Julkaistu: 29.9.2014

Koululaisten vanhempien kiireet

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Kristiina Aalto on erikoistutkija Kuluttajatutkimuskeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Monissa yhteyksissä on pohdittu, mitä kiire oikeastaan on ja mitä tekijöitä löytyy sen taustalta. Kouluikäisten lasten vanhempia pidetään erityisen kiireisinä verrattuna muita elämänvaiheita eläviin. Koululaisten vanhemmilla on sekä ansiotyötä että kotitöitä, mutta ne eivät jakaudu tasaisesti äitien ja isien kesken. Tässä artikkelissa selvitetään, kokevatko kouluikäisten vanhemmat olevansa kiireisiä ja näkyykö kiireisyys heidän päivärytmeissään.

Ajankäytön perusteella perhe elää kiireisintä aikaa silloin, kun lapset ovat pieniä ja vanhemmat ovat töissä. Vanhempien tehtävät tai kiireet eivät juuri vähene, vaikka lapset tulevat kouluikään. Kouluikäisten perheissä vanhemmat pitävätkin arjen merkittävimpinä haasteina jatkuvaa kiireisyyttä, töistä paluun hetkiä, työaikojen ja perheenjäsenten omien aikataulujen huonoa yhteensopivuutta sekä omaa väsymystään (Rönkä ym. 2005, 180).

Kiireen tuntu on osin subjektiivista ja se voi syntyä aikataulujen sovittamisesta, muiden määräämien aikataulujen toteuttamisesta tai siitä, että kuvittelee ehtivänsä tekemään enemmän kuin todellisuudessa ehtii. Siitä puolestaan voi seurata töiden kasautumista ja riittämättömyyden tunnetta. Mitä kiire oikeastaan on, ja mitä tekijöitä löytyy sen taustalta?

Arkielämään kiireisyyttä luo se, että meillä on paljon virikkeitä ja mahdollisuuksia osallistua erilaisiin jaettuihin käytäntöihin. Jalaksen (2011, 109) mukaan ajankäyttöä ohjaa myös vahva kollektiivinen rytmi, joka "päättää" puolestamme, mitä milloinkin tehdään, joten mahdollisuutemme vaikuttaa aikarakenteisiin (mm. työajat, erilaisten palvelujen aukioloajat) ovat rajalliset. Näin arjen organisointi ei olekaan ajankäytön järkeilyä, optimointia ja kaukonäköisyyttä, vaan pikemminkin selviytymistä päällekkäisten rytmien puristuksessa. Kiire syntyy tällöin tarpeesta ja mahdollisuudesta osallistua sellaisiin rytmeihin, jotka eivät taivu omien toiveidemme mukaisiksi. (Jalas 2011, 117.)

Kiireen tuntua voi syntyä paitsi työn ja perheen sekä muiden elämänalueiden yhteensovittamisesta myös ajan riittävyydestä niihin asioihin, joita pidetään tärkeinä. Kiireen ei katsotakaan johtuvan siitä, että aikaa olisi vähän, vaan ajan organisointi ja hallinta on entistä vaativampaa (Shove ym. 2012; Southerton 2006). Aikataulujen ja ajankäytön organisointi on vaativaa etenkin lapsiperheissä, joissa yhteen soviteltavana ovat usean perheenjäsenen aikataulut.

Anneli Miettinen ja Anna Rotkirch (2012) ovat Väestöliiton vuoden 2012 Perhebarometrissä tutkineet lapsiperheiden kiireen kokemuksia ja etsineet monipuolisesti kiireen taustalla olevia syitä. Aineistona heillä oli Tilastokeskuksen viimeisin ajankäyttötutkimus, ja lisäksi he tekivät haastatteluja. Heidän mukaansa kiireen kokeminen on vähentynyt viime vuosituhannen vaihteesta − myös kouluikäisten perheissä (Miettinen & Rotkirch 2012, 22).

