EU:n koulutusindikaattorit ovat sekä mittareita että tavoitteita
- Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia
- Suomi täyttää jo EU:n kasvustrategian koulutustavoitteet
- Koulutuksen kehitystä seurataan indikaattoreilla ja tavoitearvoilla
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Mika Tuononen on kehittämispäällikkö Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2011.
EU:n vuoteen 2020 ulottuvan kasvustrategian tavoitteena on kilpailukykyisen ja työllisyyttä edistävän talouden kehittäminen. Koulutusjärjestelmien kehittäminen on strategian tärkeimpiä toteuttamiskeinoja.
Vuonna 2008 alkaneesta talouskriisistä toipuminen on ollut hidasta EU-maissa, ja uuden kriisin mahdollisuus on olemassa. Euroopan keskimääräinen talouden ja tuottavuuden kasvu on viime vuosina ollut hitaampaa kuin tärkeimmillä kauppakumppaneilla. EU-komission mukaan se on johtunut muun muassa kilpailijamaita pienemmistä investoinneista ja vähäisemmästä innovaatiokyvystä.
EU-maiden työllisyysaste on alhaisempi kuin kilpailijamaissa, ja väestön ikääntymisestä johtuvat paineet ovat jyrkästi lisääntymässä lähivuosina. Kansainvälinen kilpailun lisääntyminen, globaalien rahoitusmarkkinoiden avoimuus ja maailmanlaajuiset ilmastoon ja resursseihin liittyvät muutokset vaativat toimenpiteitä. Näihin haasteisiin unioni pyrkii vastaamaan Eurooppa 2020 -kasvustrategian avulla. Strategian pohjana on visio kilpailukykyisestä ja sosiaalisesta markkinataloudesta Euroopassa.
Kasvustrategiassa koulutuksella on keskeinen rooli. EU-komission mukaan koulutusjärjestelmien tehostaminen on merkittävä kehittämiskohde kasvustrategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden toteutumista seurataan indikaattorien ja tavoitearvojen avulla.
Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia
Eurooppa 2020 -kasvustrategiassa on viisi kehittämiskohdetta. Niiden toteutumista seurataan indikaattorien avulla:
- Työllisyys: 25–64-vuotiaiden työllisyysaste on vähintään 75 prosenttia.
- Tutkimus ja kehittäminen sekä innovaatiot: vähintään 3 prosenttia bkt:stä tutkimus- ja kehittämistoimintaan.
- Ilmastonmuutos ja energia: 20 prosentin vähennys kasvihuonepäästöihin, 20 prosenttia energiasta saadaan uudistuvista lähteistä ja 20 prosentin lisäys energiatehokkuuteen.
- Koulutus: koulutuksen keskeyttämisaste on alle 10 prosenttia ja 30–34-vuotiaista vähintään 40 prosenttia suorittaa korkea-asteen koulutuksen.
- Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen: syrjäytymisvaarassa olevien määrä pienenee 20 miljoonalla.
Tavoitteet liittyvät toisiinsa; esimerkiksi parempi koulutustaso parantaa työllistämisen mahdollisuuksia ja työllisyysasteen nousu auttaa vähentämään köyhyyttä. Koulutuksen kehittäminen liittyy erityisesti älykkään ja osallistavan kasvun tavoitteeseen.
Älykäs kasvu tarkoittaa sitä, että osaamista ja innovointia vahvistetaan talouskasvun vetureina. EU-komission mukaan tämä edellyttää muun muassa koulutuksen laadun parantamista.
EU-komission mukaan parannettavaa riittää: Joka neljännellä unionialueen oppilaalla on heikko lukutaito ja joka seitsemäs nuori lopettaa koulunsa varhaisessa vaiheessa. Noin 50 prosenttia saavuttaa keskivertokoulutustason, mutta se ei läheskään aina vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Harvemmalla kuin yhdellä kolmesta 25–34-vuotiaasta on yliopistotutkinto; Yhdysvalloissa tämäntasoinen tutkinto on 40 prosentilla ja Japanissa yli 50 prosentilla.
