Yrittäjäkotitalouksien tulot ja pienituloisuus
- Yksinyrittäjyys on tavallisin yrittäjyyden muoto
- Mikä on yrittäjäkotitalous?
- Yrittäjäkotitaloudet ovat keskivertotalouksia suurempia
- Tulokehitys suotuisinta työnantajayrittäjien talouksissa
- Yrittäjien asema tulojakaumalla
- Pienituloisuus yleisintä yksinyrittäjätalouksissa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Tulokehitys suotuisinta työnantajayrittäjien talouksissa
Yrittäjätalouksien tulojen tarkastelussa on hyvä ottaa huomioon muutamia seikkoja. Yrittäjät voivat nostaa tulonsa yrityksestä joko palkkatulona, yrittäjätulona tai omaisuustuloina. Yrittäjyyteen liittyy aina myös suhdanteista johtuvaa vaihtelua enemmän kuin muilla tulonsaajilla, ja esimerkiksi yrittäjätoiminnan käynnistämiseen liittyy toimeentulon epävakaisuutta. Yritystoimintaan kuuluu myös yrittäjäriski, joka kohdistuu yritykseen sidottuun pääomaan. Nämä tekijät aiheuttavat yrittäjien ja yrittäjätalouksien tuloihin vuosittaista vaihtelua. Vuoden viiteaika on yrittäjien tulojen tarkastelun kannalta lyhyt, joten tärkeämpää onkin kiinnittää huomiota pitkän aikavälin tulokehitykseen.
Yrittäjäkotitalouksien keskitulo on erkaantunut hieman suomalaisten talouksien keskitulosta kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana. Kaikkien yrittäjätalouksien kulutusyksikkökohtaisen käytettävissä olevan tulon mediaani oli lähellä kaikkien talouksien mediaanituloa vuonna 1990, mutta sittemmin yrittäjien tulotaso on parantunut. Yrittäjäkotitalouksien tuloissa ovat mukana kaikkien kotitalouden jäsenten saamat tulot.
Tulokehitys on eriytynyt myös yrittäjien kesken. Paras tulotaso on pienimmällä ryhmällä eli työnantajayrittäjätalouksilla. Yksinyrittäjät, joita on eniten, ovat puolestaan lähellä kaikkien suomalaisten kotitalouksien keskituloa. Suhteellisesti eniten tulotaso on noussut maatalousyrittäjillä, joiden talouksissa tulot ovat kasvaneet 60 prosenttia vuoden 1990 jälkeen, kun muilla yrittäjätalouksilla kasvu on ollut 42–45 prosentin luokkaa. (Kuvio 2.) Maatalousyrittäjien suhteellisen tulokehityksen taustalla on rakennemuutos, jonka myötä maatalousyrittäjätalouksien määrä on pudonnut merkittävästi. Tulotason muutokseen on vaikuttanut erityisesti pienten tilojen väheneminen.
Kuvio 2. Yrittäjäkotitalouksien mediaanitulot vuosina 1990–2009. Käytettävissä oleva tulo kulutusyksikköä kohti. Euroa.
Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.
Eri tulomuotojen merkitys vaihtelee yrittäjäkotitalouksien välillä, ja tulojen rakenne on muuttunut niissä eri tavoin. Yrittäjätulon merkitys on pienentynyt vuoden 1990 tasosta kaikissa yrittäjätalouksissa. Yrittäjätulo on kuitenkin edelleen suurin tulonlähde maatalousyrittäjien ja yksinyrittäjien talouksissa. Pientyönantatalouksien suurin tulonlähde on palkkatulo, joka on noussut selvästi viiden viime vuoden aikana.
Työnantajatalouksien tärkein tulonlähde oli palkkatulo 1990-luvun alussa, mutta vuoteen 2009 mennessä tärkeimmäksi tulonlähteeksi ovat tulleet omaisuustulot, jotka ovat lähes puolet työnantajayrittäjien kotitalouksien tuloista (kuvio 3). Tulojen tuntuva heilahtelu työnantajatalouksissa johtuu omaisuustulojen, ennen kaikkea myyntivoittojen ja osinkojen vuosittaisesta vaihtelusta. Omaisuustulossa on mukana myös omistusasumisesta saatava laskennallinen asumistulo, mutta sen osuus on työnantajatalouksissa selvästi pienempi kuin muut omaisuustulot: noin kymmenen prosenttia omaisuustulosta vuonna 2009. Muissa yrittäjätalouksissa laskennallisen asumistulon osuus omaisuustuloista on suurempi: pientyönantaja- ja yksinyrittäjillä noin kolmannes omaisuustulosta ja maatalousyrittäjällä jopa puolet omaisuustulosta vuonna 2009.
Kuvio 3. Yrittäjäkotitalouksien bruttotulojen rakenne vuosina 1990 ja 2009. Prosenttia.
Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.
Päivitetty 12.3.2012