Julkaistu: 29.9.2014

Eläkkeelle siirryttäessä arjen perusrytmi säilyy

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Johanna Varjonen on jäänyt syksyllä 2013 eläkkeelle Kuluttajatutkimuskeskuksen erikoistutkijan virasta. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Eläkkeelle jääneiden ajankäyttö on varsin aktiivista. He huolehtivat omista perustarpeistaan sekä auttavat naapureita ja läheisiään monin tavoin. Erityisesti lastenhoitoapu on merkittävää.

Eläkkeellesiirtymisiän nostamisvaatimukset ovat lähes päivittäistä kuultavaa ja luettavaa niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa. Niitä perustellaan taloudellisin syin. Kokevatko tämän keskustelun keskellä eläkkeelle siirtyvät syyllisyyttä eläköitymisestään? Miten eläkepäätös syntyy ja millaisia toiveita ja pelkoja siihen liittyy? Hilkka Dufva (2012) on selvittänyt tätä haastattelemalla vuosina 1945−1950 syntyneitä vielä työssä olevia terveydenhoitoalan työntekijöitä. Tutkimuksen mukaan eläkkeellesiirtyminen on yksilöllinen ja monisyinen prosessi (Dufva 2012).

Eläkepäätöksen prosessi alkaa ympäristön tuottamilla vihjeillä eläkeiän lähestymisestä esimerkiksi siten, että huomaa olevansa vanhin työpaikallaan tai joku kysäisee aikomuksista jäädä eläkkeelle. Prosessi etenee työstä irrottautumisen ajatusten ja eläkeläisen identiteetin omaksumisen kautta eläkkeellesiirtymisen hyväksyntään ja suunnitteluun (Dufva 2012, 154).

Ajatusten siirryttyä tulevaan eläkkeellä oloon tutkimukseen osallistuneiden mielestä parasta siinä on vapaus, elo ilman muiden laatimia aikatauluja ja kelloa. Saa elää omaan tahtiin ja kiireettä, ei tarvitse olla tehokas. Toisaalta pelottavaksi koettiin terveyden menettämisen ohella se, että päivärytmi katoaa eikä työn tilalle ehkä löydy kiinnostavaa tekemistä. Lisäksi askarruttaa, löytyykö työtoverien muodostamien ihmissuhteiden tilalle sosiaalista kanssakäymistä vai koetaanko yksinäisyyttä ja ikävystymistä.

Työstä vapautuvan ajan käytölle kohdistettiin monenlaisia toiveita. Eläkkeellä olisi aikaa harrastuksiin ja töihin, joihin ei ansiotyössä ollessa ollut jäänyt riittävästi aikaa. Toiveissa oli enemmän aikaa kalastukseen, metsästykseen, mökkeilyyn, luonnossa liikkumiseen, marjastamiseen, sienestämiseen, remontteihin, käsitöihin, lastenlasten kanssa olemiseen sekä tietenkin kuntoliikuntaan, jota lähes kaikki jo muutenkin harrastivat (Dufva 2012, 102). Niemen (2005, 121) mukaan eläkkeellä olo vapauttaa myös perheet toimimaan yhdessä, mitä osoittaa eläkeläisparien nuorempia pareja yhdenmukaisempi ajankäyttö kotitöihin ja harrastuksiin.

Tässä artikkelissa vertaillaan työssä olevien ja eläkkeelle jo siirtyneiden 55−64-vuotiaiden ajankäyttöä ja päivärytmejä Tilastokeskuksen vuosina 2009 ja 2010 kokoaman ajankäyttöaineiston avulla. Aineisto tuo kiintoisan vertailukohdan Dufvan tutkimuksessa esiin nousseiden ajankäyttötoiveiden toteutumisesta eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Vaikka tutkittavat henkilöt eivät ole samoja, he kuuluivat samaan ikäryhmään.

Mistä päivärytmi muodostuu?

Päivärytmin muutos askarrutti siis eläkkeelle siirtyviä. Yleisessä arkikielessä käytetty termi päivärytmi tarkoittaa, että päivän toiminnot seuraavat toisiaan tietyssä järjestyksessä. Tällainen on muun muassa fysiologinen unen ja valveillaolon rytmi tai ruokailurytmi. Ylösnousu aamulla, pukeutuminen, syöminen ja töihin lähtö tapahtuvat yleensä varsin vakiintuneessa järjestyksessä, joka pysyy enemmän tai vähemmän samanlaisena päivittäin. Harvemmin toistuvat toimet muodostavat viikko-, kuukausi- tai vuosirytmin. Toistuvia toimintorypäitä kutsutaan tutkimuskirjallisuudessa käytännöiksi. Rytmit ovat siten tiettyyn kellonaikaan sijoittuvia käytäntöjä (Southerton 2006; Pantzar 2011).

