Julkaistu: 26.5.2014

Suomen palkkaerot ovat pysyneet pieninä – palkkojen hajonta kuitenkin kasvaa

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Mika Idman on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen yritystilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2014.

Palkansaajien tuntiansioiden hajonta on kasvanut vajaan 20 vuoden aikana. Keskipalkkaisten palkansaajien määrä on vähentynyt iso- ja pienipalkkaisten lisääntyessä. Muutokset koskevat lähinnä yksityistä sektoria.

Tarkastelen tässä artikkelissa palkkaeroja ja palkkojen jakautumisen muutosta Suomessa vuosien 1995–2012 välisenä ajanjaksona. Teen vertailun myös muihin Euroopan maihin. Aineistona käytän palkkarakennetilastoja, joissa tarkastellaan säännöllisesti palkansaajien välisiä palkkaeroja ja niiden muutosta.

Palkkarakennetilasto on tehty Suomessa vuosittain vuodesta 1995 lähtien. Tällä hetkellä tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2012, jolloin tilasto sisälsi tiedot noin 1,6 miljoonasta palkansaajasta. Tilaston avulla voidaan varsin kattavasti tarkastella palkansaajien ansioihin liittyviä ilmiöitä. Tämän artikkelin tarkasteluissa ansiokäsitteenä on käytetty tuntiansiota, jotta palkansaajia saadaan mahdollisimman kattavasti mukaan tarkasteluihin. Palkkarakennetilastossa tuntiansio on laskettu kaikille niille, joiden työaika on tiedossa − ei siis vain palkkausperusteeltaan tuntipalkkaisille palkansaajille. Osa-aikaiset palkansaajat ovat mukana tarkastelussa.

Tilastotietojen perusteella voidaan havaita, että palkansaajien palkkaeroissa ei runsaan 15 viime vuoden aikana ole tapahtunut Suomessa merkittävää muutosta. Palkansaajien palkkaero on edelleen Suomessa Euroopan alhaisimpia. Palkkaeron pienuudesta huolimatta voidaan havaita muutos palkansaajien ansioiden jakautumisessa. Vuonna 1995 suurin osa palkansaajista ansaitsi suunnilleen saman verran. Vuonna 2012 palkansaajien ansiot ovat jakautuneet huomattavasti laveammin.

Palkkaerot pysyneet Suomessa pieninä

Palkkarakennetilastosta lasketut palkansaajien palkkaerot ovat pysyneet vuodesta 1995 asti lähes samalla tasolla. Vuonna 1995 palkansaajien parhaiten palkattu kymmenesosa ansaitsi 2,2 kertaa enemmän kuin heikoiten palkattu kymmenesosa. Vuonna 2012 vastaava suhdeluku oli 2,4 (kuvio 1).

Kuvio 1. Palkansaajien palkkaero Suomessa vuosina 1995−2012.

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto.

Vertailevaa näkökulmaa esitettyihin lukuihin saadaan, kun tarkastellaan samalla tavalla laskettuja palkkaeroja muualla Euroopassa. EU:n tilastovirasto Eurostat tekee neljän vuoden välein palkkarakennetutkimuksen, ja tässä on vertailtu vuosien 2006 ja 2010 lukuja. Suomessa kuten muissakin Pohjoismaissa on eurooppalaisittain verrattuna pienet palkkaerot. Euroopan maista ainoastaan Ruotsissa palkkaerot olivat vuonna 2010 vielä pienemmät kuin Suomessa. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Palkkaerot Euroopan maissa vuosina 2006 ja 2010.

Lähde: Eurostat. Structure of earnings survey 2006, 2010.

Sivun alkuun

Palkansaajat ansaitsevat nykyään aiempaa vaihtelevammin

Edellä havaittiin, että eniten ja vähiten ansaitsevien palkkauksen suhteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia viimeisen 15 vuoden aikana. Ansioiden hajonnassa on kuitenkin tapahtunut muutos. Vielä vuonna 1995 suurin osa palkansaajista ansaitsi lähes tulkoon saman verran. Tuoreimpien tilastotietojen mukaan ansiot ovat jakautuneet huomattavasti vaihtelevammin. Keskiarvoa selvästi suurempaa palkkaa ei enää ansaitsekaan pieni vähemmistö vaan parempaa palkkaa ansaitsevien määrä on lisääntynyt.

Kuvio 3. Ansioiden jakauma vuosina 1995, 2001 ja 2012. Euroa/tunti.

