Sosioekonomiset erot työurien pituudessa oletettua pienempiä
- Sosioekonomisista eroista työurien pituudessa tiedetään vähän
- Odotteet ongelmallisia
- Lähes joka kolmas 65-vuotias on työskennellyt 40 vuotta tai enemmän
- Koulutustasojen väliset erot pieniä
- Ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden työurat lähes yhtä pitkät
- Odote ja toteutunut työura kuvaavat eri asiaa
- Lähteet:
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Noora Järnefelt on erikoistutkija Eläketurvakeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.
Sosioekonomisten ryhmien väliset erot toteutuneen työuran pituudessa ovat Eläketurvakeskuksen laskelmissa osoittautuneet ennakoitua vaatimattomammiksi. 65-vuotiaiden miesten joukossa toimihenkilöille ja työntekijöille on kertynyt keskimäärin yhtä pitkä työura. Työntekijänaisten työurat ovat kaksi vuotta lyhyempiä kuin toimihenkilönaisilla. Koulutuksen mukaan pisintä työuraa ovat tehneet alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneet.
Sosioekonomisen aseman mukaisen luokittelun ajatellaan kuvaavan yhteiskunnan taloudellista ja sosiaalista rakennetta sekä väestöryhmien aineettomien ja aineellisten resurssien välisiä eroja. Työurat ja niiden muotoutuminen liittyvät kiinteästi tähän yhteiskunnan taloudellisten ja sosiaalisten resurssien jakautumiseen. Työurissa ilmenevillä sosioekonomisilla eroilla on siten yleistä yhteiskunnallista kiinnostavuutta.
Työurien sosioekonomiset erot kiinnostavat myös siksi, että ne kytkeytyvät meneillään olevaan työurakeskusteluun sekä työeläkejärjestelmän uudistamiseen. Sosioekonomisia eroja voi olla esimerkiksi työuran pituudessa, työuran ajoittumisessa elinkaarella tai ansioiden kehittymisessä työuran aikana.
Kysymys sosioekonomisista eroista työurien pituudessa vertautuu sosioekonomisiin eroihin elinajoissa. Työurakeskustelussa on osaksi kyse siitä, mikä on työuran ja elinajan pituuden hyväksyttävä suhde. Kuinka pitkiä työurien tulisi olla ja kuinka paljon niiden tulisi pidentyä elinajan pidentyessä?
Väestötieteilijät ovat raportoineet varsin merkittävistä sosioekonomisen aseman mukaisista eroista elinajan odotteessa. 35-vuotiaiden elinajan odote on ylemmillä toimihenkilömiehillä noin kuusi vuotta pitempi kuin työntekijämiehillä; naisilla vastaava ero on kolme ja puoli vuotta. Sosioekonomisten ryhmien väliset absoluuttiset erot elinajan odotteessa ovat lisäksi olleet hitaassa kasvussa. (Tarkiainen ym. 2011; Valkonen ym. 2007.)
Työuran ja elinajan pituuden sosioekonomiset erot liittyvät läheisesti kysymykseen siitä, mitkä ovat sopivat vanhuuseläkkeen ehdot ja erityisesti sen alaikäraja. Onko oikein, jos työntekijätkin joutuvat siirtämään vanhuuseläkkeelle jäämistä myöhemmäksi, kun ylemmät toimihenkilöt elävät selvästi pitempään kuin työntekijät? Entä onko vaarana, että jossakin sosioekonomisessa ryhmässä alkavien vanhuuseläkkeiden taso jää liian matalaksi, jos vanhuuseläkkeen alaikärajaa ei nosteta? Näin voisi käydä esimerkiksi työntekijäasemassa oleville, jos he jäävät vanhuuseläkkeelle useimmiten 63-vuotiaana. Vuonna 2010 käyttöönotettu elinaikakerroin leikkaisi heidän vanhuuseläkkeestään ajan mittaan yhä tuntuvamman osan.
Jotta näistä kysymyksistä voitaisiin asiallisesti keskustella, tarvitsemme tietoa siitä, millaisia eroja sosioekonomisten ryhmien välillä on nykyisin työurien pituudessa.