Osallistava talous puolestaan tarkoittaa sitä, että ihmisille annetaan uusia mahdollisuuksia edistämällä työllisyyttä, panostamalla osaamiseen, torjumalla köyhyyttä sekä uudistamalla työmarkkinoita, koulutusta ja sosiaaliturvajärjestelmiä. Näiden toimien avulla ihmisiä voidaan auttaa ennakoimaan ja hallitsemaan muutosta sekä rakentamaan osallistuvaa yhteiskuntaa. Olennaista on, että talouskasvun edut leviävät myös syrjäisimmille alueille, jotta alueellinen yhteenkuuluvuus vahvistuu.
Osallistava talous edellyttää muun muassa koulutuspolitiikan kehittämistä. Noin 80 miljoonalla unionin asukkaalla on vain peruskoulutus tai ei sitäkään. Hyvin koulutetut hyötyvät eniten myös elinikäisestä oppimisesta.
Vuoteen 2020 mennessä korkeaa koulutustasoa edellyttäviä työpaikkoja on 16 miljoonaa nykyistä enemmän. Sen sijaan niiden työpaikkojen määrä, joissa työntekijältä ei edellytetä koulutusta, vähenee 12 miljoonalla. Myös työurien pidentämiseksi tarvitaan mahdollisuutta hankkia ja kehittää osaamista koko elämän ajan.
Suomi täyttää jo EU:n kasvustrategian koulutustavoitteet
Koulutuspolitiikan tärkeys kasvustrategiassa ilmenee siinä, että se on valittu yhdeksi indikaattoreilla seurattavaksi kehittämiskohteeksi. Koulutus on selkeästi yhteydessä sekä talouskasvuun, innovointiin ja kilpailukykyyn että sosiaalisen tasa-arvon ja yhtenäisyyden lisääntymiseen.
EU on asettanut koulutuksen keskeyttämisastetta koskevaksi tavoitteeksi alle 10 prosenttia. Koulutuksensa keskeyttäneillä tarkoitetaan niitä 18–24-vuotiaita, jotka eivät ole suorittaneet perusasteen jälkeistä tutkintoa eivätkä ole osallistuneet koulutukseen edellisen neljän viikon aikana. Suomessa tämä tavoite on jo likipitäen saavutettu: vuonna 2010 opintonsa varhaisessa vaiheessa päättäneitä oli työvoimatutkimuksen tietojen mukaan 10,3 prosenttia.
Suomessa keskeyttämisasteella tarkoitetaan yleensä aloitettujen opintojen keskeyttäneiden osuutta, jota voidaan seurata eri tavoin. EU-indikaattori sen sijaan kuvaa varhain opintonsa päättävien osuutta nuorista ikäluokista. EU mittaa siis alhaista koulutustasoa ja koulutukseen osallistumattomuutta; opintojen keskeyttäminen liittyykin usein näihin ilmiöihin.
Myös toisen koulutustavoitteen – vähintään 40 prosenttia 30–34-vuotiaista on suorittanut korkea-asteen tutkinnon – Suomi ylitti melko selvästi vuonna 2010: 45,7 prosenttia kyseisestä ikäryhmästä oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Tämäkin tieto pohjautuu työvoimatutkimukseen, jonka tutkintotiedot saadaan Tilastokeskuksen tutkintorekisteristä.
Lähivuosina Suomen korkea-asteen suorittaneiden osuus saattaa jopa jonkin verran alentua koulutusjärjestelmän muutoksesta johtuen: opistoasteen ja ammatillisen korkea-asteen koulutus on lopetettu ja korvattu ammattikorkeakoulukoulutuksella.
Opistoasteen ja ammatillisen korkea-asteen koulutus on yleinen vanhemmissa ikäluokissa. Nuorten joukossa näiden tutkintojen suorittajia on melko vähän, koska tutkinnot on poistettu suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Korkeakoulukoulutuksen (ammattikorkeakoulu- tai yliopistokoulutus) suorittaneiden määrä on viime vuosina lisääntynyt ripeästi, mutta se ei näytä täysin korvaavan opistoasteen ja ammatillisen korkea-asteen poistamista.