Monissa tutkimuksissa työkiireiden on todettu haittaavan perhe-elämää. Kiireen kokemukset olivatkin yleisimpiä niillä vanhemmilla, jotka kävivät työssä. Kiire näyttää usein olevan yhteydessä työajan pituuteen, ja työajan epätyypillisyys kuten vuorotyö lisäsi isien kiirettä. Naisilla puolestaan puolison lyhyt työaika vähensi kiirettä. (Miettinen & Rotkirch 2012, 30.)

Ansiotyöaika on lyhentynyt koko väestöllä, mutta kouluikäisten vanhemmilla vain vähän. Vuosityöaikaa ovat lyhentäneet erityisesti osa-aikatyön yleistyminen sekä perhevapaiden ja muiden vapaiden lisääntynyt käyttö. Peruskoulun ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden vanhempien oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on lisännyt alakoululaisten äitien osa-aikatyön käyttöä viimeisten 20 vuoden aikana. Viimeisimmän ajankäyttöaineiston mukaan kouluikäisten työllisistä äideistä noin 13 prosenttia teki osa-aikatyötä. (Miettinen & Rotkirch 2012, 37.) Alakouluikäisten äideistä muita suurempi osa on valinnut osa-aikatyön juuri siksi, että voi hoitaa lapsiaan (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013, 16).

Työaikojen joustolla ja hyvällä perhepolitiikalla on mahdollista vähentää lapsiperheiden kokemaa aikapulaa. Ajankäyttöaineiston haastattelututkimuksen mukaan miehet pystyvät joustamaan työajoissa naisia enemmän. Työn tekemisen järjestelyt ovat myös monipuolistuneet. Töiden tekeminen kotona on yleisintä kouluikäisten isillä (14 prosenttia), ja äideistäkin lähes joka kymmenes on tehnyt töitä kotona tai tuonut niitä kotiin työpäivänä (Miettinen & Rotkirch 2012, 24, 27).

Kaikki kiire ei johdu ansiotyöstä, vaan kiire voi haitata myös perheen kanssa vietettyä aikaa tai vapaa-aikaa. Isien kiireisyys oli yhteydessä pitkiin työpäiviin, äitien kiire sen sijaan liittyi myös pitkään kotityöaikaan. Lasten lukumäärä lisäsi kiirettä, samoin pienet lapset perheessä. Vähiten kiirettä koettiin niissä perheissä, joissa lapset olivat alakouluikäisiä. (Miettinen & Rotkirch 2012, 30, 87–88.) Kiireen vähäisyys näissä perheissä saattaa liittyä äitien osittaisen hoitovapaan käyttöön.

Kouluikäisten talouksissa koko perheen yhteenlaskettu kotityöaika on vähentynyt tällä vuosituhannella. Eniten on vähentynyt siivoukseen ja muuhun asunnon huoltoon käytetty aika, kun taas lastenhoitoon käytetään enemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin (Varjonen & Aalto 2013, 9). Lastenhoitoaika on viime vuosina lisääntynyt niin Suomessa (Pääkkönen & Hanifi 2011, 28; Miettinen & Rotkirch 2012, 11; Aalto 2013) kuin myös monissa muissa maissa (Bianchi ym. 2006, 157–161). Eniten lastenhoitoaika on lisääntynyt pikkulapsiperheissä, mutta myös kouluikäisten vanhemmat ovat lisänneet lastenhoitoon käyttämäänsä aikaa.

Yhtenä syynä lastenhoitoajan kasvuun on äitien osa-aikatyön yleistyminen, mutta kasvu kertoo todennäköisesti myös yleisemmästä kulttuurisesta muutoksesta perheiden ajankäytössä (Miettinen & Rotkirch 2012, 60). Biachi (2011) onkin tunnistanut monia tekijöitä lastenhoitoajan kasvuun: Lapset saadaan nykyisin entistä vanhempina, ja iäkkäämmillä vanhemmilla on enemmän kiinnostusta antaa aikaa lapsilleen kuin nuorilla. Lasten turvallisuuden valvonta vie nykyisin aiempaa enemmän aikaa, samoin lasten kuljetukset kouluun ja harrastuksiin. Monissa kansainvälisissä tutkimuksissa on lisäksi havaittu, että lastenhoito nähdään yhä selvemmin investointina lapsen tulevaisuuteen ja mieluisana tekemisenä (Bianchi 2011; Bianchi ym. 2012; Österbacka ym. 2012).

