Talouskriisi sosiaali-indikaattoreiden valossa

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Kaisa-Mari Okkonen on yliaktuaari ja Hannele Sauli erikoistutkija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2013.

Kansalaisten köyhyys- tai syrjäytymisriskiä kuvaava AROPE-indikaattori on keskeinen strategisen tason mittari EU:ssa. Sen suoraviivainen käyttö saattaa kuitenkin antaa vääränlaisen kuvan talouskriisin sosiaalisista seurauksista. AROPE-indikaattori tarvitsee huolellista analyysia ja tulkintaa sekä täydentävien tietojen käyttöä.

Eurooppa 2020 -strategian mukaan EU:n köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävien määrän pitäisi vähentyä 120 miljoonasta (vuoden 2008 taso) 100 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä. Talouskriisi on luonnollisesti synkentänyt tämän tavoitteen toteutumismahdollisuutta. Se on myös nostanut esiin EU:n sosiaalipoliittisen tavoitteenasettelun riippuvuuden tilastoista ja mittareista, ja sen, miten heikosti valitut mittarit reagoivat talouskriisin seurauksiin. Huomio uhkaakin siirtyä köyhyyden ja syrjäytymisen ilmiöstä sitä kuvaaviin mittareihin.

Seuraavassa käsitellään Euroopan tärkeimmäksi sosiaali-indikaattoriksi noussutta köyhyys- tai syrjäytymisriskin seurantamittaria AROPEa (at risk of poverty or social exclusion). Mittariin tiivistetään suuri määrä perustietoja, eikä sen suunnittelu ja toteutus olleet mitään pieniä tehtäviä EU:n tilastokoneistolle ja kansallisille tilastovirastoille. Nyt se kuitenkin osoittautuu sisäisen ristiriitaisuutensa vuoksi melkoisen tehottomaksi talousmuutosten seurantavälineeksi. Tarkastelemme kriittisesti tämän mittarin osatekijöitä ja etsimme viitteitä talouskriisin sosiaalisista seurauksista kotitalouksille1.

Tarkastelu keskittyy vuosiin 2007–2010, mutta tarvittaessa tarkastelussa on otettu huomioon myös tätä edeltävä aika. 27 maan analysoinnin helpottamiseksi maat on ryhmitelty Pohjoismaihin, Baltian maihin, ns. PIIGS-maihin eli kriisimaihin (Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja), muihin Länsi-Euroopan maihin sekä itäisen Euroopan maihin.

Köyhyys- tai syrjäytymisriskin seuranta EU-politiikassa

AROPE-indikaattori mittaa köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen uhkaa kolmen ulottuvuuden avulla. Henkilö on köyhyys- tai syrjäytymisuhan alainen, jos yksikin kolmesta kriteeristä toteutuu:

  • Pienituloisuus: Henkilö kuuluu kotitalouteen, jonka kulutusyksikkökohtaiset käytettävissä olevat rahatulot ovat vähemmän kuin 60 prosenttia kansallisesta mediaanista.
  • Vakava materiaalinen puute: Henkilön kotitaloudessa koetaan puutetta vähintään neljällä materiaalisen puutteen ulottuvuudella. Mitattuja ulottuvuuksia on yhdeksän: taloudella ei ole varaa puhelimeen, pesukoneeseen, televisioon, autoon, proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä, viikon lomaan vuodessa, pitää kotiaan riittävän lämpimänä, maksaa yllättäviä välttämättömiä menoja eikä maksaa laskujaan tai hoitaa lainojaan ajallaan.
  • Vajaatyöllisyys: Henkilö kuuluu talouteen, jonka työpanos on tutkimusvuoden aikana alle 20 prosenttia kotitalouden mahdollisesta täystyöllisyydestä. Tämä potentiaali saadaan laskemalla yhteen kotitalouden työikäisten jäsenten työhön käytettävissä olleet kuukaudet, jonka jälkeen niitä verrataan todella tehtyihin työkuukausiin.2

AROPE-indikaattorin odotetaan kuvaavan Euroopan maiden sosiaalisten olosuhteiden muutoksia. Köyhyys- tai syrjäytymisriski onkin kasvanut eniten talouskriisin koettelemissa Välimeren ja Baltian maissa. Se on kuitenkin kasvanut myös muissa maissa.

