Asuinolot vaihtelevat syntyperän mukaan

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Topias Pyykkönen on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2013.

Vuonna 2011 Suomessa oli 77 000 sellaista asuntokuntaa, joihin kuului ainoastaan ulkomaalaista syntyperää olevia henkilöitä. Joka viidennessä ulkomaalaistaustaisten asuntokunnassa asuttiin ahtaasti ja 41 prosenttia asuntokunnista jäi köyhyysrajan alle.

Maahanmuuttajien asumista koskevassa keskustelussa on viime vuosina kiinnitetty huomiota erityisesti alueelliseen eriytymiseen, jonka seurauksena on jo syntynyt tai on syntymässä kantaväestön ja ulkomaalaistaustaisten asuinalueita (esim. Dhalmann 2011; Vilkama 2011). Eriytymiskeskustelun ohella ulkomaalaistaustaisten asumista on tutkittu myös elinolojen näkökulmasta (esim. Juntto 2005). Keskustelussa on usein keskitytty pääkaupunkiseutuun, jossa suuri osa maahanmuuttajista asuu.

Tarkastelen tässä artikkelissa asumisoloja syntyperän mukaan. Käytän rekisteriaineistoja, joiden avulla on mahdollista tarkastella koko maata. En tarkastele maahanmuuttajia kieliryhmittäin, vaan käytän Tilastokeskuksen syntyperäluokitusta, jossa ulkomaalaistaustaisella tarkoitetaan sellaista henkilöä, jonka vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla (Ruotsalainen & Nieminen 2012).

Yksin asuvien osuus yli 40 prosenttia kantaväestön ja maahanmuuttajien joukossa

Suomessa oli vuonna 2011 noin 2,5 miljoonaa asuntokuntaa. Niistä 95 prosenttia koostui pelkästään suomalaistaustaisista henkilöistä. Pelkästään ulkomaalaistaustaisista henkilöistä koostuvia asuntokuntia oli 76 700, ja niissä asui 171 300 henkilöä.

Suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten asuntokunnat olivat samankaltaisia: suurin osa oli yhden hengen asuntokuntia ja myös asuntokuntien keskikoko oli lähes sama. Ulkomaalaistaustaisten asuntokuntien joukossa oli kuitenkin keskimääräistä vähemmän kahden hengen asuntokuntia ja hieman keskivertoa enemmän yli kahden hengen asuntokuntia. Eroa selittää mm. se, että ulkomaalaistaustaiset asuntokunnat koostuivat keskimääräistä nuoremmista henkilöistä. Sen vuoksi niiden joukossa on kantaväestöä vähemmän sellaisia avioparien muodostamia asuntokuntia, joista lapset ovat jo muuttaneet pois. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Asuntokunnat koon ja syntyperän mukaan vuonna 2011.

Syntyperä Asuntokuntia Asuntoväestö Keskikoko Keski-ikä
Yhteensä 2 556 068 5 282 429 2,07 47,0
Suomalaisia 2 419 583 4 930 167 2,04 47,6
Ulkomaalaisia 76 718 171 393 2,23 36,8
Molempia 59 767 180 869 3,03 35,5
 
Syntyperä, % 1 hlö 2 hlö 3 hlö 4 hlö 5 hlö 6 hlö
Yhteensä 41 33 11 9 4 2
Suomalaisia 42 33 11 9 3 1
Ulkomaalaisia 45 22 15 10 5 4
Molempia 0 45 26 18 7 4

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot.

Suurin osa maahanmuuttajista asui kaupungeissa. Vuonna 2011 pääkaupunkiseudulla oli 35 000 maahanmuuttajien asuntokuntaa eli 45 prosenttia Suomen kaikista ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista. Kaikista ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista 89 prosenttia oli kaupunkimaisissa kunnissa, kun suomalaistaustaisten osuus oli 69 prosenttia. Ulkomaalais- ja suomalaistaustaisten muodostamista asuntokunnista 80,5 prosenttia oli kaupunkimaisissa kunnissa.

Sivun alkuun

Ulkomaalaistaustaisista suurin osa asuu kaupunkien vuokrakerrostaloissa

Talotyypin ja asumisväljyyden tarkastelu tuo hyvin esiin väestöryhmien väliset erot asuinoloissa. Ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista ylivoimaisesti suurin osa asui kerrostaloissa, kun taas suomalaiset asuntokunnat jakautuvat tasaisemmin pientaloihin ja kerrostaloihin.

