Julkaistu: 3.6.2013

Selviytyminen asumismenoista on vaikeutunut EU-maiden kotitalouksissa

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Marie Reijo on erikoistutkija Tilastokeskuksen väestö ja elinolotilastot
-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2013.

EU:n talouskriisin seurauksena kotitalouksien reaalitulot ovat vähentyneet monissa maissa. Tämä vaikeuttaa kotitalouksien taloudellista selviytymistä, ja mm. asumismenoihin liittyvät maksuvaikeudet ovat yleistyneet etenkin uusissa jäsenmaissa ja maissa, joita kriisi on kohdellut pahiten.

Viime vuosikymmenen lopulla alkanut EU-maiden talouskasvun hidastuminen ja talouden taantuminen on ollut eriaikaista ja eronnut voimakkuudeltaan. Globaaleilla rahoitusmarkkinoilla käynnistyneiden ongelmien seurauksista on selviydytty eri tavoin. On puhuttu yleisesti finanssikriisistä, reaalitalouden kriisistä ja valtioiden velkakriisistä (ks. Olli Savelan artikkeli tässä numerossa). Talousongelmien lisäksi oman haasteensa tuo väestön ikääntyminen. Ilmiöitä on käsitelty julkisuudessa pitkälti makrotaloudellisina. Johtopäätökset kriisin vaikutuksista kotitalouksien taloudellisiin tilanteisiin ja elinoloihin ovat olleet vähäisempiä. Syynä tähän saattaa olla se, että vaikutukset ovat moniulotteisia ja laajalle levinneitä. Niiden jäsentäminen on vaikeaa.

Saatavissa olevaa tietoa talouskriisin kotitaloustason vaikutuksista on yleensä pidetty riittämättömänä. Tiedontarvitsijat ovat korostaneet ajantasaisen, luotettavan ja analyyttisen tiedon tarvetta selventämään taloudellisen kriisin vaikutuksia ja tunnistamaan sille alttiita kotitalousryhmiä sekä ennakoimaan kotitalouksien kehittymässä olevia ongelmia ja varautumaan niihin paremmin.

Euroopan komissio on viimeksi vuonna 2012 (EC 2012a) käsitellyt taloudellisen kriisin sosiaalisia vaikutuksia (ks. myös EC2012b, 2013) ja esittänyt raportissaan tietoja kansallisesti toteutetuista toimenpiteistä kriisin vaikutusten korjaamiseksi. Raportissa esitetyt vertailutiedot viimeaikaisesta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen, aineellisen puutteen, vajaatyöllisyyden (nk. European Target 2020 -indikaattorit) ja ylivelkaantuneisuuden kehityksestä EU-maiden kotitalouksissa perustuvat EU:n tulo- ja elinolo- tilastoon EU-SILCiin. Nämä kotitaloustason aiheet ovat osin päällekkäisiä, mutta ajallisesti ja kausaalisesti eroteltavissa. Esimerkiksi ylivelkaantumisen taustalla on usein vajaatyöllisyys ja reaalitulojen pieneneminen.

Kotitalouksien käytettävissä olevien rahatulojen reaalinen kasvu on taittunut useissa EU-maissa vuonna 2008 tai 2009 jokseenkin yhtäaikaisesti bruttokansantuotteen kasvun hidastuessa. Samaan aikaan kotitalouksien maksuvaikeudet ovat yleistyneet useissa heikon tulotason tai tulokehityksen maissa jopa asumismenojen kaltaisissa välttämättömyysmenoissa, joista kotitaloudet pyrkivät suoriutumaan yleensä ensisijaisesti. Vakava-asteisempina ja rekisteröityinä maksuhäiriömerkintöinä maksuvaikeudet ovat sulkeneet kotitalouksia asuntorahoitusmarkkinoilta, estäneet niille pääsyä ja asunnon hankintaa. Maksuvaikeuksia mitataan EU-SILCin tiedonkeruussa kysymällä kotitalouksilta, ovatko ne viimeisten 12 kuukauden aikana olleet taloudellisten syiden takia kykenemättömiä suoriutumaan ajoissa asumismenojen tai lainojen (ml. osamaksut) maksuistaan. (EC 2012a, 2011.)