Lastenhoidon arvostuksen nousu on mahdollisesti vaikuttanut siihen, että lastenhoito merkitään ajankäyttöpäiväkirjaan entistä herkemmin päätoiminnoksi, jolloin se tulee paremmin esiin ajankäytön vertailuissa. Lastenhoitoa on tyypillisesti runsaasti myös sivutoimisena (Smith & Craig 2009).

Koululaisten vanhempien ajankäyttö ja päivärytmit

Seuraavaksi tarkastelen lähemmin kouluikäisten perheiden työssä käyvien vanhempien ajankäyttöä: miten eri toiminnot rytmittyvät arkeen ja viikonloppuihin sekä miten äidin ja isän ajankäyttö ja päivänrytmi poikkeavat toisistaan. Lisäksi ajankäyttöä peilataan vanhempien kokemuksiin kiireestä ja aikapulasta. Tarkastelun kohteena ovat ajankäytön päätoiminnot.

Koululaisten vanhemmat tarkoittavat tässä kahden tai useamman 7–17-vuotiaan lapsen vanhempia. Lapsista nuorin määriteltiin 7–9-vuotiaaksi. Työllisyystilaston (Tilastokeskus 2011) mukaan kouluikäisten äideistä ja isistä noin 90 prosenttia oli vuonna 2009 työllisiä, joten tässäkin molemmat vanhemmat määriteltiin ansiotyössä käyviksi. Vuoden 2009 ajankäyttöaineistosta poimitussa ryhmässä kaikilla koululaisten isillä oli kokopäivätyö, vaikka vain 68 prosenttia isistä oli tutkimusarkipäivänä ansiotyössä. Myös suurimmalla osalla äitejä (90 prosenttia) oli kokopäivätyö, ja muut tekivät alle 30 tunnin työviikkoa. Äideistä 74 prosenttia oli tutkimusarkipäivänä ansiotyössä. Tarkasteltavan ryhmän ajankäytön rytmit kuvaavat siis keskimääräisiä rytmejä, jotka ilmentävät kuhunkin toimintoon samanaikaisesti osallistuneiden osuuksia. Rytmien tunnistamiseksi yksityiskohtaisia ajankäyttöluokkia on yhdistetty (menetelmästä tarkemmin ks. Aalto & Varjonen 2012, 38–40).

Sivun alkuun

Viikonloppuisin tehdään paljon kotitöitä

Äitien ja isien ajankäytössä on eroja. Kuten kuviosta 1 voidaan havaita, koululaisten isillä sekä viikon ansiotyöaika että vapaa-aika ovat pidemmät kuin äideillä. Äidit puolestaan tekevät kotitöitä huomattavasti enemmän kuin isät. Äitien vapaa-aika jää siis selvästi lyhyemmäksi, mutta ansiotyöhön ja kotityöhön sidottua aikaa on viikoittain yhteensä lähes kahdeksan tuntia enemmän kuin isillä.

Kuvio 1. Koululaisten vanhempien viikoittainen ajankäyttö. Tuntia/viikko.

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus 2009/2010.

Tarkastelun kohteen olevissa kouluikäisen perheissä äitien osuus kotitöistä on 64 prosenttia. Kotityöt jakautuvat näin ollen keskimääräistä epätasaisemmin, sillä kaikissa kouluikäisten perheissä naisten kotityöosuus on 58 prosenttia, mikä puolestaan on lähellä koko väestön keskiarvoa (Pääkkönen & Hanifi 2011, 28). Tarkasteltava ryhmä poikkeaa kaikista kouluikäisten vanhemmista siinä, että mukana ei ole vanhempia, joilla on vain yksi kouluikäinen eikä niitä, joissa isä tai äiti ei ole ansiotyössä. Kuten kaikista kouluikäisten perheistä on myös tarkasteltavasta ryhmästä muutama prosentti yksinhuoltajaäitien talouksia.

