Työn ja pääoman välinen suhde on muuttunut

  1. Sähköteknisessä teollisuudessa selkeä muutos
  2. Palvelualoilla voittojen osuus on kasvanut vähemmän kuin teollisuudessa
  3. Mihin kasvaneet voitot on käytetty?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Mihin kasvaneet voitot on käytetty?

Funktionaalisen tulonjaon muutokset vaikuttavat yritysten ja koko talouden toimintaan. Avainkysymys on, mihin yritykset käyttävät kasvaneen voitto-osuutensa. Jaetaanko voitot osinkoina omistajille vai investoidaanko edelleen tuotannon kehittämiseen kotimaassa tai ulkomailla?

Viime vuosien kehitys kertoo, että valitettavan pieni osuus voitoista on käytetty kotimaisiin investointeihin. Yritysten (kotimainen) investointiaste on 2000-luvulla ollut pienempi kuin 1980-luvulla. Aiempaa suurempi osuus voitoista on käytetty investointeihin ulkomaille ja jaettu osinkoina.

Työtulojen osuuden pienentyminen on puolestaan vähentänyt kulutuskysyntää kansantaloudessa verrattuna siihen, mitä se olisi ollut, jos osuus ei olisi pienentynyt. Kulutuskysyntä on tärkein taloudellista toimeliaisuutta ylläpitävä tekijä. Näillä perusteilla voi arvioida, että talouden kehitys olisi voinut olla myönteisempi, jos voittojen osuus olisi ollut pienempi ja työtulojen osuus suurempi.

_________

Funktionaalinen tulonjako

Artikkelissa tarkastellaan yritysten funktionaalista tulonjakoa työn ja pääoman kesken toimialoittain. Aineistona on kansantalouden tilinpidon heinäkuussa 2011 uudistettu aikasarja vuosilta 1975–2010, joka on laadittu uuden toimialaluokituksen (TOL 2008) mukaisena. Vuosien 2008–2010 tiedot ovat ennakkotietoja.

Tarkastelun kohteena on yritysten tuotannossa syntyneen arvonlisäyksen jakautuminen työn ja pääoman kesken. Arvonlisäyskäsitteenä on nettoarvonlisäys, jolloin bruttoarvonlisäyksestä on vähennetty poistot (kiinteän pääoman kuluminen). Tällöin eri alat ovat keskenään paremmin vertailukelpoisia eikä alojen erilainen pääomavaltaisuus häiritse vertailua.

Nettoarvonlisäys jakautuu yritysten maksamiin palkkoihin, työnantajien maksamiin sosiaalivakuutusmaksuihin ja toimintaylijäämään eli liikevoittoon. Palkat ja työnantajain sosiaalivakuutusmaksut muodostavat yhdessä palkansaajakorvaukset, joita tässä kutsutaan työtuloiksi. Toimintaylijäämä katsotaan pääoman saamaksi tuloksi ja se sisältää myös yrityssektoriin kuuluvien yrittäjien saaman tulon, jota he eivät ole maksaneet palkkana itselleen.

Tarkastelun kohteena on toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä. Yhdessä työtulojen kanssa toimintaylijäämä muodostaa melko tarkkaan sata prosenttia arvonlisäyksestä. Jos toimintaylijäämä on negatiivinen, ovat yritykset tuottaneet tappiota.

Työtulojen ja toimintaylijäämän yhteenlaskettu osuus arvonlisäyksestä ei aina ole tasan sata prosenttia, koska arvonlisäys sisältää myös niin sanotut muut tuotantoverot miinus muut tuotantotuet. Niiden osuus arvonlisäyksestä on ollut enimmillään puolitoista prosenttia koko talouden tasolla eikä niillä ole oleellista vaikutusta millään tämän tarkastelutason toimialalla.

Yksittäisen yrityksen tasolla liikevoitto poikkeaa voitosta (ennen verojen ja osinkojen maksua) siten, että siinä ei ole vielä otettu huomioon yrityksen korkotuloja eikä korkomenoja. Kokonaistarkastelussa tällä ei ole kovin suurta merkitystä, koska korot ovat valtaosaltaan yritysten välisiä, joskin toimialoittain niiden merkitys vaihtelee.

Yrityksiin on tässä luettu kansantalouden tilinpidon varsinaisen yrityssektorin lisäksi rahoitus- ja vakuutuslaitokset. Tarkastelun ulkopuolelle on rajattu julkinen sektori (sisältäen työeläkeyhtiöt) sekä kotitaloudet ja järjestöt.

Kotitaloudet työnantajina luetaan yrityssektoriin, jos ammatinharjoittajalla on ympärivuotisesti vähintään yksi kokopäiväinen palkattu työntekijä (paitsi maataloudessa, jossa kaikki ammatinharjoittajat luetaan kotitalouksiin).

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 12.3.2012