Julkaistu: 26.2.2014

Suomessa lasten toimeentulo on eurooppalaisittain turvattua

  1. Kotitalousrakenteet poikkeavat eri osissa Eurooppaa
  2. Kahden huoltajan lapsiperheissä tulotaso on hyvä
  3. Pienituloisuusaste matalin Pohjoismaissa
  4. Lasten kokema aineellinen puute yleisintä itäisessä ja eteläisessä Euroopassa
  5. Elintasoeroja idän ja pohjoisen välillä
  6. Yleisimmin puutteita harrastusmahdollisuuksissa
  7. Suomalaislapset verraten hyvässä asemassa
  8. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Suomalaislapset verraten hyvässä asemassa

Eurooppalaisessa vertailussa suomalaislasten toimeentulo näyttää olevan yleisesti ottaen hyvällä tasolla. Yhden huoltajan talouksien lapset ovat heikommassa asemassa, mutta näin on kaikissa maissa. Myös aineellista puutetta suomalaislapset kokevat muita eurooppalaislapsia vähemmän.

Pienituloisuuden ja koetun toimeentulon käyttäminen rinnakkain antaa hieman ristiriitaisen kuvan lapsiperheiden toimeentulosta. Joissakin maissa, kuten Luxemburgissa, yhden huoltajan talouksien lapset ovat usein pienituloisia, mutta harvempi yhden huoltajan lapsi kuitenkin asuu kotitaloudessa, jossa koetaan toimeentulo-ongelmia. Toisaalta esimerkiksi Kyprosessa yhden huoltajan talouksien lapset ovat pienituloisia harvemmin kuin muissa EU-maissa, mutta toimeentulovaikeuksia kokevissa talouksissa asuu valtaosa lapsista.

Onkin muistettava, että pienituloisuusaste kuvaa pienituloisimpien suhdetta keskituloon kunkin maan sisällä, mutta kokemus toimeentulosta voi muodostua monen asian summana. Kuva toimeentulovaikeuksista onkin jossain mielessä lähempänä arkikäsityksen mukaista kuvaa; ongelmat kasautuvat eurokriisin kokeneisiin maihin sekä itäisen Euroopan uudempiin jäsenmaihin.

 

Tietolaatikko 1. Kuka on lapsi ja mikä on lapsiperhe?
 Tilastollisesti lapsi ja lapsiperhe voidaan määritellä eri tavoin riippuen tarkastelun tarkoituksesta. Määrittelyssä voidaan käyttää kriteereinä muun muassa lapsen ikää, asemaa kotitaloudessa suhteessa viitehenkilöön (kotitalouden suurituloisin henkilö) ja taloudellista toimeliaisuutta. Yleensä tilastoinnissa lapseksi määritellään alle 18-vuotias kotitaloudessa lapsen asemassa oleva henkilö, toisin sanoen kotitaloudessa on myös hänen huoltajansa. Lapsiksi ei siis katsota alaikäisiä nuoria, jotka asuvat jo itsenäisesti, sekä kotitalouden 18 vuotta täyttäneitä jäseniä. Tämä määritelmä on käytössä esimerkiksi Tilastokeskuksen tulonjakotilastosta julkaistuissa lasten pienituloisuustiedoissa. (Vrt. myös Marja-Liisa Helmisen ja Marjut Pietiläisen sekä Aura Pasilan artikkelit tässä numerossa.)

Usein 18 vuotta täyttäneet kuitenkin asuvat vielä vanhempiensa kanssa ja heidän toimeentulonsa on vanhemmista ja heidän kanssaan asumisesta riippuvaista, vaikka elatusvelvollisuutta ei enää olisikaan (perheen ja lapsen määritelmistä sosiaalilainsäädännössä ks. Faurie & Kalliomaa-Puha 2010, 43).

Tässä artikkelissa lapsiksi katsotaan
  • alle 18-vuotiaat, vanhempiensa kanssa asuvat henkilöt, joilla itsellään ei ole lapsia tai puolisoa, sekä
  • 18–24-vuotiaat nuoret, jos he asuvat vähintään yhden huoltajan kanssa, ovat taloudellisesti epäitsenäisiä (työllisiä kuukausia 0–5 viitevuonna) eikä heillä ole omia lapsia tai puolisoa.

    Ikärajan ja työllisen toiminnan ottaminen huomioon lapsen määrittelyssä vastaa myös Eurostatin käyttämää dependent child -määritelmää (ks. esim. Eurostat 2006, 132). 18 vuotta korkeamman ikärajan käytöstä seuraa luonnollisesti suurempi lasten ja lapsiperheiden määrä: keskimäärin 11 prosenttia tässä analyysissä mukana olevista lapsista on täysi-ikäisiä ja vajaat 10 prosenttia lapsiperheistä on perheitä, joiden kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä. Analyysiosassa näitä lapsia tai perheitä ei käsitellä erikseen, sillä niiden mukanaolo ei muuta merkittävästi esimerkiksi lapsiperheiden keskituloa tai lasten sijoittumista tulojakaumalle.