Tulotason heikentymisen ohella asumisen kalleus on ollut tärkeä maksuvaikeuksien ja ylivelkaantumisen syy. Asuntojen hintojen nopeasta noususta seuranneet suuret asuntovelat, velkaisen asunnon myyntivaiheessa asuntojen hintatason lasku ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen heikko saatavuus ovat muun muassa pahentaneet taloudelliselta asemaltaan heikentyneen kotitalouden tilannetta. Ylivelkaantumisen riskiä on toisaalta pienentänyt alhainen korkotaso, euromaissa muita maita hieman enemmän. Asumisen tuet (ml. verotuet), rahoitusmarkkinajärjestelmien kehittyneisyys, maksu-, perintä- ja velkahallintajärjestelmät, jotka ovat pitkälti kansallisesti säädeltyjä, ja niiden käyttö ovat niin ikään vaikuttaneet ylivelkaantumiseen. EU:n jäsenmaat eroavat järjestelmiltään ja niiden kehittyneisyydeltään. On vaikeaa päätellä yksittäisten tekijöiden vaikutusta ylivelkaantumiseen. Perustavia eroja tuottavia tekijöitä ovat myös asuntokanta, sen jakautuminen omistus- ja vuokra-asuntoihin, omistusasuntokannan velkaisuus sekä asunto- kannan laatu ja sijainti.

Laajennan artikkelissani edellä mainitussa raportissa (EC 2012a) esitettyjä tietoja yksityiskohtaisempaan kuvaukseen asumisesta ja ylivelkaantumisesta EU-maiden kotitalousväestöissä EU-SILCin tiedoilla. Liitän kuvauksen tilaston tutkimusvuosiin 2008–2010 eli tulotietojen viitevuosiin 2007–2009. Uusin vertaileva tieto on saatavissa tutkimusvuodelta 2010 (EU-SILC UDB -mikroaineisto). Kuvauksen kohteena ovat EU-maat ja EFTA-maista Islanti ja Norja.

Asuminen vie aikaisempaa enemmän pienituloisten tuloista

Vuosina 2008 ja 2009 kotitalousväestön ekvivalenttien keskimääräisten käytettävissä olevien rahatulojen1 reaalinen kasvu taittui EU:n alueella. Muutos oli samansuuntainen uusissa ja vanhoissa jäsenmaissa sekä euroalueella ja sen ulkopuolella. Maiden tulokehityksessä oli kuitenkin eroja; esimerkiksi Tšekki poikkesi uusista jäsenmaista tulokasvullaan.

Kotitalouksien nettomääräisten asumiskustannusten (pl. pääomamenot ja asumistuet) tulo-osuus ei keskimäärin kasvanut EU-maissa vuosina 2008–2010. Henkilöt kuluttivat asumiseen käytettävissä olevista rahatuloista keskimäärin 23,1 prosenttia vuonna 2008 ja 22,4 prosenttia vuonna 2010. Tulojakaumaan perustuvan mediaaniarvon mukaan asumiskustannusten tulo-osuus oli 16,2 prosenttia vuonna 2008 ja 16,1 prosenttia vuonna 2010. Maaryhmittäin (euromaat3, uudet4 ja vanhat jäsenmaat) muutos oli samansuuntainen. Euromaissa asumiskustannusten osuus käytettävissä olevista rahatuloista oli keskiarvolla mitattuna 21,9 prosenttia vuonna 2008 ja 21,0 prosenttia vuonna 2010, mediaanilla mitattuna 13,6 prosenttia vuonna 2008 ja 13,7 prosenttia vuonna 2010. Yksittäisistä maista asumiskustannusten tulo-osuus kasvoi vuodesta 2008 lähtien etenkin Espanjassa, Irlannissa, Liettuassa, Tanskassa ja Virossa, ja oli vuonna 2010 korkeammalla tasolla myös ajanjaksoa 2008–2010 edeltäviin vuosiin verrattuna.

