Luxemburgissa ovat euromaiden varakkaimmat kotitaloudet

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Juha Honkkila on tilastopäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä ja työskentelee parhaillaan Euroopan keskuspankissa talous- ja tilastoasiantuntijan tehtävissä. Artikkelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä vastaa Euroopan keskuspankin näkemyksiä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2013.

Euroopan keskuspankki koordinoi euroalueen kotitalouksien varallisuus- ja kulutustutkimusta, jonka ensimmäiset tulokset on julkaistu. Niiden mukaan varallisuustasoon vaikuttaa merkittävästi kotitalouksien tulostaso, rakenne ja asumismuoto. Varallisuus on vähäisempää niissä maissa, joissa kotitaloudet asuvat enimmäkseen vuokralla, ja joissa on paljon pieniä kotitalouksia.

Huhtikuussa 2013 Euroopan keskuspankki (European Central Bank 2013a) julkaisi ensimmäiset tulokset euroalueen kotitalouksien varallisuus- ja kulutustutkimuksesta (Eurosystem Finance and Consumption Survey HFCS). HFCS on tähän mennessä laajin monikansallinen harmonisoitu varallisuustutkimus. Ensimmäisellä tiedonkeruukierroksella mukana oli viisitoista maata, eli kaikki euroalueen maat Irlantia ja Viroa lukuun ottamatta. Otoskoko euroalueella oli 62 000 kotitaloutta. Toinen kierros toteutetaan suurimmassa osassa maita vuonna 2014, ja tuolloin myös Irlanti ja Viro ovat mukana. Kysely on Euroopan keskuspankin (EKP) koordinoima, mutta jokainen maa vastaa itse omien tietojensa keräämisestä. Tiedonkeruuseen osallistuivat ensimmäisellä kierroksella keskuspankkien lisäksi kolmen maan, Portugalin, Ranskan ja Suomen, tilastovirastot.

Tiedot pyritään keräämään yhtenäisin käsittein ja menetelmin

HFCS on niin sanottu output-harmonisoitu tutkimus, jossa maat ovat sitoutuneet keräämään tietyt tavoitemuuttujat, joille on olemassa yhtenäiset määritelmät. Tavoitemuuttujien keruuta varten on myös olemassa yhtenäinen kyselylomake, jonka useat ensimmäistä kertaa varallisuustutkimuksen toteuttaneet maat ottivat käyttöön sellaisenaan. Muuttujien lisäksi merkittävä osa tiedontuotannon menetelmistä kuten otanta, painotus, imputointi ja varianssiestimointi on harmonisoitu.

Yleisin tiedonkeruumenetelmä oli EKP:n suositusten mukaisesti käyntihaastattelu, jolla tiedot kerättiin kahdessatoista maassa. Menetelmien, kuten tiedonkeruunkaan taustalla, ei ole EU-lainsäädäntöä, mutta sovittuja menetelmiä noudatettiin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta varsin hyvin. Vaikka tiedonkeruu- ja tuotantomenetelmien vertailukelpoisuus on hyvä, suurin ongelma ensimmäisellä kierroksella on tietojen erilaiset viiteajankohdat eri maissa. Kun Espanjassa tiedonkeruu aloitettiin jo vuoden 2008 lopussa, jatkui tiedonkeruu Italiassa ja Saksassa vuoden 2011 toiselle puoliskolle saakka. (European Central Bank 2013b.)

Suomi oli tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa ainoa maa, jossa erillistä varallisuustiedonkeruuta ei tehty. Tiedot kerättiin Tilastokeskuksessa tulonjakotilaston otokselle. Kotitalouksien perustiedot kuten osa tulotiedoista ovat haastattelutietoja, ja osa muuttujista saatiin suoraan hallinnollisista aineistoista (suurin osa tuloista, velat ja osakevarallisuus). Eräät varallisuustiedot kuten asuntovarallisuus, ajoneuvot ja talletukset tuotettiin erilaisilla estimointimenetelmillä (Törmälehtö ym. 2012). Vaikka Suomen menetelmällä ei pystytty tuottamaan läheskään kaikkia HFCS:n tavoitemuuttujia, saatiin kotitalouden varallisuustaseen muuttujat tuotettua varsin kattavasti.

Kotitalouksien varallisuustase jaetaan HFCS:ssä reaalivarallisuuteen, rahoitusvarallisuuteen ja velkoihin. Reaalivarallisuus koostuu kotitalouden varsinaisen asunnon sekä muiden kiinteistöjen arvosta, kulkuvälineistä ja arvotavaroista sekä yritysvarallisuudesta (sisältäen yritykset, joissa kotitalouden jäsenet työskentelevät). Rahoitusvarallisuus sisältää talletukset, sijoitusrahastot, joukkovelkakirjat, pörssiosakkeet ja muut osakkeet, yksityiset velkasaatavat, yksityiset eläkevakuutukset sekä erän "muu rahoitusvarallisuus". Kotitalouksien nettovarallisuus saadaan vähentämällä reaali- ja rahoitusvarallisuuden arvosta kotitalouksien velat. HFCS:ssä velat kerätään pääasiassa lainan vakuuden (oma asunto, muu asunto, muu vakuus / ei vakuutta) mukaan.

