 279 33 338 61 146
Terveydenhoitomenot/kotitalous, e 992 1 338 1 230 1 916 2 629
Terveydenhoitomenot/käytettävissä oleva tulo, % 7,9 7,4 4,7 5,7 4,2
Terveydenhoitomenot/henkilö, e 855 1 021 778 1 220 1 537
Lääkkeet ja muut farmaseuttiset tuotteet/henkilö, e 563 647 442 554 744
Avohoitopalvelut/henkilö, e 218 292 267 580 690
Sairaalapalvelut/henkilö, e 74 82 69 87 104
Kotitalouksia otoksessa 182 272 222 143 106

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen ja julkisten palveluiden maksut lisänneet eriarvoisuutta

Runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana kotitalouksien terveydenhoitomenoihin käyttämä rahamäärä on kasvanut muuta kulutusta nopeammin. Osuus tuloista on kuitenkin vielä keskimäärin suhteellinen pieni, mutta se jakautuu hyvin epätasaisesti väestön keskuudessa.

Kulutusmenoissa terveydenhoidon eriarvoisuus ilmenee kahdella tapaa. Ensinnäkin hyvätuloisilla kotitalouksilla on enemmän materiaalisia mahdollisuuksia panostaa terveydenhoitoonsa ja heillä on tähän myös enemmän valinnanmahdollisuuksia. Toisaalta julkisesta terveydenhoidon palveluista ja tuesta huolimatta menot rasittavat eniten pienituloisia. Tämä pitää paikkansa kaiken ikäisten kotitalouksissa, mutta erityisesti ikääntyneiden ryhmässä. Yli 65-vuotiaiden pienituloisimmat kotitaloudet käyttävät tuloistaan lähes kymmenyksen terveydenhoitoon.

Lähteet:

Keskimäki I. 2006. Sosioekonomiset terveyserot – Suomen kansanterveyden keskeinen ongelma. Kansanterveys-lehti 1_2006. Saatavissa: http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2006/nro_1_2006/sosioekonomiset_terveyserot___suomen_kansanterveyden_keskeinen_ongelma/. [Viittauspäivä 15.4.2011.]
Keskimäki, I. 2010. Sosioekonomiset erot ja oikeudenmukaisuus Suomen terveydenhuollossa. Juhlaluento Tampereen yliopistossa 29.4.2010. Saatavissa: http://www.uta.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2010/042.html. [Viittauspäivä 15.4.2011.]
Klavus, J. 2010. Suomalaisten terveys, terveyspalveluiden käyttö ja kokemukset palveluista. Teoksessa: Suomalaisten hyvinvointi 2010. Toim. Marja Vaarama – Pasi Moisio – Sakari Karvonen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Terveyden eriarvoisuus Suomessa (2007). Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980–2005. Toim. Hannele Palosuo – Seppo Koskinen – Eero Lahelma – Ritva Prättälä – Tuija Martelin – Aini Ostamo – Ilmo Keskimäki – Marita Sihto – Kirsi Talala – Elina Hyvönen – Eila Linnanmäki. Julkaisuja 2007:23. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 26.9.2011