Yritykset tuottavat valtaosan arvonlisäyksestä
- Yritysmäistä toimintaa kaikilla sektoreilla
- Palvelualan yritykset tuottavat yli kolmanneksen bkt:sta
- Energiahuolto tuottoisa ala
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Olli Savela on kansantalouden tilinpidon asiantuntija. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 7/2012.
Yritykset tuottavat yli 60 prosenttia Suomen kansantalouden bruttoarvonlisäyksestä. Taantuma-aikoina yritysten osuus on tilapäisesti pienentynyt. Suurimmillaan osuus oli 68 prosenttia vuosituhannen vaihteessa.
______________________
Kansantalouden tilinpidossa Suomen kansantalous jaetaan viiden pääsektorin kesken sen mukaan, minkä tyyppinen yksikkö tekee päätöksiä taloudenhoidosta. Suurimmat sektorit ovat yritykset, julkisyhteisöt ja kotitaloudet.
Yritykset on jaettu edelleen kahteen pääluokkaan: varsinaisiin yrityksiin sekä rahoitus- ja vakuutuslaitoksiin, koska niiden tehtävä kansantaloudessa on hieman erilainen.
Viides pääsektori sisältää kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, kuten järjestöt, seurakunnat ja säätiöt.
Kuvio 1 kertoo, mitkä ovat eri pääsektoreiden osuudet Suomen kansantaloudessa tuotetusta arvonlisäyksestä eli bruttokansantuotteesta. Yritykset ovat pitkään tuottaneet runsaat 60 prosenttia kansantalouden arvonlisäyksestä, rahoitus- ja vakuutuslaitokset noin 3 prosenttia. Julkisyhteisöjen osuus on nykyään vajaat 20 prosenttia, kotitalouksien noin 14 prosenttia ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen noin 3 prosenttia.
Pitkällä aikavälillä yritysten ja kotitalouksien osuus on hieman pienentynyt ja muiden sektoreiden osuus vastaavasti kasvanut. Mitään radikaaleja muutoksia ei kuitenkaan ole tapahtunut tarkastelujaksolla vuoden 1975 jälkeen. Eritoten lama- ja taantuma-aikoina yritysten osuus on tilapäisesti pienentynyt ja julkisyhteisöjen osuus kasvanut.
Kuvio 1. Eri sektoreiden osuudet bruttoarvonlisäyksestä
* ennakkotieto, lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus
Yritysmäistä toimintaa kaikilla sektoreilla
Yritysmäistä toimintaa harjoitetaan kaikilla viidellä pääsektorilla, mutta pääasiassa se keskittyy kolmelle sektorille: yrityksiin, rahoitus- ja vakuutuslaitoksiin sekä kotitalouksiin.
Yrityssektorin käsite on tilinpidossa melko laaja. Se kattaa yksityisten yritysten lisäksi julkisomisteiset yhtiöt ja myös julkiset liikelaitokset silloin, kun ne toimivat markkinoilla. Esimerkkejä näistä ovat Metsähallitus ja Senaatti-kiinteistöt sekä kuntien energia-, vesi-, liikenne- ja satamalaitokset. Myös yrityksiä palvelevat, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt kuten toimialaliitot luetaan yrityksiin.
Rahoitus- ja vakuutuslaitoksiin luetaan myös Suomen Pankki. Toisaalta niihin ei lueta yksityisiä työeläkeyhtiöitä. Ne luetaan Suomessa julkisyhteisöihin, koska työeläkejärjestelmämme on luonteeltaan kollektiivinen ja eläkerahastoihin kerätyt maksut ovat veronluonteisia pakollisia maksuja.
Myös kotitaloudet harjoittavat yritysmäistä toimintaa, mutta suurin osa niiden luomasta arvonlisäyksestä ei synny yritysmäisestä toiminnasta. Noin puolet kotitalouksien arvonlisäyksestä on laskennallista arvonlisäystä omistusasunnossa asumisesta. Myöskään omatoimista rakentamista tai omaan käyttöön tapahtuvaa kalastusta, metsästystä, marjojen ja sienten poimintaa ei voi pitää kovin yritysmäisenä toimintana, mutta nekin luovat arvonlisäystä kansantaloudessa.
Niin sanotut henkilöyhtiöt eli kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt luetaan yrityksiin. Sen sijaan yksittäiset ammatinharjoittajat yrittäjinä kuuluvat kansantalouden tilinpidossa joko yrityssektoriin tai kotitaloussektoriin. Jos ammatinharjoittaja ei työllistä itsensä lisäksi ketään muuta kokoaikaisesti, hänet luetaan kotitaloussektoriin, muussa tapauksessa yrityssektoriin. Poikkeus ovat maanviljelijät, jotka luetaan kotitalouksiin, vaikka he työllistäisivät useampia henkilöitä.
Tarkastelen tässä artikkelissa tarkemmin tilinpidon yrityssektoria ja rahoitus- ja vakuutuslaitoksia. Siten yritysmäisestä toiminnasta lähinnä yksin työskentelevät ammatinharjoittajat jäävät yrityssektorin ja tämän tarkastelun ulkopuolelle, samoin työeläkerahastot.
Palvelualan yritykset tuottavat yli kolmanneksen bkt:sta
Kuvio 2 kertoo, miten kansantaloudessa tuotettu arvonlisäys jakautui eri päätoimialojen kesken vuonna 2011 ennakkotietojen mukaan. Toimialoilla tuotettu arvonlisäys on edelleen jaettu yritysten ja muiden sektoreiden tuottamaan osuuteen. Koko kansantaloudessa tuotetusta arvonlisäyksestä yritykset tuottivat 64 prosenttia ja muut sektorit 36 prosenttia vuonna 2011.