Talouskriisin aikana vuosina 2007–2010 indikaattori on kuitenkin liikkunut eri maissa eri suuntiin ja osin odotusten vastaisesti (taulukko 1). Indikaattorin mukaan köyhyyden tai syrjäytymisen uhasta kärsivien osuus väestöstä on kasvanut muun muassa Baltian maissa ja PIIGS-maissa, mutta niin myös pahimman kriisin välttäneissä Pohjoismaissa ja osassa muuta Länsi-Eurooppaa. Islannissa, jossa talouskriisi sivalsi syvältä ja aikaisemmin kuin muualla myös kotitaloussektoria, köyhyys- tai syrjäytymisuhan alaisten osuus on kasvanut vähemmän kuin esimerkiksi Tanskassa, ja kriisimaaksi luettavassa Portugalissa osuus on jopa pienentynyt. (Ks. tietolaatikko.)

Taulukko 1. Köyhyys- tai syrjäytymisuhan alaisten osuus (%) väestöstä EU-maissa vuonna 2010 sekä osuuden muutos (prosenttiyksikköä) vuodesta 2007 vuoteen 2010.

  Pohjoismaat PIIGS-maat
  Tanska Suomi Ruotsi Norja Islanti Kreikka Irlanti* Italia Espanja Portugali
Taso 2010 18,9 17,9 16,1 14,6 13,7 31,0 29,9 28,2 27,0 24,4
Muutos 2007–2010 2,6 0,5 1,2 –0,4 1,9 2,9 6,2 2,9 4,1 –1,6

 

  Muut Länsi-Euroopan maat
  Kypros UK Malta Belgia Saksa Ranska Itävalta Luxem-
burg 		Alanko-
maat
Taso 2010 23,5 22,7 21,4 21,0 19,9 19,3 16,9 16,8 15,7
Muutos 2007–2010 1,1 –0,5 1,8 0,2 –0,2 0,7 –1,7 1,3 0,8

 

  Itä-Eurooppa Baltia    
  Bulgaria Romania Unkari Puola Slovakia Slovenia Tsekki Latvia Liettua Viro
Taso 2010 49,1 40,3 31,0 27,2 20,6 19,3 15,3 40,1 33,4 23,1
Muutos 2007–2010 10,9 –3,9 2,8 –3,3 0,0 0,8 0,0 6,3 5,8 1,3

* Irlannin luvut koskevat vuotta 2009.
Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Indikaattorin osatekijöissä voi tapahtua erisuuntaisia muutoksia; riskin painopiste voi muuttua ja muutokset voivat kumota toisiaan. Indikaattorin käyttäytymisen ymmärtäminen eri maissa vaatii siksi sen osatekijöiden tarkempaa tarkastelua.

Sivun alkuun

Pienituloisuus on huono mittari talouskriisin oloissa

Köyhyysriski eli pienituloisuus on AROPE-indikaattorin osatekijöistä perinteisin. Suhteellinen pienituloisuusaste kuvaa tulojakauman muotoa eli tuloeroja väestössä keski- ja pienituloisten välillä. Kotitalouden pienituloisuus määritellään osuutena väestön mediaanitulosta.

Eri aikoina ja eri olosuhteissa pienituloisuusasteen muutoksia on selitetty eri tavoin, ja tulkinta riippuu mm. siitä, mihin suuntaan mediaanitulot muuttuvat. Jos pienituloisuusaste alenee samalla kun mediaanitulot ja köyhyysraja nousevat, keski- ja pienituloisten väliset tuloerot tasoittuvat. Tämä ei kerro kotitalouksien toimeentulon tason muutoksista vielä paljoakaan, mutta helposti ajattelemme, etteivät köyhät tässä tilanteessa ainakaan köyhdy.

Pienituloisuusaste voi laskea keskituloisten kotitalouksien tulotason heiketessä, vaikka pienituloistenkin toimeentulo samanaikaisesti heikkenee. Näin kävi Suomessa 1990-luvun alun lamassa: keski- ja pienituloisten väliset tuloerot tasoittuivat, koska mediaanitulot ja samalla pienituloisuusraja alenivat. Aikaisemmin pienituloisiksi luokittuneet kotitaloudet nousivat rajan yläpuolelle jopa aikaisempaa pienemmillä tuloilla.