Sosioekonomisista eroista työurien pituudessa tiedetään vähän
Saatavilla on melko runsaasti tutkimustietoa sosioekonomisen aseman yhteydestä erilaisiin yksittäisiin työuran pituuteen vaikuttaviin tekijöihin kuten sairastavuuteen, työkyvyttömyyteen, työttömyyteen tai perhevapaiden käyttöön. Näiden ilmiöiden tiedetään kasautuvan alempiin sosioekonomisiin ryhmiin: vähän koulutetuille, työntekijäasemassa oleville sekä erityisesti nuorena työelämästä putoaville. Meillä on kuitenkin hyvin puutteelliset tiedot siitä, millainen kokonaisuus tästä kaikesta syntyy eli millaisiksi koko työuran mittaiset erot sosioekonomisten ryhmien välillä muodostuvat.
Joitakin laskelmia on tehty. Pekka Myrskylä on laskenut niin kutsutut työllisen ajan odotteet perusasteen, keskiasteen ja korkea-asteen suorittaneille (esim. Myrskylä 2009 & 2012). Näiden laskelmien perusteella 18-vuotiaan nuoren laskennallinen tulevan työuran pituus vaihtelee huomattavasti koulutustason mukaan. Ylemmän korkea-asteen koulutuksen suorittavalla olisi reilusti yli kymmenen vuotta pitempi työura kuin pelkän perusasteen (peruskoulun) varaan jäävällä.
Myrskylän 18–64-vuotiaita koskevat laskelmat perustuvat Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston rekisteritietoihin ja perinteiseen elinajantaulumenetelmään. Samansuuntaisia tuloksia koulutusryhmittäisistä eroista työllisen ajan odotteessa on saatu myös Työvoimatutkimuksen aineistoon ja tilastotieteelliseen malliin perustuvissa 25–64-vuotiaita koskevissa laskelmissa (Järnefelt & Nurminen 2013a). Erilaisesta aineistosta ja odotteen laskentamenetelmästä riippumatta työllisen ajan odotteista on saatu samankaltaiset tulokset.
Odotteet ongelmallisia
Työurien odotelaskelmiin liittyy kuitenkin monenlaisia periaatteellisia hankaluuksia, kun on kyse sosioekonomisten ryhmien välisistä eroista.
Odotteet lasketaan tavallisesti tietyn ajankohdan väestöä kuvaavien tietojen perusteella niin sanottuina periodiodotteina. Periodiodotteissa eri-ikäisten käyttäytyminen tarkasteluajankohtana rinnastetaan elinkaaren eri vaiheissa toteutuvaan käyttäytymiseen. Oletetaan siis, että vanhempien ikäluokkien nykyinen käyttäytyminen kuvaa nuorten ikäluokkien tulevaa käyttäytymistä.
Todellisuudessa eri aikoina syntyneiden työmarkkinakäyttäytyminen elinkaaren eri vaiheissa on todennäköisesti erilaista johtuen taloudellisten suhdanteiden vaihteluista, koulutus- ja elinkeinorakenteen muutoksista, sosiaaliturvajärjestelmän muuttumisesta, sukupuoleen ja ikään sidottujen odotusten ja asenteiden muuttumisesta sekä monesta muusta vastaavasta seikasta.
Sosioekonomisia ryhmiä tarkasteltaessa ongelma korostuu: nykyiset viisikymppiset kansakoulun pohjalta työelämään tulleet ovat löytäneet työpaikan ja vakiinnuttaneet asemansa 1980-luvun alussa aivan erilaisessa tilanteessa kuin 2010-luvulla peruskoulun varassa työelämään yrittävät.
Työllisen ajan odotetta ei voikaan pitää varsinaisesti ennusteena tulevasta työurasta. Se kuvaa paremminkin kokonaistyöllisyyttä tietyllä ikävälillä ja perustuu ihmisten työmarkkinakäyttäytymiseen tarkasteluajankohtana. Työllisyyden seurantaan taas on olemassa muita hyviä ja vakiintuneita mittareita kuten työllisyysaste. Eri väestöryhmien ja ajankohtien vertailussa työllisen ajan odote voi kuitenkin olla hyödyllinen sen vuoksi, että se vakioi ryhmien ikärakenteen erot.