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 1995, 2001, 2012.

Kuviossa 3. on kuvattu tuntiansioiden jakautumista palkansaajien kesken vuosina 1995, 2001 ja 2012. Ansioiden jakauman muoto on muuttunut selvästi vuosien välillä. Jakauma on siirtynyt ajanjakson aikana oikealla yleisen palkkatason nousun myötä. Tämän lisäksi palkkajakauman muoto on selvästi muuttunut kapeasta ja teräväkärkisestä tylpäksi ja leveämmäksi.

Jakauma on oikealle vino mikä kertoo siitä että suurimman osan tuntipalkka on pienempi kuin keskiarvoansio. Poikkeuksellisen suuripalkkaiset nostavat keskiarvoa (vetävät ansioiden keskiarvoa kuviossa oikealle). Tästä syystä palkkatilastoissa on toisinaan suositeltu mediaanin käyttöä keskilukuna. Suomen tilanteessa mediaani kuvaa keskiarvoa paremmin keskimääräisen palkansaajan ansioita. Vuonna 2012 palkansaajien tuntiansioiden mediaani oli 16,9, kun taas keskiarvo oli 18,9 euroa tunnissa. Pienimmillään tuntipalkka oli muutama euro tunnissa ja suurimmillaan jopa 170 euroa tunnissa (kuvio 4).

Kuvio 4. Tuntiansioiden hajonta vuonna 2012.

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 2012.

Tarkastellaan vielä ansioiden hajontaa suhteessa keskiarvoon. Jakauman muodon muuttumisen lisäksi myös hajontaa kuvaavat tunnusluvut antavat viitteitä muutoksesta ansioiden hajonnassa. Vuonna 1995 tuntiansion variaatiokerroin1 oli 41,48 ja vuonna 2012 sama tunnusluku oli 51,57. Ansioiden hajonta palkansaajien välillä on myös tämän tunnusluvun perusteella kasvanut tarkasteltujen vuosien aikana.

Sivun alkuun

Työmarkkinat polarisoituneet

Yksi edellä kuvattua ilmiötä selittävä tekijä on työmarkkinoiden polarisoituminen, josta on hiljattain tehty useita tutkimuksia (esim. Asplund ym. 2011; Mitronen 2013). Polarisoitumisella tarkoitetaan töiden keskittymistä entistä enemmän palkkajakauman ääripäihin.

Työmarkkinoiden polarisoituminen tarkoittaa palkansaajien määrän vähentymistä keskipalkkaisissa ammateissa. Muutosta voidaan tarkastella esimerkiksi ammatin perusteella. Tilastokeskuksen ammattiluokituksessa luokitellaan samankaltaiset tehtävät samoihin luokkiin. Palkkatilastoissa luokittelu tehdään palkansaajan ammattinimikkeen, toimialan ja koulutuksen perusteella. Nopea katsaus palkkarakennetilaston ammattikohtaisiin tietoihin antaa polarisoitumista tukevan tuloksen.

Kuvio 5. Palkansaajien ammatin pääluokan osuus vuosina 1995 ja 2012. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 1995, 2012.

Palkansaajien määrä asiantuntija- ja varsinkin erityisasiantuntija-ammateissa on lisääntynyt huomattavasti. Nämä ammattiryhmät edustavat ansiotasoltaan palkkajakauman yläpäätä. Palkansaajien määrä keskipalkkaisissa teollisuuden ja rakentamisen työntekijäammateissa on vähentynyt ja toisaalta lisääntynyt huomattavasti palvelualan ammateissa. Palvelualan ammatit edustavat usein ansiotasoltaan palkkajakauman alapäätä. (Kuvio 5.)

Taulukko 1. Tuntiansiot eri ammattiryhmissä vuonna 2012. Lukumäärä ja euroa/tunti.

Ammattiluokitus Lukumäärä Kokonaisansion keskiarvo,e/t
Ammatit yhteensä 1 655 998 18,91
0 Sotilaat 9 739 24,12
1 Johtajat 55 771 36,56
2 Erityisasiantuntijat 318 066 25,49
3 Asiantuntijat 351 714 19,77
4 Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät 141 786 15,76
5 Palvelu- ja myyntityöntekijät 359 610 14,17
6 Maanviljelijät, metsätyöntekijät ym. 7 829 13,6
7 Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät 154 595 17,23
8 Prosessi- ja kuljetustyöntekijät 129 882 17,3
9 Muut työntekijät 125 482 12,82

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 2012.