Sivun alkuun

Varallisuus on jakautunut epätasaisesti

Euroalueen kotitalouksien nettovarallisuuden keskiarvo oli tutkimuksen mukaan 231 000 euroa. Mediaanikotitalouden nettovarallisuus oli 109 000 euroa. Näiden lukujen suuri ero kertoo siitä, että varallisuus on jakautunut varsin epätasaisesti verrattuna esimerkiksi tuloihin tai kulutukseen. Rikkaimman kymmenen prosentin hallussa on hieman yli 50 prosenttia nettovarallisuudesta.

Kuviossa on esitetty kotitalouksien nettovarallisuuden määrän eri varallisuusdesiilien ylärajoilla. Kuviossa viidennen kymmenyksen yläraja on nettovarallisuuden mediaaniarvo, eli puolet euroalueen kotitalouksista omistaa varallisuutta alle 109 000 euroa. Nettovarallisuuden keskiarvo on melko tarkalleen seitsemännen kymmenyksen ylärajan kohdalla, eli noin 70 prosentilla kotitalouksista nettovarallisuus on euroalueen keskiarvoa pienempi. Varallisuuseroja kuvaa myös se, että kun köyhimmän kymmenen prosentin nettovarallisuus on enimmillään hieman yli tuhat euroa, on rikkaimman kymmenen prosentin nettovarallisuus yli 506 000 euroa.

Kuvio. Euroalueen kotitalouksien nettovarallisuus varallisuusdesiileittäin. Tuhat euroa kunkin desiilin ylärajalla.

Lähde: Euroopan keskuspankki. Kotitalouksien varallisuus- ja kulutustutkimus.

Sivun alkuun

Omistusasunto on tärkeä varallisuuserojen aiheuttaja

Kotitalouksien varallisuudesta oma varsinainen asunto on selvästi merkittävin. Noin puolet euroalueen kotitalouksien bruttovarallisuudesta koostuu oman varsinaisen asunnon arvosta. Noin kolmasosa on muuta reaalivarallisuutta ja noin kuudesosa rahoitusvarallisuutta. Kuusi kymmenestä kotitaloudesta euroalueella omistaa varsinaisen asuntonsa, ja neljällä kymmenestä asunto on velaton.

Suomi sijoittuu omistusasujien osuuksien vertailussa euroalueen keskivaiheille ja velattomien omistusasujien osuuksien vertailussa alempaan keskikastiin. Suomessa varsinaisen asuntonsa omistaa 69 prosenttia kotitalouksista, mikä on selvästi enemmän kuin koko euroalueella. On kuitenkin otettava huomioon, että euroalueen keskiarvoa pienentää huomattavasti kahden suuren maan, Ranskan ja etenkin Saksan, alhainen omistusasujien määrä. Suuressa osassa euromaita yli kaksi kolmesta kotitaloudesta asuu omistusasunnossa.

Koska varallisuus muodostuu kotitalouden säästöjen kasautuessa ajan myötä, on maiden tulotason ja varallisuuden välillä positiivinen korrelaatio. Asuntovarallisuuden merkitys korostuu, kun vertaillaan maakohtaisia nettovarallisuuslukuja (taulukko). Eräiden korkean tulotason maiden kuten Alankomaiden, Itävallan ja Saksan nettovarallisuus suhteessa muihin euromaihin on varsin alhainen. Suurin yksittäinen syy tähän on se, että näissä maissa suhteellisen harva kotitalous omistaa varsinaisen asuntonsa. Tämä näkyy selkeimmin kunkin maan mediaanikotitalouden nettovarallisuutta vertailtaessa. Saksa ja Itävalta ovat ainoat euroalueen maat, joissa mediaanikotitalous ei omista varsinaista asuntoaan, joten näiden kahden maan mediaanikotitalouden varallisuuden rakenne on täysin erilainen kuin muissa maissa.

Taulukko. Nettovarallisuus euroalueella ja siihen vaikuttavia tekijöitä. 1 000 euroa/kotitalous.