Talouskriisi heijastuu kotitalouksien kannalta tärkeään pienituloisuuden kuvaajaan takaperoisesti: pienituloisuus ei aina kasva, vaikka odottaisimme sen yleistyvän. PIIGS-maissa köyhyysasteet ovat pysyneet ennallaan – vain Espanjan ja Kreikan köyhyysasteet ovat kohonneet, eikä kasvu niissäkään ole merkittävästi jyrkempää kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Latviassa useimmat kotitalouksien toimeentuloa kuvaavat indikaattorit ovat kehittyneet sangen huonoon suuntaan, mutta köyhyysriski aleni runsaat kuusi prosenttiyksikköä. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Pienituloisten osuus (%) väestöstä EU-maissa vuonna 2010 sekä pienituloisuuden muutos (prosenttiyksikköä) vuodesta 2007 vuoteen 2010.

  Pohjoismaat PIIGS-maat
  Ruotsi Suomi Tanska Norja Islanti Espanja Kreikka Italia Portugali Irlanti*
Taso 2010 14 13,7 13,0 10,5 9,2 21,8 21,4 19,6 18,0 16,1
Muutos 2007–2010 1,8 0,1 1,2 –0,9 –0,9 2,2 1,3 0,9 –0,5 0,6

 

  Muut Länsi-Euroopan maat
  UK Saksa Malta Belgia Kypros Ranska Luxem-burg Itävalta Alanko-
maat
Taso 2010 16,2 15,8 15,4 15,3 14,5 14,0 13,6 12,6 11,0
Muutos 2007–2010 –2,5 0,6 0,4 0,6 –1,2 1,3 0,2 0,2 0,5

 

  Itä-Eurooppa Baltia    
  Bulgaria Romania Puola Unkari Slovenia Slovakia Tsekki Liettua Latvia Viro
Taso 2010 22,4 22,2 17,7 13,8 13,6 13,0 9,8 20,0 19,3 17,5
Muutos 2007–2010 1,0 –1,2 0,8 1,4 1,3 2,1 0,8 0,0 –6,3 –2,0

* Irlannin luvut koskevat vuotta 2009.
Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Eurooppalaiset köyhyyslukemat eivät siis ole reagoineet talouskriisiin odotetusti. Havaitsematta jää sekä köyhien että keskituloisten toimeentulon tason yleinen lasku. Pienituloisuusasteen ja köyhyysvajeen alenemisesta huolimatta "köyhät saattavat köyhtyä". Tämän havaitsemiseksi tarvitaan muita, absoluuttisempia indikaattoreita.

Sivun alkuun

Muutokset materiaalisessa puutteessa suurimpia itäisessä Euroopassa

Vakavan materiaalisen puutteen indikaattorilla pyritään kuvaamaan peruselintason puutteita. Materiaalinen puute on absoluuttinen mittari, joten se mahdollistaa elintason vertailun maiden välillä. Kotitalouksien aineellisen elintason odottaisi reagoivan taloustilanteen heikkenemiseen ymmärrettävämmin kuin suhteellisten mittareiden. Kun esimerkiksi tuloerot voivat kaventua (ks. Veli-Matti Törmälehdon artikkeli tässä numerossa) ja pienituloisuus vähentyä talouden taantuessa, kotitalouksien aineellisten elinolosuhteiden odottaisi kuitenkin heikkenevän.

Vuosina 2007–2010 vakava materiaalinen puute lisääntyi eniten Baltiassa ja joissakin Itä-Euroopan maissa, joissa puutetta oli alun perinkin paljon eikä peruselintaso ole lähelläkään muun Euroopan tasoa. Peruselintason vertailussa perää pitävät Bulgaria ja Latvia, joissa vakavasta materiaalisesta puutteesta kärsivien osuus väestöstä kasvoi yli kymmenen prosenttiyksikköä. Aiempaa useammilla on puutetta perustarpeista myös Unkarissa ja Puolassa. Romania, jossa vielä vuonna 2007 oli suhteessa eniten materiaalisesta puutteesta kärsiviä, on onnistunut samassa ajassa kääntämään muutoksen positiiviseen suuntaan, samoin kuin Puola. (Taulukko 3.)

Taulukko 3. Vakava materiaalinen puute (prosenttia väestöstä) EU-maissa vuonna 2010 sekä materiaalisen puutteen muutos (prosenttiyksikköä) vuodesta 2007 vuoteen 2010.

