Arabimaailman syksy: Patoutuneiden odotusten kriisi

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Dan Steinbock on India, China and America -instituutin (USA) kansainvälisen liiketoiminnan tutkimusjohtaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 8/2011.


© Lehtikuva

 

Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa riivaa uudenlainen kuohunta. Lähikuukausien vaalit petaavat merkittäviä poliittisia muutoksia, mutta tarvittava talouskehitys vie vielä vuosia.
_______________

Kansainvälisten uutistoimistojen näkökulmasta arabimaailman kevät – historiallinen mielenosoitusten ja protestien aalto – alkoi lauantaina joulukuun 17. päivä 2010, kun tunisialainen katukauppias Mohamed Bouazizi sytytti itsensä tuleen protestina kaupungin viranomaisten nöyryyttäviä toimia vastaan.

Tunisian presidentti Ben Alin 23-vuotinen valtakausi päättyi tammikuussa 2011. Samoin kävi Egyptin presidentti Mubarakin 30-vuotiselle ajanjaksolle pari kuukautta myöhemmin. Libyan sisällissodan jälkimainingeissa tuli kenraali Gaddafin vuoro.

Protesteja on seurannut myös Bahrainissa ja Jemenissä, ja Syyriaa repii sisällissota. Eikä kuohunnalta ole vältytty Algeriassa, Irakissa, Jordaniassa, Marokossa, eikä Omanissa. Mielenosoituksia on koettu myös Kuwaitissa, Libanonissa, Mauritaniassa, Saudi- Arabiassa, Sudanissa ja läntisessä Saharassa.

Vielä keväällä arabimaailma eli kasvavien odotusten kautta. Nyt talouskehitys on laskusuuntainen ja toiveet paremmasta uhkaavat jäädä haaveiksi. Patoutuneet odotukset luovat uutta kriisiä.

Avainmaiden ratkaiseva rooli

Maailmantalous on siirtymässä multipolaariin aikaan, jossa avainrooli on niillä keskeisillä mailla, jotka hallitsevat kriittisten alueiden menestystä.

Useimmilla alueilla näistä maista ei ole epäselvyyttä. Pohjois-Amerikkaa hallitsee Yhdysvallat, Latinalaista Amerikkaa Brasilia, Itä-Aasiaa yhä enemmän Kiina.

Sen sijaan arabimaailman sydämistä on historiallisesti kilvoitellut useampi keskeinen maa, mukaan lukien Turkki, Egypti, Iran ja Saudi-Arabia.

Sivun alkuun

Turkki mallina maltillisille islamisteille

Nykyisin Turkki on maailman toiseksi nopeiten kasvava kansantalous, jonka menestystä pääministeri Recep Tayyip Erdoğanin maltillinen islamistinen AK-puolue on tahdittanut kahdeksan vuotta. Maa tarjoaa roolimallin nouseville islamistipuolueille Tunisiasta Egyptiin.

Erdoğan on kovin sanoin arvostellut USA:n Iranin- ja Israelin-politiikkaa, mutta on yhä Washingtonin keskeinen liittolainen ja Naton vahva tukija. Hän ei myöskään ole pelännyt arvostella Teheranin toimia ja on vähitellen siirtynyt Syyrian presidentti Beshar Assadin tukijasta hänen vastustajakseen.

Viime vuosina Turkin kehitystä on ajanut vahva kotimainen kasvu, jonka odotetaan kuitenkin hiipuvan. Euroalueen ongelmat tulevat nekin myötävaikuttamaan Turkin talouskehitykseen.

Turkin liiran arvo on nopeassa laskussa, mikä nostaa inflaatiota ja pakottaa keskuspankin keventämään rahapolitiikkaa. Jos maan bkt-kasvu vielä tänä vuonna ylittää 7 prosenttia, vuosina 2012–2013 se saattaa jäädä 2–3 prosentin tiimoille. Korkeat korot sallivat keskuspankille kuitenkin liikkumavaraa, jota monissa muissa arabimaissa ei ole.