Ahtaasti asuvalla asuntokunnalla tarkoitetaan asuntokuntaa, johon kuuluu enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti. Tällaisia asuntokuntia oli 22 prosenttia kaikista ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista ja 8 prosenttia suomalaistaustaisista asuntokunnista. Ahtaasti asui 27 prosenttia sellaisista asuntokunnista, joihin kuului sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisia henkilöitä – suuri osuus johtuu enimmältään siitä, että tähän ryhmään kuuluu jo määritelmän mukaan vähintään kaksi henkilöä. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Asuntokunnat syntyperän, asumisväljyyden ja talotyypin mukaan vuonna 2011.

Asumisväljyys Suomalaisia Ulkomaalaisia Molempia Kaikki asuntokunnat
Normaali 79,5 73,4 66,0 79,0
Tilava 11,4 3,0 5,7 11,0
Ahdas 8,0 22,2 27,1 8,9
Tuntematon 1,1 1,4 1,2 1,1
Yhteensä 100 100 100 100
Talotyyppi Suomalaisia Ulkomaalaisia Molempia Kaikki asuntokunnat
Asuinkerrostalo 42,5 79,4 50,4 43,8
Erillinen pientalo 41,6 9,7 35,4 40,5
Rivi- tai ketjutalo 14,1 7,9 12,0 13,9
Muu rakennus 1,8 3,0 2,2 1,9
Yhteensä 100 100 100 100

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot.

Väestöryhmien väliset asumisväljyyden ja talotyypin erot eivät johdu ulkomaalaistaustaisten asuntokuntien keskittymisestä kaupunkimaisiin kuntiin, joissa asutaan tavallista useammin kerrostaloissa ja pienissä asunnoissa. Suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten asuntokuntien väliset erot eivät tasoitu, vaikka tarkasteluun otetaan pelkästään kaupunkimaisissa kunnissa sijaitsevat asuntokunnat: ulkomaalaistaustaiset asuvat ahtaammin ja suomalaistaustaisia useammin kerrostaloissa. (Taulukko 3.)

Taulukko 3. Kaupunkimaisten kuntien asuntokunnat syntyperän, asumisväljyyden ja talotyypin mukaan vuonna 2011.

Asumisväljyys Suomalaisia Ulkomaalaisia Molempia Kaikki asuntokunnat
Normaali 82,5 73,8 66,6 81,8
Tilava 9,2 2,5 4,6 8,9
Ahdas 7,5 22,6 27,9 8,6
Tuntematon 0,7 1,1 0,9 0,8
Yhteensä 100 100 100 100
Talotyyppi Suomalaisia Ulkomaalaisia Molempia Kaikki asuntokunnat
Asuinkerrostalo 55,1 84,4 59,7 56,4
Erillinen pientalo 30,5 6,9 26,4 29,5
Rivi- tai ketjutalo 12,8 6,2 11,9 12,6
Muu rakennus 1,5 2,5 2,0 1,5
Yhteensä 100 100 100 100

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot.

Ulkomaalaistaustaiset poikkeavat suomalaistaustaisista myös siinä, että ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista asui vuokralla 71 ja suomalaistaustaisista 29 prosenttia. Asunnon osakkeen tai talon omisti 67 prosenttia suomalaistaustaisista ja 22 prosenttia ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista. Ulkomaalaistaustaisten vuokra-asuminen on myös keskimääräistä useammin tuetun vuokra-asumisen (aravavuokra- ja korkotukivuokra-asunnot) piirissä. 60 prosenttia ulkomaalaistaustaisista vuokralla asuvista asui aravavuokra- tai korkotukivuokra-asunnossa.

Ulkomaalaistaustaiset asuntokunnat siis poikkeavat suomalaistaustaisista asuntokunnista sekä asumisväljyyden, asunnon hallintaperusteen että asunnon talotyypin mukaan. Sen sijaan asuntokunnat, joissa oli ulkomaalais- ja suomalaistaustaisia henkilöitä eivät merkittävästi poikkea suomalaistaustaisista asuntokunnista.

Sivun alkuun

Maahanmuuttajataustaisista asuntokunnista 41 prosenttia köyhyysrajan alla

Asuminen on kytköksissä tuloihin ja varallisuuteen. Suomalaisten asumistoiveita ja mahdollisuuksia kartoittavassa tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaistaustaisilla asuntokunnilla on tulojensa puolesta yleensä enemmän mahdollisuuksia valita eri asumismuotojen välillä. Vähävaraisista vain muutamalla prosentilla oli varaa valita nykyinen asuntonsa useasta vaihtoehdosta. (Juntto 2007, 79.)

