Elämänvaihe vaikuttaa asumistoiveisiin – työura valinnan mahdollisuuksiin

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Topias Pyykkönen on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2013.

Asuinolot vaihtelevat iän ja elämäntilanteen mukaan. Keskeinen tekijä asumisratkaisujen kannalta on vakaa työura. Siirtyminen opinnoista työelämään merkitsee monelle omistusasunnon hankintaa.

Suomalaisista asumistutkimuksista välittyy kuva, jonka mukaan suomalaisilla on asumisen suhteen yksi yhteinen toive: omakotitalo rauhallisella alueella (Lapintie & Halsu 2010, 175). Lapintie ja Halsu (2010) huomauttavat, että vaikka monille suomalaisille omakotitalo on asumista koskevan toivelistan huipulla, se ei ole sitä kaikilla. Pientaloihanteen suosio peittää alleen muita, normista poikkeavia asumistoiveita: osa meistä ihannoi urbaania asumista. Kirjoittajien mukaan on "helppo löytää useita asumisen alakulttuureita, jotka kytkeytyvät paitsi erilaiseen arvomaailmaan, myös ikävaiheeseen ja elämäntilanteeseen." (emt.)

Sen sijaan Marketta Kyttä, Katariina Pahkasalo ja Mari Vaattovaara (2010, 92–93) toteavat, että vaikka asumistoiveiden erilaistumista pidetään asumispoliittisena trendinä, ei siitä ole juurikaan empiiristä todistusaineistoa. Tutkimuksissa on usein päädytty siihen, että väestön asumistoiveet ovat yllättävänkin samankaltaisia.

Toisistaan poikkeavien asumistoiveiden ja -valintojen selittäjänä mainitaan usein ikä tai elämänvaihe (vrt. Juntto 2008, 4). Seuraavassa vertailen suomalaisten asuinolosuhteita elämän eri vaiheissa ja pohdin mikä on elämänvaiheen ja asumisvalintojen suhde. Tarkastelen myös asumisvalintojen ja työmarkkina-aseman välistä yhteyttä. Artikkelin perusjoukko on vuoden 2011 vakinaisesti asuvat henkilöt eli asuntoväestö.

Arkipuheessa elämänvaiheet jaotellaan tyypillisesti nuoruuteen, keski-ikään ja vanhuuteen. Iän lisäksi näihin vaiheisiin liitetään mielikuvia niihin kuuluvasta toiminnasta: opiskelu kuuluu nuoruuteen, työskentely keski-ikään ja eläkkeen nauttiminen vanhuuteen.

Mielikuvat eivät vastaa täysin todellisuutta, mutteivät myöskään ole täysin tuulesta temmattuja. Vuonna 2011 neljännes 20–25-vuotiaista oli opiskelijoita, mutta 26–35-vuotiaista vain kuusi prosenttia. Työllisten osuus puolestaan on korkeimmillaan suomalaisten keski-iän (41 vuotta) paikkeilla: 44-vuotiaista 83 prosenttia oli työllisiä vuonna 2011. Joka toinen 63-vuotias on jo eläkkeellä.

Artikkelissani en luokittele elämänvaiheita minkään tietyn ikäluokituksen mukaan, vaan käyttämäni ikäluokitukset ovat lähinnä analyysin tukena. Luokitukset eivät siten ole mikään lopullinen totuus nuoruudesta, keski-iästä tai vanhuudesta.

Kuten arkipuheessakin on tapana, liitän elämänvaiheisiin iän lisäksi pääasiallisen toiminnan: onko asuntokunnan viitehenkilö työllinen, opiskelija tai eläkeläinen.

Asumiseen liittyviä kysymyksiä, asumistoiveita ja niiden toteutumista tutkitaan usein kyselyaineiston avulla (esim. Juntto 2007). Asumista voidaan kuitenkin tarkastella myös rekisteriaineistojen valossa. Rekistereissä on tieto esimerkiksi asunnon hallintasuhteesta, varustetasosta, asuntokunnan rakenteesta, tilavuudesta, talotyypistä ja sijainnista. Tulokset koskevat toteutuneita asumisvalintoja. Seuraavassa keskityn asumisen tarkasteluun asunnon hallintasuhteen, huoneluvun ja talotyypin valossa.