Toinen pulma työllisen ajan odotteen käytössä liittyy siihen, että sosioekonominen asema ei ole pysyvä ominaisuus toisin kuin esimerkiksi syntymävuosi tai sukupuoli. Työhön tai koulutukseen perustuva sosioekonominen asema vakiintuu elinkaarella suhteellisen myöhään. Sen muodostuminen on prosessi, jonka kuluessa yksilöt kuuluvat vaihtelevan pituisia aikoja johonkin toiseen sosioekonomiseen ryhmään kuin siihen, joka lopulta vakiintuu heidän sosioekonomiseksi asemakseen.
Lisäksi vaikutuksen suunta sosioekonomisen aseman ja työuraan vaikuttavien ilmiöiden välillä on epäselvä ja voi vaihtua elinkaaren aikana. Esimerkiksi nuorena alkanut sairaus voi vaikuttaa yksilön sosioekonomisen aseman muodostumiseen. Vanhemmissa ikäryhmissä taas omaan työhön perustuva sosioekonominen asema on ehtinyt vakiintua ja voi vaikuttaa työkyvyttömyyteen johtavan sairauden tai vamman ilmaantumiseen.
Työllisen ajan odotteiden laskeminen ikäryhmille, joissa sosioekonominen rakenne ei ole vielä vakiintunut, johtaa helposti harhaiseen tulokseen. Samasta syystä elinajan odotteiden laskemisessa on vakiintunut tapa, että sosioekonomisten ryhmien elinajan odote lasketaan vasta 35 ikävuodesta alkaen.
Kolmas huomionarvoinen seikka on, että odotteet ovat keskilukuja eivätkä kerro työurien pituuden jakaumasta. Työurien pituus voi olla eri tavalla jakautunut eri sosioekonomisissa ryhmissä. Yhdessä ryhmässä työuran pituuden hajonta voi olla pieni, ja suuri osa ihmisistä tekee lähes samanmittaisen työuran, toisessa ryhmässä taas saattaa olla suuri hajonta: paljon hyvin pitkiä ja hyvin lyhyitä työuria. Jakauman tunteminen saattaa olla yhtä merkittävää politiikkapäätelmien kannalta kuin tieto työurien keskipituudesta.
Lähes joka kolmas 65-vuotias on työskennellyt 40 vuotta tai enemmän
Eläketurvakeskuksessa tehdyt laskelmat toteutuneiden työurien pituudesta tarjoavat uuden näkökulman sosioekonomisten erojen tarkasteluun.
Laskelmat perustuvat 50 vuoden ajalta kertyneisiin rekisteritietoihin palkka- ja yrittäjätyöjaksoista sekä ansioista. Tähän työeläkelaitosten ylläpitämään ansaintarekisteriin on Eläketurvakeskuksessa yhdistetty Tilastokeskuksen ylläpitämiä tutkinto- ja ammattitietoja. Yhdistetyt tiedot mahdollistavat toteutuneiden, ansaintarekisteriin kertyneiden työurien tarkastelun sosioekonomisen aseman mukaan.
Seuraavassa tarkastelen toteutunutta työurien pituutta 65-vuotiaiden ikäluokassa vuonna 2011. Tähän ikäluokkaan kuuluvat ovat syntyneet vuonna 1946. Toteutunut työuran pituus on laskettu vuoden 2011 loppuun asti. 65-vuotiaiden ikäluokka on valittu tarkasteluun siksi, että aiemmissa tutkimuksissa (Myrskylä 2009; Järnefelt & Nurminen 2013a) koulutusryhmien välisiä eroja kuvaavat työllisen ajan odotteet on laskettu 65 ikävuoteen asti.
Toteutuneen työuran pituus kuvaa eläkelakien alaista työskentelyä. Se sisältää eläkelaista riippuen tietoja 14 tai 16 ikävuodesta lähtien tehdystä ansiotyöstä. Vuonna 1946 syntyneiden ikäluokassa ansaintarekisterin tiedot palkansaajana tehdyn työuran osalta ovat hyvin kattavat. Nuorena tehdyn yrittäjätyön kirjautumisessa voi olla puutteita johtuen siitä, että yrittäjien eläkelait tulivat voimaan vasta vuonna 1970. Nuorten joukossa yrittäjiä on kuitenkin varsin vähän, ja 24-vuotiaasta lähtien myös vuonna 1946 syntyneiden yrittäjätyö on kirjautunut työeläkelaitosten rekistereihin.