  Pohjoismaat PIIGS-maat
  Suomi Tanska Norja Islanti Ruotsi Kreikka Italia Portugali Irlanti* Espanja
Taso 2010 3,2 2,6 2,3 2,1 1,2 15,2 11,2 8,3 7,5 3,9
Muutos 2007–2010 –0,3 0,6 0,3 1,3 –0,2 4,0 3,7 –1,4 2,0 1,4

 

  Muut Länsi-Euroopan maat
  Kypros Malta Belgia Saksa Ranska UK Itävalta Alanko-maat Luxem-
burg
Taso 2010 10,7 6,3 5,7 5,3 5,2 5,1 3,9 2,5 1,2
Muutos 2007–2010 1,9 2,3 0,1 –0,2 –0,2 0,6 –2,5 1,0 0,5

 

  Itä-Eurooppa Baltia    
  Bulgaria Romania Unkari Puola Slovakia Slovenia Tsekki Latvia Liettua Viro
Taso 2010 43,6 29,4 23,1 13,0 10,6 6,1 6,1 30,9 18,5 8,7
Muutos 2007–2010 12,1 –3,5 5,2 –4,7 –1,2 –0,6 –0,7 11,9 6,2 3,8

* Irlannin luvut koskevat vuotta 2009.
Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Sivun alkuun

Kriisi ilmenee peruselintasossa hitaasti

Materiaalisen puutteen mittari näyttää kuitenkin reagoivan talouden taantumaan hitaasti maissa, joissa elintaso oli ennen taantumaa korkea ja materiaalisesta puutteesta kärsiviä vähän. Peruselintasossa ei näy muutoksia lainkaan Pohjoismaissa ja vakavimman kriisin välttäneissä Länsi-Euroopan maissa. Myöskään Islannin kokema vakava talouskriisi ei ilmene millään tavalla aineellisissa elinolosuhteissa kokonaisuutena, vaikka tulotaso laski siellä merkittävästi (ks. Törmälehdon artikkeli). Kriisimaista Kreikassa ja Italiassa materiaalinen puute on ollut hienoisessa kasvussa, mutta Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa muutokset ovat toistaiseksi olleet vähäisiä.

Muutoksen hitaus on ymmärrettävää, koska osa materiaalisen puutteen osatekijöistä kuten pesukoneen tai television omistaminen on luonteeltaan sellaisia, ettei tulojen hetkellinen tai pitkäaikainenkaan pieneneminen vaikuta niihin välittömästi. Myöskään perustarpeista kuten proteiinipitoisesta ruoasta tai lämpimästä asunnosta tuskin luovutaan aivan heti. Edes mahdollisuus viikon lomaan vuodessa ei välttämättä reagoi talouden muutoksiin, sillä lomaksi katsotaan mikä tahansa koko perheen voimin vietetty viikko kodin ulkopuolella, esimerkiksi sukulaisten luona. Mittari ei siis kovin herkästi havaitse äkillisiä taloustilanteen kotitalouksille aiheuttamia elintasomuutoksia, vaan soveltuu parhaiten pitkän aikavälin tarkasteluihin ja erottelemaan korkean ja matalan elintason maita toisistaan.

Sivun alkuun

Vajaatyöllisyys-mittari kuvaa parhaiten elinoloissa tapahtuvia muutoksia

Vajaatyöllisyyden raja – kotitalouden yhteenlasketut työkuukaudet jäävät alle 20 prosenttiin potentiaalisista työkuukausista – on melko tiukka: yhden työikäisen talous määritellään vajaatyölliseksi, jos työllistä toimintaa on enintään noin 2,5 kuukautta vuoden aikana. EU-maiden lähtötaso ennen talouskriisiä on siksi ollut matala verrattuna muihin indikaattoreihin. Tästä huolimatta mittarissa näyttää olevan eloa vuosina 2007–2010 monissa maissa, ja kriisin pahiten koettelemissa maissa – Baltian maissa, Kreikassa, Espanjassa, Islannissa ja etenkin Irlannissa – voidaan puhua jo selvästä tason muutoksesta. Myös Pohjoismaissa, joissa talouskriisillä ei näytä olevan vaikutusta muihin AROPEn osatekijöihin, vajaatyöllisyys lisääntyi. Vajaatyöllisyys seurailee melko uskollisesti työttömyysasteen kehitystä suuressa osassa Euroopan maista. AROPEn kolmesta mittarista se nostaakin herkimmin esiin kotitalouksien elinolosuhteissa tapahtuvia muutoksia. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Vajaatyöllisissä talouksissa asuvat henkilöt EU-maissa vuosina 2003–2010. Prosenttia väestöstä.

Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Vajaatyöllisyyslukujen tulkintaa vaikeuttavat maiden väliset erot kotitalouksien rakenteissa. Kotitalouksien keskikoko ja esimerkiksi nuorten kotoamuuttoikä ja vanhusten yksin­asuminen vaihtelevat Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä (Eurostat 2010). Esimerkiksi Irlannissa vajaatyöllisyyden taso kertoo paitsi ei-aktiivisen väestön suuresta osuudesta, myös siitä, että Irlannissa ei-aktiiviset työikäiset asuvat muita EU-maita yleisemmin taloudessa, jossa ei ole lainkaan työssäkäyviä henkilöitä. Lisäksi Irlannin vajaatyöllisissä kotitalouksissa on enemmän lapsia kuin muissa EU-maissa. (Watson ym. 2012, 88–89.) Vajaatyöllisyyden kasvu kertookin taloustilanteiden muutoksista EU-maissa, mutta maiden välisten tasojen vertaileminen on ongelmallista ja vaatii tarkempaa analysointia.

Sivun alkuun

Kiinteä köyhyysraja tuo hyvin esiin pienituloisuuden kehityksen kriisiaikana

AROPEen sisältyvässä suhteellisessa pienituloisuuden mittarissa on harmillisen paljon "liikkuvia osia". Köyhyyden muutoksia on helpompi ymmärtää, jos köyhyysraja pidetään vuodesta toiseen ostovoimaltaan samana.

Kiinteä köyhyysraja ei siis muutu joka vuosi mediaanitulojen muuttuessa, vaan samaa (indeksikorjattua) tulorajaa käytetään vuodesta toiseen. Pienituloisuusraja asetetaan "absoluuttiseksi" siten, että seurataan ostovoimaltaan samansuuruista tulorajaa vuodesta toiseen. Miten paljon köyhiä olisi, jos köyhyysrajaksi asetettaisiin vuonna 2004 vallinnut tuloraja? Euroopassa on totuttu ajattelemaan, että elintaso pikku hiljaa nousee, ja köyhimmätkin pääsevät siitä edes jossain määrin osallisiksi. Jos näin olisi, kiinteällä köyhyysrajalla lasketut köyhyysasteet alenisivat. On aina hälyttävää, ellei tämä indikaattori näytä alenevaa kehityssuuntaa.

Euroopan korkeimmat kiinteällä köyhyysrajalla mitatut köyhyysasteet vuonna 2004 olivat PIIGS-maissa, ja muutaman hyvän talouskasvun vuoden ajan ne alenivat. Suunta kääntyi vuonna 2009. Sama suunnanmuutos koettiin Baltian maissa. Itä-Euroopan maissa lasku pysähtyi samoin kuin muualla Keski-Euroopassa (kuvio 2).

Kuvio 2. EU-maiden pienituloisuusaste kiinteällä köyhyysrajalla vuosina 2005–2010. Prosenttia

Lähde: Eurostat. EU-SILC

Vain muutamissa Pohjoismaissa – Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa – kiinteällä köyhyysrajalla mitattu köyhyysaste jatkoi laskuaan läpi kriisivuosien. Islannissa velkakriisi puhkesi aikaisemmin kuin muualla, ja se on tuntunut Islannin kotitalouksissa. Tanskan köyhyysaste polkee paikallaan, mikä saattaa olla merkki pienituloisuuden syvenemisestä.

Sivun alkuun

Subjektiiviset arviot kertovat nopeasti kotitalouden taloudellisen tilanteen kehityksestä

Kiinteän pienituloisuusrajan lisäksi subjektiiviset mittarit kuvaavat hyvin kotitalouksien taloudellisen tilanteen kehittymistä taantumassa. Esimerkiksi asuntoon liittyvistä kustannuksista selviämistä kuvaavat mittarit ovat reagoineet taantumaan herkästi (ks. Marie Reijon artikkeli tässä numerossa).

