Lama liippasi elokuva-alaakin
- Yritysrakennetta hankala hahmottaa
- Pitkän elokuvan heikko vuosi
- Televisio on merkittävin tilaaja
- Dokumentteja teattereihinkin
- Mainoselokuvillakin huono vuosi
- Infra-alalla monenlaista toimijaa
- Televisio dominoi av-klusteria
- Elokuvatuotannon keskittymisaste on kulttuurialojen keskitasoa
- Suomi – Ruotsi elokuvatuotannossa
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Aku Alanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 6/2011.
Elokuvien kulutus on kasvanut taantumasta huolimatta. Suomen elokuvatuotanto on kuitenkin kehittynyt viime vuosina hiukan kansantalouden tahtia hitaammin. Tuotanto on muotoutunut laaja-alaiseksi palvelemaan yhteisöjen ja kuluttajien tarpeita, joita varten on perustettu erilaisia yrityksiä. Suuri osa elokuvantekijöistä työskentelee osa-aikaisina useissakin tuotantoyhtiöissä.
__________________
Vuoden 2009 lama näkyy elokuvatuotannon kehityksessä (Taulukko 1). Suhteellisesti lama vaikutti enemmän jälkituotantoon kuin varsinaiseen tuotantoon.
Taulukko 1. Elokuvatuotannon kehitys 2007 – 2009
| yrityksiä lkm |
henkilöstö kokoaik. |
liikevaihto milj. euroa |
palkat milj. euroa |
||
| Elokuvien, videoiden ja televisio-ohjelmien tuotanto |
2007 | 686 | 1912 | 180 | 58 |
| 2008 | 739 | 1981 | 208 | 62 | |
| 2009 | 776 | 1898 | 196 | 62 | |
| Elokuvien, video- ja televisio- ohjelmien jälkituotanto |
2007 | 48 | 226 | 23 | 8 |
| 2008 | 53 | 239 | 22 | 9 | |
| 2009 | 57 | 224 | 18 | 8 |
Lähde: Yritysrekisteri. Tilastokeskus
Lama vähensi myös televisiotoiminnan liikevaihdon kasvua; ala kasvoi kuitenkin vielä, joskin vähemmän kuin aiempina vuosina. Televisiotoiminnan työllisten määrä väheni noin 5 prosenttia vuonna 2009. Maksu-tv-toiminta oli televisiotoiminnan nopein kasvaja. Kasvuun sisältyy kuitenkin pitemmän päälle se ongelma, että maksu-tv ei ole kovin merkittävä itsenäisten tuotantoyhtiöiden työllistäjä.
Myös elokuvien välitysala koki vuonna 2009 pientä laskua sekä liikevaihdolla että henkilöstöllä mitattuna.
Ainoa elokuvatuotannon lähiala, jonka liikevaihto kasvoi selvästi vuonna 2009 ja myös vuonna 2010 oli elokuvien esittäminen. Taantuma ei siis näytä puraisseen elokuvissakäynteihin. Katsojaluvut ovat kasvaneet, vaikka lippujen keskihinta on hieman noussut.
Yritysrakennetta hankala hahmottaa
Elokuva- ja videotuotantotoimialan yritykset voidaan jakaa monellakin tapaa, vaikka kaikissa genreissä vaaditaan paljolti samantyyppistä osaamista. Tässä artikkelissa olen käyttänyt kuusijakoa, jossa jaon perusteena on yrityksen pääasiallinen toiminta-alue, genre. Jälkituotantoon erikoistuneet yritykset sen sijaan ovat omalla toimialallaan. Samoin äänitykseen erikoistuneet äänitysstudiot kuuluvat omalle toimialalleen, vaikka yksittäiset, omalla toiminimellä toimivat äänittäjät ovatkin osin mukana tässä laskelmassa ns. infra-luokassa.
Monien yritysten päätoiminto voi vaihdella suhdanteiden ja kysynnän mukaan. Useat yritykset toimivat muillakin kuin ydinalueillaan. Tästä johtuu, että esimerkiksi pelkästään animaatiota tekevien yritysten rooli on niin pieni taulukossa 2. Taulukosta puuttuvien jälkituotantoyhtiöiden taloudellinen painoarvo on suurin piirtein pitkän elokuvan tekijöiden luokkaa.