Sivun alkuun

Egyptissä kuohunta verottaa talouskasvua

Egyptissä presidentti Hosni Mubarak on historiaa. Hänen valtaansa pönkittänyt sotilaallinen turvallisuuskoneisto on kuitenkin vielä voimissaan. Niinpä poliittisesta siirtymävaiheesta tulee odotetun vaikea.

Vain viikko ennen parlamenttivaaleja katuväkivalta leimahti liekkeihin, väliaikaishallitus luopui vallasta ja entinen pääministeri Kamal El Ganzoury nimitettiin uuden hallituksen johtoon. Mielenosoittajat kuitenkin vaativat enemmän ja nopeampia toimia.

Poliittinen epävarmuus varjostaa Egyptin tulevaisuutta. Tuottavuus ja kasvu ovat murentumassa, turismi on hiipumassa samoin kuin ulkomaiset pääomavirrat. Sotilashallitusta johtava Mohamed Hussein Tantawi on luvannut järjestää presidentinvaalit ennen heinäkuuta 2012. Silti mielenosoitukset jatkuvat, jotta vaaleja ei siirrettäisi verukkeiden varjolla.

Kuohunta verottaa Egyptin taloutta ja vaikeuttaa politiikkaa. Nyt kasvu on nollassa, ja ensi vuonna parhaimmassakin tapauksessa kasvu jäänee alle 2 prosentin. Kun inflaatio on 10 prosenttia bkt:sta, samoin kuin budjettivaje, elintarvikkeiden ja energiahintojen odotetaan kallistuvan, ja Egyptin keskuspankin liikkumavara on vähäinen.

Kairo haluaa välttää riippuvuutta IMF:stä ja Maailmanpankista, mutta samalla syvenee taloudellis-poliittinen riippuvuus Persianlahden öljymaista.

Sivun alkuun

Iranin ydinkriisi ennakoi öljyn hinnan rajua nousua

Joulun alla kiista Iranin ydinvoimapolitiikasta on eskaloitumassa. Samanaikaisesti kun länsimaat etsivät uusia sanktiomekanismeja, Israelin väitetään valmistelevan iskua ydinreaktoreihin. Uusien ydinpommi-sanktioiden seurauksena iranilaiset mielenosoittajat hyökkäsivät Englannin Teheranin lähetystöön marraskuun lopulla.

Öljyn hinnan kallistumisesta huolimatta sanktiot ovat alkaneet purra taloudellisesti. Tämä lisää omalta osaltaan poliittisia paineita Iranissa, jossa puidaan liikemies Amir Mansour Arian liki 3 miljardin dollarin pankkikavallusta. Skandaalin seurauksena 30 eliittipankkiiria on paennut maasta. Heistä osa kuuluu presidentti Ahmadinejadin lähipiiriin.

Samanaikaisesti maan hallinto on yrittänyt eliminoida energiatukiaisia, mikä sekin on vain lisännyt yleistä epävarmuutta ja pinnanalaista kuohuntaa. Yksityinen kysyntä pysyy Iranissa alhaisena korkean työttömyyden ja rajoitettujen julkisten investointien vuoksi.

Taannoin Teheran varoitti, että yritykset saartaa Iranin öljyvienti johtaisi öljyn hintoihin, jotka ylittävät 250 dollaria tynnyriltä. Vain vuorokausi myöhemmin New York Times raportoi että Teheranin läheisessä sotilastukikohdassa oli tapahtunut räjähdys, joka hidastaisi Iranin kehittyneintä pitkän tähtäimen ohjusohjelmaa.

Jos öljyn hinta todella nousisi yli 250 dollariin – joko Iranin kuohunnan tai kriisin jälkeisen elpymisen seurauksena – se merkitsisi nousevia kuljetuskustannuksia ja olisi verrattavissa niihin huipputariffeihin, jotka viimeksi koettiin 1950-luvulla.

