Julkaistu: 23.2.2015
Heikko sosiaalinen asema syö arvostusta
- Sosiaalinen kiinnittyminen tuo turvaa ja tunnustusta
- Sosiaalinen arvostus on tärkeä hyvinvoinnin mittari
- Arvostus riippuu sosiaalisesta asemasta
- Arvostus ei jakaudu tasaisesti
- Lähteet
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Arvostus riippuu sosiaalisesta asemasta
Eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen kolmannella kierroksella (ESS 3 2006/2007) käytetyn hyvinvointimoduulin kehitystyön taustalla oli tavoite arvioida "Euroopan maitten menestymistä kansalaistensa henkilökohtaisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä" (Huppert ym. 2009). Hyvinvointimoduulissa olevien osioiden avulla päästään empiirisesti tutkimaan koettua sosiaalista arvostusta, joka avaa edellä esitetyllä tavalla yhden näkökulman hyvinvoinnin sosiaaliseen puoleen:
Kertokaa, missä määrin
- Ihmiset kohtelevat Teitä kunnioittavasti. (Osio E37.)
- Teistä tuntuu, että ihmiset kohtelevat teitä epäoikeudenmukaisesti. (Osio E38.)
- Teistä tuntuu, että saatte ansaitsemaanne arvostusta. (Osio E39.)
Kaikkien yllä mainittujen osioiden vastausvaihtoehdot muodostavat välimatka-asteikon nollasta (= ei ollenkaan) kuuteen (= hyvin paljon). Koostin näistä keskenään kohtalaisesti korreloivista ja käsitteellisesti tarpeeksi lähekkäisistä osioista manuaalisesti summamuuttujan. Honneth erottelee kunnioituksen ja arvotuksen erilaisiksi tunnustuksen lajeiksi, mutta nähdäkseni ne eivät arkiymmärryksen mukaan ole kovin erilaisia.
Oletan, että sosiaalisen arvostuksen puutteesta kärsivät yksilöt vastaavat muita useammin, että 1) heitä ei kohdella kunnioittavasti, että 2) heitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja että 3) he eivät saa ansaitsemaansa arvostusta. Tarkastelun yksinkertaistamiseksi jaoin kaikki vastaajat summamuuttujan avulla kahteen ryhmään: vähiten arvostusta kokeva neljännes (23,7 %) ja muut (vrt. Fridberg & Kangas 2008).
Tämä dikotominen muuttuja voidaan taulukoida ristiin haavoittuvia sosiaalisia asemia kuvaavien dikotomisten muuttujien kanssa. Oheisessa taulukossa on esitetty koko aineistosta ristiintaulukointien tulokset. Työttömyyteen ja köyhyyteen (operationalisoinnista ks. Kemppainen 2012) liittyy tavanomaista yleisemmin vähäistä sosiaalista arvostusta. Myös yksinäisten joukossa heikon sosiaalisen arvostuksen kokemus on huomattavan yleistä. Ikääntyminen sen sijaan näyttää lisäävän kunnioitusta ja arvonantoa.
Taulukko. Heikko sosiaalinen arvostus eri hyvinvointiregiimeissä sosiaalisen aseman mukaan. Prosenttia
| Sosiaalinen asema | Osuus, % |
| Vähäinen koulutus | 24 |
| Terveysongelmat | 29 |
| Köyhyys | 33 |
| Työttömyys | 40 |
| Ikääntyminen | 19 |
| Yksinäisyys | 40 |
| Maahanmuuttaja | 28 |
| Koko aineisto | 24 |
Lähde: Kemppainen 2012.
Samankaltaiset taulukoinnit voisi tehdä maittain, mutta niiden analysointi ja esittäminen olisi varsin raskasta. Regiimin käsite sopiikin hyvin tällaiseen tilanteeseen teoreettisesti perusteltuna ja hyödyllisenä analyyttisenä työkaluna (regiimeistä ks. Kemppainen 2012). Hintana on tietysti se, että regiimin sisäiset erot maitten välillä jäävät pimentoon, koska maita tarkastellaan ryhmittäin. Kuvio tiivistää kutakin regiimiä koskevien ristiintaulukointien tulokset.
Kuvio. Heikko sosiaalinen arvostus eri hyvinvointiregiimeissä sosiaalisen aseman mukaan. Prosenttia
Lähde: Kemppainen 2012.