Taulukko 2. Elokuvien tuotantoyhtiöiden jako genren mukaan 2009
| yrityksiä | henkilöstö | liikevaihto | ||||
| lkm | % | kokoaikainen | % | milj. euroa | % | |
| pitkä elokuva | 29 | 3,8 | 245,1 | 13,2 | 17,9 | 9,7 |
| tv + doc | 110 | 14,5 | 767,1 | 41,2 | 82,2 | 44,5 |
| animaatio | 12 | 1,6 | 52,7 | 2,8 | 2,7 | 1,5 |
| mainos | 35 | 4,6 | 168,9 | 9,1 | 30,6 | 16,6 |
| video | 164 | 21,6 | 238,1 | 12,8 | 21,4 | 11,6 |
| infra-ala | 46 | 6,1 | 225,5 | 12,1 | 25,3 | 13,7 |
| toiminimi-infra* | 363 | 47,8 | 163,4 | 8,8 | 11,6 | 2,4 |
| yhteensä | 759 | 100,0 | 1860,8 | 100,0 | 191,7 | 100,0 |
| *toiminimi-infra = sivutoimisia henkilöyhtiöitä | ||||||
Lähde: Kirjoittajan omat laskelmat. Laskelman teon yhteydessä poistin toimialatiedoista 18 yrityksen tiedot, koska ne eivät toimi elokuvien tuotantoyhtiöinä vaan tekevät muita kulttuurisia palveluja. Poistetuissa yrityksissä työskenteli 37 kokoaikaiseksi muunnettua henkilöä ja niiden liikevaihto oli 5 miljoonaa euroa.
Pitkän elokuvan heikko vuosi
Kaikkiaan vuonna 2009 oli enemmän kotimaisia ensi-iltoja kuin koskaan aiemmin eli 20. Kotimaisten elokuvien katsojaosuus laski kuitenkin 15 prosenttiin vuoden 2008 ennätykselliseltä 23 prosentin tasolta. Vuonna 2010 noustiin sitten taas uuteen ennätykseen, 27 prosenttia, mitä voi pitää jo hyvänä myös eurooppalaisella tasolla.
Vuoden 2009 romahdusta saattaa eniten selittää se, ettei silloin tullut ensi-iltaan yhtään isoa perhe-elokuvaa, jotka perinteisesti nostavat kotimaista katsojaosuutta. Lama sinänsä ei selitä laskua, koska elokuvissa käynti kokonaisuudessaan ei vähentynyt taantumavuonna.
Pitkän fiktioelokuvan tekoa pääasiallisena toimintanaan pitävien yritysten liikevaihto- ja henkilöstömäärät laskivat kokonaisuudessaan hieman vuonna 2009 edelliseen vuoteen verrattuna. Heikko kehitys ei johdu yhdestä tai kahdesta yrityksestä, vaan useiden yritysten liikevaihto laski.
Tilanne on kiinnostava, koska Elokuvasäätiön tuki on kuitenkin kasvanut jatkuvasti joka vuosi (Kuvio 1). Tukiahan ei toki saa laskea osaksi liikevaihtoa. Koska Suomessa ei käytännössä tehdä yhtään pitkää fiktioelokuvaa ilman säätiön tukea, muut rahoittajat eivät ylipäätään lähde mukaan ilman säätiön ennakkohyväksyntää.
Kuvio 1. Fiktioelokuvien rahoituslähteet 2007 – 2010
Lähde: Elokuvasäätiö
On myös kiinnostavaa, että tuotantobudjettien keskimääräinen loppusumma, lähes puolitoista miljoonaa euroa, oli vuonna 2009 pienempi kuin vuonna 2008. Keskimääräinen tuki pitkää elokuvaa kohden on hieman kasvanut muutaman vuoden ajan, ja myös kokonaistuki on kasvanut samaan aikaan. Apajille on tullut enemmän jakajia.
Pitkien fiktioiden tuotantobudjetista on säätiön tuki ollut viime vuosina yli kolmanneksen ja vuonna 2010 jo
41 prosenttia, mikä on jo niin suuri osuus, ettei se voine enää paljon kasvaa. EU-säännösten 50 prosentin tukiraja on aika pian edessä. Euromääräisesti yksittäinen elokuva voi saada tukea enintään 800 000 euroa.