  Nettovarallisuus per kotitalous, keskiarvo Nettovarallisuus per kotitalous, mediaani
  Kaikki Omistusasunto Ei omistusasuntoa Kaikki Omistusasunto Ei omistusasuntoa Omistusasunto, % kotitalouksista Kotitalouden keskikoko
Alankomaat (2009) 170 262 49 104 215 19 57 2.2
Belgia (2010) 339 454 74 206 304 8 70 2.3
Espanja (2008) 291 338 69 183 214 5 83 2.7
Italia (2010) 275 381 43 174 251 11 69 2.5
Itävalta (2010) 265 487 62 76 241 12 48 2.3
Kreikka (2009) 148 190 37 102 137 5 72 2.6
Kypros (2010) 671 829 150 267 349 16 77 2.8
Luxemburg (2010) 710 995 130 398 556 22 67 2.5
Malta (2010) 366 448 79 216 267 22 78 2.9
Portugali (2010) 153 199 38 75 106 4 72 2.7
Ranska (2010) 233 381 52 116 238 8 55 2.2
Saksa (2010) 195 381 48 51 216 10 44 2.0
Slovakia (2010) 80 87 11 61 66 2 90 2.8
Slovenia (2010) 149 177 21 101 134 4 82 2.6
Suomi (2009) 162 226 16 86 153 3 69 2.1
Euroalue pl. Irlanti ja Viro 231 351 50 109 218 9 60 2.3

Lähde: Euroopan keskuspankki. Kotitalouksien varallisuus- ja kulutustutkimus.

Jos nettovarallisuuden keskilukuja verrataan erikseen omistusasujien ja vuokralla asuvien ryhmissä, vahvistuu maiden tulotason ja varallisuuden korrelaatio, ja etenkin Saksan ja Itävallan suhteellinen asema euroalueiden vertailussa paranee huomattavasti. Joissakin Etelä-Euroopan maissa kotitalouksien varallisuuteen vaikuttaa myös muu asuntovarallisuus. Kyproksessa joka toinen ja Kreikassa ja Espanjassa yli 35 prosenttia kotitalouksista omistaa varsinaisen asunnon lisäksi toisen, useimmiten vapaa-ajan asunnon. Koko euroalueella alle neljännes kotitalouksista omistaa muita kiinteistöjä kuin varsinaisen asuntonsa.

Myös suomalaisten kotitalouksien nettovarallisuus on vähäisempää kuin voisi olettaa tulovertailujen perusteella. Suomen osalta tähän vaikuttaa omistusasujien osuuden lisäksi asuntojen arvo. Vain neljässä euroalueen maassa (Kreikka, Portugali, Slovakia ja Slovenia) omistusasuntojen keskimääräinen arvo on alhaisempi kuin Suomessa. Lisäksi Suomessa vuokralla asuvien keskimääräinen varallisuus suhteessa omistusasujiin on poikkeuksellisen alhainen.

Taulukon lukuja tulkitessa täytyy ottaa huomioon, että indikaattorina on varallisuus kotitaloutta kohden. Euroalueen maiden kotitalouksien rakenteissa on kuitenkin huomattavia eroja. Kotitalouden keskikoko on Etelä-Euroopassa ja Slovakiassa suurempi kuin Keski-Euroopassa ja Suomessa. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvissa maissa on siten huomattavasti enemmän pieniä kotitalouksia, joiden varallisuus, etenkin asuntovarallisuus, on tyypillisesti alhaisempi kuin suurten kotitalouksien. Yhden hengen talouksien osuus kaikista kotitalouksista vaihtelee alle 20 prosentista (Espanja, Malta ja Portugali) lähes neljäänkymmeneen prosenttiin (Itävalta, Saksa ja Suomi). Kotitalouskohtaisten keskilukujen vertailu ei siis anna täyttä kuvaa maiden kokonaisvarallisuuden eroista.

Tuloksia arvioitaessa on syytä ottaa huomioon, että kyselyiden viitevuodet vaihtelevat. Viitevuodet käyvät ilmi taulukon ensimmäisestä sarakkeesta. Vaikka varallisuus on periaatteessa tuloja vakaampi muuttuja, on viime vuosien talouskehitys vaikuttanut merkittävästi etenkin asuntojen ja rahoitusvarallisuuden arvoon. Asuntojen arvon suhteen eri viitevuosilla voi olla yllättävänkin suuri merkitys, sillä asuntojen arvo perustuu kotitalouksien omaan arvioon. Espanja ja Kreikka kuuluvat niihin maihin, joiden kyselyt toteutettiin ensimmäisten joukossa. Näissä maissa asuntojen hinnat laskivat merkittävästi vuosien 2008–2010 aikana.

Sivun alkuun

Lähteet:

European Central Bank 2013a. The Eurosystem Household Finance and Consumption Survey. Results from the First Wave. Statistics Paper Series No 2.

European Central Bank 2013b. The Eurosystem Household Finance and Consumption Survey. Methodological Report for the First Wave. Statistics Paper Series No 1.

Törmälehto, Veli-Matti & Kannas, Olli & Säylä, Markku 2012. Integrated Measurement of Household-Level Income, Wealth and Non-Monetary Well-Being in Finland. Paper Prepared for the 32nd General Conference of The International Association for Research in Income and Wealth Boston, USA, August 5−11, 2012


 

Päivitetty 23.9.2013