Hallintasuhde kertoo asuuko henkilö omistamassaan asunnossa vai vuokralla, huoneluku kertoo huoneiden määrän (pois lukien keittiö) ja talotyyppi luokittelee rakennukset pientaloihin, asuinkerrostaloihin, rivi- tai ketjutaloihin sekä muihin rakennuksiin (esim. liike- ja toimistorakennukset).

Tarkastelen asumista asuntokunnittain. Ikää ja pääasiallista toimintaa koskevat tiedot koskevat asuntokunnan viitehenkilöä. Asuntokunnan viitehenkilöllä tarkoitetaan asuntokunnan suurituloisinta henkilöä sillä poikkeuksella, että mikäli suurituloisin on alle 25-vuotias lapsen asemassa oleva henkilö, käytetään viitehenkilön määrittelyssä myös ikää. Viitehenkilön kautta on mahdollista tutkia pääasiallisen toiminnan ja asumisen välistä suhdetta.

Nuorten ja iäkkäiden asunnot keskivertoa pienempiä

Nuorten ja iäkkäiden asuinolosuhteet poikkeavat keski-ikäisten olosuhteista sekä asunnon hallintaperusteen, koon että talotyypin mukaan. Keski-ikäiset asuvat muita useammin omistusasunnossa ja muita tilavammin.

Omistusasujien osuus ikäluokasta nousee iän kasvaessa. Asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli iältään 20–25-vuotias, asui 18 prosenttia omistusasunnossa. 56–65-vuotiaiden asuntokunnista jopa 74 prosenttia asui omistusasunnossa.

Kun tarkastellaan kodin pinta-alaa ja huonelukua, eivät nuoret ole ainoa keskiarvosta poikkeava ikäryhmä. Vakinaisesti asuttujen asuntojen keskimääräinen pinta-ala oli 81,1 neliötä ja keskimääräinen huoneluku kolme. 20–25-vuotiaiden asuntokuntien keskimääräinen pinta-ala oli 51,1 neliötä ja keskimääräinen huoneluku 1,9 eli selvästi keskivertoa alempi. Pinta-alan mukaan tarkasteltuna nuorten lisäksi ainoastaan yli 75-vuotiaat asuivat keskimääräistä pienemmissä asunnoissa: neliöitä oli keskimäärin 72,3 ja huoneita 2,7. Kaikkia muita ikäluokkia tilavammin asuivat 36–45-vuotiaat, joiden asuntojen keskipinta-ala oli 93,2 neliötä ja keskimääräinen huoneluku 3,4.

Kun käytettävissä olevat neliöt suhteutetaan asuntokunnan kokoon, muuttuu tilaston antama kuva. Vaikka asuntojen keskimääräinen pinta-ala pienenee iän kasvaessa, kasvaa neliöiden määrä suhteutettuna asunnossa asuvien määrään. Nuorilla, 20–25-vuotiaiden asuntokunnilla, on käytettävissään keskimäärin 36 neliötä henkilöä kohden. 46–55-vuotiailla on käytettävissään yli neljäkymmentä neliöitä henkilöä kohden ja 66–75-vuotiailla keskimäärin 56 neliötä henkilöä kohden.

Myös talotyypin näkökulmasta nuoret ja iäkkäät poikkeavat keski-ikäisistä. Nuorten asuntokunnista 77 prosenttia asuu kerrostaloissa, kun puolestaan 46–55-vuotiaiden asuntokunnista 34 prosenttia asuu kerrostaloissa. Kerrostaloasumisen suosio kasvaa jälleen asuntokunnan viitehenkilön ikääntyessä: 48 prosenttia yli 75-vuotiaiden asuntokunnista asuu kerrostalossa.

Tyypillisiä eroja ikäluokkien välillä voi havainnollistaa tarkastelemalla kahden henkilön asuntokuntia viitehenkilön iän ja asunnon huoneluvun mukaan. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Kahden hengen asuntokunnat huoneluvun ja viitehenkilön iän mukaan vuonna 2011. Prosenttia.

  Huoneluku              
Ikä 1 2 3 4 5 6+ Tuntematon Yhteensä
Kaikki 4 27 29 23 11 4 1 100
16-19 16 66 15 2 1 0 1 100
20-25 10 64 20 4 1 0 1 100
26-35 8 45 29 11 4 2 1 100
36-45 5 31 33 18 8 3 1 100
46-55 4 22 31 25 13 4 1 100
56-65 2 17 28 30 16 6 1 100
66-75 2 18 30 29 14 6 1 100
76- 3 24 33 25 9 4 1 100

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot.