Viimeisimpään ajankäyttötutkimukseen liittyvässä haastattelussa tiedusteltiin, kokeeko vastaaja olevansa liikaa vastuussa kotitöistä. Keskimäärin kuusi prosenttia miehistä ja 15 prosenttia naisista koki usein olevansa liikaa vastuussa kotitöistä. Vastaavasti noin 70 prosenttia miehistä ja 50 prosenttia naisista ei lainkaan kokenut niin. Tarkastelluista koululaisten äideistä keskimääräistä useammat (21 prosenttia) kokivat olevansa usein liikaa vastuussa kotitöistä ja lähes 30 prosenttia ei ollenkaan kokenut niin. Koululaisten isät puolestaan kokivat kotityövastuuta hieman harvemmin kuin koko väestön miehet keskimäärin.

Koululaisten äitien viikoittaisesta 27 tunnin kotityöajasta suurimman osan muodostavat ruokatalouden hoito (21 prosenttia), siivous (19 prosenttia) ja lastenhoito (19 prosenttia). Isillä niin ikään ruokatalouden hoito ja siivous sekä lisäksi rakentaminen ja korjaus vievät suurimman osan (kukin noin 17 prosenttia) heidän viikoittaisesta 16 tunnin kotityöajastaan. Suurin osa kotitöistä tehdään arkipäivisin. Viikonloppuihin niistä ajoittuu noin 30 prosenttia sekä äideillä että isillä siten, että lauantaisin tehdään lähes kaikkia kotitöitä enemmän kuin arkipäivisin, sunnuntaisin taas keskimääräistä vähemmän.

Lauantai on koululaisten perheissä erityisesti siivouspäivä ja ostospäivä. Lisäksi isät tekevät silloin rakennus- ja korjaustöitä selvästi enemmän kuin muina päivinä. Äideillä myös sunnuntaisin useimpia kotitöitä on yhtä paljon tai enemmän kuin arkipäivinä, ainoastaan kotityöhön liittyviä matkoja on selvästi vähemmän. Isillä sunnuntaisin vain rakentamista ja korjausta sekä siivousta on enemmän kuin arkena, kun taas muita kotitöitä on vähemmän.

Äitien ja isien välillä ei juuri ole eroa vapaa-ajan ja ansiotyön ajoittumisessa viikonlopun päiville. Ansiotyöstä vain 10 prosenttia jää viikonloppuihin, sunnuntaille jää hieman enemmän kuin lauantaille. Vapaa-aikaa puolestaan on viikonloppuisin keskimäärin enemmän kuin arkisin. Vapaa-ajasta vietetään 64 prosenttia arkena ja loppu osa jakaantuu isillä lähes tasan lauantaille ja sunnuntaille. Äideillä puolestaan sunnuntaisin on hieman enemmän vapaa-aikaa kuin lauantaisin. Suurimman osan sekä äitien (38 prosenttia) että isien vapaa-ajasta (42 prosenttia) vie television katselu ja musiikin kuuntelu. Seuraavaksi eniten molemmilla aikaa kuluu sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kulttuuritapahtumiin (äideillä 22 prosenttia ja isillä 18 prosenttia) sekä kolmanneksi lukemiseen (molemmilla noin 11 prosenttia).

Sivun alkuun

Koululaisten äidit elävät ruuhkavuosia

Edellä käsiteltiin ajankäyttöä ja seuraavaksi tarkastellaan toimintojen ajoittumista päivään. Rytmikuviot havainnollistavat, miten toiminnot ajoittuvat arkipäiville ja viikonlopun päiville sen mukaan, kuinka suuri osa äideistä ja isistä on osallistunut kuhunkin 10 päätoimintoon. Koululaisten äidit käyttävät arkisin eniten aikaa ansiotyöhön. Lisäksi äideillä on paljon kotityötä, joten lienee perusteltua kutsua heidän tätä elinvaihetta ruuhkavuosiksi. Viikonloppuina osallistutaan arkeakin runsaammin kotitöihin, joskin myös vapaa-ajalle jää enemmän aikaa. Koululaisten äitien arkirytmit ovat vuosien kuluessa muuttuneet siten, että ansiotyö on lisääntynyt ja kotityö vähentynyt, mutta vapaa-aikaa viettävien osuus on pysynyt lähes samana (Aalto 2013). Koululaisten äitien toimintojen päivittäisestä ajoittumisesta vuonna 2009 on kuvioon 2 koottu arkirytmit ja kuvioon 3 viikonlopun rytmit. Viikonlopun rytmeissä ovat sekä lauantain että sunnuntain rytmit yhdessä.

