Yrittäjäkotitalouksien tulot ja pienituloisuus
- Yksinyrittäjyys on tavallisin yrittäjyyden muoto
- Mikä on yrittäjäkotitalous?
- Yrittäjäkotitaloudet ovat keskivertotalouksia suurempia
- Tulokehitys suotuisinta työnantajayrittäjien talouksissa
- Yrittäjien asema tulojakaumalla
- Pienituloisuus yleisintä yksinyrittäjätalouksissa
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Kaisa-Mari Okkonen on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2011.
Yrittäjäkotitalouksien tulotaso on keskimäärin parempi kuin kaikkien suomalaisten kotitalouksien. Yrittäjien tulotasoissa on kuitenkin eroja. Myös yrittäjien pienituloisuus vaihtelee merkittävästi.
Tulonjakotilastossa yrittäjät jaetaan yleensä maatalousyrittäjiin ja muihin yrittäjiin. Ryhmien sisäinen moninaisuus kuitenkin häviää tilastollisiin keskilukuihin, eivätkä yksin omaa yritystä pyörittävän yrittäjän ja useita kymmeniä henkilöitä työllistävän yrityksen toimitusjohtajan väliset tulo- ja elinoloerot pääse näkyviin. Tarkastelen tässä artikkelissa tulonjakotilaston pohjalta yrittäjäkotitalouksien tuloja ja pienituloisuutta jakamalla yrittäjät pienempiin ryhmiin. Tarkoituksena on kuvata yrittäjätalouksien tuloihin ja eräisiin muihin taustatekijöihin liittyviä eroja 20 vuoden aikajaksolla.
Yksinyrittäjyys on tavallisin yrittäjyyden muoto
Yrittäjätalouksia eli talouksia, jonka viitehenkilö on yrittäjä, on noin 7 prosenttia kaikista kotitalouksista. Yrittäjätalouksien määrä on kuitenkin pienentynyt vuodesta 1990 vuoteen 2009. Syynä kehitykseen on maatalousyrittäjätalouksien väheneminen. Vuonna 2009 maatalousyrittäjätalouksia oli yli puolet vähemmän kuin vuonna 1990. Vaikka muiden yrittäjien määrä on kasvanut parinkymmenen vuoden aikana, se ei ole riittänyt korvaamaan maatalousyrittäjien määrän vähenemistä. (Taulukko 1.)
Maatalousyrittäjyyden vähennyttyä suurimmaksi yrittäjätalouksien ryhmäksi ovat tulleet yksinyrittäjien taloudet. Yksinyrittäjiä – siis sellaisia yrittäjiä, joilla ei ole palkattua työvoimaa – on 38 prosenttia kaikista yrittäjätalouksista. Yksinyrittäjiksi luetaan tässä tarkastelussa myös vapaat ammatinharjoittajat, ja ryhmään kuuluu muun muassa lääkäreitä, freelancereita, toiminimellä toimivia ammattiautoilijoita ja liikkeenharjoittajia. Ulkopuolista työvoimaa palkanneet yrittäjät jaetaan tässä tarkastelussa pientyönantajayrittäjiin ja työnantajayrittäjiin: pientyönantajilla on 1–4 työntekijää ja työnantajilla 5 tai enemmän. Sekä pienempien että suurempien työnantajayrittäjien talouksien määrä on kasvanut parinkymmenen vuoden aikana noin neljänneksellä. (Taulukko 1.)
Taulukko 1. Yrittäjätalouksien määrä ja muutos vuosina 1990, 1995, 2000, 2005 ja 2009.
| Yrittäjätaloustyyppi | 1990 | 1995 | 2000 | 2005 | 2009 | Muutos 1990–2009, % |
| Maatalousyrittäjä | 85 000 | 68 000 | 51 000 | 44 000 | 36 000 | -58 |
| Pientyönantajayrittäjä | 37 000 | 39 000 | 39 000 | 41 000 | 46 000 | 24 |
| Työnantajayrittäjä | 20 000 | 15 000 | 22 000 | 29 000 | 25 000 | 25 |
| Yksinyrittäjä | 62 000 | 63 000 | 64 000 | 74 000 | 68 000 | 10 |
| Kaikki yrittäjät | 204 000 | 185 000 | 177 000 | 187 000 | 175 000 | -14 |
Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.
Mikä on yrittäjäkotitalous?