Kahden hengen asuntokunnista, joiden viitehenkilö on 56–65-vuotias, 22 prosentilla oli käytettävissään vähintään viisi huonetta. Sen sijaan nuorimmista ikäluokista ainoastaan prosentilla oli käytettävissä yli neljä huonetta. Käytettävissä olevien huoneiden määrä laskee hieman siirryttäessä vanhimpaan ikäluokkaan, jossa yli neljän huoneen asuntoja oli enää 13 prosentilla.

Kahden hengen asuntokuntien tarkastelu on siinä mielessä kertovaa, että näillä asuntokunnilla huoneluku ei ole niin tiiviisti yhteydessä tilan tarpeeseen. Nuorten kahden hengen asuntokuntien tiiviimmän asumisen voi ajatella liittyvän muita matalampaan tulotasoon. 56–65-vuotiaiden keskimääräistä tilavampaa asumista selittää puolestaan käytettävissä olevat tulot ja varallisuus sekä nykyinen perhetilanne – moni saattaa asua kodissa, joka hankittiin nyt jo poismuuttaneita lapsia varten.

Asuminen ei siten liity ainoastaan ikään tai mihinkään muuhun yksittäiseen tekijään, vaan asumisolosuhteiden muotoutuminen on monen tekijän summa. Seuraavassa pohdin tarkemmin asumisen ja pääasiallisen toiminnan välistä suhdetta.

Sivun alkuun

Työllisten ja työttömien asuinoloissa on eroja

Pääasiallinen toiminta kuvaa henkilön taloudellisen toiminnan laatua vuoden viimeisellä viikolla. Väestö luokitellaan työvoimaan kuuluviin ja työvoiman ulkopuolella oleviin. Ryhmät luokitellaan vielä alaryhmiin kuten työlliset, työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset. Luokittelu perustuu eri hallinnollisten rekistereiden tietoihin.

Asumisolosuhteet vaihtelevat asuntokunnan viitehenkilön pääasiallisen toiminnan mukaan. Kuten iän perusteella tehdyn tarkastelun pohjalta voi aavistella, erottuu opiskelijoiden ja eläkeläisten joukko tarkastelussa. Lisäksi työttömien ja työllisten asuinolosuhteet poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi 82 prosenttia opiskelijoista ja 59 prosenttia työttömistä asuu vuokralla. Työllisistä vain 27 prosenttia asuu vuokralla.

Opiskelijat ja työttömät poikkeavat työllisistä myös muiden asuinolojen suhteen. Opiskelijoista 79 prosenttia ja työttömistä 59 prosenttia asuu asuinkerrostalossa, työllisistä ainoastaan 39 prosenttia.

Työttömien asuntojen keskimääräinen pinta-ala oli 63,3 neliötä ja huoneluku 2,4. Muita suuremmissa asunnoissa asuivat työlliset, joiden asuntojen keskimääräinen pinta-ala oli 87,4 neliötä ja huoneluku 3,2. Opiskelijoista 77 prosenttia, työttömistä 63 prosenttia ja työllisistä 36 prosenttia asui asunnossa, jossa oli korkeintaan kaksi huonetta.

Sivun alkuun

Oma asunto hankitaan jo työuran alussa

Asuntokuntien asuinolosuhteet vaihtelevat iän ja pääasiallisen toiminnan mukaan. Koska pääasiallinen toiminta ja ikä ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa, on vaikea sanoa, mikä on iän ja mikä työssäkäynnin merkitys asuinolojen kannalta. Seuraavassa on kuitenkin tarkasteltu miten asumisolosuhteet vaihtelevat elämänvaiheittain, kun otetaan huomioon sekä ikä että pääasiallinen toiminta. Lukuja tarkasteltaessa on syytä muistaa, että nuoria eläkeläisiä ja iäkkäitä opiskelijoita on hyvin vähän verrattuna muihin ryhmiin: yli 55-vuotiaiden opiskelija-asuntokuntia on hieman yli 1600. Alle 26-vuotiaiden eläkeläisasuntokuntia on ainoastaan 1780.

