Kotitalousvähennystä leikattiin – vaikutukset kyseenalaisia

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Pekka Lith työskentelee tutkijana omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith). Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 1/2012.

Kotitalouspalvelujen verovähennystä hyödynsi vuonna 2010 ennätysmäärä suomalaisia. Verovähennyksen ehtoja heikennettiin tämän vuoden alussa valtiontaloudellisista syistä. Heikennykset voivat johtaa kotitalousvähennyksen painottumiseen entistä enemmän hyvätuloisille. Samalla voivat huonontua yritystoiminnan edellytykset kotitalous- ja hoivapalveluja tuottavilla naisvaltaisilla toimialoilla.
______________________

Kotitalousvähennyksen arvo oli verohallinnon tilastojen mukaan 410 miljoonaa euroa vuonna 2010. Verovähennyksen sai 369 400 henkilöä. Verovähennyksen arvo ja saajien määrä oli toissavuonna suurempi kuin koskaan aiemmin. Suurin hyppäys ylöspäin tapahtui kuitenkin jo vuonna 2009, jolloin verovähennyksen enimmäismäärää nostettiin ja käyttöaluetta laajennettiin.

Verovähennyksestä asuntojen remonttitöiden osuus oli 80 prosenttia, kotitaloustöiden 17 prosenttia ja hoiva- ja hoitotöiden 3 prosenttia. Verovähennys oli verovelvollista kohden keskimäärin 1 100 euroa. Se oli korkein hoiva- ja hoitotöissä (1 270 euroa) ja matalin tavanomaisissa kotitaloustöissä kuten siivous- tai pihatöissä (642 euroa), mikä johtuu töiden erilaisesta luonteesta.

Verovähennyksen asiakaskohtainen arvo on noussut viime vuosina, mihin ovat vaikuttaneet palveluhintojen nousu ja pysyväisluonteisten ostopalvelusuhteiden yleistyminen. Kotitalousvähennyksellä ostetaan enemmän tai säännöllisesti esimerkiksi viikkosiivousta. Myös asenneilmapiiri on muuttunut siten, että ulkopuolista kotitalous- ja hoivatyötä osataan ja on hyväksyttyä ostaa.

Veroetu painottuu hyvätuloisille

Kotitalousvähennystä käyttävät eniten keski- ja hyvätuloiset (Kuvio 1). Vähennystä käyttäneistä oli vuonna 2009 lähes viidennes vähintään 60 000 euroa ansaitsevia ja vähennyksen määrästä heille kohdentui lähes neljännes. Lähes kolmannes tästä ryhmästä oli käyttänyt verovähennystä. 20 000–35 000 euroa ansaitsevista näin oli tehnyt vain kahdeksan prosenttia; ryhmän suuruuden vuoksi heitä oli kuitenkin vähennyksen saajista lähes kolmannes, kuten kuviosta 1 ilmenee.

Kuvio 1. Kotitalousvähennyksen saajat ja vähennyksen määrä henkilöiden tuloluokkien mukaan 2009

Lähde: Verohallinto

Tulonsaajien kokonaismäärään suhteutettuna ahkerimpia kotitalousvähennyksen käyttäjiä olivat verohallinnon tilastojen mukaan vuonna 2010 elinkeinonharjoittajat. Vuosina 2006–10 kotitalousvähennyksen määrä ja saajat ovat lisääntyneet suhteellisesti eniten maatilatalouden harjoittajien keskuudessa. Vähennystä ei kuitenkaan voi käyttää töihin, jotka liittyvät elinkeinon harjoittamiseen.

Viime vuosina myös eläkeläiset ovat alkaneet käyttää lisääntyvässä määrin kotitalousvähennystä, mikä on nostanut eläkeläisten osuuden yli neljännekseen verovähennyksen saajista. Tosin heidän osuutensa verovähennyksen rahamäärästä ei ole kohonnut, sillä eläkeläisten hakema kotitalousvähennys on keskimäärin pienempi kuin palkansaajilla tai elinkeinonharjoittajilla.

Sivun alkuun

Yli 55 000 palvelujen tuottajaa

Verohallinnon tilastojen mukaan kotitalousvähennyksen alaisia palveluja tuotti 55 400 eri yritystä tai muuta yhteisöä vuonna 2009. Yrityksiä palveluntuottajista oli 53 400 (96 %). Palvelujen kokonaislaskutuksesta yritysten osuus oli 98 prosenttia. Muut palvelujen tuottajat olivat yksityisiä järjestöjä, seurakuntia ja julkisyhteisöjen omistamia organisaatioita.