Elokuvasäätiön roolin kasvun taustalla on veikkausvoittorahojen elokuvalle edullinen jako. Myös tv-yhtiöiden osuus fiktioiden rahoituksessa on keskimäärin kasvanut mutta vain hieman. Sen sijaan ulkomainen rahoitusosuus on hieman laskenut. Se voi olla osin vielä tilastoharhaa, koska ainakin pyrkimykset ulkomaisen rahan saamiseksi ovat kovasti lisääntyneet.
Pitkää elokuvaa pidetään usein juuri sinä oikeana elokuvana. Koko audiovisuaalista klusteria ajatellen se on kuitenkin pieni ala: tuotannon liikevaihto-osuus on noin 1 prosentti, henkilöstöosuus noin 4 prosenttia koko av-alasta. Julkisuusarvoltaan pitkä elokuva on kuitenkin merkittävin elokuvan laji.
Pitkään elokuvaan keskittyneitä yhtiöitä Suomessa oli vuonna 2009 vajaat 30. Yritysten suuruusjärjestys vaihtele vuosittain sen mukaan, mihin ajankohtaan isot tuotannot sattuvat. Suurin vuonna 2009 oli Helsinki-filmi, joka kuuluu Yellow Film&TV -konserniin. Konserni on sikälikin kiinnostava, että se on säilynyt toimijoidensa omistamana. Konsernilla on oma yhtiö eri lajeja varten, ja sen tv-tuotantoihin erikoistunut yhtiö Filmiteollisuus Fine kuuluu sekin oman ryhmänsä kärkikymmenikköön. Helsinki-filmi oli myös vuoden 2009 kovin kasvaja alalla.
Vielä vuonna 2008 olivat Solarfilms ja Matila Röhr fiktioyhtiöiden kärjessä liikevaihdolla mitattuna, mutta vuonna 2009 ne olivat jääneet hieman Helsinki-filmin taakse. Matila Röhr on edelleen suurin työllistäjä kokoaikaisella henkilöstömäärällä mitattuna. Seuraavat, Kinotar ja Selkie, olivat jo kertaluokkaa pienempiä. Em. viisi yhtiötä olivat ainoat yli miljoonan euron liikevaihdon yritykset vuonna 2009.
Suurin osa fiktiontuottajayhtiöistä on kotimaisessa omistuksessa. Tanskalainen Egmont-konserni omistaa Nordisk Filmin ja merkittävän osuuden Solarista että Matila Röhristä. Nordisk Filmillä taas on tytäryhtiönsä Zentropan kautta puolikas keskisuuresta Edith filmistä. Tanskalaisohjaaja Lars von Trierin aikoinaan perustama Zentropa on Pohjoismaiden suurin fiktion tekijä, jolla on osaomistusyhtiö lähes kaikissa Euroopan maissa.
Televisio on merkittävin tilaaja
Televisio-ohjelmia tuottavia yhtiöitä on lukumääräisesti vain 15 prosenttia kaikista tuotantoyhtiöistä, mutta niiden sekä henkilöstö- että liikevaihto-osuus on yli 40 prosenttia. Tv-yhtiöille ohjelmia tekevät itsenäiset ns. indieyhtiöt muodostavatkin koko elokuva-alan merkittävimmän genren, ja niiden kohtalo on suoraan riippuvainen tv-yhtiöiden rahoitustilanteen kehityksestä.
Indieyhtiöiden liikevaihto kasvoi vähän vuonna 2009. Sen sijaan niiden kokoaikaiseksi muunnettu henkilöstö laski absoluuttisesti että suhteellisena osuutena koko elokuvatuotannosta. Työllisyyskehitys lieneekin kaikkein huolestuttavinta koko elokuvatuotantoalalla.
Keskeisin tulevaisuuden ongelma tv-ohjelmien uustuotantoa ajatellen on se, että maksu-tv:n (sisältäen kaapeliverkon) suhteellinen osuus liikevaihdosta kasvaa ja maksulliset kanavat työllistävät vähän kotimaisia yhtiöitä.
