Etusivu > Artikkelit > Euromaat eivät ole toipuneet talouskriisistä

Euromaat eivät ole toipuneet talouskriisistä

Talouskriisi kurittanut eniten Eurooppaa
Kotitalouksien oikaistu tulo elintason mittarina
Tulot kehittyneet suotuisammin kuin tuotanto
Islannin ja Kreikan elintaso aleni ennätysmäisesti
Tuotanto ja tulot eivät aina kulje käsi kädessä

Kirjoittaja: Olli Savela on yliaktuaari Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidossa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2013.

Muutaman vuoden takainen maailmanlaajuinen rahoituskriisi on jättänyt pysyvät jäljet monien maiden talouskehitykseen. Useimmissa maissa kansalaisten tulot ovat pienentyneet hitaammin kuin bruttokansantuote. Islannissa ja Kreikassa tulotaso on pudonnut enemmän kuin tuotanto.

Rahoituskriisin seurauksena tuotanto on supistunut ja kansalaisten elintaso on laskenut. Erityisesti euromaissa kärsitään yhä talouskriisistä. Osa kriisin seurauksista ja syistä liittyy eurovaluuttaan.

Islannissa ja Kreikassa on koettu suoranainen tulojen romahdus. Näissä maissa kansalaisten elintaso on pudonnut selvästi enemmän kuin tuotanto eli bruttokansantuote. Islantia lukuun ottamatta muissa Pohjoismaissa on käynyt päinvastoin.

Talouskriisi kurittanut eniten Eurooppaa

Rahoituskriisi alkoi kesällä 2007 Yhdysvalloista ja kärjistyi syyskuussa 2008 investointipankki Lehman Brothersin konkurssiin. Seurauksena oli yleinen luottamuspula rahoitusmarkkinoilla, mikä johti luottolamaan ja heijastui nopeasti reaalitalouteen kysynnän ja tuotannon supistumisena.

Vaikka akuutti rahoituskriisi jäi vain noin puolen vuoden mittaiseksi, seuraukset eivät jääneet vähäisiksi eivätkä väliaikaisiksi. Kriisi levisi nopeasti maailmanlaajuiseksi, joskaan vaikutukset eivät kaikkialla ole olleet yhtä dramaattisia. Monissa maissa, esimerkiksi Indonesiassa, Intiassa ja Kiinassa, tuotannon ja talouden kasvu vain hidastuivat tilapäisesti. Myös Australiassa ja Etelä-Koreassa tuotanto on kasvanut joka vuosi.

Brasiliassa tuotanto väheni aavistuksen vuonna 2009, mutta on sen jälkeen kasvanut nopeasti. Meksikossa ja Turkissa tuotanto väheni enemmän, mutta on sen jälkeen myös näissä maissa kasvanut nopeasti.

Kriisin syntymaassa Yhdysvalloissa sekä Kanadassa tuotannon pudotus jäi suhteellisen pieneksi, ja maat ovat jo ylittäneet vuoden 2007 tuotannon tason. Japanissa tuotanto väheni enemmän, ja maa saavuttanee vasta tänä vuonna entisen tason Fukushiman ydinonnettomuuden vuoksi. (Kuviot 1 ja 2.)

Kuvio 1. Eräiden Aasian maiden bruttokansantuotteen volyymi vuosina 2007–2013. 2007=100.

Lähteet: OECD 2013a ja 2013b. Vuosien 2012 ja 2013 tiedot ovat OECD:n tai Euroopan komission ennusteen mukaisia. Tämän artikkelin ilmestyessä useat maat ovat julkaisseet vuoden 2012 ennakkotietoja, jotka poikkeavat tässä esitetyistä.

Kuvio 2. Eräiden Etelä- ja Pohjois-Amerikan maiden bruttokansantuotteen volyymi vuosina 2007–2013. 2007=100.

Myös Euroopassa rahoituskriisin vaikutukset tuotannon volyymiin (bruttokansantuotteeseen) ovat vaihdelleet paljon eri maissa. Puola ja Valko-Venäjä ovat harvoja Euroopan maita, joissa bruttokansantuote on kasvanut joka vuosi myös kriisin aikana.

Joissakin muissakin maissa kriisin vaikutukset tuotantoon ovat jääneet vähäisiksi, ja kansantuote on jo ylittänyt selvästi kriisiä edeltäneen vuosien 2007–2008 tason. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Norja ja Sveitsi. Joissakin maissa kuten Ruotsissa, Ukrainassa ja Venäjällä tuotanto pieneni kriisin aikana merkittävästi, mutta sen jälkeen tuotanto on kasvanut huomattavasti.

Mikään edellä mainituista kasvumaista ei ole euromaa. Yhteisvaluutta euro ei ole tuonut talouteen vakautta, vaikka sitä luvattiin valuuttakurssivaihteluiden poistumisen myötä. Näyttää siltä, että eurottomat Euroopan maat ovat ylipäätään selvinneet kriisistä huomattavasti paremmin kuin euromaat.

