Julkaistu: 26.2.2014

Haastatella vai ei, kas siinä pulma

  1. Asumistapa vaikuttaa tutkimukseen osallistumiseen
  2. Rakenneuudistuksella laitospalveluista yksilöllisiä palveluja
  3. Haastattelija ei etukäteen tiedä kykeneekö otokseen valittu osallistumaan haastatteluun
  4. Avo- ja laitospalvelujen välinen rajanveto on vaikeaa
  5. Myös vanhusten elinoloista on saatava tietoja
  6. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittajat: Hannele Sauli ja Seppo Paananen ovat erikoistutkijoita Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Riikka Väyrynen on ollut asiantuntijana laitos- ja avopalvelujen määrittelyä koskevissa asioissa. Väyrynen toimii kehittämispäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Palvelujen tietovarannot -yksikössä.

"Kenttätöiden kuluessa tulee yhä useammin vastaan tilanteita, jossa iäkäs otoshenkilö asuu laitoshoidon kaltaisissa olosuhteissa, esimerkiksi ympärivuorokautisessa, tehostetussa hoidossa omassa kodissaan, palvelutalossa tai vastaavassa. Tällaisen henkilön tavoittaminen ja haastatteluluvan tai kieltäytymisen saaminen häneltä itseltään voi olla vaikeaa. Jos sinulle on kenttätöiden aikana tullut vastaan tällaisia tapauksia, kerro lyhyesti kokemuksiasi tavoitteluyrityksistä ja siitä, miten tilanteet ratkesivat."

Yllä oleva kysymys esitettiin Tilastokeskuksen tulo- ja elinolotutkimusta keränneille haastattelijoille keväällä 2013 (Tilastokeskus 2013). Haastattelijapalautteesta syntyy elävä kuva haastattelijoiden käytännön työstä sekä siihen liittyvistä vaikeuksista ja valinnoista. Palautteen mukaan vanhukset yleensä osallistuvat mielellään tutkimukseen jo senkin takia, että se tuo vaihtelua arkeen. Puhelinhaastattelu tai haastattelijan käynti voivat virkistää haastateltavaa. Lisäksi vanhuksilla on enemmän aikaa osallistua haastatteluihin kuin työikäisillä.

Haastattelijoilla on ollut melko paljon kokemuksia sellaisista iäkkäistä ihmisistä, joiden tavoittelu ja suostuttelu haastateltavaksi oli hankalaa. Monessa tapauksessa otokseen valittu vanhus asui kotona, mutta perheenjäsenten tai hoitajien avustamana. Vastauksista käy ilmi, että tilanne hämmentää haastattelijoita ja he joutuvat pohtimaan myös moraalisia kysymyksiä: voiko heikkokuntoista vanhusta rasittaa haastattelulla, vaikka haastattelulupa irtoaisikin. Eräs haastattelija pohti kadontorjuntaan liittyviä moraalisia seikkoja: "Omasta mielestäni 'liian' vanhan tai liian 'sairaan' suostuttelu ei kuulosta reilulta. Tällaisilla ihmisillä jokainen hengenvetokin voi viedä paljon voimia, saati innokas tilastohaastattelija joka imee mehut selkärangastakin."

Toisaalta, sama haastattelija oli kohdannut "vanhan miehen, joka soittaessani sanoi heti, että hän haluaa, että voisin tulla paikan päälle haastattelun tekemään huonoon kuuloonsa vedoten. – – Tuo vanha mies antaumuksella kertoi vastaukset kysymyksiin ja totesi lopuksi, että on niin mukava, kun vaan joku hänen kanssaan juttelee. Kuulo vaikutti pelittävän lähes normaalisti."

Tilastohaastattelijoiden lehdessä kuvataan elävästi tilastohaastattelijan ja nimettömäksi jäävän vanhuksen kohtaamista. Haastattelija on lähettänyt haastateltavalle kirjeen, mutta ei ollut sopinut tarkkaa aikaa. Kun haastattelija saapuu ennalta ilmoittamatta, hän kohtaa aran vanhuksen. Vastaamisen ohessa vanhus kertoo elämästään, jossa on ollut runsaasti vastoinkäymisiä. Vaikeuksien lannistamana hän on jättäytynyt yksinäisyyteen ja katkaissut lähes kaikki ihmissuhteensa. Kun haastattelu on ohi, haastattelija tuntee auttaneensa hädässä olevaa ihmistä. (Moilanen 2013.)

Asumistapa vaikuttaa tutkimukseen osallistumiseen

Kun tutkimuksen tavoitteena on tutkia kotitalouksien toimeentuloa ja siihen vaikuttavia tekijöitä, olisi tutkimuskohteiden valinnassa otettava huomioon, onko kotitaloudella itsenäinen taloudenpito. Laitoksissa asuvia ei poimitakaan tulo- ja elinolotutkimuksen otoksiin, koska laitoksissa asuvien toimeentuloa on vaikea selvittää samassa viitekehyksessä kuin kotitalousväestön toimeentuloa.

Kotitalousväestöön kuuluvat kaikki yksityisissä asunnoissa asuvat yhden tai usean hengen kotitalouksiin kuuluvat henkilöt. Yksin asuvan vanhuksen todennäköisyys jäädä tutkimuksen ulkopuolelle on suurempi kuin sellaisen vanhan (tai sairaan) ihmisen, jonka kotitalouteen kuuluu muita henkilöitä – kotitalouden muut jäsenet voivat tarvittaessa auttaa vastaamisessa.

Haastattelija voi päätyä vanhan tai sairaan ihmisen sijaan haastattelemaan esimerkiksi hänen lastaan tai puolisoaan, ja haastateltava jää sivustaseuraajaksi. Usein kolmannesta henkilöstä on hyötyä, ja joskus vanha ihminen jopa toivoo haastatteluun mukaan tuttua ihmistä ikään kuin tukihenkilöksi. Omainen saattaa läsnäolollaan pyrkiä varmistamaan, että haastattelija saa haluamansa aineiston. (Lumme-Sandt 2005.)

Ongelmaksi kolmannen henkilön läsnäolo muodostuu silloin, kun vanha ihminen olisi täysin kykenevä ja halukas osallistumaan haastatteluun yksin, mutta läheiset ovat eri mieltä. Haastatteluun osallistuvat omaiset saattavat pyrkiä suojelemaan vanhusta hankalilta kysymyksiltä tai he pelkäävät, ettei vanhus jaksa osallistua. Omaiset voivat myös suoraan kieltää osallistumisen. (Emt.)

Haastattelijapalautteen mukaan palvelutalojen, perhekotien tms. työntekijät puuttuvat joskus haastattelijan työhön, ja haastattelun saaminen on näistä portinvartijoista kiinni. Joissakin tapauksissa hoitajat toimivat omavaltaisesti. Eräs haastattelija kertoi, että hoitajat avasivat Tilastokeskuksesta kohdehenkilölle tulevaa postia (Tilastokeskus 2013).

Vanhoilla on oikeus osallistua tutkimuksiin siinä kuin nuorempienkin. Ainakin otokseen valitun pitäisi halutessaan voida osallistua kenenkään estämättä. Haastattelijat ihmettelivät, miten paljon omaisilla ja muilla portinvartijoilla on valtaa puuttua vanhuksen elämään.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 26.2.2014