Suomalaiset tekevät melko paljon vapaaehtoistyötä

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Riitta Hanifi on tutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2011.

Maatalousyrittäjät tekevät hyvin aktiivisesti vapaaehtoistyötä, ja heillä on myös runsaasti vastuu- ja luottamustehtäviä. Lasten ja nuorten vapaaehtoistoiminta on huomattavasti vähentynyt kymmenessä vuodessa.

Vapaaehtoistyö on olennainen osa kansalaisyhteiskuntaa (Yeung 2002, 12). Tutkimuksissa se on perinteisesti määritelty palkattomaksi ja vapaaehtoiseksi toiminnaksi, jota tehdään toisten ihmisten tai yhteisöjen hyväksi (Pessi—Oravasaari 2010, 9).

Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksessa esitetään myös vapaaehtoistyötä koskevia kysymyksiä. Ajankäyttötutkimuksessa vapaaehtoistyö voi olla muun muassa vapaaehtoisjärjestön sihteerinä toimimista sekä rahan keräämistä, liikunnanohjausta, ystäväpalvelua tai muuta järjestettyä toimintaa. Tarkastelen artikkelissani vapaaehtoistoimintaan osallistumista ja siinä vuosien 1999 ja 2009 välisenä aikana tapahtuneita muutoksia.

Yrittäjät ja hyvin koulutetut tekevät runsaasti vapaaehtoistyötä

Ajankäyttötutkimuksen mukaan vapaaehtoistyöhön osallistuminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana pysynyt entisenlaisena. Vuonna 2009 vajaa kolmannes (29 %) kymmenen vuotta täyttäneestä väestöstä oli tehnyt vapaaehtoistyötä tutkimusta edeltäneen neljän viikon aikana, ja viimeisen 12 kuukauden aikana lähes 40 prosenttia. Miehet tekevät vapaaehtoistyötä hieman enemmän kuin naiset, mutta sukupuolierot ovat vähäisiä. Eniten vapaaehtoistyötä tekevät 45–64-vuotiaat.

Hyvin koulutetut tekevät vapaaehtoistyötä enemmän kuin vähän koulutetut. Maatalousyrittäjien vapaaehtoistyö on lisääntynyt hyvin paljon, ja he tekevät vapaaehtoistyötä enemmän kuin mikään muu sosioekonominen ryhmä. Myös muut yrittäjät ja ylemmät toimihenkilöt tekevät runsaasti vapaaehtoistyötä. (Kuvio 1 ja 2.) Länsi-Suomessa ja erityisesti maaseudulla vapaaehtoistyötä tehdään hieman enemmän kuin muualla, mutta alue-erot eivät ole suuret.

Kuvio 1. Vapaaehtoistyötä neljän viikon aikana tehneiden osuus vuonna 1999 ja 2009.
10 vuotta täyttäneet sukupuolen ja iän mukaan. Prosenttia.

Lähde: Ajankäyttötutkimus 1999 ja Ajankäyttötutkimus 2009. Tilastokeskus.

 

Kuvio 2. Vapaaehtoistyötä neljän viikon aikana tehneiden osuus vuonna 1999 ja 2009.
15 vuotta täyttäneet koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan. Prosenttia.

Lähde: Ajankäyttötutkimus 1999 ja Ajankäyttötutkimus 2009. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Liikuntajärjestöissä tehdään aktiivisesti vapaaehtoistyötä

Eniten vapaaehtoistyötä tehdään urheiluseuroissa ja liikuntakerhoissa. Myös asuinalueyhdistyksissä, kylätoimikunnissa tai taloyhtiöissä vapaaehtoistyö on suosittua sekä miesten (8 %) että naisten (6 %) keskuudessa. Uskonnollisten yhdistysten ja seurakuntien (4 %) sekä harrastusjärjestöjen (5 %) piirissäkin vapaaehtoistyötä tehdään suhteellisen runsaasti.

Naisten ja miesten vapaaehtoistyöhön osallistuminen ei ole muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Miehet osallistuvat urheiluseurojen ja liikuntakerhojen, asuinalueyhdistysten, kylätoimikuntien ja taloyhtiöiden, luonto- ja ympäristöyhdistysten sekä harrastusjärjestöjen vapaaehtoistyöhön enemmän kuin naiset.