 

Tietolaatikko 2. Aineistot
 Tässä ja seuraavassa artikkelissa hyödynnetään kahta aineistoa: Tilastokeskuksen tulonjakotilaston aikasarja-aineistoa vuosilta 1990–2011 sekä Eurostatin EU-SILCin palveluaineistoa, joka kattaa tiedot kaikista EU-maista1 ja joistakin EU:n ulkopuolisista maista vuodelta 2010. Lisäksi tämän artikkelin yhteydessä oleva tarkastelu aineellisista elinolosuhteista sisältää vertailutietoa 1–15-vuotiaiden lasten materiaalisesta puutteesta vuodelta 2008. Suomen tiedot EU-SILC-aineistossa pohjautuvat tulonjakotilastoon.

Tulonjakotilaston aikasarja-aineiston ja EU-SILCin palveluaineiston sisältämät muuttujat poikkeavat toisistaan, mutta näistä aineistoista lasketut Suomen luvut lapsiperheiden lukumääristä vastaavat toisiaan lähes täysin. Artikkeleissa esitetyt luvut eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia tulonjakotilaston, perhetilaston tai Eurostatin julkaisemien lapsi- ja perhetietojen kanssa, sillä tulokset perustuvat kirjoittajan omiin laskelmiin ja lapsen määritelmä poikkeaa muiden julkaisujen määritelmistä.

1Kaikkien maiden tiedot eivät ole mukana tässä artikkelissa, sillä kaikki tilastovirastot eivät luovuta tietojaan toisille tilastovirastoille lähetettäviin aineistoihin. Merkittävin puuttuva vertailumaa on Saksa.

 

Tietolaatikko 3. Lasten aineellisen puutteen ulottuvuudet
 Vuonna 2009 kerätyssä kotitalouksien aineellista puutetta koskevassa EU-SILCin lisätutkimuksessa tiedusteltiin kotitalouksilta, onko niiden 1–15-vuotiailla lapsilla joitakin välttämättömyyksiksi katsottavia asioita, ja jos ei, johtuiko se siitä, ettei kotitaloudella ole varaa niihin. Kysytyt asiat olivat:
  • joitakin uusia vaatteita (ei käytettyjä)
  • kaksi paria sopivia kenkiä
  • tuoreita hedelmiä ja vihanneksia kerran päivässä
  • kolme ateriaa päivässä
  • yksi proteiinipitoinen ateria päivässä (lihaa, kanaa, kalaa tai vastaavaa kasvisvaihtoehtoa)
  • lapsen ikään sopivia kirjoja kotona (ml. kirjaston kirjat)
  • ulkoleikkivälineitä (myös sisarusten jakamat leikkivälineet)
  • sisäleikkikaluja (myös sisarusten jakamat leikkivälineet)
  • säännöllinen harrastus
  • merkkipäivien juhlistaminen
  • kavereiden kutsuminen kotiin leikkimään ja syömään
  • koulun maksullisiin retkiin ja tapahtumiin osallistuminen
  • mahdollisuus lomaan poissa kotoa vähintään viikon verran vuodessa (vapaaehtoinen muuttuja)
    Lisäksi kysyttiin pelkästään kyllä/ei-vastausvaihtoehdoilla,
  • onko talouden kouluikäisillä lapsilla sopivaa läksyjentekopaikkaa
  • onko lapsilla asuinympäristössä turvallista leikkitilaa ulkona

    Materiaalisen deprivaation indikaattoreita pohtinut työryhmä (Eurostat 2012) suositti, että lasten indikaattoriin otettaisiin mukaan 11 ulottuvuutta, jotka mittaavat tuloista johtuvaa puutetta. Ulottuvuuksista jäisivät pois kolmea ateriaa, läksyjentekopaikkaa ja viikon lomaa koskevat kysymykset. Lisäksi ehdotuksen mukaan lasten indikaattorissa otettaisiin huomioon viisi koko kotitaloutta koskevaa puutetta: ei varaa ostaa uusia huonekaluja, on asumiskulujen maksuvaikeuksia, ei varaa hankkia tietokonetta ja internetiä, ei varaa pitää kotia riittävän lämpimänä eikä varaa autoon.

    Artikkelissa käytetään työryhmän suosittamia lasten aineellisen puutteen ulottuvuuksia, mutta ei koko kotitaloutta koskevia puutteen ulottuvuuksia. Lisäksi tarkastelusta on jätetty pois viikon lomaa koskeva kysymys, josta ei ole saatavilla vertailutietoja kaikista maista.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 26.2.2014