Kuvio 2. Koululaisten äitien arkirytmit. Toimintoon osallistuneet kellonajan mukaan. Prosenttia.

Kuvio 3. Koululaisten äitien viikonlopun rytmit. Toimintoon osallistuneet kellonajan mukaan. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus 2009/2010.

Kuvio 4 puolestaan osoittaa, miten nukkuminen, ansiotyö, kotityöt ja vapaa-aika lomittuvat koululaisten äitien arkipäivinä ja viikonlopun päivinä. Arkisin 75 prosenttia äideistä on herännyt ennen kello 8.00, kun taas sunnuntaisin he nukkuvat pidempään ja yhä suuri osuus on herännyt kello 9.30 mennessä. Nukkumaanmenoaika näyttää suhteellisen säännölliseltä, sillä runsas 75 prosenttia äideistä on nukkumassa niin arkena kuin viikonloppunakin kello 23.30 mennessä.

Kuvio 4. Koululaisten äitien nukkumisen, ansiotyön, kotityön ja vapaa-ajan rytmit arkipäivinä ja viikonloppuina. Toimintoon osallistuneet kellonajan mukaan. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus 2009/2010.

Arkisin yli puolet äideistä on ansiotyössä kello 9.00–15.30 ja useampi kuin joka neljäs tekee kotitöitä heti töistä palattuaan. Kotitöiden tekeminen painottuu iltapäivään, mutta jatkuu monilla äideillä kello 21.30 asti. Illalla kotityö ja vapaa-aika ovat lähes yhtä hallitsevia noin kello 17.30 asti, jonka jälkeen yleisimpänä toimintona on vapaa-aika. Se jatkuu joka kolmannella äidillä kello 23 asti. Viikonloppuisin äidit osallistuvat kotityöhön ja vapaa-ajan viettoon päivän mittaan keskimäärin lähes yhtä paljon: pitkin päivää niihin molempiin osallistuu noin joka kolmas.

Sivun alkuun

Isillä ja äideillä on erilaiset rytmit

Koululaisten isien arkipäivä kuluu aamusta iltapäivään ansiotyössä ja sen jälkeen heillä alkaa vapaa-aika, joka jatkuu nukkumaan menoon asti. Vahvasti kollektiivisia jaksoja isillä on sekä ansiotyössä että vapaa-ajan vietossa, jolloin niihin osallistuu isistä noin puolet tai useampi. Kotityötä isillä on suhteellisen vähän, mutta myös illalla moni isä tekee ansiotyötä. Kuviossa 5 on kuvattu koululaisten isien vuoden 2009 arkirytmit ja kuviossa 6 on viikonlopun rytmit.

Kuvio 5. Koululaisten isien arkirytmit. Toimintoon osallistuneet kellonajan mukaan. Prosenttia.

Kuvio 6. Koululaisten isien viikonlopun rytmit. Toimintoon osallistuneet kellonajan mukaan. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus 2009/2010.

Isien viikonlopun rytmi poikkeaa arjesta vielä selvemmin kuin äideillä. Ansiotyön sijaan isien viikonloppua hallitsee vapaa-aika, ja he osallistuvat kotitöihin selvästi enemmän kuin arkena. Viikonloppuisin isien päivä alkaa noin kaksi tuntia myöhemmin kuin arkisin, mutta he käyvät nukkumaan jopa aiemmin kuin arkena. Arkisin yli 70 prosenttia isistä on hereillä kello 7.30–23.00 ja viikonloppuisin yhtä suuri osa on hereillä kello 9.30–22.30 (kuvio 7).

Kuvio 7. Koululaisten isien nukkumisen, ansiotyön, kotityön ja vapaa-ajan rytmit arkipäivinä ja viikonloppuina. Toimintoon osallistuneet kellonajan mukaan. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus 2009/2010.