Kotitalouksia laskutettiin 1,23 miljardilla eurolla arvonlisävero mukaan lukien, summasta työn osuus oli vajaat 780 miljoonaa euroa. Loppuosa kokonaislaskutuksesta koostui vähennyskelvottomista materiaali- ja muista kustannuksista. Vähennyskelvottomien kustannusten osuus oli rakennuspalveluissa yli 40 prosenttia, mutta kotitalous-, hoiva- ja hoitotöissä noin kymmenen prosenttia.

Yli 80 prosenttia verovähennykseen oikeuttavien palvelujen yritysmuotoisista tuottajista oli vuonna 2009 liikkeen- ja ammatinharjoittajia tai muita mikroyrityksiä, jotka työllistivät alle kolme palkansaajaa. Useimmiten alle kolmen henkilön yrityksissä ei ollut lainkaan ulkopuolisia työntekijöitä, vaan ne työllistivät pelkästään yrittäjän itsensä. Sivu- ja osa-aikainen yrittäjyys on myös melko tavallista.

Kotitalousvähennyksen alaisia työsuorituksia tekevät lähes kaikkien toimialojen yritykset. Yli 50 prosenttia palveluntuottajista on rakennusalan yrityksiä, ja niiden osuus kokonaislaskutuksesta on yli 60 prosenttia. Asuntojen ja rakennusten remonttitöitä on teetetty myös kiinteistöpalvelualan, kaupan ja teollisuuden yrityksillä sekä monialaisten maatilojen elinkeinonharjoittajilla.

Sivun alkuun

Naisten yrityksissä vero­vähennyksellä suurin merkitys

Verovähennyksen alaisten töiden arvonlisäveroton kokonaislaskutus oli keskimäärin vain 1,4 prosenttia yritysten liikevaihdosta vuonna 2009. Palveluja tuotti kuitenkin lähes 13 200 yritystä, joissa kotitalousvähennyksen alaiset työt muodostivat vähintään viidenneksen liikevaihdosta. Noin 5 000 yrityksessä osuus nousi yli 50 prosenttiin, joten erot yritysten välillä ovat huomattavia.

Kotitalousvähennyksen alaisten töiden osuus liikevaihdosta suurenee nopeasti, kun yrityskoko pienenee. 10–49 henkilön yrityksissä osuus jäi alle kahteen prosenttiin, mutta 1–2 palkansaajan yrityksissä osuus oli runsaat yhdeksän prosenttia liikevaihdosta. Ammatinharjoittajapohjaisissa yrityksissä, joissa ei ollut palkansaajia, liikevaihto-osuus kohosi yli 15 prosenttiin.

Kotitalousvähennyksen alainen palvelumyynti on kaikkein suurinta sosiaali- ja muita henkilökohtaisia palveluja tuottavissa naisten yrityksissä. Muun muassa kotipalvelun toimialalla verovähennyksen alainen palvelumyynti on 40 prosenttia liikevaihdosta. Rakennusalan, teollisuuden ja kaupan yrityksille kotitalouspalvelut ovat useimmiten vain vähämerkityksellistä oheis- ja sivuliiketoimintaa.

Sivun alkuun

Ei lisännyt kasvuyrittäjyyttä

Vaikka kotitalousvähennyksen alainen palvelumyynti muodostaa joka kymmenennessä yrityksessä yli 50 prosenttia liikevaihdosta ja joka neljännessä yrityksessä yli 20 prosenttia, järjestelmä ei lisännyt Suomessa sanottavasti kasvuyrittäjyyttä. Kotitalousvähennys on tarjonnut työtilaisuuksia lähinnä ammatinharjoittajille tai on synnyttänyt pieniä sivutoimisia yrityksiä.

Tilastollisesti kasvuyrityksiä oli vain 221, mikä muodosti alle puoli prosenttia kaikista kotitalouspalveluja tuottaneista yrityksistä. Kasvuyrityksiksi on määritelty ne vähintään kolmen henkilön yritykset, joiden liikevaihdosta verovähennyksen alaisten palvelujen myynti oli vähintään viidenneksen ja joissa palkkasumman vuotuinen keskimääräinen kasvuvauhti oli yli 20 prosenttia vuosina 2007–09.