Tutkintorakenteen nopeaa muutosta voi kuvata muutamalla luvulla: Vuonna 2009 opistoastetta vastaavan alimman korkea-asteen suorittaneita oli 40–44-vuotiaiden joukossa 70 000, 30–34-vuotiaiden joukossa 20 000, mutta 25–29-vuotiaiden joukossa enää alle 1 000. Samana vuonna 40–44-vuotiaita alemman ja ylemmän korkeakouluasteen tai tutkijakoulutuksen (ammattikorkeakoulu ja yliopisto) suorittaneita oli 80 000, 30–34-vuotiaita runsaat 120 000 ja 25–29-vuotiaita runsaat 100 000.
EU:n yhteisten tavoitteiden pohjalta maat ovat asettaneet omia tavoitteitaan. Suomen koulutusta koskevat tavoitteet ovat vaativampia kuin EU:n. Suomen koulutustavoitteena on 8 prosentin koulutuksen keskeyttämisaste. Lisäksi Suomi pyrkii siihen, että 42 prosenttia 30–34-vuotiaista on suorittanut korkeakoulututkinnon. Jälkimmäinen tavoite koskee korkea-asteen suorittaneiden sijasta korkeakouluasteen (ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnot) suorittaneiden osuutta 30–34-vuotiaista.
Taulukko 1. Koulutuksen keskeyttämisaste* eräissä EU-maissa. Prosenttia.
2000 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | |
EU (27 maata) | 17,6 | 15,8 | 15,5 | 15,1 | 14,9 | 14,4 | 14,1 |
Belgia | 13,8 | 12,9 | 12,6 | 12,1 | 12,0 | 11,1 | 11,9 |
Tšekki | . . | 6,2 | 5,1 | 5,2 | 5,6 | 5,4 | 4,9 |
Tanska | 11,7 | 8,7 | 9,1 | 12,5 | 11,3 | 10,6 | 10,7 |
Saksa | 14,6 | 13,5 | 13,6 | 12,5 | 11,8 | 11,1 | 11,9 |
Viro | 15,1 | 13,4 | 13,5 | 14,4 | 14,0 | 13,9 | 11,6 |
Irlanti | . . | 12,5 | 12,1 | 11,6 | 11,3 | 11,3 | 10,5 |
Kreikka | 18,2 | 13,6 | 15,5 | 14,6 | 14,8 | 14,5 | 13,7 |
Espanja | 29,1 | 30,8 | 30,5 | 31,0 | 31,9 | 31,2 | 28,4 |
Ranska | 13,3 | 12,2 | 12,5 | 12,7 | 11,9 | 12,4 | 12,8 |
Italia | 25,1 | 22,0 | 20,6 | 19,7 | 19,7 | 19,2 | 18,8 |
Latvia | . . | 14,4 | 14,8 | 15,1 | 15,5 | 13,9 | 13,3 |
Liettua | 16,5 | 8,1 | 8,2 | 7,4 | 7,4 | 8,7 | 8,1 |
Unkari | 13,9 | 12,5 | 12,6 | 11,4 | 11,7 | 11,2 | 10,5 |
Alankomaat | 15,4 | 13,5 | 12,6 | 11,7 | 11,4 | 10,9 | 10,1 |
Itävalta | 10,2 | 9,1 | 9,8 | 10,7 | 10,1 | 8,7 | 8,3 |
Puola | . . | 5,3 | 5,4 | 5,0 | 5,0 | 5,3 | 5,4 |
Portugali | 43,6 | 38,8 | 39,1 | 36,9 | 35,4 | 31,2 | 28,7 |
Suomi | 9,0 | 10,3 | 9,7 | 9,1 | 9,8 | 9,9 | 10,3 |
Ruotsi | 7,3 | 10,8 | 13,0 | 12,2 | 12,2 | 10,7 | 9,7 |
Britannia | 18,2 | 11,6 | 11,3 | 16,6 | 17,0 | 15,7 | 14,9 |
* Niiden 18–24-vuotiaiden osuus kaikista 18–24-vuotiaista, jotka ovat suorittaneet vain perusasteen ja eivät ole osallistuneet koulutukseen edellisen neljän viikon aikana. |
Lähde: Eurostat.
Taulukko 2. Korkea-asteen suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista eräissä EU-maissa. Prosenttia.