Tavallisesti arjen toiminnot koordinoidaan kiinteiden eli aikaan sidottujen tapahtumien ympärille, joihin voi osallistua myös muita henkilöitä. Ne voivat rakentua myös yhteiskunnan palvelurakenteen tai muun rakenteen mukaan. (Southerton 2006.) Esimerkiksi työelämässä mukana olevan päivärytmiä määrittää työaika, jonka ympärille muut toiminnot sijoittuvat. Aamulla noustaan ylös ja lähdetään työhön. Työstä palattua voidaan suorittaa tehtäviä, jotka eivät ole tiukasti aikaan sidottuja, tavata tuttuja, tehdä kotitöitä tai harrastaa. Lapsiperheissä tai perheissä, joissa on muita hoitoa tarvitsevia perheenjäseniä, perheen tarpeet ovat aikaan sidottuja. Tästä muodostuvat perheen ja työn yhteensovittamisen kysymykset. Kun työelämän päivärytmiä koordinoiva rooli poistuu, se tuo eläkkeelle jääville vapauden, mutta voi tuoda myös tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunteita.

Sivun alkuun

Ajankäyttöaineistot rytmien kuvaajina

Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen aineisto sopii hyvin työ- ja eläkepäivien vertailuun, sillä se kuvaa sitä, mihin aikaan ja mitä ihmiset tekevät päivän aikana. Aineisto kootaan haastatteluilla ja päiväkirjoilla, joihin tutkimukseen osallistuvat kirjoittavat 10 minuutin tarkkuudella, mitä kulloinkin ovat tekemässä. Otos edustaa koko maan yli yhdeksänvuotiaita henkilöitä. Aineistosta poimittiin ne 55−64-vuotiaat, jotka olivat ainakin osa-aikaisesti työelämässä ja ne, jotka olivat työeläkkeellä. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevat jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, sillä sairaus saattaa vaikuttaa arjen toimintoihin ja aktiivisuuteen. Työssä ja eläkkeellä olevien ryhmät haluttiin saada toimintamahdollisuuksiltaan mahdollisimman samanlaisiksi. Vuonna 2009 suuriin ikäluokkiin kuuluvat olivat 59−64-vuotiaita. Tulokset perustuvat työssä olevien osalta 704:ään ja eläkkeellä olevien osalta 351 tutkimuspäivään.

Sivun alkuun

Koulutetut jatkavat pisimpään työssä

Useiden tutkimusten mukaan korkea koulutus ja haasteellinen ja mielenkiintoinen työ ennakoivat myöhäistä eläkkeellesiirtymistä (Dufva 2012; Myrskylä 2012). Myös ajankäyttöaineiston mukaan työelämässä jatkavat olivat sekä yleissivistävältä että ammatilliselta koulutukseltaan paremmin koulutettuja kuin eläkkeelle siirtyneet. Ylioppilaita ja korkeakoulutuksen saaneita oli työssä olevissa enemmän kuin eläkkeelle siirtyneissä (ylioppilaita 31 prosenttia vs.16 prosenttia; korkeakoulutettuja 12 prosenttia vs. 4 prosenttia). Työssä käyvät asuivat eläkeläisiä useammin kaupungeissa. Miehiä aineistossa on hiukan vähemmän kuin naisia: työssä olevia miehiä oli 44 prosenttia ja eläkkeellä olevia miehiä oli 46 prosenttia.

Sivun alkuun

Työ rytmittää työssä käyvien aikaa

Seuraavaksi tarkastelen toimintojen ajoittumista päivään ja siinä havaittavia eroja eläkkeellä olevien ja työssä käyvien kesken. Koska viikonlopun päivien rytmit eivät eroa kovinkaan paljon, tässä keskitytään vain arkipäiviin eli viikonpäiviin maanantaista perjantaihin. Miesten ja naisten päiviä tarkastellaan erikseen.

