Työn ja pääoman välinen suhde on muuttunut

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Olli Savela on yliaktuaari kansantalouden tilinpidossa Tilastokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2011.

Suomessa yritysvoittojen osuus suhteessa työtuloihin on kasvanut joitakin teollisuusaloja ja rakentamista lukuun ottamatta kaikilla toimialoilla. Suhdannevaihteluilla on ollut suuri vaikutus tulonjaon vaihteluihin.

Funktionaalinen tulonjako eli tuotannossa syntyneen arvonlisäyksen jakautuminen (ks. tietolaatikko s. 34) työn ja pääoman kesken on selvästi muuttunut Suomessa viimeksi kuluneen 35 vuoden aikana. Voittojen osuus on kasvanut 1980-luvun 20–25 prosentista runsaaseen 30 prosenttiin 2000-luvulla. Viime vuonna se oli 28 prosenttia.

Funktionaalisen tulonjaon muutokset seurailevat suureksi osaksi talouden nousu- ja laskukausia. Kun tuotanto vähenee taloustaantuman tai laman vuoksi, pienenee myös arvonlisäys. Palkkasummakin saattaa pienentyä, mutta ei yleensä yhtä paljon. Tällöin työtulojen osuus arvonlisäyksestä kasvaa ja voittojen osuus pienenee. Tämä näkyy selvästi luvuista, jotka kuvaavat Suomen funktionaalista tulonjakoa 1970-luvun lopulla, 1990-luvun alussa ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa (kuvio 1).

Kuvio 1. Palkansaajakorvauksien ja toimintaylijäämän osuus yritysten arvonlisäyksestä Suomessa vuosina 1975–2010. Prosenttia.

Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus.

Merkittävä muutos tulonjaossa tapahtui 1990-luvulla. Tuolloin laman jälkeen toimintaylijäämän eli voittojen osuus arvonlisäyksestä nousi selvästi suhteessa palkkatuloihin. Vastaavasti palkansaajakorvausten eli työtulojen osuus väheni.

Työtulojen osuus yritysten arvonlisäyksestä oli 1980-luvulla vielä 75–80 prosenttia, mutta 2000-luvulla noin 65 prosenttia lukuun ottamatta paria viime vuotta. Vuonna 2009 vientilama nosti työtulojen osuuden selvästi yli 70 prosenttiin.

Tulonjako on muuttunut pääomaa suosivaksi melkein kaikilla toimialoilla. Erityisesti näin on tapahtunut teollisuudessa ja kaupassa sekä rahoitus- ja vakuutustoiminnassa. Tarkemmassa toimialaerittelyssä löytyy yksittäisiä toimialoja, joilla voittojen osuus on pienentynyt ja työtulojen osuus kasvanut hieman kuluneen 35 vuoden aikana.

Syitä tulonjaon muutokselle voi etsiä tuottavuuden kasvusta, solmituista työehtosopimuksista, työttömyydestä ja valuuttakurssien vaihteluista. Tuottavuus on monilla aloilla parantunut huomattavasti. Siihen nähden toteutuneet palkankorotukset ovat jääneet suhteellisen alhaisiksi. Myös työntekijöiden vähentäminen ja suurtyöttömyys ovat vähentäneet työtuloja. Markan ja euron devalvoiminen ja devalvoituminen aika ajoin ovat myös muuttaneet tulonjakoa.

Sähköteknisessä teollisuudessa selkeä muutos

Sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa voittojen osuus oli poikkeuksellisen suuri vuosina 1997–2008. Silloin voitot olivat yli puolet arvonlisäyksestä eli ne olivat suuremmat kuin työkulut. Tähän vaikutti myös se, että osa ulkomaisen tuotannon voitoista on kirjattu Suomen arvonlisäykseen, mutta ei tämän tuotannon työkuluja. Vuonna 2009 tilanne muuttui dramaattisesti ja voittojen osuus toimialalla putosi runsaaseen 20 prosenttiin. (Kuvio 3.)

Muussa metalliteollisuudessa (kuin sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa) voittojen osuus arvonlisäyksestä on ollut selvästi pienempi kuin sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa. Huonoja vuosia ovat olleet muun muassa 1991 ja 2009 (kuvio 3).

Tulonjaon muutoksessa ei ole kyse vain yhden suuryhtiön – Nokian – voitoista. Kun sähkö- ja elektroniikkateollisuus jätetään tarkastelun ulkopuolelle, on voittojen osuus 2000-luvulla noin kolme prosenttiyksikköä pienempi. Käsitys kehityksestä ei kuitenkaan muutu. Vuoden 2009 taantuma pienensi voittojen osuutta selvästi (kuvio 2).

Sähkö- ja elektroniikkateollisuuttakin kannattavampi ala omistajilleen on ollut energiahuolto, jossa voittojen osuus oli likimäärin puolet jo 1980-luvulla. Viime vuosina se on kohonnut yli 70 prosenttiin (kuvio 4).