Naiset puolestaan osallistuvat sosiaali- ja terveysjärjestöjen, uskonnollisten yhdistysten, maa- ja kotitalousalojen neuvontajärjestöjen toimintaan sekä koulun ja päiväkodin vanhempaintoimintaan enemmän kuin miehet. Nämä naisten ja miesten osallistumisaktiivisuutta koskevat tiedot ovat pääpiirteissään yhdenmukaisia Yeungin (2002, 26–30) saamien tulosten kanssa. Pääkkösen (2010, 106) mukaan samantapaisia sukupuolen mukaisia eroja on havaittu myös Australiassa ja Kanadassa.

Sivun alkuun

Lasten ja nuorten vapaaehtoistyö on huomattavasti vähentynyt

Väestötasolla vapaaehtoistyön tekeminen ei ole muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yksi selvä muutos on kuitenkin tapahtunut: lasten ja nuorten vapaaehtoistyö on vähentynyt huomattavasti. Vielä kymmenen vuotta sitten lähes kolmannes (28 %), mutta vuonna 2009 enää alle viidesosa (19 %) 10–14-vuotiaista teki vapaaehtoistyötä. Myös 15–24-vuotiaiden osallistuminen vapaaehtoistyöhön on vähentynyt, kun taas 65 vuotta täyttäneet tekevät vapaaehtoistyötä enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

10–14-vuotiaat tekevät vapaaehtoistyötä eniten urheiluseuroissa ja liikuntakerhoissa. Hieman harvempi kuin joka kymmenes osallistuu kyseiseen vapaaehtoistyöhön, ja osallistuminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana hieman lisääntynyt.

Kaikki ikäryhmät osallistuvat suunnilleen yhtä runsaasti vapaaehtoistyöhön urheiluseuroissa. 65 vuotta täyttäneet tekevät sitä vähemmän kuin muut ikäryhmät, mutta toisaalta heidän osuutensa on kymmenen vuoden aikana lisääntynyt eniten.

Poliittisissa puolueissa ja ammatillisissa yhdistyksissä vapaaehtoistyötä tekevät eniten 45–64-vuotiaat, ja heistäkin vain neljä prosenttia. Muissa ikäryhmissä osallistuneita on vain prosentin verran. Myös kulttuuri- ja taidejärjestöissä sekä muissa harrastuspiireissä vapaaehtoistyöhön osallistuvat eniten 45–64-vuotiaat. 65 vuotta täyttäneet naiset ovat aktiivisia erityisesti uskonnollisissa yhdistyksissä ja seurakunnissa sekä sosiaali- ja terveysjärjestöissä.

Kaikenikäiset tekevät vapaaehtoistyötä harrastuspiireissä enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Myös muissa tutkimuksissa on havaittu, että vapaa-ajan harrastuksiin liittyviä yhdistyksiä on perustettu lisää ja niiden toimintaan osallistuminen on lisääntynyt. Samaan aikaan poliittiset ja ammatilliset yhdistykset ovat menettäneet kannatustaan. (Siisiäinen—Kankainen 2009, 111; Hanifi 2006, 36.)

Sivun alkuun

Maatalousyrittäjillä on paljon vastuu- ja luottamustehtäviä

Vastuu- tai luottamustehtäviä on vajaalla viidenneksellä (18 %) 15 vuotta täyttäneistä. Miehillä näitä tehtäviä on hieman enemmän kuin naisilla. 65 vuotta täyttäneistä vain noin joka kymmenennellä, ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneista 29 prosentilla on vastuu- ja luottamustehtäviä.

Sosioekonomisen aseman mukaan tarkastellen vastuu- ja luottamustehtäviä on eniten maatalousyrittäjillä (35 %) ja ylemmillä toimihenkilöillä (29 %). (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Vastuu- tai luottamustehtäviä hoitaneiden osuus vuonna 1999 ja 2009.
15 vuotta täyttäneet sukupuolen, iän, koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan. Prosenttia.

