Julkaistu: 23.2.2015

Heikko sosiaalinen asema syö arvostusta

  1. Sosiaalinen kiinnittyminen tuo turvaa ja tunnustusta
  2. Sosiaalinen arvostus on tärkeä hyvinvoinnin mittari
  3. Arvostus riippuu sosiaalisesta asemasta
  4. Arvostus ei jakaudu tasaisesti
  5. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Sosiaalinen arvostus on tärkeä hyvinvoinnin mittari

Kriittisen teorian kolmannen sukupolven johtohahmon Axel Honnethin (1995) mukaan sosiaalisen arvostuksen jakautumisen taustalla on käsitys siitä, missä määrin yksilö on edistänyt yhteiskunnan päämäärien ja arvojen toteutumista. Kyse on siis meritokraattisesta eli ansioitumiseen pohjautuvasta jaosta. Yhteiskunnat eroavat toisistaan sen mukaan, mitä arvoja pidetään yleisesti tärkeimpinä. Niinpä yksilön osakseen saama arvonanto riippuu paitsi hänen omista ominaisuuksistaan ja sosiaalisesta asemastaan, myös ympäröivästä arvomaailmasta. (Honneth 1995; Thompson 2006.)

Regiimejä koskevassa tutkimuksessa ajatellaan tavallisesti, että erilaiset hyvinvointivaltiotyypit pohjautuvat osaltaan erilaisille arvoille. Tästä on peräisin ajatus tutkia sosiaalisen arvostuksen jakautumista erilaisissa hyvinvointiregiimeissä (Pfau-Effinger 2005; Oorschot ym. 2008).

Työttömyys on tässä yhteydessä erityisen tärkeä haavoittuvan aseman ilmenemismuoto. Honnethin (2007, 75) mukaan yksilön sosiaalinen arvo mitataan pitkälti sen mukaan, miten hän osallistuu yhteiskuntaan työn kautta. Työttömyyden sosiaalista arvostusta vähentävän merkityksen tuo esiin sosiologian klassikko Erving Goffman käsitellessään stigmoista ns. luonteen tahroja. Goffmanin mukaan työttömyyden perusteella päätellään työttömän luonteessa olevan jotakin vikaa, ja sitä pidetään työttömyyden syynä (Goffman 1986; ks. myös Furåker & Blomsterberg 2003).

Tämä ajatus ilmenee myös seuraavassa Outi Välimaan (2011, 154) tuoreesta väitöskirjasta poimitussa katkelmassa, jossa pitkäaikaistyöttömille suunnatun projektin asiakas ja haastattelija keskustelevat työn merkityksestä:

Asiakas: Työ merkitsee, tuota, se on aina merkinnyt mulle toimeentuloa ja arvostusta ja että musta tuntuu, että mä en ole oikein arvostettu, kun mä oon työtön.

Haastattelija: – – Kuka ei arvosta sua?

Asiakas: Musta tuntuu, että se on – – jotenkin ilmassa se mielipide, että – – semmosta ei arvosteta, joka ei käy töissä, että se on huonompi, että se ei ole onnistunut saamaan työtä, että siinä täytyy olla jotain vikaa.

Yllä olevien vastausten "yleiseen mielipiteeseen" sisältyy käsitys, jonka mukaan työttömyys on oma syy. Kyseessä on samalla moraalinen arvio, sillä kyse on myös "viasta" sanan normatiivisessa merkityksessä. Yleinen mielipide ei kuitenkaan ole kaikkialla sama (ks. Paugam & Selz 2005): yksilön toiminnan merkitystä korostavissa yhteiskunnissa työttömyyden voi odottaa alentavan sosiaalista arvonantoa enemmän kuin muualla (vrt. Schwartz 2007). Tämä oletettavasti ilmenee myös työttömien sosiaalista arvostusta koskevissa kokemuksissa.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 23.2.2015