Sivun alkuun

Vaikutuksia epäviralliseen talouteen

Kotitalousvähennys on tuonut tuotannollisen toiminnan piiriin osan kotitalouksissa omatoimisesti ja epävirallisissa verkostoissa (naapurit, tuttavat, sukulaiset) tehdyistä kotitaloustöistä. Tällaisia ovat esimerkiksi siivous, pihatyöt ja lumenluonti. Lisäksi rekisteröidyn tuotannon piiriin on siirtynyt osa ei-rekisteröidystä harmaasta taloudesta, jossa ei makseta veroja ja työnantajamaksuja.

Verovähennyksen vaikutuksista pimeän työn määrään ei ole kuitenkaan Suomessa luotettavia tutkimustuloksia. Maidemme samankaltaisuuden vuoksi asiaa voi lähestyä Ruotsin verohallinnon tekemien selvitysten pohjalta. Siellä vastaavantyyppinen kotitalouspalvelujen verovähennys on pienentänyt harmaata taloutta kotitaloustöissä ja remonttipalveluissa laskennallisesti noin kymmenen prosenttia.

Verovähennys on vähentänyt myös Suomessa kotitalouspalvelujen harmaata taloutta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että itse kotitalousvähennysjärjestelmään voi sisältyä väärinkäytösmahdollisuuksia, vaikka työt teetettäisiin kuitilla. Palvelunostaja voi esimerkiksi hakea verovähennystä ostamastaan palvelusta, joka todellisuudessa on täysin tai osaksi verovähennyksen ulkopuolella.

Palvelunostaja ja työsuorittaja voivat sopia myös järjestelyistä, joissa materiaaleja ja tarveaineita merkitään vähennyskelpoisiksi palvelutöiksi. Palvelunostajat voivat hakea verovähennystä myös kokonaan tekaistujen työsuoritusten perusteella. Väärinkäytösten paljastumisriskiä pienentävät kotitalousvähennyksen alaisten työsuoritusten suuri määrä ja viranomaisten rajalliset voimavarat.

Sivun alkuun

Vähennystä höylättiin rajusti

Kotitalousvähennyksen vuotuinen enimmäismäärä pienentyi tuloverolain muutoksella 3 000 eurosta 2 000 euroon vuoden 2012 alusta lukien. Samalla vähennyskelpoisen työn kustannusosuus aleni 60 prosenttista 45 prosenttiin, jos työn on suorittanut yleishyödyllinen yhteisö tai ennakkoperintärekisteriin merkitty yritys. Yhtä alhaalla työn kustannusosuus ei ole ollut vuoden 2003 jälkeen.

Kotitalousvähennyksen leikkaukset ovat hallitusneuvotteluissa sovitun mukaisia. Ne menivät pidemmälle kuin mitä valtiovarainministeriön verotyöryhmä esitti vuoden 2010 lopulla valmistuneessa raportissaan. Leikkausten taustalla ovat huolet verotulojen riittävyydestä ja valtion velkaantumisesta.

Etenkin kotitalous- ja hoiva-alan yritykset pelkäävät, että kotitalousvähennyksen ehtojen heikennykset vähentävät pienten siivousliikkeiden ja hoiva-alan yritysten työtilaisuuksia. Yrittäjille toteutetut leikkaukset tulivat jossain määrin yllätyksenä, mikä saattaa johtaa yritysten toiminnan lopettamiseen ja työpaikkojen menetyksiin. Myös uusien yritysten perustaminen vähenee.

Yritystoiminnan edellytyksiä heikentää varsinkin vähennyskelpoisen työkustannusosuuden aleneminen 15 prosenttiyksiköllä, sillä työn osuus palvelujen kokonaiskustannuksista on kotitalous- ja hoivatöissä usein yli 90 prosenttia. Asuntojen remonttipalveluissa leikkausten vaikutusta vaimentaa se, että työkustannusten osuus on niissä lähtökohtaisesti pienempi.

Sivun alkuun

Heijastusvaikutuksia palvelu­tuotantoon ja tulonjakoon

Osa kotitalousvähennyksen alaisia palveluja tuottavista yrityksistä tuottaa kunnille kotipalveluja tai niihin liittyviä tukipalveluja ostopalveluina tai palvelusetelijärjestelmän kautta. Verovähennysjärjestelmä on helpottanut myös kuntien sosiaalikeskusten taakkaa tuottamalla palveluja esimerkiksi hyväkuntoisille vanhuksille, jotka eivät vielä tarvitse säännöllistä kunnallista kotipalvelua.

Pienillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueilla kotitalousvähennyksen ehtojen heikennykset voivat merkitä yritystoiminnan lopettamisia, sillä palveluseteliasiakkaat eivät aina riitä korvaamaan menetettyjä asiakassuhteita. Tämä johtaa siihen, että kuntien on palkattava toimintansa lopettaneiden yksityisten palveluntuottajien tilalle uutta omaa henkilökuntaa, mikä ei ole niille helppo tehtävä.