Sivun alkuun

Saudi-Arabia panostaa inhimilliseen pääomaan

Kuluvana vuonna Saudi-Arabia on investoinut peräti 6 miljardia dollaria 250 000 opiskelijan ja heidän perheenjäsentensä ulkomaisiin stipendeihin osana kuningas Abdullahin massiivista julkista tukiohjelmaa. Tavoitteena on modernisoida Saudi-Arabia nostamalla inhimillisen pääoman tasoa harvinaisen nopeasti.

Samalla yritetään 130 miljardin dollarin suuruisilla investoinneilla estää muiden arabimaiden kaltainen kuohunta. Käytännössä investoinnit voivat kuitenkin jatkua vain siinä tapauksessa, että öljyn hinta tynnyriltä pysyy vähintään 100 dollarissa.

Modernisoinnista huolimatta saudien manttelinvaihto seuraa konservatiivisempia jalanjälkiä. Muutama viikko sitten kruununprinssi Nayef bin Abdulaziz valittiin kuninkaan seuraajaksi ja uudistusintoisempi prinssi Talal jätettiin sivuun. Nayef on panostanut lähinnä turvallisuuteen ja vastustanut uudistuksia.

Saudien vallanvaihto tapahtuu vaarallisena hetkenä, jolloin globaali talouskasvu on vaakalaudalla ja elpymisen tahti on riippuvainen öljyn hinnoista. Vielä kuluvana vuonna Saudi-Arabian bkt-kasvu on vajaat 6 prosenttia, mutta ensi vuonna sekin jäänee alle 4 prosentin.

Sivun alkuun

Nuorisotyöttömyys alueen vakavin ongelma

Käytännössä arabimaailman talousmuutos alkoi jo puoli vuosikymmentä sitten uudistuksilla, jotka hyödyttivät lähinnä hallitsevia eliittejä. Nyt poliittiset uudistukset ovat alkaneet toden teolla – Tunisiasta Egyptiin. Alueen taloudellisia vääristymiä ei kuitenkaan korjata ilman syviä rakenneuudistuksia, joita istuvat hallitukset eivät niin vain toteuta.

Tärkein ja akuutein tehtävä on nuorisotyöttömyyden voittaminen. Niin kauan kun työmarkkinoille tulee vuosittain 2,8 miljoonaa nuorta, työttömyyden uhka on haasteista vakavin.

Arabimaissa keskimääräinen nuorisotyöttömyys on 25 prosenttia eli 8 prosenttia korkeampi kuin OECD-maissa keskimäärin. Työn etsintä on vaikeaa myös hyvin koulutetuille, joista 40 prosenttia Saudi-Arabiassa ja 20 prosenttia Marokossa on vailla työtä. OECD-maissa 61 prosenttia naisista on työmarkkinoilla, mutta arabimaissa vain 33 prosenttia naisista.

Julkisen sektorin vahva rooli arabimaissa hillitsee kaikkia uudistuksia. Esimerkiksi Egyptissä 70 prosenttia työllistetyistä on julkisella sektorilla ja yrittäjyyden aste on hyvin alhainen.

Aikaa muutoksille ei ole loppumattomiin. Viime kuukausien kuohuntaa ovat kiihdyttäneet korkea työttömyys, ruoan kallistuminen, korruptio, poliittisten vapauksien puute ja heikot elinolot.

Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka vaikuttavat yhä maailmantalouden energiavetureina, joten jatkuva kuohunta voi vaarantaa orastavan globaalin elpymisen.

Mikäli poliittiset uudistukset eivät näy nopeammin talouskasvussa ja tasaisemmassa tulonjaossa, tämänhetkinen kuohunta on mitätöntä siihen nähden, mitä saattaa olla edessä.

 

Päivitetty 21.12.2011