Lähde: Ajankäyttötutkimus 1999 ja Ajankäyttötutkimus 2009. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Ystäviä, naapureita ja työtovereita autetaan eniten

Tutkimusta edeltäneen neljän viikon aikana 59 prosenttia vastaajista oli auttanut toista kotitaloutta ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Työikäiset eli 25–64-vuotiaat ovat auttaneet eniten (65 %), ja miehet ja naiset ovat auttaneet suunnilleen yhtä paljon. Auttamisaktiivisuus ei ole kovin paljon muuttunut kymmenessä vuodessa.

65 vuotta täyttäneet auttavat vähemmän kuin nuoremmat, mutta heidän auttamistyönsä on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lapset ja nuoret (10–24-vuotiaat) sen sijaan antavat apua vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

Sosioekonomisista ryhmistä työlliset antavat epävirallista apua eniten; vielä kymmenen vuotta sitten omaa kotitalouttaan hoitavat auttoivat eniten. Ammattiryhmien välillä ei ole merkittävää eroa, eikä eri ammattiryhmien auttamisaktiivisuudessa ole viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut suuria muutoksia.

Maatalousyrittäjät auttavat enemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Sen sijaan omaa kotitaloutta hoitavien joukossa avun antajien määrä on jyrkästi vähentynyt; vain eläkkeellä olevat tai pitkäaikaissairaat antavat apua vähemmän kuin omaa kotitaloutta hoitavat. Eläkeläisten epävirallinen auttaminen on tosin lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Sivun alkuun

Naiset ja miehet auttavat perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti

Naisten ja miesten antamassa avussa on samantapaisia eroja kuin kotitöiden tekemisessä. Naiset auttavat useimmiten lastenhoidossa, ostosten teossa, ruoanlaitossa ja siivouksessa. Miehet puolestaan antavat apuaan korjaus- ja rakennustöissä, kuljetuksissa ja muutoissa sekä ostoksissa ja asioinneissa.

Useimmin on autettu ystäviä, työtovereita tai naapureita. Lähes kolmasosa 25–44-vuotiaista on auttanut omia tai puolison vanhempia. 45–64-vuotiaat auttavat omia tai puolison vanhempia enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, mikä johtunee osaltaan väestön ikääntymisestä. Lastenlapsia on auttanut hieman useampi kuin joka kymmenes 65 vuotta täyttäneistä, eikä auttajien osuus ole kovin paljon muuttunut kymmenessä vuodessa.

Sivun alkuun

Työttömien ja eläkeläisten kotitaloudet saavat muita vähemmän apua

Tutkimusta edeltäneen neljän viikon aikana lähes puolet (49 %) vastaajista oli saanut apua kotitalouteensa liittyvissä töissä tuttavalta, sukulaiselta tai naapurilta. Avunsaajien osuus on sama kuin kymmenen vuotta sitten. Eniten apua saavat omaa kotitalouttaan hoitavat, ja eniten apua saadaan lastenhoidossa.

Työlliset ja työttömät auttavat suunnilleen yhtä usein, mutta työttömien kotitaloudet saavat työllisiä vähemmän apua. Eläkeläisten ja pitkäaikaissairaiden kotitaloudet saavat apua vähemmän kuin kotitaloudet keskimäärin.

Korkeasti koulutettujen kotitaloudet saavat enemmän apua kuin vähemmän koulutetut. Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltaessa yrittäjien ja ylempien toimihenkilöiden kotitaloudet saavat enemmän apua kuin työntekijäammateissa toimivien kotitaloudet. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Kotitalouksien saama epävirallinen apu neljän viikon aikana vuonna 2009. Prosenttia.

Lähde: Ajankäyttötutkimus 2009. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Vapaaehtoistyö kasvattaa sosiaalista pääomaa

Sosiaalinen pääoma on kansalaisyhteiskuntaa koskevan keskustelun tärkeimpiä käsitteitä. Se voidaan määritellä monin tavoin, mutta tavallisimmin sosiaalisen pääoman ajatellaan koostuvan sosiaalisista verkostoista, vastavuoroisuuden normeista ja luottamuksesta. Tutkimusten mukaan sosiaalinen pääoma ei jakaudu väestössä tasaisesti (Sanaksenaho 2006).