Kuviossa 1 on havainnollistettu omistusasumisen yleisyyttä iän ja pääasiallisen toiminnan mukaan. Omistusasunnossa asuminen on tavallisinta sellaisissa asuntokunnissa, joissa viitehenkilö on yli 56-vuotias eläkeläinen, vähintään 36-vuotias työllinen tai iäkäs opiskelija (viimeksi mainittuja tosin on yhteensä ainoastaan 400). Harvinaisinta omistusasuminen on opiskelijoiden, nuorten eläkeläisten ja työttömien joukossa. Kaikki yli 74-vuotiaat on luokiteltu eläkeläisiksi. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Omistusasunnossa asuvien asuntokuntien osuus ikäluokasta viitehenkilön pääasiallisen toiminnan mukaan vuonna 2011. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot; Työssäkäyntitilasto.

Nuorten omistusasumisen vähäisyyteen vaikuttaa opiskelu: harva opiskelija asuu omistusasunnossa. Taustalla on ymmärrettävästi opiskelijoiden matala tulotaso. Näyttää siltä, että siirtyminen työelämään lisää nuorten omistusasumista. 20–25-vuotiaiden työllisten joukossa omistusasuminen on koko ikäluokkaa yleisempää ja kaikista 26–35-vuotiaista asuu omistusasunnossa jo 53 prosenttia. Samaan ikäluokkaan kuuluvista opiskelijoista ja työttömistä alle 20 prosenttia asuu omistusasunnossa. Siirtyminen omistusasumisen piiriin ei siten ole yksinomaan ikäkysymys, vaan liittyy paljolti asemaan työmarkkinoilla.

Alle 56-vuotiaat työttömät ja eläkeläiset asuvat koko väestöä harvemmin omistusasunnossa. Sen sijaan vanhempien eläkeläisten omistusasuminen on tavallista, mikä selittynee jo tehdyn työuran aikana kertyneellä vauraudella.

Sivun alkuun

Nuoret ja vanhat asuvat kerrostaloissa

Alle 36-vuotiaat asuvat muuta väestöä useammin asuinkerrostaloissa riippumatta siitä, onko viitehenkilö opiskelija, työllinen vai työtön (taulukko 2). Kerrostaloasumisen suosio hiipuu viitehenkilön vanhetessa. Työllisten keskuudessa muutos on suurin: 20–25-vuotiaista työllisistä 74 prosenttia asuu kerrostalossa, mutta 36–45-vuotiaista enää 31 prosenttia.

Taulukko 2. Kerrostalossa asuvat asuntokunnat viitehenkilön iän ja pääasiallisen toiminnan mukaan vuonna 2011. Prosenttia.

  Pääasiallinen toiminta          
Ikä Opiskelijat Työlliset Työttömät Muut työvoiman ulkopuolella olevat Eläkeläiset Asuntokunnat yhteensä
Kaikki 79 39 59 65 45 44
16-19 82 83 83 81 72 82
20-25 86 74 77 79 74 77
26-35 77 50 68 72 72 53
36-45 64 31 59 63 63 35
46-55 59 30 54 57 55 34
56-65 54 33 48 50 41 37
66-75 47 37 0 52 41 41
76- 0 0 0 0 48 48

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot; Työssäkäyntitilasto.

Taulukossa 3 on esitetty asunnon keskimääräinen pinta-ala viitehenkilön iän ja pääasiallisen toiminnan mukaan. Alle 26-vuotiaiden työllisten, työttömien ja opiskelijoiden kodit eivät poikkea koon puolesta toisistaan. Ero asuntojen koossa muodostuu vasta 25 ikävuoden jälkeen. Yli 35-vuotiaan työllisen asunnon keskimääräinen pinta-ala on yli 90 neliötä ja työttömän alle 70 neliötä. (Taulukko 3.)

Taulukko 3. Asunnon keskimääräinen pinta-ala viitehenkilön iän ja pääasiallisen toiminnan mukaan vuonna 2011. Neliömetrejä.

Pääasiallinen toiminta          
Ikä Opiskelijat Työlliset Työttömät Muut työvoiman ulkopuolella olevat Eläkeläiset Asuntokunnat yhteensä
Kaikki 51 87 63 64 77 81
16-19 44 46 43 47 57 45
20-25 45 53 48 51 48 51
26-35 54 76 59 62 51 73
36-45 68 98 67 69 57 93
46-55 70 96 66 68 61 91
56-65 77 93 69 72 79 86
66-75 88 95   80 82 83
76-         72 72

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot; Työssäkäyntitilasto.