Keskimääräisestä kehityksestä poiketen pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien henkilöiden nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuus kasvoi hieman EU-maissa, keskimäärin 40,1 prosentista vuonna 2008 lähes 40,9 prosenttiin vuonna 2010. Kasvua oli ainoastaan EU:n vanhojen jäsenmaiden ja euromaiden pienituloisessa väestössä. Vanhoissa jäsenmaissa pienituloiset kuluttivat asumiseen käytettävissä olevista rahatuloistaan keskimäärin 42,0 prosenttia ja euromaissa 39,2 prosenttia vuonna 2010. Uusissa jäsenmaissa pienituloisten henkilöiden asumiskustannusten tulo-osuus oli pienempi, 36,9 prosenttia vuonna 2010. EU:n vanhoissa jäsenmaissa vuokra-asuminen on pienituloisilla yleisempää kuin uusissa jäsenmaissa. Markkinahintaisena se on omistusasumista kalliimpaa.

Maissa, joissa asumiskustannukset ovat nousseet eniten, kului asumiseen kuitenkin alle EU:n keskitason Tanskaa lukuun ottamatta. Asumiskustannukset olivat yli 27 prosenttia käytettävistä olevista rahatuloista Alankomaissa, Isossa-Britanniassa, Kreikassa, Saksassa ja Tanskassa. Samoin pienituloisten asumiskustannukset olivat näissä maissa suuret, vähintään 50 prosenttia käytettävissä olevista rahatuloista. Suomessa kulutettiin asumiseen muita EU-maita vähemmän: koko väestön nettomääräiset asumiskustannukset olivat keskimäärin 17,6 prosenttia ja pienituloisen väestön asumiskustannukset keskimäärin 34,3 prosenttia käytettävissä olevista rahatuloista vuonna 2010, hieman vähemmän kuin vuonna 2008. (Eurostat tietokanta.)

Kun kotitaloudella kuluu asumiseen yli 40 prosenttia käytettävissä olevista rahatuloista, voidaan sitä pitää kuormittavana (ks. tietolaatikko). Asumiskustannukset kuormittivat kotitalouksia, joihin kuului noin 10 prosenttia EU:n väestöstä vuosina 2008–2010. Asumiskustannukset kuormittivat Tanskassa yli (21 %) ja Isossa-Britanniassa noin (18 %) viidennestä, Kreikassa 16,5 prosenttia, Suomessa huomattavasti harvempaa eli 4 prosenttia kotitalouksiin kuuluvista henkilöistä vuonna 2010. (Eurostat tietokanta.)

Sivun alkuun

Maksuvaikeudet ovat yleistyneet maissa, joita taloudellinen kriisi on koetellut eniten

EU:n väestöstä 10,3 prosenttia vuonna 2008 ja 11,7 prosenttia vuonna 2010 asui kotitalouksissa, joissa oli asumismenojen tai lainojen maksuvaikeuksia. Maksuvaikeuksissa olevien väestöosuus kasvoi EU:n alueella vuodesta 2008 vuoteen 2010 mennessä 3,3 prosentista 3,9 prosenttiin vuokrien ja asuntovelkojen osalta, 7,9 prosentista 8,9 prosenttiin asunnon käyttömenojen osalta ja 2,4 prosentista 3,2 prosenttiin osamaksujen ja muiden velkojen osalta.

Maksuistaan ajallaan suoriutumattoman väestön osuus kasvoi eniten EU:n uusissa jäsenmaissa. Niiden yhteenlasketusta väestöstä 15,6 prosenttia vuonna 2008 ja 19,8 prosenttia vuonna 2010 asui kotitalouksissa, joissa esiintyi maksuvaikeuksia. Euroalueella muutos oli pienempi eli 9,4 prosenttia henkilöistä vuonna 2008 ja 9,9 prosenttia henkilöistä vuonna 2010 asui tällaisissa kotitalouksissa. Koko euroalueen kehityksestä poikkesivat selvästi mm. Espanja, Irlanti ja Slovakia, joissa maksuvaikeudet yleistyivät muita maita selvästi enemmän.