Ajankäyttöaineiston toimintoluokat on ryhmitelty nukkumiseen, ruokailuun ja hygieniaan sekä ansiotyöhön, kotityöhön, vapaaehtoistyöhön ja vapaa-aikaan. Kaikki matkat on yhdistetty yhteen luokkaan. Vapaa-ajan toiminnot on jaoteltu kahteen ryhmään, joita kutsutaan aktiiviseksi ja passiiviseksi vapaa-ajaksi. Jaotteluperusteena on toiminnon vaatima fyysinen aktiivisuus ja toiminnon paikka kotona tai kodin ulkopuolella (vrt. Ylikännö 2011, 46). Tässä artikkelissa ensin mainittuun ryhmään on sisällytetty sosiaalinen kanssakäyminen ja kulttuuritapahtumiin osallistuminen, liikunta, harrastaminen ja vapaa-ajan matkat. Jälkimmäiseen sisältyvät television katselu, radion ja musiikin kuuntelu, lukeminen ja oleilu.

Kuviot 1–4 esittävät työssäkäyvien tai eläkkeellä olevien keskimääräiset päivärytmit. Ne kuvaavat, miten suuri osuus (prosenttia) tutkittavista on osallistunut kyseiseen toimintoon samaan aikaan, esimerkiksi miten suuri osa vastaajista on ollut nukkumassa kello 8 aamulla tai syömässä lounasta kello 11. Kuvioiden yläreunassa oleva kapea valkoinen alue kuvaa erittelemätöntä aikaa. Kaikki tutkimukseen osallistuneet eivät ole kirjanneet päiväkirjoihin, mitä ovat olleet tekemässä. Erittelemätöntä aikaa ei ole pyritty jakamaan muille toiminnoille vaan se on jätetty näkyviin.

Kuvio 1. 55−64-vuotiaiden työssäkäyvien miesten päivärytmi arkipäivinä vuosina 2009−2010. Toimintaan osallistuneet kellonajan mukaan. Prosenttia.

Kuvio 2. 55−64-vuotiaiden eläkkeellä olevien miesten päivärytmi arkipäivinä vuosina 2009−2010. Toimintaan osallistuneet kellonajan mukaan. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus.

Kuvio 3. 55−64-vuotiaiden työssäkäyvien naisten päivärytmi arkipäivinä vuosina 2009−2010. Toimintaan osallistuneet kellonajan mukaan. Prosenttia.

Kuvio 4. 55−64-vuotiaiden eläkkeellä olevien naisten päivärytmi arkipäivinä vuosina 2009−2010. Toimintaan osallistuneet kellonajan mukaan. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus.

Kuvioista ilmenee varsin selvästi, miten merkittävästi työaika määrittää työelämässä olevien päivärytmiä. Sekä miesten että naisten aamun ylösnousu ja töihin lähtö ajoittuvat jo kello 6−7 aikaan. Lounasta syödään kello 11 ja työpäivä päättyy kello 15−16 aikoihin. Työpäivän jälkeen naisten ja miesten päivärytmi eroaa jonkin verran. Miehet suuntaavat kotitöihin tai harrastuksiin, kun taas naiset enemmänkin kotitöihin ja vasta sen jälkeen harrastuksiin.

Sivun alkuun

Kotityö ja harrastukset rytmittävät eläkeläisten arkea

Eläkeläisten päivä alkaa noin tuntia myöhemmin kuin työssäkäyvillä, ja aamupalaa he nauttivat lehtiä lukien. Varsinkin miehet käyttävät siihen useamman tunnin. Muut ruokailuajat hajaantuvat niin, ettei selvää lounas- tai päivällisaikaa näy. Kotityöt vievät merkittävän osan naisten päivästä, mutta myös harrastuksia, liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä esiintyy pitkin päivää samoin kuin miehilläkin. Tähän erot työssäkäyviin loppuvatkin, sillä niin sanottu passiivinen vapaa-aika, joka pitää sisällään television katselun, lukemisen, musiikin kuuntelun ja oleilun, ajoittuu varsin yhdenmukaisesti sekä työssäkäyvien että eläkkeellä olevien päivään. Noin kello 18 jälkeen siihen kuluu valtaosa ajasta molemmilla ryhmillä.