 

Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden yli 65-vuotiaiden kotien keskimääräinen pinta-ala vastaa kaikkien asuntojen keskimääräistä pinta-alaa. Yli 75-vuotiaiden joukossa asunnon keskimääräinen pinta-ala on kuitenkin laskenut lähelle 70 neliötä.

Kun asunnon koko suhteutetaan asukkaiden määrään, ryhmien väliset erot kaventuvat. Keskimäärin asuntokunnilla oli käytettävissään 46 neliötä per henkilö. Opiskelijoiden, työllisten ja työttömien kohdalla neliöitä henkilöä kohden on yli neljäkymmentä vasta 46–55-vuotiaiden joukossa.

36–45-vuotiaiden kodit ovat muita suurempia, mutta neliöitä on henkilöä kohden keskimääräistä vähemmän. Perhetilanteen muutos vaikuttaa tässä mielessä kaikkien ryhmien asumisvalintoihin samoin: perhekoon kasvaessa kasvaa usein myös asunnon koko.

Sivun alkuun

Asuminen on toiveiden ja mahdollisuuksien yhteensovittamista

Asuinolosuhteet vaihtelevat merkittävästi eri-ikäisten ja eri työtilanteissa olevien välillä. Keskeinen tekijä asuinolosuhteiden kannalta on työssäkäynti. Sekä nuoret opiskelijat että työlliset suosivat kerrostaloasumista, mutta poikkeavat toisistaan omistusasumisen yleisyyden suhteen. 20–25-vuotiaista opiskelijoista viisi prosenttia asuu omistusasunnossa, kun työllisten kohdalla vastaava luku on 24 prosenttia. Rekistereiden pohjalta on vaikea sanoa liittyykö nuorten vuokralla asuminen pelkästään matalampaan tulotasoon ja varallisuuden puutteeseen vai onko taustalla muusta väestöstä poikkeavia asumispreferenssejä.

Myös keski-ikäisten asuinolot riippuvat työmarkkina-asemasta. Työlliset asuvat työttömiä, eläkeläisiä ja muita työvoiman ulkopuolella olevia useammin omistusasunnossa, joka on tavallista useammin tilava pientalo.

Kokonaisuudessaan eläkeiän saavuttaneiden yli 65-vuotiaiden asuminen ei poikkea merkittävästi keskimääräisistä asuinolosuhteista hallintaperusteen, asunnon koon tai talotyypin suhteen. Huomion arvoista on, että yli 75-vuotiaiden kohdalla kerrostaloasuminen ja vuokraaminen yleistyvät, ja asuntokoko pienenee.

Asumistoiveet eivät sellaisenaan aina toteudu, sillä asuminen on aina toiveiden ja mahdollisuuksien yhteensovittamista. Anneli Juntto (2008, 5–6) kirjoittaa, että asumisessa on tuloista ja varallisuudesta johtuvia eroja, jotka ovat asumistoiveita suuremmat. Monien toiveissa on omistusasunto, mutta kaikilla sen hankkimiseen ei ole mahdollisuutta. Myös tämän tarkastelun pohjalta näyttää siltä, että vaikka ikä tai elämänvaihe voi olla asumisvalintojen taustalla, on monien kohdalla valinnoissa kyse myös käytettävissä olevista resursseista.

Sivun alkuun

Lähteet:

Juntto, Anneli 2007. Suomalaisten asumistoiveet ja mahdollisuudet. Tulot ja kulutus. Tilastokeskus ja Ympäristöministeriö.

Juntto, Anneli 2008. Kaikkien asumisunelmat eivät toteudu. Hyvinvointikatsaus 1/2008.

Kyttä, Marketta & Pahkasalo, Katariina & Vaattovaara, Mari 2010. Asuminen – eletty unelma. Teoksessa: Juntto, Anneli (toim.) Asumisen unelmat ja arki. Gaudeamus.

Lapintie, Kimmo & Halsu, Eija 2010. Asumisen monet kulttuurit. Teoksessa: Juntto, Anneli (toim.) Asumisen unelmat ja arki. Gaudeamus.

Päivitetty 23.9.2013