Maksuvaikeuksissa olevien henkilöiden määrä on lisääntynyt vuodesta 2008 lähtien Latviassa, Liettuassa, Irlannissa, Kyproksella, Slovakiassa, Tanskassa, Unkarissa ja Virossa (yli 40 %). EU:n uusissa jäsenmaissa ja vanhoista jäsenmaista Kreikassa ja Irlannissa sekä EFTA-maa Islannissa, joissa taloudellinen kriisi on koettu voimakkaana, maksuvaikeudet ovat olleet selvästi yleisempiä kuin EU-maissa keskimäärin. Tšekki on poikkeus uusista jäsenmaista: maksuvaikeuksissa olevan väestön osuus on alle EU-maiden keskimääräisen. Kreikassa maksuvaikeudet ovat olleet yleisiä jo ennen kriisiä. Suomessa maksuvaikeuksia oli hieman runsaalla 10 prosentilla väestöstä vuosina 2008 ja 2010. (Eurostat tietokanta; kuviot 1 ja 2.)

Kuvio 1. Kotitalousväestön ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen (reaaliset, keskiarvo) ja maksuvaikeuksien muutos EU-maissa vuosina 2008−2010. Prosenttia. Maat on järjestetty tulokehityksen mukaan. Asumismenojen ja lainojen maksuvaikeudet

Lähteet: Eurostat. EU-SILC-tietokanta 31-11-2012; HICP-tietokanta (2005=100, COICOP CP00) 31-11-2012.

Kuvio 2. Kotitalousväestön ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (ostovoimakorjatut, keskiarvo, euroa) ja maksuvaikeudet (%) EU-maissa vuonna 2010. Asumismenojen ja lainojen liittyvät maksuvaikeudet

Tietoja ei ole saatavissa Saksalle ja Slovenialle.

Lähde: Eurostat. EU-SILC-tietokanta 31-11-2012.

Sivun alkuun

Maksuvaikeudet ovat yleistyneet riippumatta asunnon hallintaperusteesta

Asumismenojen maksuvaikeudet olivat lähes kaikissa EU-maissa yleisempiä vuokra- kuin omistusasunnoissa asuvilla vuonna 2010 (kuvio 3). Asunnon hallintaperuste on saattanut muuttua asunnon realisoinnin takia vakavissa ylivelkaantumistilanteissa, mutta tämä on oletettavasti harvinaista. Vuokra-asunnoissa asuvien tulotaso on yleisesti matalampi kuin omistusasunnoissa asuvien lähes kaikissa maissa. Kun asumiskustannusten osuus tuloista yleisesti pienenee tulotason noustessa, oli odotettavaa, että vuokra-asunnoissa asuvien asumiskustannusten tulo-osuus oli suurin ja asumiskustannusten kuormittavuus yleisintä. Poikkeuksena tästä olivat ainoastaan asuntovelalliset Latviassa, Maltalla ja Slovakiassa.

Kuvio 3. Kotitalouksien asumismenojen maksuvaikeudet EU-maissa asunnon hallinta- perusteen mukaan vuonna 2010. Prosenttia henkilöistä. Maat on järjestetty asumismenojen maksuvaikeuksien yleisyyden mukaan

Lähde: Eurostat. EU-SILC UDB 2010 -mikroaineisto.

Asuntovelkaisilla omistusasujilla tulotaso oli korkein, mikä ikä- ja elinvaiheen mukaisen tulokehityksen ohella kuvaa samalla parempaa pääsyä rahoitusmarkkinoille ja mahdollisuutta asunnon hankintaan velkarahoituksella. Ainoastaan Islannissa, Luxemburgissa ja Ranskassa velattomissa omistusasunnoissa sekä Bulgariassa ja Romaniassa vuokra-asun- noissa asuvien tulotaso oli korkeampi kuin asuntovelallisilla vuonna 2010. Asuntovelalliset käyttivät asumiseen tuloistaan silti suhteellisesti enemmän kuin velattomat omistusasujat. Korkeat asumismenot, mukaan lukien lainapääoman lyhennykset, ilmenevät maksuvaikeuksina. Velkaiset omistusasujat joutuivat taloudellisten syiden takia maksuvaikeuksiin useammin kuin velattomissa omistusasunnoissa asuvat, mutta harvemmin kuin vuokra-asujat.