Isien tyypillinen ansiotyöaika on pidempi kuin äitien, sillä kello 8.00–15.30 runsas puolet (56 prosenttia) koululaisten isistä on ansiotyössä. Isien ansiotyö ajoittuu nykyisin pidemmälle jaksolle kuin aiemmin siten, että erityisesti aamulla ennen kello 9.00 ja iltapäivällä kello 16.00 jälkeen on yhtä aikaa ansiotyössä vähemmän isiä kuin aiempina vuosina (Aalto 2013). Pidemmät liukumat kertonevat työaikojen joustojen lisääntymisestä.

Kotityöhön osallistuneiden isien osuus arkipäivän aikana on enimmillään vain 20 prosenttia, ja selvimmin erottuvalla kotityöjaksolla kello 13.00–20.00 kotitöitä tekee keskimäärin 15 prosenttia isistä. Lähes koko päivän ajan koululaisten isistä useampi osallistuu vapaa-ajanviettoon kuin kotitöihin. Isien yleisin vapaa-ajan jakso on kello 16.30 ja 23.00 välillä, jolloin keskimäärin 42 prosenttia isistä viettää vapaa-aikaa. Yleisin vapaa-ajanjakso on isillä pidentynyt 30 vuoden aikana neljästä tunnista noin kuuteen ja puoleen tuntiin (Aalto 2013).

Viikonloppuisin isät osallistuvat selvästi enemmän vapaa-aikaan kuin kotitöihin. Ansiotöitä on viikonloppuna vain harvalla isällä. Kotitöitä he tekevät eniten aamupäivällä kello 10.30 ja 17.30 välillä (keskimäärin 20 prosenttia). Kello 11.30 lähtien useampi kuin joka kolmas isä viettää vapaa-aikaa, ja kello 19.00–23.00 vapaa-aika on päätoimintona useimmilla isillä (yli 60 prosentilla, kuvio 7).

Sivun alkuun

Kiirettä kouluikäisten perheissä

Kiire kuvaa ainakin jossain määrin sitä, miten stressaavaa tai pakkotahtista elämä on. Kiireisyyden kokemista on tutkittu ajankäyttötutkimukseen liittyvässä haastattelussa. Kouluikäisten isistä ja äideistä keskimäärin 23 prosenttia koki vuonna 2009 jatkuvasti olevansa kiireisiä. Tässä artikkelissa tarkasteltujen koululaisen perheissä kiireisyys oli vielä yleisempää, sillä äideistä 28 prosenttia ja isistä 35 prosenttia koki jatkuvasti kiirettä.

Isille jäi runsaasti vapaa-aikaa niin arkena kuin viikonloppuisinkin, joten oli hieman yllättävää, että heillä oli kiireen tuntemuksia enemmän kuin äideillä. Isillä kiire saattaa liittyä ansiotyöhön ja muihin tiukkoihin aikatauluihin. Äidit ovat ilmeisesti onnistuneet esimerkiksi osa-aikatyötä tekemällä keventämään työtaakkaansa ja vähentämään kiirettä (vrt. Miettinen & Rotkirch 2012, 37; Sosiaali- ja terveysministeriö 2013, 16).

Aikapula puolestaan kertoo siitä, että haluaisi tehdä itselle mieluisia asioita enemmän kuin ehtii. Aikapulasta kysyttiin ajankäyttötutkimuksen haastatteluosiossa vain niiltä, jotka olivat kokeneet kiirettä. Koko väestön kiireisistä sitä potee noin 40 prosenttia (Pääkkönen & Hanifi 2011, 32), kun taas koululaisten isistä aikapulaa potee 73 ja äideistä 82 prosenttia, mikä on siis selvästi enemmän kuin väestöllä keskimäärin.