Vuonna 2011 65-vuotiaiden ikäluokassa oli jo hieman enemmän naisia (52 %) kuin miehiä (48 %), vaikka syntymävuonna suhteet olivat päinvastaiset (kuvio 1). Kuviosta 1 nähdään, että työuran pituuden jakauma on sekä miehillä että naisilla vino: pitkiä työuria on selvästi enemmän kuin keskimittaisia tai lyhyitä työuria. Jakauman vinous liittyy osittain siihen, että vanhuuseläkkeen ikärajat rajoittavat työurien pisintä mahdollista pituutta. Ilman vanhuuseläkkeen suomaa turvaa joutuisimme kaikki työskentelemään niin pitkään kuin rahkeet suinkin kestävät, ja työuran pituusjakauman oikea ääripää venyisi pitemmälle ja samalla ohenisi.
Kuvio 1. Toteutuneen työuran pituuden jakauma 65-vuotiailla miehillä ja naisilla, vuoden 2011 lopussa
Lähde: Eläketurvakeskus, ansaintarekisteri.
Tyypillisin työuran pituus miehillä on noin 40 vuotta. Yli kolmannekselle (35 %) 65-vuotiaista miehistä oli kertynyt vähintään 40 vuoden työura. Naisilla työuran pituuden jakauman huippu 37 vuoden työuran kohdalla on hiukan keskemmällä ja matalampi kuin miehillä. Naisista 24 prosentilla työura oli kestänyt vähintään 40 vuotta. Kokonaisuutena 65-vuotiaista noin 30 prosentilla oli takanaan vähintään 40 vuoden työura.
Keskilukujen on tarkoitus kuvata jakauman keskipistettä. Tavallisimmin käytetty keskiluku on keskiarvo. Työurien pituuden kaltaisen vinosti jakautuneen ilmiön kohdalla keskiarvo antaa kuitenkin harhaisen kuvan jakauman painopisteestä. Tässä tapauksessa mediaani on parempi vaihtoehto.
Miehillä toteutuneen työuran pituuden mediaani oli 37,5 vuotta. Puolet miehistä oli tehnyt ansiotyötä tämän verran tai enemmän, puolet taas vähemmän. Naisilla työuran pituuden mediaani oli hiukan yli 35 vuotta – noin kaksi ja puoli vuotta alempi kuin miehillä. Toteutuneiden työurien mediaani on jonkin verran pitempi kuin työllisen ajan odotteella mitattu työuran pituus (Järnefelt & Nurminen 2013b)
Koulutustasojen väliset erot pieniä
Työllisen ajan odotteilla on saatu tulokseksi huomattavat, jopa yli kymmenen vuoden erot työuran pituudessa perusasteen varaan jääneiden ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden kesken.
Ansaintarekisterin mukaan koulutusasteiden väliset erot toteutuneissa työurissa ovat huomattavasti vaatimattomammat. Pisimmän työuran olivat tehneet yhtäältä alimman korkea-asteen tutkinnon ja toisaalta tutkijakoulutuksen hankkineet. Perusasteen koulutuksen varaan jääneillä työurat olivat lyhimmät. Eroa eniten ja vähiten työskentelevien koulutusryhmien välillä oli miehillä kuitenkin vain kaksi, naisilla kolme vuotta − siis selvästi vähemmän kuin odotteilla mitattuna. (Kuvio 2.)
Kuvio 2. Työuran keskipituus (mediaani) vuosina koulutuksen mukaan. 65-vuotiaat vuoden 2011 lopussa
Lähde: Eläketurvakeskus, ansaintarekisteri.