Velkaisten omistusasujien asuntolainoja ja asumisen käyttömenoja koskevat maksuvaikeudet yleistyivät vuodesta 2008 vuoteen 2010 huomattavasti EU:n uusissa jäsenmaissa (kuviot 4 ja 5); tosin velkaisten omistusasujien väestöosuus on niissä suhteellisen pieni ja velattomien suuri. Bulgariassa ja Romaniassa vain noin 1–2 prosenttia, mutta Unkarissa 23,9 prosenttia väestöstä asui velkaisessa omistusasunnossa vuonna 2010. Valtaosa EU:n uusien jäsenmaiden väestöistä asuu velattomissa omistusasunnoissa (Tšekki 61 % – Romania 97 %). EU:n vanhoista jäsenmaista maksuvaikeuksissa olevien velkaisten omistusasujien määrä kasvoi etenkin Tanskassa ja euromaista Irlannissa ja Kreikassa.

Kuvio 4. Kotitalouksien asuntolainojen hoitomenojen maksuvaikeudet EU-maissa vuosina 2008 ja 2010. Prosenttia velkaisista omistusasujista

Vuoden 2008 tietoa ei ole saatavissa Maltalle, vuoden 2010 tietoa ei ole saatavissa Italialle. Tietoja ei ole saatavissa Saksalle ja Slovenialle.

Lähteet: Eurostat. EU-SILC UDB 2008 ja 2010 -mikroaineistot.

Kuvio 5. Kotitalouksien asunnon käyttömenojen maksuvaikeudet EU-maissa vuosina 2008 ja 2010. Prosenttia velkaisista omistusasujista

Vuoden 2008 tietoa ei ole saatavissa Maltalle. Tietoja ei ole saatavissa Saksalle ja Slovenialle.

Lähteet: Eurostat. EU-SILC UDB 2008 ja 2010 -mikroaineistot.

Vuokra-asunnoissa asuvien vuokrien maksuvaikeudet yleistyivät vuodesta 2008 vuoteen 2010 merkittävästi Bulgariaa lukuun ottamatta uusissa jäsenmaissa, ja vanhoista jäsenmaista Espanjassa ja Portugalissa, mutta esimerkiksi Irlannissa aiempaa harvempi henkilö kuului kotitalouksiin, joissa esiintyi maksuvaikeuksia. (Kuvio 6.)

Kuvio 6. Kotitalouksien vuokrien maksuvaikeudet EU-maissa vuosina 2008 ja 2010. Prosenttia vuokra-asunnoissa asuvista

Vuoden 2008 tietoa ei ole Maltalle. Tietoja ei ole saatavissa Saksalle ja Slovenialle.

Lähde: Eurostat. EU-SILC UDB 2008 ja 2010 -mikroaineistot.

Vuonna 2010 velkaisten omistusasujien ja vuokra-asujien asumismenojen maksuvaikeudet olivat yleisimpiä EU:n uusissa jäsenmaissa − poikkeuksena jo aiemmin mainittu Tšekki − sekä Kreikassa, Kyproksessa ja Irlannissa (kuvio 3).

Sivun alkuun

Lapsiperheiden ja nuorten on vaikea selviytyä asumismenoistaan etenkin uusissa jäsenmaissa

Kun tarkastellaan taloudellisen tilanteen heikentymisen vaikutuksia sille herkimmin alttiina oleviin väestöryhmiin, oli muun muassa lapsiperheillä, itsenäisesti asuvilla 16–34-vuotiailla nuorilla ja pienituloisilla suhteellisen usein vaikeuksia suoriutua asumismenoistaan (taulukko 1). Kotitalouksilla, joilla asumiskustannukset vievät suuren osan tuloista, maksuvaikeudet ovat oletetusti yleisiä. Useissa EU-maissa yli neljänneksellä näihin kotitalouksiin kuuluneista henkilöistä oli maksuvaikeuksia kotitaloudessaan.