2000 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | |
EU (27 maata) | 22,4 | 28,0 | 28,9 | 30,0 | 31,1 | 32,3 | 33,6 |
Belgia | 35,2 | 39,1 | 41,4 | 41,5 | 42,9 | 42,0 | 44,4 |
Tšekki | 13,7 | 13,0 | 13,1 | 13,3 | 15,4 | 17,5 | 20,4 |
Tanska | 32,1 | 43,1 | 43,0 | 42,5 | 45,4 | 48,1 | 47,0 |
Saksa | 25,7 | 26,0 | 25,9 | 26,5 | 27,7 | 29,4 | 29,8 |
Viro | 30,8 | 30,6 | 32,5 | 33,3 | 34,1 | 35,9 | 40,0 |
Irlanti | 27,5 | 39,2 | 41,3 | 43,3 | 46,1 | 49,0 | 49,9 |
Kreikka | 25,4 | 25,3 | 26,7 | 26,2 | 25,6 | 26,5 | 28,4 |
Espanja | 29,2 | 38,6 | 38,1 | 39,5 | 39,8 | 39,4 | 40,6 |
Ranska | 27,4 | 37,7 | 39,7 | 41,4 | 41,2 | 43,2 | 43,5 |
Italia | 11,6 | 17,0 | 17,7 | 18,6 | 19,2 | 19,0 | 19,8 |
Latvia | 18,6 | 18,5 | 19,2 | 25,6 | 27,0 | 30,1 | 32,3 |
Liettua | 42,6 | 37,9 | 39,4 | 38,0 | 39,9 | 40,6 | 43,8 |
Unkari | 14,8 | 17,9 | 19,0 | 20,1 | 22,4 | 23,9 | 25,7 |
Alankomaat | 26,5 | 34,9 | 35,8 | 36,4 | 40,2 | 40,5 | 41,4 |
Itävalta | . . | 20,5 | 21,2 | 21,1 | 22,2 | 23,5 | 23,5 |
Puola | 12,5 | 22,7 | 24,7 | 27,0 | 29,7 | 32,8 | 35,3 |
Portugali | 11,3 | 17,7 | 18,4 | 19,8 | 21,6 | 21,1 | 23,5 |
Suomi | 40,3 | 43,7 | 46,2 | 47,3 | 45,7 | 45,9 | 45,7 |
Ruotsi | 31,8 | 37,6 | 39,5 | 41,0 | 42,0 | 43,9 | 45,8 |
Britannia | 29,0 | 34,6 | 36,5 | 38,5 | 39,7 | 41,5 | 43,0 |
Lähde: Eurostat.
Koulutuksen kehitystä seurataan indikaattoreilla ja tavoitearvoilla
Koulutuspoliittisten tavoitteiden seurantaa varten EU on asettanut tavoitearvoja vuodelle 2020. Koulutusstrategian toteutumista seurataan viiden mittarin avulla: Edellä mainittujen (1) koulutuksen keskeyttämistä ja (2) korkea-asteen koulutusta koskevien indikaattorien lisäksi seurataan (3) aikuisten osallistumista elinikäiseen oppimiseen, (4) perustaidoissa eli 15-vuotiaiden lukemisessa ja matematiikan ja luonnontieteiden osaamisessa heikosti menestyvien osuutta sekä (5) varhaiskasvatukseen osallistumista.
Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä keskimäärin 15 prosenttia aikuisista osallistuu elinikäiseen oppimiseen, perustaidoissa heikosti menestyvien nuorten osuus on alle 15 prosenttia ja 95 prosenttia neljävuotiaista ja sitä vanhemmista osallistuu varhaiskasvatukseen. Suomi on jo saavuttanut nämä tavoitteet lukuun ottamatta varhaiskasvatukseen osallistumista.
EU:n neuvoston mukaan koulutuksen vertailuarvoja olisi kehitettävä myös kansainvälisen opiskelijaliikkuvuuden, koulutuksen työllistävyyden ja kielten oppimisen alueilla.
Edellä mainitun kasvustrategian tavoitteilla on läheinen yhteys EU:n Koulutus 2010 -työohjelmaan, joka sisältää 16 indikaattorialuetta EU:n koulutuspoliittisten tavoitteiden toteutumisesta. Näitä indikaattoreita on hyödynnetty kasvustrategian ja koulutuksen tärkeimpien viitearvojen valinnassa. Työohjelman indikaattorialueita ovat muun muassa esiopetukseen ja erityisopetukseen osallistuminen, lukutaito sekä matemaattinen ja luonnontieteellinen osaaminen, kielitaito, koulutustasoa kuvaavat indikaattorit, elinikäinen oppiminen, aikuisten taidot, koulutusinvestoinnit ja opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus.