Suurimmat miesten ja naisten väliset erot toteutuneissa työurissa löytyvät perusasteen ja keskiasteen suorittaneilta: miesten työurat olivat kolme vuotta naisten työuria pitempiä. Näihin koulutusryhmiin kuuluu lähes kolme neljäsosaa 65-vuotiaiden ikäluokasta (taulukko 1). Pienimmillään sukupuolten välinen työuran pituuden ero oli tutkijakoulutuksen saaneilla. Heitä on kuitenkin vain prosentti ikäluokasta.
Ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden työurat lähes yhtä pitkät
Tilanne näyttää hyvin samankaltaiselta, jos toteutuneiden työurien mediaania katsotaan viimeisimpään ammattiin perustuvan sosiaaliryhmän mukaan. Erot osoittautuvat kohtuullisen pieniksi.
Palkansaajista työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden toteutuneiden työurien mediaani oli 37 vuotta. Ylemmillä toimihenkiöillä työurat olivat noin puoli vuotta pitemmät. Maatalousyrittäjänä toimineille oli kertynyt keskimäärän vuoden ja muuna yrittäjänä toimineille kaksi vuotta pitempi työura kuin palkansaajille.
Miesten ja naisten välillä on selvä ero ammatin mukaisiin sosiaaliryhmiin sijoittumisessa: miehillä työtekijäammatit ovat suurin ryhmä, naisilla taas alemmat toimihenkilötehtävät (taulukko). Palkansaajaryhmien välillä on varsin pienet erot työurien pituudessa, kun niitä tarkastellaan erikseen miesten ja naisten joukossa (kuvio 3). Kaikilla palkansaajamiehillä, ylemmillä ja alemmilla toimihenkilöillä sekä työntekijätehtävissä toimineilla, oli takanaan keskimäärin samanmittaiset, hieman yli 38 vuotta kestäneet työurat. Palkansaajanaisista sekä ylemmillä että alemmilla toimihenkilöillä työuran keskipituus oli noin 36,5 vuotta. Työntekijänaisilla työuran mediaani jäi kaksi vuotta lyhyemmäksi.
Taulukko. 65-vuotiaat sukupuolen, koulutusasteen sekä ammattiin ja eläkelakiin perustuvan sosiaaliryhmän mukaan vuoden 2011 lopussa
| Miehet | Naiset | Yhteensä | ||||
| N | % | N | % | N | % | |
| Yhteensä | 37 245 | 100 | 39 727 | 100 | 76 972 | 100 |
| Koulutusaste | ||||||
| Perusaste | 14 631 | 39 | 15 337 | 39 | 29 968 | 39 |
| Keskiaste | 12 032 | 32 | 13 696 | 34 | 25 728 | 33 |
| Alin korkea-aste | 4 783 | 13 | 6 232 | 16 | 11 015 | 14 |
| Alempi korkeakouluaste | 2 752 | 7 | 2 069 | 5 | 4 821 | 6 |
| Ylempi korkeakouluaste | 2 546 | 7 | 2 136 | 5 | 4 682 | 6 |
| Tutkijakoulutusaste | 501 | 1 | 257 | 1 | 758 | 1 |
| Ammattiin perustuva sosiaaliryhmä | ||||||
| Maatalousyrittäjä | 1 457 | 4 | 809 | 2 | 2 266 | 3 |
| Muu yrittäjä | 2 956 | 8 | 1 505 | 4 | 4 461 | 6 |
| Ylempi toimihenkilö | 6 439 | 17 | 5 389 | 14 | 11 828 | 15 |
| Alempi toimihenkilö | 7 663 | 21 | 17 874 | 45 | 25 537 | 33 |
| Työntekijä | 13 623 | 37 | 8 162 | 21 | 21 785 | 28 |
| Sosiaaliryhmä tuntematon | 5 107 | 14 | 5 988 | 15 | 11 095 | 14 |
Lähde: Eläketurvakeskus, ansaintarekisteri.
Kuvio 3. Työuran keskipituus (mediaani) vuosina ammattiin ja eläkelakiin perustuvan sosiaaliryhmän mukaan. 65-vuotiaat vuoden 2011 lopussa
Lähde: Eläketurvakeskus, ansaintarekisteri.
Sukupuolten väliset erot ovat suurimmat työntekijätehtävissä toimineilla. Työntekijämiehille oli kertynyt yli kolme ja puoli vuotta pitempi työura kuin työntekijänaisille. Muissa sosiaaliryhmissä miesten työurat olivat puolestatoista kahteen vuotta pitemmät kuin saman sosiaaliryhmän naisilla.