Taulukko 1. Kotitalouksien asumismenojen maksuvaikeudet EU-maissa eräissä väestöryhmissä vuonna 2010. Prosenttia henkilöistä

  Lapsiperheet Itsenäisesti asuvat
16-34-vuotiaat 		Pienituloiset Kuormittavat
asumismenot
 Kaikki
Asunto-
velalliset 		Kaikki Asunto-
velalliset 		Kaikki Asunto-
velalliset 		Kaikki Asunto-
velalliset 		Kaikki Asunto-
velalliset 		Kaikki
Alankomaat 2,2 4,9 2,6 5,9 4,4 11,6 4,1 6,8 2,0 4,1
Belgia 5,5 10,2 5,9 11,8 28,0 21,3 13,8 19,4 5,3 7,2
Bulgaria 49,2 34,2 .. 40,2 .. 50,0 .. 38,5 44,6 32,0
Espanja 11,9 11,3 9,8 13,5 25,5 18,5 24,7 23,0 12,3 9,0
Irlanti 16,8 21,9 24,3 24,8 40,1 27,5 53,9 31,9 15,3 15,7
Iso-Britannia 5,2 13,0 6,4 16,3 10,1 15,5 5,7 14,3 4,6 8,6
Italia 12,2 15,1 14,9 19,2 30,4 26,4 25,2 30,9 12,0 11,6
Itävalta 4,1 8,9 9,6 13,5 17,3 19,8 22,6 20,3 4,8 6,5
Kreikka 37,2 28,1 16,1 29,6 71,3 44,6 68,7 42,5 37,1 24,4
Kypros 25,7 20,4 27,6 26,6 55,6 26,3 69,31) 40,3 25,0 18,4
Latvia 35,3 31,1 31,5 33,7 84,9 40,8 53,2 45,6 36,4 24,0
Liettua 13,9 14,0 18,4 15,5 31,1 22,3 16,2 17,4 14,9 11,5
Luxemburg 2,7 4,0 3,8 5,1 5,5 6,3 7,31) 9,5 2,1 2,4
Malta 6,5 6,4 7,5 7,1 14,4 14,1 15,2 17,1 7,4 6,8
Portugali 9,1 10,4 12,8 13,7 22,7 15,5 26,2 32,3 9,5 8,0
Puola 10,8 17,1 10,0 15,1 37,0 29,4 24,0 25,3 11,5 14,4
Ranska 5,9 13,2 3,9 14,2 24,8 29,0 6,2 18,0 6,0 9,9
Romania 34,4 29,9 32,82) 29,8 .. 37,1 29,72) 36,2 30,7 27,2
Ruotsi 3,8 6,3 5,0 8,8 9,1 14,2 9,4 12,5 3,4 5,3
Saksa - - - - - - - - - -
Slovakia 14,7 12,4 16,1 16,5 26,0 24,6 19,9 24,5 15,7 11,2
Slovenia - - - - - - - - - -
Suomi 10,8 12,1 8,0 12,9 37,5 21,4 17,6 18,1 9,7 9,1
Tanska 2,5 4,5 6,5 8,4 8,1 10,9 5,1 7,6 2,3 4,3
Tšekki 6,4 6,7 5,9 8,2 30,3 21,5 20,1 16,0 6,7 5,1
Unkari 33,8 29,5 33,0 28,3 64,7 52,9 51,6 38,2 34,2 23,1
Viro 15,9 15,1 14,2 13,7 40,1 24,0 42,5 31,6 18,0 11,8
                     
EU-keskiarvo1) 15,1 15,2 13,6 17,3 31,2 25,0 26,3 24,7 14,9 12,5
EU-mediaani 10,8 12,4 9,8 13,7 28,0 21,5 22,6 20,3 9,7 9,1
                     
Islanti 16,6 16,6 17,6 16,9 37,5 29,9 31,6 29,3 14,6 13,1
Norja 9,6 11,9 9,8 13,5 29,1 21,1 18,5 17,9 8,0 8,6

1) Maiden välinen väestömäärällä painottamaton keskiarvo, EU-27 maista puuttuvat Saksa ja Slovenia
2) Tietoon sisältyy epävarmuutta
.. Tieto on liian epävarma esitettäväksi
– Tietoa ei ole saatavissa

Lähde: Eurostat. EU-SILC UDB 2010 -mikroaineisto.