Perinteiset mainosrahoitteiset MTV ja Nelonen investoivat myös kotimaisiin ohjelmaostoihin vähemmän kuin Yle, eivätkä liene lähiaikoina muuttamassa ostolinjaansa. Nelonen on kyllä viime vuosina lisännyt hieman ostojaan kotimaasta.
Hyvin tärkeää itsenäisille tv-ohjelmien tekijöille onkin Ylen kehitys. Se painottunee lähiaikoina entistä enemmän omien työntekijöiden ja kaluston käyttöön. Erityisesti dokumenttien mutta myös televisioelokuvien kohdalla Ylen ulkopuolisten ostojen politiikka on tiukentunut. Yle ajaa ulos ensiesityksinä aiemmin ostamiaan ja varastoon kerääntyneitä ohjelmia. Lähiaikoina tehtävillä Ylen rahoitusratkaisuilla onkin iso merkitys myös itsenäisten tekijöiden lähitulevaisuudelle.
Tv-ohjelmien tekijöistä suurimmat ovat itse asiassa kaikkea muuta kuin indiekenttää sanan varsinaisessa merkityksessä. Yksittäisistä yrityksistä suurin oli vuonna 2009 Fremantlemedia Finland, jonka omistaa globaali media-alan konserni Bertelsman. Kakkonen oli Zodiak Entertainment, globaalin italialaisen di Agostini groupin osa, ja kolmonen Metronome Film&television, joka kuuluu mediamoguli Rupert Murdochin Shine Group-ketjuun. Kaikki ovat siis kaikki ulkomaisessa omistuksessa.
Moskito television oli neljänneksi suurin, mutta jos kotimaiseen Moskito-group-konserniin lasketaan mukaan kaikki taustaltaan siihen kuuluvat tv-ohjelmia tekevät yhtiöt – mm. van der Media ja Productions House – sijoittuisi se kakkoseksi. Isot tekijät ovat kaikkialla globaaleja ja formaatit kiertävät maailmaa. Tv-genren yhtiöistä kaikkiaan 18:lla liikevaihto ylitti reilusti miljoonan rajan.
Dokumentteja teattereihinkin
Taulukossa 2 dokumenttielokuvien tekijät on sijoitettu samaan kategoriaan tv-ohjelmien tekijöiden kanssa selkeän jakokriteerin puuttuessa. Yrityksinä dokumenttien tekijät ovat pieniä, ja niiden pääasiallinen esityskanava onkin televisio, vaikka viime aikoina jotkut dokumenttielokuvat ovat päässeet teatterilevitykseenkin.
Dokumenttiyhtiöiden lukumäärä on joitakin kymmeniä riippuen kriteereistä. Erityisesti pitkien dokumenttien merkittävin rahoittaja on Elokuvasäätiö. Sen rahoitusosuus on jopa kasvanut viime vuosina ja on nykyään noin 34 prosenttia. Televisio on myös tärkeä rahoittaja. Ulkomainen rahoitus on vielä fiktioelokuviakin pienempää.
Mainoselokuvillakin huono vuosi
Mainoselokuvia pääasiassa tekeville yrityksille vuosi 2009 oli heikko. Mainoselokuvat ovat herkimmin talouden suhdanteisiin reagoiva elokuvatuotannon alue. Genren liikevaihto putosi kaikkiaan lähes 9 miljoonaa euroa ja suhteellinen osuus yli viidenneksestä reiluun 15 prosenttiin. Myös työllisten määrä pieneni mutta vain vähän verrattuna liikevaihdon laskuun. Alalla nähtävästi pidetään kiinni henkilökunnasta huonoinakin aikoina.
Suurimmat tekijät vuonna 2009 olivat Front Desk, KennelHelsinki ja Ottotuotanto. Tähän ryhmään kuuluvat tekevät myös paljon muuta, ennen kaikkea erityyppisiä videoita. Esimerkiksi Kennel tekee niitä lähes yhtä paljon kuin perinteisiä mainostuotantoja. Kaikkiaan yhdeksällä alan yrityksellä oli yli miljoonan euron liikevaihto vuonna 2009.