Kaikille 65-vuotiaille ei pystytty määrittelemään viimeisimpään ammattiin ja eläkelakiin perustuvaa sosiaaliryhmää. Tällaisia henkilöitä oli 14 prosenttia 65-vuotiaiden ikäluokasta. Heidän viimeisimmästä ansiotyöjaksostaan oli aikaa enemmän kuin 16 vuotta, eikä ansaintarekisteriin yhdistetyissä ammattitiedoissa ole vuotta 1995 vanhempia tietoja. Tässä sosiaaliryhmältään tuntemattomaksi jääneiden ryhmässä kaikki olivat siis sellaisia, joiden viimeisin ansiotyöjakso oli ollut 48-vuotiaana tai tätä nuorempana.
Sosiaaliryhmältään tuntemattomien ryhmässä toteutuneet työurat olivat poikkeuksellisen lyhyitä: miesten työurien mediaani oli 21 vuotta ja naisten 19 vuotta. Tulos viittaa siihen, että nuorena työuralta pudonneita olisi tutkimuksissa syytä tarkastella omana ryhmänään. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä nuorempaan ikään viimeisintä ansiotyökokemusta ja siihen perustuvaa sosiaaliryhmää voidaan tutkimuksissa jäljittää. Vaikka tässä tarkastelussa sosiaaliryhmältään tuntemattomaksi jääneillä lähes kaikilla on kokemusta ansiotyöstä, on heidän tilanteensa monella tavalla erityislaatuinen muihin sosiaaliryhmiin verrattuna. Sen osoittaa heidän poikkeavan lyhyt työuransa. Kun työkokemus rajoittuu nuorella iällä tehtyyn ansiotyöhön, se on suurella todennäköisyydellä peräisin erilaisista työmarkkinoiden sisääntuloammateista, jotka ovat tyypillisesti työntekijäammatteja. Näiden henkilöiden sisällyttäminen työntekijöiden ryhmään vääristäisi kuitenkin kuvaa niiden osalta, jotka ovat työntekijöitä vakiintuneen ammatin perusteella.
Odote ja toteutunut työura kuvaavat eri asiaa
Toteutuneissa työurissa on edellä esitettyjen tulosten valossa hyvin pienet erot palkansaajaryhmien välillä. Kertyneet työurat ovat 65-vuotiailla keskimäärin jotakuinkin yhtä pitkät riippumatta siitä, ovatko he olleet duunareita vai erityisasiantuntijoita. Myös erot koulutustasojen välillä ovat yllättävän vähäiset verrattuna odotelaskelmilla saatuihin eroihin.
Työntekijöiden ja ylempien toimihenkilöiden lähes yhtä pitkä työura alkaa näyttää ymmärrettävältä, jos palataan työuraan vaikuttaviin tekijöihin. Ylemmillä toimihenkilöillä työuraa voi lyhentää pitempi koulutusaika, työntekijöillä taas suurempi työkyvyttömyyden ja työttömyyden riski. Ylempien toimihenkilöiden työuraa on vastaavasti pidentänyt työuran vakaus ja mahdollisuus jatkaa sitä loppupäästä. Työntekijöillä työuraa on pidentänyt varhain aloitettu työnteko. Näyttää siltä, että vaikka työuran ajoittumisessa ja tiiviydessä elämänkaaren aikana voi olla eroja palkansaajaryhmien välillä, työurat ovat lopulta muodostuneet hämmästyttävän yhdenmittaisiksi.
Mikä selittää ristiriitaa tuloksissa toteutuneiden työurien ja odotelaskelmien välillä? Toteutuneet työurat eroavat työllisen ajan odotteista ensinnäkin sen suhteen, mistä ajallisesta näkökulmasta työuraa kuvataan. Toteutuneissa työurissa katse on menneisyydessä eli työuraa kuvataan retrospektiivisesti. Työllisen ajan odotteilla taas pyritään arvioimaan sitä, miten pitkiksi työurat vallitsevissa olosuhteissa voisivat muodostua.