Oman asunnon velkaisuus lisää maksuvaikeuksia etenkin pienituloisilla henkilöillä. Suomessa velkaisissa omistusasunnoissa asuvista pienituloisista maksuvaikeuksia oli lähes 38 prosentilla, selvästi useammin kuin EU:n vanhoissa jäsenmaissa vuonna 2010. Poikkeuksina olivat vain Kreikka ja Irlanti, joissa pienituloisten maksuvaikeudet olivat erittäin yleisiä. Muissa tarkastelluissa väestöryhmissä (taulukko 1) suomalaisten asuntovelallisten maksuvaikeudet olivat kuitenkin harvinaisempia kuin monissa muissa EU-maissa.

Varsin yleisluonteisena johtopäätöksenä voi esittää, että suuret asumiskustannukset, joita mitattiin nettomääräisinä tulo-osuuksina, eivät yksinomaan selitä EU-maiden välisiä eroja asumismenojen ja lainojen maksuvaikeuksien yleisyydessä. Tästä esimerkkeinä ovat toisaalta uudet jäsenmaat, toisaalta Alankomaat ja Tanska. Kotitalouksien korkeampi tulotaso ja taloudellinen hyvinvointi laajemmin, toimeentulojärjestelmien sekä rahoitus- ja maksujärjestelmien kehittyneisyys ja joustavuus ovat turvanneet jälkimmäisissä maissa kotitalouksien asemaa niiden tulotason heikentyessä (ml. pienituloisten lukumäärän kasvu Tanskassa). Alankomaissa ja Tanskassa maksuvaikeudet ovat tosin yleistyneet, mutta ne ovat niiden koko väestöissä ja pienituloisilla selvästi harvinaisempia kuin useissa muissa maissa. Kun kotitalouksien velkaantuneisuus on laajaa ja lainamäärät ovat suuria, voi lähinnä korkotason merkittävä nousu hankaloittaa useiden tilannetta myös näissä maissa.

Kotitalouden nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuus (%) = Asumiskustannukset pl. tulonsiirtoina saadut asumistuet ja asuntolainojen korkovähennysetuus / Käytettävissä olevat rahatulot pl. tulonsiirtoina saadut asumistuet * 100. Asumiskustannuksiin ei lueta rahoitusvastiketta tai asuntolainan lyhennyksiä eli ns. pääomamenoja.
Asumiskustannusten kuormittavuus = Kotitalouden nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuus > 40 %.

Lähteet:

European Commission 2011. Eurostat. Europe in figures. Eurostat statistical books. Eurostat yearbook 2011.

European Commission 2012a. DG for Employment, Social Affairs and Inclusion. The social impact of the economic crisis and ongoing fiscal consolidation. Third report of the Social Protection Committee.

European Commission 2012b. DG for Employment, Social Affairs and Inclusion. Employment and Social Developments in Europe 2012.

European Commission 2013. EU Employment and Social Situation. Quarterly Review. December 2012.

_______

1 Ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot = Käytettävissä olevat rahatulot kotitalouden kulutusyksikköä (OECD:n modifioitu) kohti. Kotitalouden 1 jäsen saa painon 1,0, toinen ja useampi aikuinen jäsen painon 0,5 ja alle 13-vuotias lapsi painon 0,3.

2 Euromaat: Alankomaat, Belgia, Espanja, Itävalta, Kreikka, Kypros, Luxemburg, Malta, Irlanti, Italia, Portugali, Ranska, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi.

3 Vuonna 2004 tai 2007 EU:n liittyneet maat.

4 Tietoa ei ole Saksalle.

 

Päivitetty 3.6.2013