Kotitalouksien sosioekonomisen aseman määrittely pohjautuu kotitalouden yksittäisten jäsenten aseman määrittelyyn. Yrittäjän määrittelemisessä otetaan huomioon muun muassa henkilön tulot, yrityksen omistus ja ammatti. Yrittäjä on henkilö, joka on sijoittanut varojaan yritystoimintaan ja työskentelee aktiivisesti yrityksen hyväksi joko tekemällä töitä yrityksessä, johtamalla toimintaa tai osallistumalla hallintoon. Yrittäjä myös omistaa jonkin osan yrityksestään. Yrittäjällä on velvollisuus ottaa yrittäjien eläkelain mukainen eläkevakuutus.
Niin sanotun viitehenkilön sosioekonominen asema määrittelee koko talouden sosioekonomisen aseman. Viitehenkilö on se talouden jäsen, jonka henkilökohtaiset tulot ovat suurimmat. Jos kotitaloudessa on työssäkäyviä jäseniä, yrittäjästä tulee viitehenkilö, jos hänen tulonsa ovat suurimmat.
Yrittäjänä toimivista henkilöistä noin 60 prosenttia on samalla kotitaloutensa viitehenkilöitä tulonjakotutkimuksen aineistossa. 37 prosenttia yrittäjähenkilöistä on viitehenkilöiden puolisoita ja muutama prosentti muita perheenjäseniä. Yrittäjänä toimivista henkilöistä suuri osa kuuluu kuitenkin yrittäjäkotitalouteen. Sekä maatalousyrittäjistä että työnantajayrittäjistä kuuluu yrittäjäkotitalouksiin noin 85 prosenttia ja pientyöntantajayrittäjistä 78 prosenttia. Yksinyrittäjien keskuudessa osuus on pienempi, noin 58 prosenttia. Yrittäjähenkilön kuuluminen muuhun kuin yrittäjäkotitalouteen johtuu useimmiten siitä, että yrittäjäjäsenen tulot ovat selvästi pienemmät kuin kotitalouden muiden tulonsaajien eikä taloudessa ole muita yrittäjiä.
Yrittäjäkotitaloudet ovat keskivertotalouksia suurempia
Yrittäjätalouksiin kuuluu keskimäärin enemmän jäseniä kuin muihin talouksiin. Suomalaisissa kotitalouksissa on keskimäärin 2,1 henkilöä, mutta yrittäjätalouksissa 2,8 henkilöä. Eniten jäseniä on työnantajayrittäjätalouksissa (keskimäärin 3,3 henkilöä) ja vähiten yksinyrittäjätalouksissa (2,5 henkilöä). Vastaava asia ilmenee yrittäjätalouksien elinvaihetarkastelusta: yksinyrittäjien talouksista 58 prosenttia on joko yhden tai kahden hengen talouksia, kun työnantajayrittäjien talouksista 54 prosenttia on kahden huoltajan lapsiperheitä. Myös pientyönantajayrittäjien talouksista puolet on yhden tai kahden hengen talouksia. Kaikista suomalaisista kotitalouksista yhden tai kahden hengen talouksia on 70 prosenttia. (Kuvio 1.)
Maatalousyrittäjätalouksissa on muita enemmän vaihtelua, sillä "muiden talouksien" osuus on niistä lähes neljännes (kuvio 1). Näitä muita talouksia ovat muun muassa aikuisten lasten kanssa asuvat pariskunnat ja yksinhuoltajat, käytännössä siis sukupolvenvaihdoksen tehneiden tilojen entiset ja nykyiset omistajat.
Kuvio 1. Yrittäjäkotitaloudet ja muut kotitaloudet elinvaiheen mukaan vuonna 2009. Prosenttia.
Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.
Tulokehitys suotuisinta työnantajayrittäjien talouksissa
Yrittäjätalouksien tulojen tarkastelussa on hyvä ottaa huomioon muutamia seikkoja. Yrittäjät voivat nostaa tulonsa yrityksestä joko palkkatulona, yrittäjätulona tai omaisuustuloina. Yrittäjyyteen liittyy aina myös suhdanteista johtuvaa vaihtelua enemmän kuin muilla tulonsaajilla, ja esimerkiksi yrittäjätoiminnan käynnistämiseen liittyy toimeentulon epävakaisuutta. Yritystoimintaan kuuluu myös yrittäjäriski, joka kohdistuu yritykseen sidottuun pääomaan. Nämä tekijät aiheuttavat yrittäjien ja yrittäjätalouksien tuloihin vuosittaista vaihtelua. Vuoden viiteaika on yrittäjien tulojen tarkastelun kannalta lyhyt, joten tärkeämpää onkin kiinnittää huomiota pitkän aikavälin tulokehitykseen.