Rytmikuvioista ilmenee summittaisesti, miten paljon eri toimintoryhmiin käytetään aikaa. Seuraavaksi tarkastelen ajankäytön jakaantumista yksityiskohtaisemmin. Kuviossa 5 esitetään, miten paljon aikaa työssäkäyviltä ja eläkeläisiltä kuluu ansiotyöhön, kotitöihin, vapaaehtoistyöhön ja vapaa-aikaan arkipäivisin ja viikonloppuisin. Kummankin ryhmän viikonlopun ajankäyttö on varsin samanlaista.

Arkipäivinä eläkeläisten kotityöt ja vapaaehtoistyö kattavat lähestulkoon saman ajan, joka työssäkäyvillä kuluu ansiotyöhön. Eläkkeellä olevat käyttävät arkisin vajaan tunnin enemmän aikaa nukkumiseen, ruokailuun ja hygieniaan, mutta viikonloppuina työssäkäyvät ottavat univajetta kiinni. He nukkuvat runsaan tunnin pitempään ja ruokailevat parikymmentä minuuttia kauemmin kuin arkisin. Myös eläkeläiset käyttävät nukkumiseen ja ruokailuun hiukan enemmän aikaa viikonloppuisin, mutta ero on yhteensä vain parikymmentä minuuttia.

Kuvio 5. 55−64-vuotiaiden ansiotyöhön, vapaaehtoistyöhön, kotitöihin ja vapaa-aikaan käyttämä aika arkisin ja viikonloppuisin vuosina 2009–2010. Tuntia/päivä.

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus.

Eläkeläiset käyttävät työssäkäyviä enemmän aikaa kaikenlaiseen kotityöhön: ruoanvalmistukseen 25 minuuttia, kodin kunnossapitoon ja siivoukseen 15 minuuttia ja vaatehuoltoon 15 minuuttia. Eläkkeellä ei nautita työpaikkalounaita, vaan ateriat tehdään itse. Koska kotona oleskellaan enemmän, myös siivousta tarvitaan enemmän. Ehkä myös kodin jo pitkään kunnostusta odottaneet kohteet otetaan työn alle. Enemmän aikaa kuluu myös aikuisten auttamiseen, puutarhanhoitoon (10 min/vrk vs. 4 min/vrk) sekä remontteihin, korjauksiin ja rakentamiseen (16 min/vrk vs. 7 min/vrk). Sen sijaan ostoksiin ja asiointiin käytetyssä ajassa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa: eläkkeellä olevat viettivät kaupoissa noin puoli tuntia päivää kohden ja työssä olevat 7 minuuttia vähemmän. Dufvan (2012) tutkimuksessa esitettyjen toiveiden mukaisesti eläkkeellä ollessa tehdään siis enemmän puutarhatöitä sekä remontteja, korjauksia ja rakentamista.

Pitävätkö eläkkeellä olevat enemmän kotitöistä kuin työssä käyvät, ovatko ne mieluisia vai pakkoa ja rutiinia? Tätä tiedusteltiin ajankäyttötutkimuksen haastatteluosiossa. Työssä käyvien ja eläkkeellä olevien mielipiteet kotitöistä ovat hyvin yhdenmukaisia. Yleisesti ottaen mieluisimpia kotitöitä ovat puutarhatyöt, joita 31 prosenttia työssäkäyvistä ja 36 prosenttia eläkkeellä olevista piti aina huvina tai harrastuksena. Puutarhatöitä tehneistä työssä olevista 43 prosenttia ja eläkkeellä olevista 50 prosenttia piti niitä aina huvina ja harrastuksena. Siivouksen, pyykinpesun ja ostosten teon mieluisuudessa ei ollut merkittäviä eroja näiden kahden ryhmän välillä. Ainoa tilastollisestikin merkitsevä ero koski ruoanvalmistusta: se oli mieluisampaa työssäkäyville kuin eläkkeellä oleville.

Sivun alkuun

Eläkeläiset tekevät paljon vapaaehtoistyötä

Vapaaehtoistyöhön eläkkeellä olevat käyttävät kaksinkertaisen määrän aikaa työssäkäyviin verrattuna. Suurin osa siitä on epävirallista naapuriapua eli tuttavien, sukulaisten tai omien vanhempien ja lasten auttamista erilaisissa arjen tehtävissä, mutta eläkeläiset tekevät myös järjestötyötä paljon enemmän kuin työssä käyvät.