Tilastokeskuksen ammattiluokitusta uudistetaan tasaisin väliajoin, jotta luokitus ottaisi huomioon mahdollisimman hyvin vallitsevan palkansaajarakenteen. Palkkarakennetilastossa otettiin uusi ammattiluokitus käyttöön vuonna 2010. Luokituksessa on eroa vuonna 1995 käytössä olleeseen ja ammatin pääluokkatasollakin luokitusten erot vaikuttavat palkansaajien lukumääriin. Esimerkiksi tiettyjä teollisuuden ja terveydenhuollon työntekijäammatteja luokitellaan nykyään asiantuntijoihin. Muutokset palkansaajarakenteessa ovat kuitenkin niin huomattavia että niitä ei voi selittää pelkillä luokitusmuutoksilla.

Erityisasiantuntijoita oli vuonna 2012 palkkarakennetilaston mukaan noin 320 000, kun vastaavassa ammattiryhmässä vuonna 1995 työskenteli 180 000 palkansaajaa. Vastaavasti palvelu- ja myyntityöntekijöiden määrä on kasvanut samalla ajanjaksolla 200 000 palkansaajalla ollen vuonna 2012 jo yli 350 000 palkansaajaa.

Ansioiden hajonnan lisääntymisen ohella toisella tapaa kiinnostava kysymys on se, mihin keskipalkkaisten ammattien palkansaajat ovat siirtyneet. Palkkarakennetilastossa vuonna 1995 keskipalkkaisissa ammattiryhmissä (ammatin pääluokat 4,7 ja 8) työskenteli noin 250 000 palkansaajaa. Näitä palkansaajia löytyi vuoden 2012 palkkarakennetilastosta 108 000 henkilöä. Palkkarakennetilaston perusteella ei voida päätellä, mihin ammateista poistuneet henkilöt ovat sijoittuneet. Osa on luonnollisesti siirtynyt työvoiman ulkopuolelle, mutta esimerkiksi yrittäjiksi tai työttömiksi siirtyneiden määrää ei palkkarakennetilaston avulla voida päätellä.

Mielenkiintoista kuitenkin on, että tarkastelluista henkilöistä alle 10 prosenttia työskenteli vuonna 2012 samoissa ammattiryhmissä kuin vuonna 1995. Suurin osa näistä (39 %) työskenteli asiantuntijatehtävissä, 22 prosenttia työskenteli palvelu- ja myyntitöissä tai avustavina työntekijöinä.

Yleisesti voidaan sanoa, että palvelusektori kasvaa ja teollisuus pienenee ja tämä ilmenee luonnollisesti myös palkansaajien lukumäärissä. Muutos vaikuttaa myös palkansaajien ansioiden jakautumiseen.

Sivun alkuun

Ansioiden jakautumisen muutos on suurin yksityisellä sektorilla

Valtiolla työskentelevistä palkansaajista suuri osa on asiantuntijoita tai erityisasiantuntijoita (62 %, vuonna 2012). Kuntasektorilla suurin palkansaajaryhmä on palvelu-, hoiva-, ja myyntityöntekijöinä (30 %, vuonna 2012). Kuvioista 6 ja 7 havaitaan ansiojakauman muutokset julkisella sektorilla. Ammattiryhmien painottuminen tiettyihin ryhmiin sekä erityisesti teollisuuden työntekijäammattien vähäisen osuuden takia jakauman muutos ei ole merkittävä.

Kuvio 6. Tuntiansioiden jakautuminen kuntasektorilla. Euroa/tunti.

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 1995, 2012.

Kuvio 7. Tuntiansioiden jakautuminen valtiosektorilla. Euroa/tunti.

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 1995, 2012.

Kuntasektorilla ansiokehityksen myötä tuntiansioiden jakauma on siirtynyt oikealle, tuntiansioiden jakauman muoto ei kuitenkaan ole huomattavasti muuttunut. Suurin osa kuntasektorin palkansaajista ansaitsi vuonna 2012 noin 14−20 euroa tunnissa. Osa lääkäreistä on pienenä erillisenä huippuna palkkajakauman yläpäässä. Kuntasektorilla tuntiansioiden hajontaa kuvaava variaatiokerroin kasvoi tarkasteluajanjaksolla vain 2,92 prosenttiyksikköä.