Kun asuntokunnat laitetaan käytettävissä olevien tulojen mukaiseen järjestykseen, ovat ulkomaalaistaustaisten asuntokunnat yliedustettuina pienituloisimpien päässä. Ulkomaalaisasuntokunnista 46 prosenttia oli pienituloisimman 20 prosentin joukossa, mutta suomalaisasuntokunnista vain 19 prosenttia. Ulkomaalais- ja suomalaistaustaisista koostuvien asuntokuntien tulot jakautuivat tasaisemmin.

Ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista 41 prosenttia jäi köyhyysrajan alapuolelle. Suomalaistaustaisten osuus oli 16 prosenttia ja suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten 17 prosenttia. Köyhyysrajana on käytetty 60 prosenttia asuntokuntien käyttötulojen mediaanista.

Ulkomaalaistaustaisten alhainen tulotaso johtui pääosin kantaväestöä alhaisemmasta työllisyysasteesta. Työssäkäyntitilaston mukaan vuonna 2011 ulkomaalaista syntyperää olevien 18–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 53 prosenttia ja suomalaista syntyperää olevien 71 prosenttia (Tilastokeskus 2013.) Asuntokuntien työllisyyttä tarkastellessa olen ottanut huomioon vain ne asuntokunnat, joihin kuuluu vähintään yksi työikäinen. Vuonna 2011 tällaisia asuntokuntia oli 1,9 miljoonaa.

Suomalaistaustaisista työikäisistä yhden henkilön asuntokunnista oli työllisiä 62 prosenttia ja ulkomaalaistaustaisista 54 prosenttia. Ulkomaalaistaustaisten asuntokuntien joukossa oli suomalaistaustaisia asuntokuntia suurempi osuus sellaisia yli yhden hengen asuntokuntia, joissa ei ollut ainuttakaan työllistä. Se että asuntokuntaan ei kuulu työllisiä ei tarkoita, että kaikki asuntokuntaan kuuluvat olisivat työttömiä, vaan kyseessä voi olla esimerkiksi opiskelija- tai eläkeläisasuntokunta. (Taulukko 4.)

Taulukko 4. 18–64-vuotiaat asuntokunnittain työllisyyden, koon ja syntyperän mukaan vuonna 2011. Prosenttia.

Asuntokunnan koko Syntyperä Ei työllisiä Yksi työllinen Vähintään 2 työllistä Yhteensä
Enemmän kuin
yksi 18-64-vuotias 		Molempia 10,8 35,2 54,0 100
Suomalaisia 13,9 30,3 55,8 100
Ulkomaalaisia 31,2 37,0 31,7 100
Yksi 18-64-vuotias Suomalaisia 37,8 62,2 0,0 100
Ulkomaalaisia 45,7 54,3 0,0 100
Asuntokunnat yhteensä Molempia 10,8 35,2 54,0 100
Suomalaisia 22,4 41,7 35,9 100
Ulkomaalaisia 36,8 43,6 19,6 100

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot ja Työssäkäyntitilasto.

Kaikista niistä suomalaisista asuntokunnista, joissa oli vähintään yksi työikäinen, jäi köyhyysrajan alle 305 000 asuntokuntaa. Kahdessa kolmesta (67 %) rajan alle jääneistä asuntokunnista ei ollut ainuttakaan työllistä. Erityisen usein työelämän ulkopuolella oleminen ja köyhyys kohtaavat yhden henkilön asuntokunnissa: köyhyysrajan alla elävistä yhden henkilön asuntokunnista 76 prosentissa ei ollut työllisiä.

Köyhyysrajan alle jääneiden suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten asuntokuntien työllisyystilanteet muistuttavat toisiaan. Erona on se, että ulkomaalaistaustaisista yli yhden hengen asuntokunnista oli hieman suurempi osuus kokonaan vailla työtä kuin suomalaistaustaisista.

Sivun alkuun

Tuloerot asuinoloerojen taustalla

Suomalaistaustaisista köyhyysrajan alle jääneistä asuntokunnista suurin osa (75 %) oli yhden hengen asuntokuntia, ja ulkomaalaistaustaisista köyhistä asuntokunnista noin puolet oli yli yhden hengen asuntokuntia. Suomalaistaustaisissa asuntokunnissa pienituloisuus keskittyi yhden hengen asuntokuntiin. Sen sijaan köyhien ulkomaalaistaustaisten asuntokuntien rakenne ei poikkea yhtä merkittävästi muusta joukosta: köyhyysrajan alle jäi niin yksin asuvia kuin perheitäkin.