Yrittäjäkotitalouksien keskitulo on erkaantunut hieman suomalaisten talouksien keskitulosta kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana. Kaikkien yrittäjätalouksien kulutusyksikkökohtaisen käytettävissä olevan tulon mediaani oli lähellä kaikkien talouksien mediaanituloa vuonna 1990, mutta sittemmin yrittäjien tulotaso on parantunut. Yrittäjäkotitalouksien tuloissa ovat mukana kaikkien kotitalouden jäsenten saamat tulot.
Tulokehitys on eriytynyt myös yrittäjien kesken. Paras tulotaso on pienimmällä ryhmällä eli työnantajayrittäjätalouksilla. Yksinyrittäjät, joita on eniten, ovat puolestaan lähellä kaikkien suomalaisten kotitalouksien keskituloa. Suhteellisesti eniten tulotaso on noussut maatalousyrittäjillä, joiden talouksissa tulot ovat kasvaneet 60 prosenttia vuoden 1990 jälkeen, kun muilla yrittäjätalouksilla kasvu on ollut 42–45 prosentin luokkaa. (Kuvio 2.) Maatalousyrittäjien suhteellisen tulokehityksen taustalla on rakennemuutos, jonka myötä maatalousyrittäjätalouksien määrä on pudonnut merkittävästi. Tulotason muutokseen on vaikuttanut erityisesti pienten tilojen väheneminen.
Kuvio 2. Yrittäjäkotitalouksien mediaanitulot vuosina 1990–2009. Käytettävissä oleva tulo kulutusyksikköä kohti. Euroa.
Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.
Eri tulomuotojen merkitys vaihtelee yrittäjäkotitalouksien välillä, ja tulojen rakenne on muuttunut niissä eri tavoin. Yrittäjätulon merkitys on pienentynyt vuoden 1990 tasosta kaikissa yrittäjätalouksissa. Yrittäjätulo on kuitenkin edelleen suurin tulonlähde maatalousyrittäjien ja yksinyrittäjien talouksissa. Pientyönantatalouksien suurin tulonlähde on palkkatulo, joka on noussut selvästi viiden viime vuoden aikana.
Työnantajatalouksien tärkein tulonlähde oli palkkatulo 1990-luvun alussa, mutta vuoteen 2009 mennessä tärkeimmäksi tulonlähteeksi ovat tulleet omaisuustulot, jotka ovat lähes puolet työnantajayrittäjien kotitalouksien tuloista (kuvio 3). Tulojen tuntuva heilahtelu työnantajatalouksissa johtuu omaisuustulojen, ennen kaikkea myyntivoittojen ja osinkojen vuosittaisesta vaihtelusta. Omaisuustulossa on mukana myös omistusasumisesta saatava laskennallinen asumistulo, mutta sen osuus on työnantajatalouksissa selvästi pienempi kuin muut omaisuustulot: noin kymmenen prosenttia omaisuustulosta vuonna 2009. Muissa yrittäjätalouksissa laskennallisen asumistulon osuus omaisuustuloista on suurempi: pientyönantaja- ja yksinyrittäjillä noin kolmannes omaisuustulosta ja maatalousyrittäjällä jopa puolet omaisuustulosta vuonna 2009.
Kuvio 3. Yrittäjäkotitalouksien bruttotulojen rakenne vuosina 1990 ja 2009. Prosenttia.
Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.
Yrittäjien asema tulojakaumalla
Yrittäjätalouksien asemaa suhteessa toisiinsa ja muuhun väestöön voidaan tarkastella katsomalla, miten taloudet sijoittuvat tulokymmenyksiin. Kymmenystarkastelussa koko väestö on asetettu tulojen mukaiseen järjestykseen ja jaettu kymmeneen yhtä suureen ryhmään. Ensimmäiseen kymmenykseen kuuluu siis pienituloisin 10 prosenttia väestöstä ja kymmenenteen kymmenykseen suurituloisimmat 10 prosenttia. Viidennen ja kuudennen kymmenyksen raja on tulojen keskikohta eli mediaani, jonka ylä- ja alapuolella on yhtä paljon henkilöitä.
Työnantajatalouksien asema kymmenystarkastelussa on hyvä muuhun väestöön verrattuna: työnantajayrittäjien talouksista puolet kuuluu suurituloisimpaan kymmenykseen. Näin on ollut myös tarkastelujakson alussa vuonna 1990 (kuvio 4a). Maatalousyrittäjien ja pientyönantajayrittäjien kotitaloudet näyttävät parantaneen asemiaan, sillä varsinkin pienituloisimmassa kymmenesosassa oli vuonna 2009 selvästi pienempi osa talouksia kuin vuonna 1990 (kuviot 4b ja 4c).