Kotitalouksien omaa arviota taloudellisesta tilanteestaan tarkastellaan kysymällä suoraan, selviytyisikö kotitalous kuukausituloillaan yllättävästä, maakohtaisesti määriteltävän euromäärän kokoisesta menosta ilman ulkopuolista apua (kuvio 3). Suomessa euromäärä on 1 100 euroa eli kuukausittaisen pienituloisuusrajan verran. Mittari on osa AROPEen kuuluvaa materiaalisen puutteen indikaattoria, mutta itse koetut taloudellisen tilanteen muutokset eivät tule välttämättä esiin, koska vakavan materiaalisen puutteen laskennassa otetaan huomioon myös kahdeksan muuta aineellista tekijää, jotka saattavat hämärtää kokonaiskuvaa. Siksi yllättävistä menoista selviytyminen kannattaa ottaa erillistarkasteluun.

Pohjoismaissa niiden osuus, jotka eivät selviäisi yllättävästä menosta, oli ennen talouskriisiä laskussa, mutta on kriisin aikanakin pysynyt melko tasaisena. Myös läntisen Euroopan ranskan- ja saksankielisissä maissa ja suuressa osassa itäistä Eurooppaa niiden osuus, jotka eivät voi varautua yllättäviin menoihin, on pysynyt kutakuinkin ennallaan.

Vain Islannissa yllättävistä menoista selviäminen on vaikeutunut merkittävästi. Baltian maissa yllättävistä menoista selviäminen on vaikeutunut eniten vuoden 2007 jälkeen. Nousua on ollut lievempänä myös kriisimaissa, Isossa-Britanniassa, Bulgariassa, Unkarissa ja Romaniassa. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Kykenemättömyys varautua yllättäviin menoihin EU-maissa vuosina 2004–2010. Prosenttia.

Lähde: Eurostat. EU-SILC

Kansalaisten elinolosuhteiden muutokset kuvautuvat siis hyvin yksittäisellä materiaalisen puutteen indikaattorin osatekijällä, mutta koko AROPE reagoi hitaasti taloudessa tapahtuviin muutoksiin. Tämä subjektiivinen kysymys, joka kohdistuu kotitalouden taloudellisiin olosuhteisiin, heijastelee kriisin seurauksia kotitaloussektorilla suoranaisemmin kuin AROPE, joka kuvaa hitaasti tapahtuvia peruselintason muutoksia.

Sivun alkuun

Hyvien aikojen mittari, joka vaatii tulkintaa

Köyhyys- ja syrjäytymisriskin mittari AROPE on keskeinen strategisen tason mittari EU:ssa. Sen käyttö sellaisenaan on kuitenkin vaativa tehtävä varsinkin talouskriisin oloissa. AROPE on ensisijaisesti "hyvien aikojen indikaattori". Sen tason muutokset eivät välttämättä kerro kovin paljon sosiaalisten olosuhteiden muutoksista varsinkaan vauraimmissa maissa, ja suhteellisen pienituloisuuden odotusten vastainen muutos taantumassa voi luoda vääränlaisen kuvan laman sosiaalisista seurauksista.

Yksittäiset subjektiiviset mittarit ovat osoittautuneet selkeämmiksi tilannekuvauksiksi kuin komposiitti-AROPE. AROPE-indikaattori näyttää vaativan sen osatekijöiden tarkastelua ja täydentävän tiedon – mediaanitulojen, pienituloisuusrajan, köyhyysvajeen, vaihtoehtoisten pienituloisuusrajojen, kotitalouksien rakennetta kuvaavien tietojen sekä työllisyys- ja työttömyystietojen – käyttöä sen tulkinnassa. AROPE soveltuu parhaiten maiden välisiin tasovertailuihin, ei lyhyen aikavälin vuosimuutosten tai suhdannevaikutusten analysointiin eikä yksittäisten maiden tilanteen analysointiin.

AROPEn tärkein tehtävä onkin pitää sosiaalinen ulottuvuus keskustelupöytien aiheena sekä muistuttaa ja kiinnittää huomiota sen poliittiseen merkitykseen. Indikaattorin analyyttinen tehottomuus aikana, jolloin tiedolle olisi eniten tarvetta, heikentää kuitenkin sen uskottavuutta.


Eikö mitään tapahtunutkaan?
Tapaukset Portugali ja Islanti

AROPE-indikaattorin soveltuvuudesta kriisiaikojen seurantaan toimivat esimerkkeinä Portugali ja Islanti, joiden kokemat kriisit ovat hyvin eriluonteisia. Inflaatiokin mutkistaa kaikkia havaintoja, sillä se on pysynyt kurissa euroalueella, toisin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa.