EU:n koulutusindikaattorit muodostavat hierarkkisen kokonaisuuden. Tärkeimmät indikaattorit ovat EU:n kasvustrategian osana ja muutamia seurataan koulutuksen tavoitearvojen avulla. Lisäksi lukuisia indikaattoreita on seurattu Koulutus 2010 -työohjelmassa.
Koulutukseen liittyviä indikaattoreita sisältyy myös EU:n rakenneindikaattoreihin. Rakenneindikaattorien koulutusindikaattorit ovat: 20–24-vuotiaiden koulutustaso, investoinnit koulutukseen, tekniikan ja luonnontieteen tutkinnon suorittaneet sekä elinikäinen oppiminen ja opintojen keskeyttäminen.
Lähteet:
Neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön
strategisista puitteista (ET 2020) (2009/C 119/02).
Neuvoston päätelmät Lissabonissa asetettujen koulutusalan
tavoitteiden edistymisen seurantaan tarkoitettujen indikaattoreiden
ja viitearvojen yhdenmukaisesta luettelosta (2007/C 311/10).
Tutkintorekisteri. Tilastokeskus.
Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia (2010).
Eurooppa 2020. Komission tiedonanto.
________
Koulutusindikaattorien kansainvälinen
kehitystyö on vilkasta Unesco aloitti maailmansotien jälkeen kansainvälisen koulutustilastoinnin kehittämisen. Kansainväliset vertailut mahdollistavan kansainvälisen koulutusluokituksen ISCEDin (International Standard Classification of Education) ensimmäinen versio valmistui 1950-luvulla. Uusin versio ISCED-luokituksesta on tarkoitus hyväksyä UNESCOn yleiskokouksessa syksyllä 2011. 1980-luvulla INES (Indicators of Education Systems) -hanke kehitti tuntuvasti koulutukseen liittyviä indikaattoreita OECD-maissa. Yhdysvallat rahoitti sitä runsaasti alkuvaiheessa, koska maalla oli tarve saada kansainvälistä vertailutietoa koulutusjärjestelmien kehittyneisyydestä ja toimivuudesta oman koulutusjärjestelmänsä tehostamiseksi. OECD:n INES-hanke on edelleen käynnissä. Se on parantanut merkittävästi kansainvälisten koulutustilastojen vertailtavuutta ja tietopohjaa. INES-projektin ja OECD:n muiden koulutustietoprojektien työn pohjalta tuotetaan vuosittain johtava monisatasivuinen koulutustilastojulkaisu OECD Education at a Glance, joka on ollut OECD:n suosituimpia julkaisuja. OECD:n koulutustilastotyö on laajentunut viime vuosina erityisesti taitomittausten suuntaan; niistä tunnetuin on 15-vuotiaiden taitovertailu PISA. Suomalaiset 15-vuotiaat ovat saavuttaneet maailmanmaineen menestymällä erittäin hyvin PISA-tutkimuksissa. Kehitteillä ovat myös aikuisten taitomittaus (PIAAC) ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden taitomittaus AHELO. Tilastokeskus osallistuu PIAAC-hankkeen toteuttamiseen Suomessa. PIAACin tuloksia julkaistaan vuonna 2013. 2000-luvulla EU ja Eurostat ovat aktivoituneet koulutustilastoinnin kehittämisessä, ja koulutustilastot ovat nykyisin EU:ssa säädöspohjaisia. Neuvoston ja parlamentin asetus koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevien tilastojen tuottamisesta ja kehittämisestä hyväksyttiin vuonna 2008. EU:n koulutusindikaattorit sisältävät yhä enemmän numerollisia tavoitteita, jotka perustuvat EU:n koulutuspoliittisiin tavoitteisiin ja niiden seurantaan. EU:n tietotarpeet ovat jatkuvasti lisääntymässä. Useilla merkittävillä koulutuspolitiikan alueilla ei ole kattavaa kansainvälistä vertailutietoa, ja se lisää kansainvälisten koulutustilastojen kehittämispaineita. |
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Päivitetty 12.12.2011