Verovähennyksen ehtojen heikennykset voivat myös aiheuttaa kielteisiä tulonjakovaikutuksia. Verovähennys kasautuu entistä enemmän hyvätuloisille. Leikkaukset tuskin muuttavat hyvätuloisten käyttäytymistä, jolloin ulkopuolisen siivoustyön ja muun kotitaloustyön ostamisesta tulee ylellisyyspalvelu, ja kotitalousvähennys muuttuu "piikavähennykseksi", jolla lisätään hyvätuloisten ostovoimaa.

Sivun alkuun

Kehittämisen painopistettä hoito- ja hoivapalveluihin

Hoito- ja hoivapalvelujen osalta kotitalousvähennystä kannattaisi pikemmin parantaa kuin heikentää. Näissä palveluissa verovähennyksellä on myönteisiä yhteiskunnallisia ulkoisvaikutuksia, palveluille on paljon piilevää kysyntää ja ne tukisivat osaltaan kuntien sosiaalikeskusten toimintaa tuottamalla ennaltaehkäiseviä palveluja muun muassa lapsiperheille ja vanhustalouksille.

Esimerkiksi tilapäiselle ja lyhytaikaiselle lastenhoitoavulle lapsiperheissä on paljon tarvetta. Lastenhoidon järjestäminen asioiden hoitamiseksi voi olla joskus vaikeaa puhumattakaan vanhempien pienistä virkistymishetkistä. Kotitalousvähennys voisi tuoda helpotusta myös kotona yksin asuville vanhuksille ja heidän omaishoitajilleen.

Kotitalousvähennystä voisi kehittää siten, että hoito- ja hoivapalvelussa verovähennyksen vuotuinen enimmäismäärä tai työkustannusosuus olisi suurempi kuin muissa verovähennyksen alaisissa palveluissa, jos palveluntuottaja on rekisteröity sosiaalipalvelujen tuottajaksi tai on ilmoituksenvaraisia avohuollon arvonlisäverottomia sosiaalipalveluja tuottava yksityinen palveluntuottaja.

Järjestelmää voisi uudistaa myös siten, että yli 75-vuotiaalle ostetusta hoito- ja hoivapalvelusta lapsi tai lapsenlapsi voisi tehdä kotitalousvähennyksen ilman, että se vähentäisi täysimääräisesti palvelunostajan oman kotitalousvähennyksen enimmäismäärää. Tämä lisäisi yhteiskunnassa sosiaalista vastuunkantoa ja vähentäisi kuntien palvelutuotantoon suuntautuvaa rasitusta.

Sivun alkuun

Ruotsin laskutusmalli tehostaisi järjestelmää

Kotitalousvähennyksen ehtojen parannukset hoiva- ja hoitopalveluissa ja laajennukset määrättyihin kotona annettaviin arvonlisäverottomiin terveyspalveluihin, kuten jalkojen hoitoon, voitaisiin rahoittaa palauttamalla asuntojen korjauksiin ja kunnossapitoon suuntautuvan kotitalousvähennyksen vuotuinen enimmäismäärä lähemmäksi ennen vuotta 2009 ollutta 1 150 euron vuotuista tasoa.

Nykyään hoiva- ja hoitopalvelujen osuus kotitalousvähennyksestä on vain kolme prosenttia (Kuvio 2). Sitä vastoin remonttipalvelujen osuus on 80 prosenttia, minkä vuoksi niiden verovähennysosuutta voisi pienentää lukuun ottamatta pientalojen energiatehokkuutta ja lämmitystapamuutoksia koskevaa verovähennystä, jolla on katsottu olevan ekologisesti myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Kuvio 2. Kotitalousvähennykseen oikeuttavat kustannukset 2006-10 palveluryhmittäin (työn luonteen) mukaan

Lähde: Verohallinto

Suomessa kotitalouspalvelujen verovähennysjärjestelmää voitaisiin tehostaa siirtymällä Ruotsin kotitalousvähennysjärjestelmässä käytettyyn laskutusmalliin. Siinä verovelvollinen palvelunostaja saisi välittömästi ennakollisen verovähennyksen maksaessaan palveluntuottajalle tehdyn työn osuudesta vain 55 prosenttia tai osuuden sen mukaan, mitä hänellä on verovähennysoikeutta jäljellä. Seuraavaksi palveluntuottaja hakisi ennakollisen kotitalousvähennyksen verohallinnolta ostajan puolesta erillisellä hakemuksella. Kun maksu on suoritettu palveluntuottajan pankkitilille, verohallinto toimittaisi asiasta ilmoituksen palvelunostajalle. Järjestelmässä tiedot liikkuisivat palveluntuottajan, verohallinnon ja palvelun käyttäjän välillä pääosin sähköisiä tietoverkkoja pitkin.