Myös kemianteollisuus on ollut hyvin kannattava ala, sillä voittojen osuus on ollut liki puolet arvonlisäyksestä. Voittojen ja työtulojen osuus on ollut melko vakaa. Viime vuonna voitot olivat samansuuruiset kuin työtulot (kuvio 4).

Talouden suhdanteet ilmenevät selvimmin metsäteollisuuden funktionaalisessa tulonjaossa. Lama-aikoina ala on ollut raskaasti tappiollinen, mutta hyvinä aikoina kuten vuosituhannen vaihteessa voittojen osuus arvonlisäyksestä on kohonnut jopa puoleen (kuvio 5).

Elintarviketeollisuus on poikkeus muista toimialoista: se ei ole yhtä suhdanneherkkä kuin muut toimialat. Elintarvikkeita tarvitaan huonoinakin aikoina. Elintarviketeollisuudessa voitot ja voittojen osuus ovat jopa kasvaneet lama-aikoina. Pitkällä aikavälillä voittojen osuus on ollut harvinaisen tasainen. (Kuvio 5.)

Kuvio 2. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä Suomessa vuosina 1975–2010. Kaikki yritykset ja kaikki yritykset ilman sähkö- ja elektroniikkateollisuutta. Prosenttia.

Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus.

 

Kuvio 3. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä metalliteollisuudessa vuosina 1975–2010. Prosenttia.

Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus.

 

Kuvio 4. Toimintaylijäämän osuus kemianteollisuudessa ja energiahuollossa vuosina 1975–2010. Prosenttia.

Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus.

 

Kuvio 5. Toimintaylijäämän osuus elintarviketeollisuudessa ja metsäteollisuudessa vuosina 1975–2010. Prosenttia.

Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Palvelualoilla voittojen osuus on kasvanut vähemmän kuin teollisuudessa

Palvelualoilla voittojen osuus arvonlisäyksestä on ollut pienempi kuin teollisuudessa, mutta rakentamisessa voittojen osuus on ollut palvelualojakin pienempi. Osuus on kasvanut vain lievästi pitkällä aikavälillä ja oli viime vuonna ennakkotietojen mukaan noin 10 prosenttia.

Palvelualoilla voidaan havaita samanlaista kehitystä kuin teollisuudessa, mutta muutokset eivät ole olleet yhtä jyrkkiä ja nopeita kuin teollisuudessa. Voittojen osuus oli 1980-luvulla noin 20 prosenttia, 2000-luvulla noin 30 prosenttia ja viime vuonna 25 prosenttia (kuvio 6).

Kaupan alalla voittojen osuus noudattaa teollisuuden tavoin melko tarkkaan koko talouden vastaavaa kehitystä. Voitto-osuuden kohoaminen on selvä trendi eikä voittojen osuus yhtenäkään vuonna poikkea kovin paljon kaikkien alojen keskiarvosta. (Kuvio 7.)

Kuljetuksessa ja varastoinnissa voitto-osuuden kehitys poikkeaa muista aloista. Voittojen osuus kasvoi aina vuosituhannen vaihteeseen asti, jopa 1990-luvun lamavuosina, mutta on vähentynyt 2000-luvulla selvästi. Viime vuosina voittojen osuus on ollut keskimääräistä pienempi (kuvio 7). Muun muassa vesi- ja ilmaliikenne ovat tuottaneet tappiotakin.

Rahoitus- ja vakuutustoiminnassa voittojen osuus kasvoi selvästi, kun työntekijöitä vähennettiin 1990-luvun laman ja pankkikriisin seurauksena. Voittojen osuus on ollut 2000-luvulla huomattavan suuri, lähes puolet arvonlisäyksestä. Vakuutustoiminnan arvonlisäys vaihtelee laskentamenetelmän takia huomattavasti vuosittain, joten myös voittojen osuus vaihtelee. (Kuvio 8.)

Informaatio- ja viestintäaloilla (kustannustoiminta, audiovisuaalinen toiminta, televiestintä ja tietojenkäsittelypalvelu) voittojen osuus laski 1980-luvulla, mutta kasvoi 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Viime vuosina osuus on pienentynyt. Liike-elämän palveluissa voittojen osuus on kehittynyt samalla tavalla kuin taloudessa yleensä, mutta taso on alhaisempi. (Kuvio 8.) Liike-elämän palveluihin on tässä luettu ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta.

Kuvio 6. Toimintaylijäämän osuus teollisuudessa, rakentamisessa ja palveluissa vuosina 1975–2010. Prosenttia.

Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus.

 

Kuvio 7. Toimintaylijäämän osuus kaupassa sekä kuljetuksessa ja varastoinnissa vuosina 1975–2010. Prosenttia.

Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus.

 

Kuvio 8. Toimintaylijäämän osuus informaatio- ja viestintäalalla, rahoitus- ja vakuutustoiminnassa sekä liike-elämän palveluissa vuosina 1975–2010. Prosenttia.

Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Mihin kasvaneet voitot on käytetty?

Funktionaalisen tulonjaon muutokset vaikuttavat yritysten ja koko talouden toimintaan. Avainkysymys on, mihin yritykset käyttävät kasvaneen voitto-osuutensa. Jaetaanko voitot osinkoina omistajille vai investoidaanko edelleen tuotannon kehittämiseen kotimaassa tai ulkomailla?

Viime vuosien kehitys kertoo, että valitettavan pieni osuus voitoista on käytetty kotimaisiin investointeihin. Yritysten (kotimainen) investointiaste on 2000-luvulla ollut pienempi kuin 1980-luvulla. Aiempaa suurempi osuus voitoista on käytetty investointeihin ulkomaille ja jaettu osinkoina.

Työtulojen osuuden pienentyminen on puolestaan vähentänyt kulutuskysyntää kansantaloudessa verrattuna siihen, mitä se olisi ollut, jos osuus ei olisi pienentynyt. Kulutuskysyntä on tärkein taloudellista toimeliaisuutta ylläpitävä tekijä. Näillä perusteilla voi arvioida, että talouden kehitys olisi voinut olla myönteisempi, jos voittojen osuus olisi ollut pienempi ja työtulojen osuus suurempi.

_________

Funktionaalinen tulonjako

Artikkelissa tarkastellaan yritysten funktionaalista tulonjakoa työn ja pääoman kesken toimialoittain. Aineistona on kansantalouden tilinpidon heinäkuussa 2011 uudistettu aikasarja vuosilta 1975–2010, joka on laadittu uuden toimialaluokituksen (TOL 2008) mukaisena. Vuosien 2008–2010 tiedot ovat ennakkotietoja.

Tarkastelun kohteena on yritysten tuotannossa syntyneen arvonlisäyksen jakautuminen työn ja pääoman kesken. Arvonlisäyskäsitteenä on nettoarvonlisäys, jolloin bruttoarvonlisäyksestä on vähennetty poistot (kiinteän pääoman kuluminen). Tällöin eri alat ovat keskenään paremmin vertailukelpoisia eikä alojen erilainen pääomavaltaisuus häiritse vertailua.

Nettoarvonlisäys jakautuu yritysten maksamiin palkkoihin, työnantajien maksamiin sosiaalivakuutusmaksuihin ja toimintaylijäämään eli liikevoittoon. Palkat ja työnantajain sosiaalivakuutusmaksut muodostavat yhdessä palkansaajakorvaukset, joita tässä kutsutaan työtuloiksi. Toimintaylijäämä katsotaan pääoman saamaksi tuloksi ja se sisältää myös yrityssektoriin kuuluvien yrittäjien saaman tulon, jota he eivät ole maksaneet palkkana itselleen.

Tarkastelun kohteena on toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä. Yhdessä työtulojen kanssa toimintaylijäämä muodostaa melko tarkkaan sata prosenttia arvonlisäyksestä. Jos toimintaylijäämä on negatiivinen, ovat yritykset tuottaneet tappiota.

Työtulojen ja toimintaylijäämän yhteenlaskettu osuus arvonlisäyksestä ei aina ole tasan sata prosenttia, koska arvonlisäys sisältää myös niin sanotut muut tuotantoverot miinus muut tuotantotuet. Niiden osuus arvonlisäyksestä on ollut enimmillään puolitoista prosenttia koko talouden tasolla eikä niillä ole oleellista vaikutusta millään tämän tarkastelutason toimialalla.

Yksittäisen yrityksen tasolla liikevoitto poikkeaa voitosta (ennen verojen ja osinkojen maksua) siten, että siinä ei ole vielä otettu huomioon yrityksen korkotuloja eikä korkomenoja. Kokonaistarkastelussa tällä ei ole kovin suurta merkitystä, koska korot ovat valtaosaltaan yritysten välisiä, joskin toimialoittain niiden merkitys vaihtelee.

Yrityksiin on tässä luettu kansantalouden tilinpidon varsinaisen yrityssektorin lisäksi rahoitus- ja vakuutuslaitokset. Tarkastelun ulkopuolelle on rajattu julkinen sektori (sisältäen työeläkeyhtiöt) sekä kotitaloudet ja järjestöt.

Kotitaloudet työnantajina luetaan yrityssektoriin, jos ammatinharjoittajalla on ympärivuotisesti vähintään yksi kokopäiväinen palkattu työntekijä (paitsi maataloudessa, jossa kaikki ammatinharjoittajat luetaan kotitalouksiin).

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 12.3.2012