Videogenren tekijät ovat sekalainen seurakunta. Yrityksiä on paljon, ja ne tekevät monenlaista tuotetta: opetusvideoita, yritysvideoita jne. Genren selkeästi suurin tekijä on GoodMood Productions, joka ainoana toimii miljoonaluokassa. Toiseen ryhmään kuuluu seitsemän tekijää, joiden liikevaihto ylittää vähän yli puolen miljoonan euron rajan. Näistä suurin on Mikpolis, Mikkelin ammattikorkeakoulun sateenvarjon alla tuotantopalveluja tekevä toimija.
Infra-alalla monenlaista toimijaa
Elokuvatuotannon infra-ala on kenties hankalimmin analysoitavissa. Infra-alalla fokus on teknisluonteisissa palveluissa, vaikka yhtiöt tekevät muutakin. Yleisesti infra-ala kasvoi hieman vuonna 2009. Siihen kuuluvat yritykset on jaettavissa ainakin kolmeen alaluokkaan.
Isoja, lähes täyden palvelun tavarataloja ovat esimerkiksi Tuotantotalo Werne ja Bluemedia. Tähän ryhmään kuuluvat yritykset käyttävät myös alihankintapalveluja, jos niillä ei ole vapaana omaa henkilöstöä tai kysyttyä erityisosaamista vaikkapa äänityksessä. Ne toimivat tarvittaessa myös henkilövuokraajina ja valmistavat ohjelmat usein lähetystä vaille valmiiksi. Joissakin tapauksissa ne myös tekevät varsinaisia ohjelmia, mutta ohjelmien osuus koko tuotannosta ei ole kovin suuri. Esimerkiksi Werne vastaa Nelosen urheilukanavien kotimaisesta tuotannosta teknisesti ja materiaalihallinnon osalta. Bluemedia taas on alun perin MTV:n tuotantopalvelujen pohjalta syntynyt itsenäinen yhtiö, joka nyttemmin tarjoaa teknisiä tuotantopalveluja kaikille kanaville, vaikka MTV lienee edelleen tärkein yksittäinen palvelujen ostaja. Isoihin infra-yrityksiin kuuluu myös FW Filmworks, puhtaammin teknisiä palveluja tv-tuotantoihin tuottava yhtiö. Tähän yleisryhmään kuuluu myös pienempiä yhtiöitä kuten Zetaplay, eräänlainen av-alan konsulttiyhtiö joka keskittyy konsultoimaan muiden yritysten av-alustojen valintaa ja kehittämistyötä.
Suurehkoja, yli miljoonan liikevaihdon omaavia infra-yhtiötä edustavat pääosin kaluston vuokraamiseen keskittyneet P Mutasen elokuvakonepaja ja Moskito-ryhmään kuuluva Angelfilms. Näiden yhtiöiden liikevaihto saattaa vaihdella paljonkin suhdanteiden mukaan; lamavuosi 2009 oli näille yrityksille paljon edellistä vuotta huonompi.
Lisäksi on useita satoja yhden henkilön toiminimiä, jotka myyvät osaamistaan sitä haluaville ja voivat tarvittaessa toimia millä tahansa av-alalla.
____________________
Televisio dominoi av-klusteria
Televisiotoiminta on audiovisuaalisen klusterin selvästi suurin ala, yhdessä radion kanssa yli puolet av-klusterin liikevaihdosta ja työllisistä (Taulukko 3).
Kaapeli-television toimintoja ei taulukossa 3 ole luettu tv-toimintaan, koska ne sisältyvät teleyhtiöiden tilinpäätöksiin. Kaapelitoiminnan tuotot ovat suurin piirtein elokuvatuotannon liikevaihdon tasoa.
Elokuvatuotannon osuus koko av-klusterin työllisistä on viidennes mutta liikevaihdosta vain kymmenesosa. Elokuvatuotannon liikevaihto on noin viidesosa radio- ja tv-alojen liikevaihdosta mutta reilusti yli kolmasosan niiden työllisyydestä.