Koululaisten äideillä ja isillä oli melko samanlaisia toiveita siitä, mihin aikaa olisi haluttu käyttää, jos sitä olisi ollut enemmän. Suuri osa äideistä (39 prosenttia) ja isistä (26 prosenttia) toivoivat lisää aikaa liikuntaan, jonka osuus molempien vapaa-ajasta olikin suhteellisen vähäinen (8 prosenttia). Äidit toivoivat seuraavaksi eniten lisää aikaa lasten kanssa lukemiseen ja leikkimiseen (19 prosenttia) sekä moni myös kirjan lukemiseen (12 prosenttia). Liioin monilla isillä ei mielestään ollut riittävästi aikaa kirjan lukemiseen (23 prosenttia) tai lasten kanssa lukemiseen ja leikkimiseen (7 prosenttia). Lukeminen olikin erityisesti äideillä melko vähäistä. Kummallakaan vanhemmalla ei liioin ollut paljon aikaa lasten kanssa leikkimiseen, vaan kouluikäisten hoitoajasta suurin osa kului hoitoon ja valvontaan sekä neuvomiseen ja keskustelemiseen lasten kanssa.

Sivun alkuun

Tasa-arvo ei toteudu vielä vanhempien ajankäytössä

Ajankäyttötutkimuksissa käytetty luokittelu, joka perustuu valinnan vapauden määrään niin toimintojen laadussa kuin ajoittamisessakin, toimii hyvin rytmitarkastelussa. Ansiotyö muodostaa aikaan sidotun toiminnan, johon rinnastuvat myös lastenhoito ja kotityöt. Vapaa-ajan käyttö on vapaammin valittavissa.

Toimintoihin käytetyssä ajassa ja niiden ajoittumisessa on eroja koululaisten vanhempien päivissä. Äitien aika on sidotumpaa kuin isien. Puolisoiden yhteisestä kotiyöajasta äidit tekevät 64 prosenttia, ja heille jää vapaa-aikaa selvästi vähemmän kuin isille. Vaikka tasa-arvo kotitöiden tekemisessä on edistynyt miesten ja naisten välillä viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana, muutos on ollut melko pieni (Pääkkönen & Hanifi 2011, 28), eikä se juuri näy koululaisten vanhempien työnjaossa. Lisäksi useimmat kotityöt ovat edelleen eriytyneitä: naiset tekevät enemmän päivittäin toistuvia kotitöitä, kun taas miehet tekevät harvemmin toistuvia töitä, jotka eivät ole yhtä sidottuja tiettyyn päivään tai kellonaikaan.

Ajankäytön rytmien perusteella monet äidit siirtyvät arkisin ansiotyöstä suoraan kotitöiden pariin ja vasta myöhemmin jää aikaa muuhun. Isät puolestaan pääsevät töistä paluun jälkeen lähinnä viettämään vapaa-aikaa. Myös viikonlopulla äideillä on selvästi vähemmän vapaa-aikaa ja enemmän kotitöitä kuin isillä. Ajankäyttötutkimuksen subjektiiviset kysymysosiot antavat tietoja tyytyväisyydestä omaan ajankäyttöön. Noin joka kolmas koululaisten äiti ja isä tuntee itsensä kiireiseksi, ja heistä useimmat ilmoittavat potevansa aikapulaa. Erityisesti vanhemmat haluaisivat lisää vapaa-aikaa ja aikaa lasten kanssa olemiseen. Äitien toive on ymmärrettävä, mutta isillä kiire ja aikapula johtunevat pääosin ansiotyöstä, sillä vapaa-aikaa on suhteellisen paljon.

Viimeisimmän Tasa-arvobarometrin mukaan sekä miehet että naiset toivovat tasa-arvon kotitöissä edistyvän edelleen (Kiianmaa 2012, 24–26). Kuitenkin miehet ovat naisia tyytyväisempiä kotitöiden jakoon. Mielenkiintoista onkin, saadaanko tasa-arvokehitys kotitöiden tekemisessä jatkumaan edelleen töitä jakamalla vai onko työtaakan ja kiireen helpottamiseksi jatkossa ostettava enemmän palveluja (esimerkiksi syödään ulkona tai käytetään siivouspalveluja). Ostopalveluilla edistetty tasa-arvo puolestaan eriarvoistaa perheitä, sillä kaikilla ei ole siihen varaa.

Sivun alkuun

Lähteet

Aalto, Kristiina 2013. Lapsiperheiden muuttuvat rytmit. Teoksessa Pirjo Korvela & Terttu Tuomi-Gröhn (toim.) Arjen rakentuminen ja rytmit elämän käännekohdissa. Tulossa.