Tarkastelunäkökulman ero ei kuitenkaan riitä selittämään huomattavaa eroa tuloksissa. Artikkelin alkupuolella kuvatut haasteet työllisen ajan odotteiden laskemisessa eri sosioekonomisille ryhmille ovat toinen merkittävä syy tulosten eroavuuteen.
Tarkastelen ensin keskiasteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden välistä eroa työurien pituudessa. Aiemmassa tutkimuksessamme (Järnefelt & Nurminen 2013a) regressiomenetelmällä estimoiduissa 25-vuotiaan työllisen ajan odotteissa oli selvä ero keski- ja korkea-asteen välillä. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisen ajan odote oli miehillä noin neljä vuotta ja naisilla noin kolme vuotta pitempi kuin keskiasteen tutkinnon suorittaneilla. Samassa yhteydessä tekemämme laskelmat osoittivat kuitenkin, että keskiasteen ja korkea-asteen työllisen ajan odotteiden ero olisi supistunut noin vuodella, mikäli korkea-asteen tutkintoa opiskelevat 25−29-vuotiaat olisi sijoitettu korkea-asteen ryhmään eikä keskiasteen ryhmään (emt.). Opiskelun huomioon ottavat tulokset lähentyivät siis toteutuneista työurista saatavaa kuvaa: keskiasteen ja sitä korkeamman tutkinnon suorittaneiden väliset erot työurien pituudessa eivät ole kovin suuria.
Entä perusasteen varaan jääneiden ryhmä? Toteutuneet työurat olivat vuoden 2011 tietojen mukaan vain perusasteen suorittaneilla miehillä noin 37 vuotta ja naisilla 34 vuotta. Vastaavasti työllisen ajan odote 18-vuotiaalle perusasteen koulutuksen varassa olevalle miehelle oli noin 25,5 vuotta ja naiselle noin 23 vuotta vuonna 2010 (Myrskylä 2012). Luvuissa on huomattava noin 11 vuoden ero kummallakin sukupuolella.
Osa erosta selittyy työllisen ajan odotteen sosioekonomisten erojen laskentaan liittyvillä ongelmilla. Nuorissa ikäryhmissä suuri osa perusasteen varassa olevista opiskelee tutkintoon johtavassa koulutuksessa ja on pääosin pois työvoimasta. Tutkintoon opiskelevien suuri osuus vääristää työllisten väestöosuuksia ja siten työllisen ajan odotetta perusasteen ryhmässä. Nuorten ikäryhmien kohdalla vain suoritetun koulutuksen huomioon ottava työllisen ajan odote ei anna oikeanlaista kuvaa sosioekonomisista eroista työuran pituudessa. Asiaa voitaisiin jossain määrin korjata sijoittamalla nuoret opiskeltavan tutkinnon mukaiselle koulutusasteelle, esimerkiksi keskiasteella opiskelevat keskiasteelle. Tällaisia laskelmia työllisen ajan odotteesta ei ole vielä tehty.
Toteutuneiden työurien ja työllisen ajan odotteiden eroa perusasteen koulutettujen kohdalla selittänee myös se, että ne kuvaavat eri väestöä. Toteutuneen työuran pituus laskettiin 65-vuotiaana elossa olevien ikäluokalle, joka on toteutuneen kuolleisuuden vuoksi valikoitunut väestö verrattuna odotelaskelmissa käytettyyn työikäiseen väestöön. Kuolemanvaaraan liittyvän valikoitumisen vuoksi osa lyhyimmistä työurista jäänee pois 65-vuotiaiden toteutuneita työuria tarkasteltaessa. Vuoden 2010 kuolemanvaaralukujen perusteella noin 12 prosenttia syntymäkohortista kuolee 15−64 ikävuoden välillä (Tilastokeskus 2013a). Osuus on liian pieni, jotta sillä voisi kokonaan selittää suurta eroa työllisen ajan odotteen ja toteutuneen työuran pituuden välillä perusasteen ryhmässä.