Oheisessa kuviossa on regiimien eräänlainen arvostusprofiili, joka muodostuu regiimissä esiintyvästä heikon sosiaalisen arvotuksen osuudesta ja haavoittuville sosiaalisille asemille lasketuista osuuksista. Regiimikohtaiset profiilit kertovat suureksi osaksi samaa: köyhyys, työttömyys ja yksinäisyys ovat koettua sosiaalista arvostusta heikentäviä asioita, kun taas ikääntyneitä arvostetaan. Regiimien väliset tasoerot käyvät ilmi eri väristen arvostusprofiilien paikasta kuviossa. Maitten ja maaryhmien välinen vertailu on toki jossakin määrin ongelmallista muun muassa kieleen liittyvistä syistä, vaikka Eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen (ESS) käännöstyö on tehty huolellisesti.
Pohjoismaisessa ja välimerellisessä regiimissä vähäinen sosiaalinen arvonanto on sekä koko joukossa että haavoittuvissa asemissa olevien keskuudessa harvinaisempaa kuin muualla. Näissä regiimeissä arvostus näyttää siten jakautuvat melko tasaisesti. Pohjoismaisen mallin yhteydessä puhutaan usein egalitarismin perinteestä, mikä sopii yhteen näiden havaintojen kanssa (vrt. White 2010). Eteläeurooppalaisessa regiimissä taas voimakkaat perhesiteet voivat toimia sosiaalisen arvostuksen lähteinä elämän riskitilanteissa (vrt. Paugam 2005, 82; Paugam & Russell 2000).
Liberalismin hengessä yksilön merkitystä korostavaksi mielletty anglosaksinen hyvinvointiregiimi on kyseenalaisella kärkitilalla lähes kaikissa tarkastelluissa tilanteissa. Esimerkiksi miltei joka toinen kyseisen regiimin piirissä elävä työtön kokee vähäistä sosiaalista arvostusta, mikä on suurelta osalta teorian luomien odotusten mukainen tulos. Mannermainen, hierarkioita ylläpitävä hyvinvointimalli on lähellä anglosaksista – ehkäpä yhteiskunnan hierarkkisuus heijastuu myös arvostuksiin.
Itäeurooppalainen regiimi poikkeaa selvimmin muista, sillä Itä-Euroopan maissa köyhyys ei ole samassa määrin sidoksissa heikkoon sosiaaliseen arvonantoon. Kun köyhyys on yleistä, se ei erottele tai leimaa yhtä paljon kuin muualla (vrt. Paugam 2005). Yksinäisyys sen sijaan on itäisen regiimin maissa kova kohtalo, sillä lähes joka toinen yksinäinen kokee vähäistä sosiaalista arvostusta.
Välimerellisen regiimin maissa (tässä aineistossa Iberian niemimaa ja Kypros) maahanmuuttotausta on sosiaalista arvostusta vähentävä asia. Syynä saattaa olla se, että Espanja ja Portugali ovat verrattain myöhään muuttuneet maahanmuuttajia vastaanottaviksi maiksi. Esimerkiksi Espanjassa maahanmuutosta puhutaan julkisuudessa uhan ja ongelman käsitteillä (Mendoza 2003; Corkill 2010).
Ristiintaulukoinnista on usein tapana jatkaa regressiotyylisiin tarkasteluihin, joiden avulla voidaan havaittuja yhteyksiä koetella ottamalla useita tekijöitä huomioon samanaikaisesti. Asetelmaperusteisen logistisen regression perusteella näyttää siltä, että työttömyys on tavanomaisella 95 prosentin luottamustasolla tilastollisesti merkitsevä sosiaalista arvostusta vähentävä tekijä, vaikka otetaan huomioon iän, sukupuolen, koulutuksen ja hyvinvointiregiimin vaikutus. Nämä tekijät eivät siis selitä edellä raportoitua työttömyyden ja sosiaalisen arvostuksen puutteen välistä suhdetta.
Kun otetaan huomioon myös köyhyys, alenee työttömyyden vaikutus hieman, mutta se on edelleen tilastollisesti merkitsevä – arkijärjelläkin arvioiden se on merkittävä. Työttömyyteen liittyvää vähäiseksi koettua sosiaalista arvostusta ei siis selitä pelkästään taloudellinen niukkuus. Tämä tukee ajatusta, että työ on paitsi toimeentulon myös arvostuksen lähde.
Regiimien välisiä eroja koskien tulos on pääpiirteissään sama kuin kuviossa. Näyttää siltä, että pohjoismaiseen regiimiin verrattuna erityisesti anglosaksinen, itäinen ja mannermainen regiimi lisäävät altistumista heikolle sosiaaliselle arvotukselle.
Päivitetty 23.2.2015