Taulukko 3. Av-klusteri 2009
| yrityksiä lkm |
henkilöstö kokoaik. |
liikevaihto milj. euroa |
palkat milj. euroa |
|
| elokuvatuotanto | 776 | 1 898 | 196 | 62 |
| jälkituotanto | 57 | 224 | 18 | 8 |
| elokuvienlevitys | 33 | 146 | 112 | 8 |
| elokuvien esitys | 60 | 451 | 77 | 12 |
| äänitysstud. + mus.kustantaminen | 544 | 576 | 98 | 18 |
| radio + tv | 61 | 5 188 | 969 | 248 |
| kaapeli-tv* | 190 | |||
| pelituotanto | 60 | 1020 | 87 | |
| yht. | 1 591 | 9 503 | 1 747 | 356 |
| *Kaapeli-tv-toiminta sisältyy televiestintäyritysten tilinpäätöstietoihin. Videovuokraamot eivät ole mukana, niiden liikevaihto vuonna 2009 oli 42 milj. euroa. Myöskään kuvatallenteiden teollinen valmistus ei ole mukana. |
||||
Lähde: Yritysrekisteri, Tilastokeskus; pelituotanto: neogames &
____________________
Elokuvatuotannon keskittymisaste on kulttuurialojen keskitasoa
Elokuvien tuotannossa oli vuonna 2009 kaikkiaan 41 yrityksellä yli miljoonan liikevaihto (Taulukko 4). Suurin osa yrityksistä sijoittuu kuitenkin alle 50 000 euron liikevaihtoluokkaan, mitä voi pitää liiketaloudelliselta kannalta kokoaikaisesti toimivan yrityksen alarajana.
Taulukko 4. Elokuvatuotanto- ja jälkituotanto-yhtiöiden jakautuminen liikevaihdon koon mukaan 2009
| liikevaihto | elokuva | jälkituotanto |
| yli milj. e | 41 | 6 |
| väh 0,5 milj. e | 28 | 6 |
| väh 0,2 milj. | 58 | 10 |
| väh 0,1 milj. | 98 | 5 |
| väh 50 000 e | 157 | 9 |
| väh 30 000 e | 144 | 9 |
| väh 10 000 | 250 | 12 |
| alle 10 000 | 433 | 15 |
Lähteet: kirjoittajan omat laskelmat
Jälkituotantoyhtiöt ovat luonnollisesti keskimäärin isompia niiden vaatimien perusresurssien takia. Taulukossa 4 ovat mukana myös varsinaiseen tilastoon kuulumattomat, alle 10 000 euron liikevaihdon henkilöyritykset. Niissä tehdään sivutoimisesti keikkahommia.
Suurin osa elokuvayrityksistä on yhden tai kahden hengen tai sivutoimisesti yritystä pyörittävän henkilöstön varassa. Alalla oli vuonna 2009 vain neljä yli 50 kokoaikaisen työntekijän yritystä. Tietyn pisteen jälkeen ilmeisesti alan yrityksen henkilöstön kasvu alkaa lisätä enemmän byrokratiaa kuin tuoda hyötyjä. Tarvittavat lisäpalvelut ostetaan niihin erikoistuneilta yrityksiltä.
Jälkituotannossa keskimääräinen henkilöstön koko on hieman suurempi tuotantoyhtiöiden parissa.
Tilanne Ruotsissa tai Tanskassa on pitkälti samanlainen, vaikka elokuvatuotannolla on suurempi merkitys kuin Suomessa. Ruotsissa ja Tanskassa on vain muutama henkilöstöltään suurempi yritys kuin Suomen suurimmat ovat.
Elokuvatuotannon keskittymisaste ei ole kovin suuri – kulttuurialoihin yleensä verrattaessa pikemminkin keskitasoa (Taulukko 5). Jälkituotantoyhtiöiden puolella keskittymisaste on suurempi osin jo yritysten vähäisyyden takia.