Väestöt eroavat myös koulutusrakenteen suhteen. Toteutuneet työurat laskettiin 65-vuotiaille, joista vuonna 2011 noin 40 prosenttia oli perusasteen koulutuksen varassa. Odotteet puolestaan perustuvat tietoihin tarkasteluajankohdan työikäisestä väestöstä. Vuonna 2010 vain noin 15 prosenttia 25−54-vuotiaista ja 26 prosenttia koko työikäisestä väestöstä (15−64-vuotiaista) oli pelkän perusasteen koulutuksen varassa (Järnefelt & Nurminen 2013a, 79; Tilastokeskus 2013b).
Koulutusrakenteen muutoksen vuoksi pelkän perusasteen varaan jääminen on nykyisillä työikäisillä jo melko harvinaista. Mikäli työllisen ajan odotteet kuvaavat suuntaa antavasti tämän ryhmän tilannetta, he muodostavat myös työuran kertymisen suhteen muista poikkeavan ryhmän. Nuorissa ikäluokissa pelkän perusasteen varaan jääviä ja heidän työllisyytensä ongelmia tulisikin tarkastella omana erityisenä ryhmänään.
Nuorten perusasteen varaan jäävien työllistymisen haasteet eivät kuitenkaan saisi hämärtää kuvaa kokonaisuudesta: suurimmalla osalla nykyisestä työikäisestä väestöstä on tutkinto ja heillä koulutustasojen väliset erot työurien pituudessa eivät ole muodostumassa erityisen suuriksi. Tähän tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota, ja tässä suhteessa työllisen ajan odotteet kertovat hyvin pitkälti samanlaisen tarinan kuin 65-vuotiaiden ikäluokan toteutuneet työurat. Sosioekonomiset erot toteutuneiden työurien kokonaispituudessa ovat pääosin pienet tarkasteltiinpa eroja suoritetun koulutuksen tai ammattiin perustuvan sosiaaliryhmän mukaan.
Työuratiedot ansaintarekisterissä
|
Lähteet:
Järnefelt, Noora & Nurminen, Markku 2013a. Työllisen ajan odotteet koulutuksen mukaan 2000-luvulla. Teoksessa: Noora Järnefelt & Mikko Kautto & Markku Nurminen & Janne Salonen (toim.) Työurien pituuden kehitys 2000-luvulla. Eläketurvakeskuksen raportteja 01/2013.
Järnefelt, Noora & Nurminen, Markku 2013b. Työllisen ajan odotteet Suomessa 2000-luvulla. Teoksessa: Noora Järnefelt & Mikko Kautto & Markku Nurminen & Janne Salonen (toim.): Työurien pituuden kehitys 2000-luvulla. Eläketurvakeskuksen raportteja 01/2013.
Kautto, Mikko & Salonen, Janne 2013. Työurat ansaintarekisterin valossa. Teoksessa: Noora Järnefelt & Mikko Kautto & Markku Nurminen & Janne Salonen (toim.) : Työurien pituuden kehitys 2000-luvulla. Eläketurvakeskuksen raportteja 01/2013.
Myrskylä, Pekka 2009. Suomalaisten työhön osallistuminen. Teoksessa: Anna Pärnänen & Kaisa-Mari Okkonen (toim.) Työelämän suurten muutosten vuosikymmenet. Työmarkkinat. Helsinki: Tilastokeskus.
Myrskylä, Pekka 2012. Hyvin koulutetuilla pisimmät työurat. Hyvinvointikatsaus 1/2012.
Tilastokeskus 2013a. Kuolleet [verkkojulkaisu]. http://tilastokeskus.fi/til/kuol/tau.html.
Tilastokeskus 2013b. Väestön koulutusrakenne [verkkojulkaisu]. http://www.stat.fi/til/vkour/tau.html.
Tarkiainen, Lasse & Martikainen, Pekka & Laaksonen, Mikko & Valkonen, Tapani 2011. Tuloluokkien väliset erot elinajanodotteessa ovat kasvaneet vuosina 1988–2007. Suomen Lääkärilehti 48/2011.
Valkonen, Tapani & Martikainen, Pekka & Remes, Hanna 2007. Sosiaaliryhmien väliset elinajanodote-erot ovat pysyneet suurina 2000-luvulla. Suomen Lääkärilehti 42/2007.
Päivitetty 9.12.2013