Laskutusmalli yksinkertaistaisi järjestelmää ostajan kannalta, millä on merkitystä, kun kasvava osa kotitalousvähennyksen käyttäjistä on ikääntyviä kansalaisia. Järjestelmää voisi edelleen yksinkertaistaa luopumalla palvelunostajan 100 euron omavastuuosuudesta. Myös elinkeinoelämä suhtautuisi uuteen malliin myönteisesti, jos järjestelmästä ei aiheudu merkittävää lisätyötä ja asiakasvirta kasvaa.

Viranomaisille laskutusmalli tarjoaisi mahdollisuuden järjestelmän massavalvontana tapahtuvaan etukäteisseurantaan. Tiedot kotitalousvähennyksestä monipuolistuisivat samalla, kun palvelunostajista ja -tuottajista voitaisiin tuottaa aiempaa tarkempia ja ajantasaisempia tilastoja eri käyttäjien tarpeisiin.

Lähteitä

Hallituksen esitys Eduskunnalle vuoden 2012 tuloveroasteikkolaiksi sekä laeiksi eräiden verotusta koskevien lakien muuttamisesta, HE 50/2011 vp (http://www.finlex.fi);

Skatteverket: Om RUT och ROT och VITT och SVART, Rapport 1/2011, Solna 2011 (http://www.skatteverket.se);

Skatteverket: ökade ROT- och hushållsvadrag första halvåret 2011, Skatteverkets pressmeddelande 10/01/2011;

Verohallinto: Kotitalousvähennysjärjestelmä Suomen kansantaloudessa, Selvitys kotitalousvähennyksen alaisten palvelujen tuottajista, käyttäjistä ja järjestelmän kehittämistarpeista, Harmaan talouden selvitysyksikön ilmiöselvitys 14/2011, Helsinki 2011 (http://www.vero.fi).

__________________________________

Sivun alkuun

Vähennysoikeus 60:stä 45 prosenttiin

Kotitalousvähennyksestä on säädetty tuloverolaissa. Vähennyksen saa henkilö, joka maksaa asunnossaan tehdystä tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä tai asuntonsa remontti- ja kunnossapitotyöstä palkkaa tai työkorvausta. Vuonna 2009 vähennyksen käyttöalaa laajennettiin tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien laitteiden asennus- ja kunnossapitotöihin.

Verovähennykseen oikeuttaa vain verovelvollisen asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehty työ. Asunnon hallintatavalla ei ole merkitystä, asunto voi olla omistus- tai vuokra-asunto.

Vuodesta 2012 lukien verovelvolliset voivat vähentää 45 prosenttia arvonlisäverollisesta työkorvauksesta, jos työ on ostettu ennakkoperintärekisteriin merkityltä tuloveronalaista toimintaa harjoittavalta yrittäjältä tai yritykseltä tai tuloveronalaista elinkeinotoimintaa harjoittavalta kuntayhtymältä. Ennen vuotta 2012 vähennysoikeus oli 60 prosenttia. Ennakkoperintärekisteröinnin tarkistus on palvelunostajan velvollisuus.

Asunnon kunnossapito- ja perusparantamistöistä maksetut työkorvaukset eivät oikeuta kotitalousvähennykseen, jos yhteisö ei ole ennakkoperintärekisterissä.

Jos kotitalous on palkannut työntekijän työsuhteeseen, vähentää voi 15 prosenttia palkasta ja työnantajan sivukulut kokonaan. Sivukuluihin kuuluvat työnantajan sosiaali- ja vakuutusmaksut. Palkansaajan osuus työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksusta ei oikeuta vähennykseen. Myös ulkomailta Suomeen tulevan au-pair -työntekijän saama taskuraha oikeuttaa kotitalousvähennykseen.

Vähennyksen enimmäismäärä on vuodesta 2012 lukien 2 000 euroa verovelvollista kohden ja se tehdään valtion tuloverosta ja toissijaisesti muista veroista, kuten kunnallisveroista ja kirkollisveroista. Vähennyksen omavastuu on 100 euroa verovuotta kohden.

Päivitetty 24.2.2012