Lastenhoitoapua 55−64-vuotiaat eläkkeellä olevat antoivat eniten. Neljän haastattelua edeltävän viikon aikana lastenhoidossa apua oli antanut 60 prosenttia työeläkkeellä olevista naisista ja 33 prosenttia miehistä. Työssäkäyvistä naisista 33 prosenttia ja miehistä 22 prosenttia oli auttanut lastenhoidossa. Ruuanlaitossa, siivouksessa ja ostoksissa tai asioinneissa oli auttanut noin joka kolmas eläkkeellä olevista ja työssäkäyvistä joka neljäs. Vanhusten ja sairaiden hoidossa erot työllisten ja eläkkeellä olevien välillä olivat verrattain pienet, mikä johtuu ehkä siitä, että vanhukset tarvitsevat apua yhtälailla riippumatta avun antajan työstatuksesta. Näyttää siltä, että eläkkeellä ollessa auttamisen kohteiden kirjo on laajempi kuin muilla. Esimerkiksi muutoissa ja kuljetuksissa oli auttanut noin joka viides eläkeläinen. Apua he olivat puolestaan saaneet erityisesti tietokoneen ja digilaitteiden asennuksissa ja päivityksissä.

Sivun alkuun

Eläkkeellä jää aikaa lehtien lukemiseen ja vieraiden kutsumiseen

Vapaa-aikaa eläkkeellä oleville jää edellä kuvatuista tehtävistä huolimatta enemmän kuin työssä käyville. Erityisiä rakenteellisia eroja ei vapaa-ajan vietossa ilmene, mutta eläkkeellä aikaa käytetään jonkin verran enemmän kaikkiin vapaa-ajan muotoihin kuin työssä ollessa (kuvio 6). Liikuntaa, johon Dufvan (2012) tutkimuksen mukaan toivottiin enemmän aikaa eläkkeellä, harrastetaankin runsaasti. Erityisesti kävely- ja juoksulenkkejä tehdään päivittäin. Eläkeläiset käyvät myös jonkin verran useammin uimassa kuin työssä olevat.

Kuvio 6. 55−64-vuotiaiden vapaa-ajan toimintoihin käyttämä aika vuosina 2009–2010. Tuntia/päivä.

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus.

Suurimmat ajankäytön erot työssäkäyvien ja eläkeläisten välillä on lehtien lukemisessa. Eläkeläisillä käy myös vieraita kotona useammin kuin työssäkäyvillä. Työssäkäyvät puolestaan viettävät jonkin verran enemmän aikaa kirjastoissa ja juhlissa kuin eläkkeellä olevat. Kalastukseen ja metsästykseen eläkkeellä olevat käyttävät työssäkäyviä enemmän aikaa (keskimäärin 3 min/päivä vs. 1,7 min/päivä), mutta marjastuksessa tai sienestyksessä erot ryhmien välillä olivat merkityksettömät.

Sivun alkuun

Eläkkeellä koetaan kiirettä vain silloin tällöin

Tutkimukseen osallistujilta tiedusteltiin myös kiireen tuntemuksia. Sitä kysyttiin toisaalta yleisesti eli kuinka usein kokee olevansa kiireinen, ja toisaalta tiedusteltiin tutkimuspäivän kiireisyyttä. Tulos osoittaa, että 55−64-vuotiaat eivät yleensä koe olevansa kovin kiireisiä, mutta ero eläkeläisten ja työssäkäyvien kesken oli kuitenkin selvä ja myös tilastollisesti erittäin merkitsevä. Työssäkäyvistä joka viides koki olevansa jatkuvasti kiireinen, kun taas eläkeläisistä niin koki vain joka kahdeskymmenes.

Taulukko. Kiireen kokeminen. Prosenttia.

  Työssä Eläkkeellä
Kuinka usein kokee olevansa kiireinen?    
jatkuvasti 22 5
silloin tällöin 63 45
ei juuri koskaan 15 49
Oliko tutkimuspäivä kiireinen?    
kyllä 32 13
ei 68 88

Lähde. Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus.

Tiedusteltaessa, mitä haluaisi tehdä, jos käytettävissä olisi enemmän aikaa, eläkkeellä olevista vain harvat, 8 prosenttia, mainitsivat jonkin tehtävän. Tehtävät hajaantuivat yksittäisiin toimintoihin, muutamat mainitsivat käsityöt. Näyttää siltä, että eläkkeellä on riittävästi aikaa tehdä juuri niitä asioita mitä haluaakin. Työssäkäyvistä selvästi useammat eli noin puolet nimesi toiminnon, johon haluaisi käyttää enemmän aikaa. Toiveissa olivat lukeminen, kuvataideharrastus ja ennen kaikkea liikunta, jonka mainitsi joka kuudes (17 prosenttia) vastaajista.

