Avainindikaattorit asumisen, henkilöliikenteen ja ruoan ilmastovaikutusten seurantaan
- Kulutuksen ilmastovaikutukset vaihtelevat vuosittain
- Asumisen indikaattorit – kotien lämmitys ja laitesähkön kulutus
- Henkilöliikenteen indikaattorit – liikennemäärät ja niiden päästöt
- Ruoan indikaattorit
- Seurantaa vuosittaisiin tilastoihin perustuvilla avainindikaattoreilla
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Asumisen indikaattorit – kotien lämmitys ja laitesähkön kulutus
Asumisen suurimpia kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajia ovat kotien lämmitys ja laitesähkön kulutus. Niitä koskevat tiedot perustuvat Tilastokeskuksen Energiatilastoon. Asumisen energiankulutuksen laskenta on uudistettu vuodesta 2008 alkaen niin, että mm. sähkölämmitys ja laitesähkö sekä vapaa-ajan asuntojen sähkönkäyttö pystytään erottelemaan entistä paremmin.
Jotta energiankulutuksesta saataisiin pitkän aikavälin kuva, asumisen sähkönkäyttöä tarkastellaan artikkelissamme kokonaisuutena, jolloin tilastomuutoksen vaikutuksen pitäisi olla vähäinen. On kuitenkin huomattava, että vuodesta 2008 alkaen voidaan tehdä myös tarkempia kuvauksia asumisen energiankulutuksen muutoksista.
Kulutusnäkökulmasta katsoen syinä ovat lämmön ja sähkön kulutukset. Lisäksi päästöihin vaikuttaa se, miten lämpö ja sähkö on kunakin vuonna tuotettu. Kuviosta 2 nähdään, että sekä sähkön että kaukolämmön kulutus on vuosia 2000 ja 2008 lukuun ottamatta jatkuvasti lisääntynyt. Myös puun pienkäyttö on kasvanut tasaisesti, ja fossiilisten polttoaineiden – joista tärkeimpänä kevyt polttoöljy – kulutus on vähentynyt. Kotitalouksien yhteenlaskettu energiankulutus on lisääntynyt koko ajan vuosia 2000 ja 2008 lukuun ottamatta.
Asuntojen pinta-ala on keskeinen asumisen energiankulutukseen vaikuttava tekijä. Se vaikuttaa suoraan lämmitystarpeeseen, ja myös kodeissa olevien sähkölaitteiden, kuten valaisemien, määrä ja sähkönkulutus riippuvat siitä. Niinpä energiankulutuksen lisääntyminen muistuttaakin asuntojen pinta-alan kasvua (kuvio 2).
Kuvio 2. Asuntojen lämmön ja sähkön kulutus 1995 – 2010
Lähde: Energiatilasto. Tilastokeskus
Lämmön ja etenkin sähkön tuotannosta aiheutuvat päästöt (kuvio 3) vaihtelevat paljon enemmän vuodesta toiseen, jotenka niissä vaikea nähdä mitään pitkän aikavälin muutosta. Toisaalta päästöissä ei myöskään ole havaittavissa kasvua, vaikka energiankulutus onkin siis lisääntynyt. Syinä tähän ovat puun pienkäytön ja lämpöpumppujen kasvava osuus ja fossiilisten polttoaineiden pienentyvä osuus energiantuotannosta sekä sähkön ja kaukolämmön pienenevät ominaispäästöt. Myös tiukentuvilla rakennusmääräyksillä on tulevaisuudessa entistä suurempi merkitys asumisesta aiheutuville päästöille.
Kestävän kulutuksen ja tuotannon työryhmä (KULTU-työryhmä, Ympäristöministeriö 2012) ehdotti rakentamiseen ohjaus- ja rahoitusmalleja, jotka kannustavat energiaremontteihin. Työryhmän mukaan kotitalouksia tulee kannustaa arkipäivän energiaviisauteen sähkön ja lämmön kulutuksessa. KUILU-projekti ehdotti myös energiaverojen, energia-avustuksien ja energiatodistuksen nykyistä tehokkaampaa käyttöä.
Jos nämä ohjauskeinot vaikuttavat merkittävästi asumisen päästöihin, niin lämmön ja sähkön kulutuksessa (vrt. kuvio 2) pitäisi tulevina vuosina näkyä muutosta alaspäin. Vuodesta 2000 lähes yhtenäisenä jatkuneen kasvun pitäisi taittua ja kulutuskäyrän kääntyä alaspäin. Lisäksi päästökäyrässä, joka näyttää kulutuksen ja energiatuotannon yhteisen vaikutuksen asumisen energiankulutuksen kasvihuonekaasupäästöjen muutokseen, tulisi näkyä päästöjen väheneminen sekä kulutuksessa että tuotannossa tapahtuneiden muutosten ansiosta (vrt. kuvio 3).
Kuvio 3. Asuntojen lämmön ja sähkön kulutuksille arvioidut kasvihuonekaasupäästöt
Lähde: Energiatilasto. Tilastokeskus
Päivitetty 17.9.2012