Taulukko 5. Keskittymisaste 2009
| elokuvatuotantoyhtiöt | jälkituotantoyhtiöt | |||
| % henkilöstö | % liikevaihto | % henkilöstö | % liikevaihto | |
| 50 suurinta | 53,21 | 66,8 | 98,5 | 99,00 |
| 20 suurinta | 37,35 | 48,9 | 84,1 | 86,6 |
| 10 suurinta | 25,12 | 34,9 | 56,8 | 56,8 |
| 5 suurinta | 16,93 | 22,2 | 39,0 | 39,0 |
| 3 suurinta | 11,76 | 16,0 | 23,2 | 23,2 |
| yht. | 100,00 | 100,00 | 100,00 | 100,00 |
Lähteet: kirjoittajan omat laskelmat
____________________
Suomi – Ruotsi elokuvatuotannossa
Suhtautuminen mainoselokuviin erottaa suomalaisia ja ruotsalaisia ohjaajia.
Jos verrataan Suomen nykyistä elokuvatuotannon määrää Ruotsiin, ei ole syytä kompleksiin. Ruotsissa tuotantoyhtiöiden ja tekijöidenkin määrä on suhteellisesti ottaen vain hivenen suurempi kuin meillä.
Suurin ero liittyy kansainvälisiin yhteyksiin; ruotsalaiset tekijät vaikuttavat enemmän kansainvälisesti. Ruotsista on perinteisesti ollut paremmat yhteydet ulkomaisiin tekijöihin. Ruotsissa myös siirtolaistaustaisten tekijöiden rooli on suurempi. Elokuvatuotanto on Ruotsin sisällä myös alueellisesti Suomea hajaantuneempaa.
Mielenkiintoinen, jopa hieman hämmentävä ero suomalaisten ja ruotsalaisten elokuvan tekijöiden välillä liittyy mainoksiin. Suomessakin on yleistä, että pitkän elokuvan tekijät ovat mukana muissa av-klusterin toiminnoissa, mutta eturivin ohjaajamme harvemmin osallistuvat mainoselokuvien tekemiseen. Pienemmillä tuotantoyhtiöillä ei toki useinkaan ole varaa olla nirsoja – sitä tehdään, mitä kysytään.
Naapurimme nykyohjaajista kansainvälisesti merkittävin, Roy Andersson, ja hänen vetämänsä Studio24 puolestaan on sekä Ruotsissa että myös maailmalla arvostettu mainoselokuvien tekijä. Anderssonin merkitystä mainosalalla kuvaa hyvin se, että jopa Ingmar Bergman julisti aikoinaan Anderssonin olevan maailman paras mainosfilmien tekijä. Andersson opiskeli aikoinaan Dramatiska Institutetissa Bergmanin ollessa koulun johtaja. Bergman piti Anderssonia liian radikaalina yhteiskunnallisesti, ja heidän välillään oli kovia jännitteitä. Andersson – joka muuten teki ensimmäisen mainoselokuvansa Fazerille – ryhtyi puuhaan elättääkseen itsensä.
Suomalaisten ja ruotsalaisten asenne-eroa voi hahmottaa kuvittelemalla Aki Kaurismäen tekevän mainospätkiä. Kenties erossa on jotain samaa kuin siinä, miksi ruotsalaiset kykenevät kehittämään kauppaamiseen liittyviä konsepteja suomalaisia paremmin, vaikkeivät tuotteiden puolesta erottuisikaan välttämättä edukseen. Roy Andersson on sanonut laadukkaan mainoselokuvan vaativan yhtä tarkkaa ammattitaitoa kuin pitkä elokuvakin. Hän myös ottaa moraalisen vastuun mainostöistään.
Anderssonilla, joka kuuluu reilut kymmenkunta vuotta Kaurismäkeä vanhempaan tekijäkaartiin, on suurin piirtein samanlainen rooli ruotsalaisen nykyelokuvan kansainvälisenä ikonina kuin Kaurismäellä suomalaisen. Kummatkin ohjaajat käyttävät hyvin niukasti sanoja teoksissaan ja luottavat pelkistetyn kuvan voimaan. Heidän arvomaailmansa ja solidaarisuuskäsityksensä ovat samantyyppisiä ainakin pitkissä elokuvissa.
Roy Andersson on käsityöläinen, joka ei käytä digitaalisia tehosteita ja harkitsee tarkkaan joka ikisen kuvan elokuvissaan.
Miten Andersson pystyy yhdistämään työssään taiteen ja kaupan? Se on itseäni aina ihmetyttänyt – mutta ehkäpä se johtuu juuri suomalaisuudestani.
Päivitetty 6.9.2011