Kuvio 2. Eri toimialojen osuudet bruttoarvonlisäyksestä vuonna 2011
Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus
Teollisuus on edelleen yritysten kannalta tärkein yksittäinen toimialakokonaisuus. Se tuottaa yli viidesosan koko kansantalouden arvonlisäyksestä. Teollisuuden toimialoilla toimii myös monia sellaisia tavaroiden valmistusta harjoittavia yrityksiä, joiden toiminnasta huomattava osa on palvelujen tuottamista, mutta näiden osuutta on vaikea erottaa.
Jos kaikki palvelualat lasketaan yhteen, ne tuottavat teollisuuttakin suuremman osuuden arvonlisäyksestä: 37 prosenttia. Yritysten kannalta palvelualoista merkittävimmät ovat kauppa, liike-elämän palvelut, informaatio ja viestintä sekä liikenne.
Myös rakentamisessa sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa valtaosa arvonlisäyksestä syntyy yrityksissä. Rahoitus- ja vakuutustoiminnassa koko arvonlisäys syntyy yrityksissä.
Kiinteistöalan arvonlisäyksestä huomattava osa on omistusasunnossa asumisesta syntyvää laskennallista arvonlisäystä. Jos asuminen jätetään pois kiinteistöalan arvonlisäyksestä, tuotetaan kiinteistöpalvelut valtaosin yrityksissä. Rakentamisessa kotitalouksien harjoittama omatoiminen rakentaminen on merkittävä osa muiden sektoreiden tuottamasta arvonlisäyksestä.
Maa-, metsä- ja kalataloudessa perinteinen perhetiloilla tapahtuva kasvinviljely, kotieläintuotanto ja metsänhoito tuottavat edelleen suurimman osan arvonlisäyksestä.
Liikenteessä erityisesti taksiliikenne on paljolti yksittäisten ammatinharjoittajien työtä.
Sen sijaan koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelut tuotetaan edelleen valtaosin kunnissa. Muiden palveluiden toimialalla järjestötoiminnalla on iso osuus.
Energiahuolto tuottoisa ala
Myös yritysten toiminnan voitollisuutta voidaan tarkastella kansantalouden tilinpidon tietojen perusteella. EU:n tilastovirasto Eurostat julkaisee esimerkiksi yritysten voittoastetta, millä se tarkoittaa bruttotoimintaylijäämän osuutta bruttoarvonlisäyksestä.
Toinen tunnusluku on nettotoimintaylijäämän osuus nettoarvonlisäyksestä. Myös se kertoo funktionaalisesta tulonjaosta eli työn ja pääoman välisestä tulonjaosta. Olen tarkastellut sitä lähemmin artikkelissa Työn ja pääoman välinen suhde on muuttunut (Hyvinvointikatsaus 4/2011).
Kolmas tunnusluku voisi olla toimintaylijäämän osuus tuotoksesta eli karkeasti: liikevoiton osuus liikevaihdosta. Kaupan ala on poikkeus, siellä osuus kertoo liikevoiton suhteen kaupan katteeseen eli myyntien ja ostojen erotukseen. Myöskään rahoitus- ja vakuutustoiminnassa suhdeluku ei ole täysin vertailukelpoinen muihin aloihin.
Kuviossa 3 on esitetty toimintaylijäämän osuus tuotoksesta vuonna 2011. Kyseessä on tietysti yhden vuoden poikkileikkaustieto ja osuudet vaihtelevat vuosittain. Toimialojen keskinäiset erot tulevat kuitenkin melko hyvin esille.
Kuvio 3. Toimintaylijäämän osuus tuotoksesta yrityksissä vuonna 2011
Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus
Liikevoiton suhde liikevaihtoon oli korkein maa-, metsä- ja kalataloudessa. Tähän vaikutti se, että näiden alojen yrityksissä on paljon yrittäjiä, jotka saavat tulonsa liikevoitosta. Samanlaisia yrittäjävetoisia yrityksiä on paljon myös esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä koulutuksessa.
Toiseksi korkein liikevoiton suhde liikevaihtoon oli energiahuollossa, lähes neljännes liikevaihdosta realisoitui liikevoitoksi. Se ei ole kovin yllättävää.
Rahoitus- ja vakuutustoiminnassa toimintaylijäämän osuus tuotoksesta oli myös huomattavan suuri. Tämän toimialan tapauksessa ei toimintaylijäämä kuitenkaan ole kovin hyvä käsite kuvaamaan alan yritysten voittoja muun muassa sen takia, että hallussapitovoitot ja -tappiot eivät sisälly siihen. Tuotos ei myöskään kuvaa liikevaihtoa, mitä käsitettä alalla ei juuri käytetä.
Myös kaupan ala oli hyvin kannattava. Liikevoiton suhde kaupan välityspalkkioon eli kauppatavaroiden myyntien ja ostojen erotukseen oli korkea.
Eräillä teollisuuden aloilla voittojen suhde liikevaihtoon jäi vuonna 2011 varsin vaatimattomaksi. Erityisen heikosti menestyivät puu- ja paperiteollisuus ja metalliteollisuus. Myös rakentamisessa ja liikenteessä liikevoitto jäi pieneksi vuonna 2011.
Palvelualoista liikevoiton suhde liikevaihtoon oli poikkeuksellisen pieni kiinteistöalalla. Tähän vaikutti merkittävästi rakennuksiin sijoitetun kiinteän pääoman kuluminen eli laskennalliset poistot. Ne olivat varsin suuret.
Päivitetty 22.10.2012