Aineellisen puutteen indikaattori – kansallisesta köyhyysmittauksesta EU-kansalaisten vertailuun
- Peruselintason yhdeksän ulottuvuutta
- Näkökulman muutos köyhyyteen ja unioniin
- Indikaattorin ulottuvuuksien valinta läpinäkymätöntä
- Vanha ja uusi mittari vertailussa
- Indikaattori todellisuuden kuvaajana ja rakentajana
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Indikaattori todellisuuden kuvaajana ja rakentajana
Köyhyyden mittaamisen kehittäminen EU:ssa on tärkeä tavoite. Ainoastaan tulopohjaisiin mittareihin nojaaminen ei ole riittävää, sillä niiden maakohtaisuus aiheuttaa ongelmia, kun ilmiötä tarkastellaan koko EU:n tasolla. Indikaattorit ovat myös edellytys sille, että sosiaalinen ulottuvuus otetaan politiikkatasolla talous- ja työllisyyspolitiikan rinnalle samanarvoisena (Atkinson ym. 2004, 66).
Aineellisen puutteen kuvaaminen ja mittarin uudistaminen on kuitenkin haastavaa. Mittarit ovat pitkällisten neuvottelujen myötä syntyviä kompromisseja, jotka helposti erkaantuvat tieteellisistä taustaselvityksistä. EU:n ja sen jäsenmaiden politiikkatavoitteiden ja niiden onnistumista mittaavien indikaattoreiden uudistaminen ja niistä tavalliselle unionikansalaiselle kertominen on sekin haastava tehtävä. Muutoksessa tarvitaan kahden mittarin kuljettamista rinnakkain ainakin jonkin aikaa.
Osana Eurooppa 2020 -tavoiteindikaattoria aineellisen puutteen indikaattori toimii unionia yhdistävänä tekijänä. Kun suhteellisen pienituloisuuden indikaattori toimii korkean elintason maiden motivoijana EU:n yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi – jokaisella jäsenmaalla on pienituloisuusmittarin mukaan tekemistä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi – niin aineellisen puutteen indikaattorin on tarkoitus tehdä mahdolliseksi EU-kansalaisten vertaileminen ja EU:n tarkastelu kokonaisuutena. Se kiinnittää huomiota alueiden väliseen koheesioon, jonka edistäminen edellyttää unionitasoisia politiikkatoimia. Aineellisen puutteen indikaattori ei siis ole pelkästään köyhyyden ja syrjäytymisen kuvaaja, vaan myös unionin kokonaisuuden rakentaja.
Lähteet:
Atkinson, Anthony & Marlier, Eric & Nolan, Brian 2004. Indicators and targets for social inclusion in the European union. Journal of Common Market Studies. 42:1.
European Commission 2004. Joint report on Social Inclusion. http://ec.europa.eu/employment_social/soc-prot/soc-incl/final_joint_inclusion_report_2003_en.pdf.
Guio, Anne-Catharine 2009. What can be learned from deprivation indicators in Europe? Methodologies and Working Papers. Eurostat. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_OFFPUB/KS-RA-09-007/EN/KS-RA-09-007-EN.PDF.
Guio, Anne-Catharine & Gordon, David & Marlier, Eric 2012. Measuring material deprivation in the EU. Indicators for the whole population and child-specific indicators. Methodologies and Working Papers. Eurostat. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/product_details/publication?p_product_code=KS-RA-12-018.
Townsend, Peter 1979. Poverty in United Kingdom. Hardmonsworth: Penguin Books.
–––––––
1 Tutkimuksen ovat tehneet David Gordon, Anne-Catharine Guio ja Eric Marlier EU:n komission rahoittamassa NETSILC2-hankkeessa. Gordon on tutkija Bristolin yliopistossa, Guio ja Marlier luxemburgilaisessa CEPS/INSTEAD-tutkimuslaitoksessa.
Päivitetty 11.3.2013