Aalto, Kristiina & Varjonen, Johanna 2012. Ajankäytön rytmit arjen kuvaajana. Teoksessa: Minna Lammi & Mika Pantzar & Taina Koivunen (toim.) Arjen kartat ja rytmit. Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirja 2012. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus.

Baxter, Janeen & Hewitt, Belinda, & Haynes, Michele 2008. Life Course Transitions and Housework: Marriage, Parenthood, and Time on Housework. Journal of Marriage and Family, 70.

Bianchi, Suzanne M. 2011. Family change and time allocation in American families. The ANNALS of the American Academy of Political and Social Science. November.

Bianchi, Suzanne M. & Robinson, John P. & Milkie, Melissa A. 2006 Changing rhythms of American family life. New York, NY: Russel Sage Foundation.

Bianchi, Suzanne, M. & Sayer, Liana C. & Milkie, Melissa A. & Robinson, John P 2012. Housework: Who did, does or will do it, and how much does it matter? Social Forces, 1.

Craig, Lyn & Mullan, Killian 2010. Parenthood, Gender and Work-Family Time in the United States, Australia, Italy, France, and Denmark. Journal of Marriage and Family. October.

Craig, Lyn & Sawrikar, Pooja 2009. Work and family: Does the (gender) balance change as children grow? Gender, Work and Organization, 6.

Jalas, Mikko 2011. Kiireestä, kellosta ja kalenterista. Teoksessa: Leif C. Andersson & Ilari Hetemäki & Riitta Mustonen & Ari Sihvola (toim.) Kaikki irti arjesta. Helsinki: Gaudeamus.

Kiianmaa, Nelli 2012. Tasa-arvobarometri 2012. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:23. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Miettinen, Anneli & Rotkirch, Anna 2012. Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö 2000-luvulla. Perhebarometri 2012. Väestöntutkimuslaitos. Katsauksia E 42/2012. Helsinki: Väestöliitto.

Pääkkönen, Hannu & Hanifi, Riitta 2011. Ajankäytön muutokset 2000-luvulla. Helsinki: Tilastokeskus.

Rönkä, Anna & Kinnunen, Ulla & Sallinen, Marjukka 2005. Vanhempien työ ja lasten hyvinvointi. Teoksessa: Pentti Takala (toim.) Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin. Kelan erillisjulkaisuja. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.

Shove, Elizabeth & Pantzar, Mika & Watson, Matt 2012. The dynamics of social practice. Everyday life and how it changes. London: Sage.

Smith, Julie P. & Craig, Lyn 2009. The time use of new mothers – what does it tell us about time use methodologies? Australian Centre for Economic Research on Health, Research Report No.4. http://www.acerh.edu.au/publications/ACERH_RR5.pdf.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2013. Kotihoidon tuen ja lasten hoitojärjestelmän joustavuuden edistämistä selvittävän työryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:4. Helsinki. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511574&name=DLFE-25727.pdf.

Southerton, Dale 2006. Analysing the temporal organization of daily life: social constrains, practices and their allocation. Sociology, 3.

Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus. http://tilastokeskus.fi/til/akay/index.html.

Tilastokeskus 2011. Työvoimatutkimus. Maaliskuu 2011. http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2011/03/tyti_2011_03_2011-04-28_tie_001_fi.html.

Varjonen, Johanna & Aalto, Kristiina 2013. Kotitalouksien palkaton tuotanto ja sen muutokset 2001–2009. Kuluttajatutkimuskeskuksen työselosteita ja esitelmiä 145/2013. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus. http://www.ncrc.fi/files/5747/2013_145_tyoseloste_kotitalouksien_palkaton_tuotanto.pdf.

Österbacka, Eva & Mertz, Joachim, & Zick, Cathleen D. 2012. Human capital investments in children – A comparative analysis of the role of parent-child shared time in selected countries. Electronic International Journal of Time Use Research 1. http://www.eijtur.org/pdf/volumes/eIJTUR-9-1.pdf.

Päivitetty 29.9.2014