Vapaaehtoistyöhön osallistuminen on Suomessa runsasta ja yhtä yleistä kuin kymmenen vuotta sitten. Lasten ja nuorten osallistuminen vapaaehtoistoimintaan on kuitenkin kymmenessä vuodessa huomattavasti vähentynyt, ja tulevaisuudessa se saattaa asettaa haasteita vapaaehtoistyölle.

Vapaaehtoistyön muodot eivät ole kymmenessä vuodessa olennaisesti muuttuneet. Jo jonkin aikaa puoluepoliittinen ja ammattijärjestötoimintaan osallistuminen on vähentynyt ja vapaa-ajan harrastustoiminta erityisesti urheilu- ja liikuntaseuroissa on lisääntynyt. Tämä muutos on havaittavissa selvästi myös vapaaehtoistyössä.

Vapaaehtoistyötä tekevät eniten ne, joilla on hyvä sosioekonominen asema ja koulutus.

Vuoden 2009 ajankäyttötutkimuksen tuloksista käy ilmi, että erityisesti maatalousyrittäjät ovat kerryttäneet sosiaalisen pääoman edellytyksiä. Maatalousyrittäjät osallistuvat kaikkein aktiivisimmin vapaaehtoistyöhön, heillä on eniten vastuu- ja luottamustehtäviä ja he luottavat erityisesti oman lähipiirinsä ihmisiin enemmän kuin muut väestöryhmät.

Myös epävirallisen eli tuttujen keskinäisen avun kasautuminen ilmentää sosiaalisen pääoman kasautumistaipumusta: eniten apua saavat hyvin koulutettujen ja ylempien toimihenkilöiden kotitaloudet, kun taas työntekijäammateissa toimivien, työttömien ja eläkkeellä olevien kotitaloudet saavat vähiten apua.

Hieman kärjistäen voi todeta, että sukulaiset ja ystävät auttavat vähiten silloin kun avuntarve on suurin.

Toimiva kansalaisyhteiskunta eli järjestöjen kautta tapahtuva vapaaehtoistyö ja epävirallinen, ystävien, sukulaisten ja tuttavien kesken tapahtuva auttamistyö on monin tavoin tärkeää. Se täydentää hyvinvointivaltion peruspalveluita, mutta ei voi niitä kokonaan korvata.

Lähteet:

Ajankäyttötutkimus. Tilastokeskus. Saatavissa: http://tilastokeskus.fi/til/akay/index.html.
Hanifi, R. 2006. Sosiaalinen, kulttuurinen ja poliittinen osallistuminen ja luottamus. Teoksessa: Sosiaalinen pääoma Suomessa. Tilastokatsaus. Toim. Laura Iisakka. Tilastokeskus, Helsinki.
Pessi, A. B. – Oravasaari, T. 2010. Kansalaisjärjestötoiminnan ytimessä. Tutkimus RAY:n avustamien sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnasta. Avustustoiminnan raportteja 23. RAY, Helsinki.
Pääkkönen, H. 2010. Perheiden aika ja ajankäyttö. Tutkimuksia kokonaistyöajasta, vapaaehtoistyöstä, lapsista ja kiireestä. Tutkimuksia 254. Tilastokeskus, Helsinki.
Sanaksenaho, S. 2006. Eriarvoisuus ja luottamus 2000-luvun taitteen Suomessa. Bourdieulainen näkökulma. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 285. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.
Siisiäinen, M. – Kankainen, T. 2009. Järjestötoiminnan kehitys ja tulevaisuudennäkymät Suomessa. Teoksessa: Suomalaiset osallistujina. Katsaus suomalaisen kansalaisvaikuttamisen tilaan ja tutkimukseen. Oikeusministeriön julkaisuja 2009:5. Helsinki.
Yeung, A. B. 2002. Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa – ihanteita vai todellisuutta? Tutkimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry, Helsinki.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 26.9.2011