57 prosenttia köyhistä asuntokunnista asui vuokralla, kun kaikista asuntokunnista vuokralla asui noin 30 prosenttia. Köyhistä ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista ainoastaan 11 prosenttia asui omassa omistuksessa olevassa talossa, mutta noin 41 prosenttia köyhistä suomalaistaustaisista asuntokunnista asui omistusasunnossa. Ero selittyy osin erilaisella ikärakenteella: yli puolet suomalaistaustaisista köyhistä omistusasunnossa asuvista on vanhusasuntokuntia, joille on ehtinyt kertyä varallisuutta. (Taulukko 5.)

Taulukko 5. Köyhyysrajan alle jääneet asuntokunnat hallintaperusteen ja talotyypin mukaan vuonna 2011. Prosenttia.

Hallintaperuste Suomalaisia Ulkomaalaisia Molempia Kaikki asuntokunnat
Muu vuokra-asunto 30 32 27 30
Aravavuokra-asunto/korkotukivuokra-asunto 24 50 39 26
Omistaa talon 22 4 17 20
Omistaa asunnon osakkeet 19 7 13 18
Muu/tuntematon (sis.asumisoikeusasunnot) 5 7 5 5
Yhteensä 100 100 100 100
         
Talotyyppi Suomalaisia Ulkomaalaisia Molempia Kaikki asuntokunnat
Asuinkerrostalo 57 84 66 59
Erillinen pientalo 26 6 21 24
Rivi- tai ketjutalo 14 6 9 13
Muu rakennus 3 4 4 3
Yhteensä 100 100 100 100

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot.

Köyhyysrajan alle jääminen ilmenee myös talotyypissä. Kaikista asuntokunnista 44 prosenttia asui kerrostalossa ja köyhistä asuntokunnista 59 prosenttia asui kerrostalossa. Ulkomaalaistaustaisista köyhyysrajan alla olevista peräti 84 prosenttia asui kerrostalossa.

Sivun alkuun

Resurssit ohjaavat asumisvalintoja

Ulkomaalaistaustaisten asuinolosuhteet poikkeavat suomalaistaustaisten asuntokuntien asuinoloista. Syntyperältään ulkomaalaiset asuntokunnat asuvat keskimääräistä useammin kerrostalossa, vuokralla ja ahtaasti. Rekisteritietojen pohjalta näyttää siltä, että asumismuotoon liittyvien erojen taustalla on syntyperän lisäksi ikärakenteeseen, työllisyyteen ja tuloihin liittyviä tekijöitä.

Vuokralla ja kerrostalossa asuminen ei välttämättä merkitse puutteita asumisresursseissa, vaan kyse voi olla esimerkiksi elämäntilanteeseen tai elämänvaiheeseen liittyvästä valinnasta. Erot asuinolosuhteissa esimerkiksi köyhyysrajan alla elävien ja kaikkien asuntokuntien välillä viittaavat kuitenkin siihen, että osalla väestöstä valinnanvaraa ei juuri ole.

Maahanmuuttajien asumistoiveita tutkinut Hanna Dhalmann (2011) onkin todennut, etteivät esimerkiksi venäläisten ja somalien asumistoiveet merkittävästi poikkea kantaväestön asumistoiveista. Myös maahanmuuttajat toivovat omaa asuntoa, mutta heillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia hankkia sitä.

Sivun alkuun

Lähteet:

Dhalmann, Hanna 2011. Yhden uhka, toisen toive? Somalien ja venäläisten asumistoiveet etnisen segregaatiokehityksen valossa. Department of Geosciences and Geography A10. Helsingin yliopisto, Helsinki.

Juntto, Anneli 2005. Maahanmuuttajien asuminen – integroitumista vai segregoitumista? Teoksessa: Seppo Paananen (toim.). Maahanmuuttajien elämää Suomessa. Tilastokeskus.

Juntto, Anneli 2007. Suomalaisten asumistoiveet ja -mahdollisuudet. Tulot ja kulutus 2007. Tilastokeskus.

Ruotsalainen, Kaija & Nieminen, Jari 2012. Toisen polven maahanmuuttajia vielä vähän Suomessa. Tieto & trendit 4–5/2012.

Tilastokeskus 2013. Pääasiallinen toiminta ja ammattiasema 2011. Työssäkäynti. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/tyokay/2011/02/tyokay_2011_02_2012-12-18_tie_002_fi.html. [Viittauspäivä: 12.4.2013.]

Vilkama, Katja 2011. Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksia 2011:2. Helsingin kaupungin tietokeskus.

Päivitetty 23.9.2013