AROPEn perusteella köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien osuus on pienempi Islannissa (13,7 %) kuin Portugalissa (24,4 %). Islannissa osuus on vuosina 2007–2010 kasvanut (+1,9 %-yksikköä) kun Portugalissa se on laskenut (–1,6 %-yksikköä).

Tunnuslukujen takana voi piillä aikamoista draamaa. AROPEn sisälle kurkkaamalla selviää, että Portugalissa pienituloisuus ja materiaalinen puute ovat vähentyneet yhteensä enemmän kuin vajaatyöllisyys on lisääntynyt. Pienituloisuuden lasku on kuitenkin seurausta keskitulojen putoamisesta, ja muutokset osittain kumoavat toisiaan. Portugalin pienituloisuusraja oli vuonna 2011 reaalisesti kymmenen prosenttia alempi kuin vuonna 2005. Onko Portugalin tilanne siis parantunut, kuten AROPE antaisi olettaa?

Islannissa AROPEn kasvu näyttää maltilliselta, ja sen taso on nousun jälkeenkin verrattain matala. Kasvun maltillisuus kuitenkin näyttää kyseenalaiselta tarkemmin tarkastellen. Mittarin sisällä materiaalinen puute ja vajaatyöllisyys lisääntyivät voimakkaammin kuin pienituloisuus väheni, ja vajaatyöllisyys jopa kaksinkertaistui vuosina 2007–2010.

Lisäksi pienituloisuuden näennäinen väheneminen peittää alleen toimeentulon heikkenemisen kaikissa tuloryhmissä. Islannin pienituloisuusraja oli noin 1,2 miljoonaa kruunua kulutusyksikköä kohden vuonna 2005. Islannissa on ollut kova inflaatio, ja ostovoimaltaan samanarvoinen raja olisi yli kaksi miljoonaa kruunua vuonna 2011. Muuttuva pienituloisuusraja kuitenkin alkoi pudota vuodesta 2007, koska mediaanitulot alenivat rajusti. Vuoden 2011 tulojakauman perusteella pienituloisuusraja oli enää 1,8 miljoonaa inflaation näivettämää kruunua, reaalisesti alempana kuin vuonna 2005. Tässä valossa suhteellisen pienituloisuuden aleneminen osoittautuu todella valheelliseksi tunnusluvuksi ainoan järkevän tulkinnan ollessa, että kaikkien köyhtyessä tuloerot todellakin tasoittuivat. Samaa tapahtui Britanniassakin, jossa pienituloisuusraja reaalisesti aleni viidenneksen vuodesta 2005 ja suhteellinen pienituloisuus aleni peräti 2,5 prosenttiyksikköä. Voiko AROPEn maltillista nousua Islannissa tai puolentoista prosenttiyksikön laskua Portugalissa pitää oikeina tilannekuvauksina?

Lähteet:

Eurostat. Europe 2020 Indicators. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/europe_2020_indicators/headline_indicators.

Eurostat. Income, Social Inclusion and Living Conditions. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/income_social_inclusion_living_conditions/introduction.

Eurostat 2010. Household Structure in the EU. Methodologies and Working Papers. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_OFFPUB/KS-RA-10-024/EN/KS-RA-10-024-EN.PDF.

Watson, Dorothy & Maître, Bertrand & Whelan, Christopher T. 2012. Work and Poverty in Ireland. An Analysis of the CSO Survey on Income and Living Conditions 2004–2010. Social Inclusion Report no 3. The Economic and Social Research Institute, Dublin.

–––––––

1  Tiedot ovat peräisin SILC-tutkimuksesta, jota julkaisee Eurostat (www.eurostat.ec.europa → statistics → database → income and living conditions).

2  Tehty osa-aikatyö lasketaan kokoaikaiseksi muunnettuna. Työikäisiksi jäseniksi luetaan kaikki 18–59-vuotiaat 18−24-vuotiaita opiskelijoita lukuun ottamatta. Indikaattorin laskennassa ei oteta lainkaan huomioon kotitalouksia, jotka koostuvat pelkästään lapsista, alle 25-vuotiaista opiskelijoista tai 60 vuotta täyttäneistä henkilöistä.

Päivitetty 11.3.2013