Yksinyrittäjätalouksien asemassa tulojakaumalla on enemmän vaihtelua: yksinyrittäjiä oli vuonna 2009 enemmän suurituloisimmassa kymmenyksessä, mutta myös pienituloisimmassa kymmenyksessä kuin parikymmentä vuotta sitten (kuvio 4d).
Kuvio 4a. Työnantajayrittäjätalouksien sijoittuminen tulokymmenyksiin vuosina 1990 ja 2009. Prosenttia talouksista.
Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.
Kuvio 4b. Maatalousyrittäjätalouksien sijoittuminen tulokymmenyksiin vuosina 1990 ja 2009. Prosenttia talouksista.
Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.
Kuvio 4c. Pientyönantajayrittäjätalouksien sijoittuminen tulokymmenyksiin vuosina 1990 ja 2009. Prosenttia talouksista.
Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.
Kuvio 4d. Yksinyrittäjätalouksien sijoittuminen tulokymmenyksiin vuosina 1990 ja 2009. Prosenttia talouksista.
Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.
Pienituloisuus yleisintä yksinyrittäjätalouksissa
Yrittäjien väliset erot sijoittumisessa tulojakaumalle ilmenevät myös yrittäjien pienituloisuuden eroissa. Talous on pienituloinen, mikäli sen vuosittainen kulutusyksikkökohtainen käytettävissä oleva tulo on alle 60 prosenttia kaikkien talouksien tulosta.
Taulukko 2. Yrittäjätalouksien pienituloisuus vuosina 1990 ja 2009. Prosenttia.
| 1990 | 2009 | |
| Yrittäjätaloudet yhteensä | 11,6 | 10,9 |
| Maatalousyrittäjät | 13,5 | 10,4 |
| Pientyönantajayrittäjät | 10,3 | 5,3 |
| Työnantajayrittäjät | 1,4 | 2,0 |
| Yksinyrittäjät | 13,1 | 18,3 |
Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.
Yrittäjätalouksien pienituloisuus vaihtelee suuresti vuosien välillä, ja 2000-luvulla pienituloisuusasteet olivat alimmillaan vuonna 2009. Tuolloin kaksi prosenttia työnantajayrittäjien kotitalouksista oli pienituloisia, kun taas yksinyrittäjistä 18,3 prosenttia kuului pienituloisiin (taulukko 2). Yksinyrittäjien pienituloisuus on yleisempää kuin keskimäärin väestössä, sillä kaikista talouksista pienituloisia oli 13,1 prosenttia. Yksinyrittäjätalouksien pienituloisuus on ollut koko 2000-luvun yli 20 prosenttia ennen vuotta 2009. Pienituloisten yrittäjätalouksien rakennetta tarkasteltaessa huomataan, että kaksi kolmesta pienituloisesta yrittäjätaloudesta on yksinyrittäjiä (taulukko 3). Yksinyrittäjyyden yleistyminen näyttääkin tapahtuneen pienituloisen yrittäjyyden kautta: pienituloisten yksinyrittäjätalouksien määrä on kasvanut enemmän kuin pienituloisuusrajan ylittävien talouksien määrä.
Taulukko 3. Pienituloisten yrittäjätalouksien rakenne vuosina 1990 ja 2009. Prosenttia.
| 1990 | 2009 | |
| Maatalousyrittäjät | 48,3 | 19,8 |
| Pientyönantajayrittäjät | 16,2 | 12,9 |
| Työnantajayrittäjät | 1,2 | 2,7 |
| Yksinyrittäjät | 34,3 | 64,6 |
| Yhteensä | 100,0 | 100,0 |
Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.
Yrittäjätalouksiin tehty tarkastelu osoittaa, että yrittäjien tuloissa ja pienituloisuudessa on suuria eroja. Työnantajayrittäjien kotitaloudet nauttivat korkeammasta tulotasosta ja vähäisestä pienituloisuudesta, mutta yksinyrittäjien kotitaloudet kokevat usein tuloköyhyyttä ja ovat keskituloineen lähellä kaikkien suomalaisten talouksien keskiarvoa. Tulot myös tulevat eri lähteistä eri yrittäjillä.
Lähde:
Tulonjakotilasto. Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/tulonjakotilasto.
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Päivitetty 12.3.2012