Valtiolla tuntipalkan jakauma näyttää tarkasteltujen vuosien välillä muuttuneen melkoisesti. Yksi oleellinen syy löytyy kuitenkin työnantajasektorin määrittelystä. Palkkatilastossa valtiolle määriteltyjen palkansaajien määrä väheni huomattavasti vuonna 2010, kun yliopistojen palkansaajat siirtyivät palkkatilastossa valtiolta yksityiselle sektorille. Yliopistojen palkkalistoilla on ollut paljon keskipalkkaisia palkansaajia (tutkijat, tuntiopettajat, sihteerit ym.), ja jakaumakuvion 7 perusteella näyttäisi siltä, että juuri nämä keskipalkkaiset ovat jääneet pois. Siirtymä oikealle päin johtuu yleisestä ansiotason noususta. Valtiolla tuntiansioiden variaatiokerroin on pienentynyt muutamalla prosenttiyksiköllä tarkasteluajanjakson aikana. Valtion palkansaajien tuntiansioiden hajonta on siis tämän tunnusluvun mukaan itse asiassa pienentynyt. Vuoden 2010 huomattava muutos palkansaajarakenteessa osaltaan vaikuttaa havaittuun kehitykseen.

Palkansaajarakenteen muutos on ollut suhteellisesti suurin yksityisellä sektorilla (kuvio 8). Teollisuuden työntekijöiden merkittävä vähentyminen on laskenut keskipalkkaisten palkansaajien määrää. Samaan aikaan palkkajakauman alapäässä olevat palvelu- ja myyntiammatit ja jakauman yläpäässä olevat erityisasiantuntija-ammatit ovat lisääntyneet. Seurauksena on vuonna 2012 jopa lievää kaksihuippuisuuden piirrettä osoittava leveä jakauma. Yksityisellä sektorilla tuntiansioiden variaatiokerroin oli 41,30 vuonna 1995. Vastaavasti vuonna 2012 sama tunnusluku sai arvon 55,27. Ansioiden hajonta palkansaajien välillä näyttäisi myös tämän tunnusluvun perusteella lisääntyneen yksityisellä sektorilla selvästi.

Kuvio 8. Tuntiansioiden jakautuminen yksityisellä sektorilla. Euroa/tunti.

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 1995, 2012.

Sivun alkuun

Ansioiden jakaumaa ja muotoa tulee seurata jatkossa

Tämän artikkelin tarkasteluissa havaittiin palkansaajien tuntiansioiden hajonnan kasvaneen vuosien 1995 ja 2012 välillä. Eniten ja vähiten ansaitsevien välinen kuilu ei ole leventynyt, mutta palkansaajien määrä on tarkasteluaikavälillä vähentynyt keskipalkkaisissa ammateissa ja lisääntynyt sekä hyvin että heikommin palkatuissa ammateissa. Eniten muutos on vaikuttanut yksityisen sektorin palkansaajarakenteeseen.

Palkkatilastoissa julkaistaan säännöllisesti tietoja ansioiden hajonnasta (mm. desiilipisteet). Edellinen tarkastelu osoittaa, että myös ansioiden hajontaa kuvaavaa jakaumaa ja sen muotoa on syytä ajoittain tarkastella. Kuluneen lähes kahdenkymmenen vuoden aikana muutos ansioiden jakaumassa on ollut melko selkeä, ja mielenkiintoista onkin seurata, mihin ollaan menossa. Jatkotarkasteluissa nähdään tuleeko palkansaajien tehtävien rakenne painottumaan jatkossa yhä enemmän erittäin vaativiin hyvin palkattuihin ja toisaalta suorittaviin matalan palkkatason ammatteihin.

Sivun alkuun

Lähteet

Asplund, Rita & Barth, Erling & Lundborg, Per & Nilsen, Kjersti Misje 2011. Polarization of The Nordic Labour Markets. Finnish Economic Papers 24(2).

Eurostat. Structure of earnings survey. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/microdata/ses.

Mitronen, Matti 2013. Työmarkkinoiden polarisaatio Suomessa. Muistiot 3. VATT. http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/muistiot_33.pdf.

Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto. http://tilastokeskus.fi/til/pra/index.html.

 

Variaatiokerroin kuvaa muuttujan suhteellista hajontaa. Tunnusluvussa keskihajonta on jaettu keskiarvolla eli on laskettu kuinka monta prosenttia keskihajonta on keskiarvosta. Mitä suurempi luku on sitä enemmän arvoissa on vaihtelua.

Päivitetty 26.5.2014