Sivun alkuun

Eläkeläiset vahvistavat yhteiskunnan turvaverkkoja

Eläkeläiset ovat aktiivisia ja näyttävät tekevän juuri niitä asioita, joita Dufvan (2012) tutkimuksessa tuli esille. Ajankäyttötietoihin pohjautuvassa tarkastelussa tuli ilmi, että eläkkeellä olon suurin nautinto eli vapaus muiden asettamista aikatauluista toteutui. Aamulla nukuttiin pitempään ja lehtiä luettiin kaikessa rauhassa. Kiinnostavaa kuitenkin on, että päivän aktiiviset toiminnot − kotityöt, liikunta, harrastukset ja sosiaalinen kanssakäyminen − ajoitettiin työstä vapaaksi jääneeseen aikaan. Passiivinen ajankäyttö, television katsominen, musiikin kuuntelu, lukeminen ja lepäily sen sijaan pysyivät entisellä paikallaan illalla samalla tavoin kuin työssäkäyvillä. Eläkeläisten toimintojen rytmittyminen aktiiviseen ja passiiviseen näyttää pysyneen samanlaisena kuin työssäkäyvillä.

Tässä artikkelissa on kuvattu sekä työssäkäyvien että jo eläkkeelle siirtyneiden 55–64-vuotiaiden ajankäyttöä ja päivärytmiä. Tutkimus osoittaa, että ennen 65. ikävuottaan eläkkeelle siirtyneet pitävät huolta omista peruspalveluistaan koti-, piha- ja remontointitöitä tekemällä. Lisäksi he auttavat naapureita ja läheisiään monissa arkipäivän askareissa ja erityisesti lastenhoidossa. Siten he omalta osaltaan ovat vahvistamassa yhteiskunnan turvaverkkoja ja myötävaikuttavat siihen, että yhteiskunnan pyörät pyörivät.

Pelkästään taloudellisena kysymyksenä eläkkeelle siirtymisiä tarkastelevat tutkimukset maalaavat ehkä liian synkkää kuvaa siitä, miten suuri vaje palveluiden tuottamisessa ja rahoittamisessa syntyy. Vastareaktiona eläkeläisten "syyllistämiselle" on syntynyt hankkeita, joissa pyritään muuttamaan palvelujen tuotannon järjestelmää siten, että se vapauttaa ikäihmisten voimavarat heidän itsensä ja heidän läheistensä hyvinvoinnin edistämiseen. Ikäihmiset voidaan nähdä voimavarana eikä pelkkänä kustannuksena. (Sitra 2013; Kaarakainen ym. 2013.)

Sivun alkuun

Lähteet

Dufva, Hilkka 2012. Eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä. Eläkkeellesiirtymisilmiön monitasoinen tarkastelu. Itä-Suomen yliopisto. Väitöskirja.

Kaarakainen, Minna & Suomalainen, Sanna & Hyttinen, Virva 2013. Producing and funding welfare services for seniors in the future. Working with older people, vol 17(2).

Myrskylä, Pekka 2012. Hyvin koulutetuilla pisimmät työurat. Hyvinvointikatsaus 1/2012.

Niemi, Iiris 2005. Iäkkäiden pariskuntien ajankäyttö. Teoksessa Hannu Pääkkönen (toim.) Perheiden ajankäyttö. Tilastokeskus.

Pantzar, Mika 2011. Asiakkaan aika ja talouden rytmiliike. Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiö, Julkaisusarja 2.

Sitra 2013. Aktiivinen kansalainen – kaikenikäisenä -seminaari http://www.sitra.fi/uutiset/ikaihmiset-laajasti-mukaan-palvelujen-kehittamiseen.

Southerton, Dale 2006. Analysing the temporal organization of daily life: social constrains, practices and their allocation. Sociology, 40(3).

Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus. http://tilastokeskus.fi/til/akay/index.html.

Ylikännö Minna 2011. Sopivasti työtä ja vapaa-aikaa. Tutkimuksia ajankäytöstä eri elämäntilanteissa. Sosiaali- ja terveysalan tutkimuksia 117. Helsinki: Kela.

Päivitetty 29.9.2014