Eräissä euromaissa tuotanto on kasvanut. Erityisesti Slovakia mutta myös Saksa, Belgia ja Itävalta ovat lisänneet tuotantoaan. Saksan talous on ollut euroalueella erittäin kilpailukykyinen, ja niinpä Saksan ja sen talouteen läheisesti kytkeytyneiden maiden taloudet ovat menestyneet paremmin kuin muut euromaat.

Kuitenkin kaikkein suurimmat tuotannon menetykset kriisin alussa koettiin euroalueen ulkopuolella Baltian maissa, joissa tuotanto putosi huipputasoltaan 15–21 prosenttia. Latviassa oli suurin tuotannon menetys. Näissä maissa tuotanto on sen jälkeen kasvanut kohtalaista vauhtia ja jopa nopeasti, mutta vain Liettua saavuttanee kriisiä edeltäneen tason tänä vuonna.

Etelä-Euroopan kriisimaista tuotanto on laskenut eniten Kreikassa. Tänä vuonna se pienentynee jo kuudetta vuotta peräkkäin ja on jo lähes neljänneksen pienempi kuin ennen kriisiä. Myös Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa tuotanto näyttää pienenevän edelleen tänä vuonna ja jäävän selvästi alle kriisiä edeltäneen tason.

Irlannissa kasvu on ollut heikkoa kriisivuosien jyrkän pudotuksen jälkeen. Islannissa tuotanto on päässyt kohtalaiseen kasvuvauhtiin 10 prosentin pudotuksen jälkeen, mutta jää sielläkin pienemmäksi kuin ennen kriisiä.

Hollannissa ja Ranskassa tuotanto ei pienentynyt kovin paljon, ja nämä maat ovat suurin piirtein saavuttaneet kriisiä edeltäneen tason. Britannia, Tanska ja Unkari sen sijaan jäävät alle entisen tason.

Kokonaisuutena euroalueen tuotanto kasvoi rahoituskriisin jälkeen sekä vuonna 2010 että 2011, mutta kääntyi ennusteiden mukaan uudelleen laskuun vuonna 2012. Sekä OECD:n että Euroopan komission viime vuoden lopulla julkaisemien ennusteiden mukaan niin euroalue kuin koko Euroopan unionikin ovat jäämässä tänä vuonna hieman jälkeen vuosien 2007 ja 2008 tasosta.

Suomessa koettiin vuonna 2009 rauhanajan suurin 8,5 prosentin kansantuotteen pudotus yhden vuoden aikana. Edellisen laman aikana kansantuote putosi enemmän mutta hitaammin: 10 prosenttia kolmessa vuodessa vuosina 1990–1993.

Euroopassa vain Baltian maissa, Ukrainassa ja Armeniassa kansantuote pieneni vuonna 2009 enemmän kuin Suomessa. – Tätä kirjoitettaessa näyttää ilmeiseltä, ettei Suomen tuotanto saavuta tänäkään vuonna kriisiä edeltänyttä tasoa.

Sivun alkuun

Kotitalouksien oikaistu tulo elintason mittarina

Kotitalouksien oikaistu käytettävissä oleva nettotulo on paras olemassa oleva ja laajasti laskettu taloudellisen hyvinvoinnin, "elintason", mittari. Se sisältää verotuksen jälkeen käytettävissä olevan tulon lisäksi myös niin sanottujen yksilöllisten markkinattomien palvelujen arvon. Näitä palveluita ovat esimerkiksi julkisen vallan ja järjestöjen kansalaisten hyväksi tuottamat koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelut. Suomessa yksilöllisten markkinattomien palveluiden lisääminen käytettävissä olevaan tuloon on lisännyt sitä kolmanneksen.

Oikaistu tulo ottaa siten huomioon myös julkisiin palveluihin useissa maissa tehdyt leikkaukset. Käytännössä oikaisematon ja oikaistu tulo ovat kehittyneet lähes samalla tavalla. Mittarin merkittävin puute on, että siitä kuten muistakin elintason mittareista puuttuu palkaton kotityö.

Oikaistu käytettävissä oleva tulo on käyttökelpoisin myös maidenvälisissä vertailuissa, koska se ottaa huomioon sekä nettotulot että verovaroilla tuotetut hyvinvointipalvelut. Alhaisen verotuksen maissa tarvitaan suuremmat tulot, jotta saadaan sama elintaso kuin korkean verotuksen maissa, koska osa palveluista pitää ostaa omalla rahalla.

Kotitalouksien tulokehitystä eivät kansainväliset järjestöt ole ennustaneet, joten tuorein tilastovuosi on 2011 (kuviot 4, 6, 8 ja 10). Kuviot on esitetty makrotasolla eikä henkeä kohti kuten bruttokansantuotteen kehitys. Useimmissa maissa väkiluku on hieman kasvanut, joten niissä tulot henkeä kohti ovat kasvaneet hieman hitaammin tai vähentyneet hieman enemmän. Maiden sisäisten tuloerojen kehityksestä kuviot eivät kerro.

Kuvio 3. Eräiden isojen maiden bruttokansantuotteen volyymi vuosina 2007–2013. 2007=100.