Julkaistu: 29.9.2014

Väestö vanhenee ja työttömyys vaivaa monia Euroopan kaupunkeja

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Yrjö Palttila on erikoissuunnittelija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä ja toimii EU:n kaupunki-indikaattorien Suomen hankkeiden projektipäällikkönä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2014.

Väestö on ikääntynyt jo pitemmän aikaa Euroopassa. Vanhusväestön suhteelliset osuudet vaihtelevat kuitenkin huomattavasti eri maissa ja eri kaupungeissa. Talouden taantuman johdosta työttömyys on kasvanut Euroopan kaupungeissa vuodesta 2008 lähtien. Myös työttömyysaste vaihtelee eri maissa, ja työttömyys on keskittynyt muita enemmän tiettyihin kaupunkeihin.

Kaupunkilaisten osuus Euroopan väestöstä kasvaa jatkuvasti. Kaupungeilla on ratkaiseva merkitys talouden, työllisyyden ja hyvinvoinnin kehitykselle. Toisaalta myös sosiaaliset ongelmat kuten työttömyys, asuinalueiden eriytyminen ja pienituloisuus kasautuvat kaupunkeihin. Nykytilanteen arvioiminen on edellytys kehitystyölle, parannustoimenpiteille ja kehityksen seurannalle.

EU:n kaupunki-indikaattorit (Urban Audit) kuvaavat elämänlaatua suurissa ja keskisuurissa eurooppalaisissa kaupungeissa. Indikaattorit sisältävät tietoja väestöstä, työmarkkinoista, asumisesta, taloudesta, koulutuksesta, liikenteestä, kulttuurista ja turismista. (Ks. indikaattoreiden sisällöstä ja laatimisesta tarkemmin Palttila 2013.) Euroopan komission Aluepolitiikan pääosasto (DG Regio) käyttää tietoja valmistellessaan EU:n kaupunkipolitiikan linjauksia.

Indikaattoreiden laatimista varten tietoja kerätään hallinnollisista kaupunkialueista ja kaupunkiseuduista. EU:n 28 maasta, Norjasta, Sveitsistä ja Turkista on mukana yhteensä 900 kaupunkia. Kaupungin keskustan väkimäärän tulee yleensä olla vähintään 50 000 asukasta. Keskustaan luetaan yhtenäinen alue, jolla väestöntiheys on vähintään 1 500 asukasta neliökilometrillä. Vähintään puolet kaupungin asukkaista tulee asua näin rajatulla keskusta-alueella.

Suuria, yli 250 000 asukkaan kaupunkeja mukana on 165 kappaletta. Näistä 30 kaupungissa on yli miljoona asukasta. Pienimmissä kaupungeissa väkiluku on 50 000 asukkaan paikkeilla.

Suomesta ovat mukana kaikki yli 100 000 asukkaan kaupungit (Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Tampere, Turku ja Vantaa). Kaupunkiseudut (Larger Urban Zone, LUZ) on EU:n kaupunki-indikaattorien oma aluejako, joka poikkeaa Suomen seutukunnista tai työssäkäyntialueista.

Tässä artikkelissa tarkastelen kahta Euroopan keskeistä ongelmaa − väestön ikääntymistä ja työttömyyttä − 27 EU-maan hallinnollisessa kaupungissa. Kesällä 2013 EU:n jäseneksi tullut Kroatia ei ole vielä mukana artikkelin lähdeaineistoissa.

Monissa Italian kaupungeissa eläkeikäisiä on enemmän kuin työikäisiä

Väestö on ikääntynyt Euroopassa elinajan pitenemisen ja alhaisen syntyvyyden seurauksena. Väestön ikääntyminen on pitkän ajan trendi, joka alkoi jo useita vuosikymmeniä sitten. Alhainen syntyvyys on jatkunut vuosikymmeniä, mikä on johtanut nuorten väestöosuuden pienenemiseen (European Commission 2011). Työmarkkinoille osallistuvan väestön väheneminen pienentää alueiden mahdollisuuksia järjestää palveluja ikääntyvälle väestölle.

Vuonna 2011 EU-27 -alueella asui kaikkiaan 502 miljoonaa henkilöä. Vuodesta 2001 vuoteen 2011 työikäisten 20−64-vuotiaiden määrä kasvoi EU-27 -alueella 12 miljoonalla henkilöllä 306 miljoonaan ja eläkeikäisten 65 vuotta täyttäneiden määrä runsaalla 11 miljoonalla 88 miljoonaan.

Vanhushuoltosuhde kuvaa vähintään 65-vuotiaiden lukumäärän suhdetta 20−64-vuotiaiden lukumäärään prosenttiosuutena. Mitä enemmän eläkeikäisiä on, sitä korkeampi on vanhushuoltosuhteen arvo. Keskimääräinen vanhushuoltosuhteen arvo nousi tänä aikana 26 prosentista vajaaseen 29 prosenttiin.

Vanhushuoltosuhteen arvo on noussut 2000-luvulla lähes kaikissa EU-maissa. Merkittävintä huoltosuhteen nousu oli Saksassa, Latviassa, Liettuassa, Maltalla, Suomessa ja Tanskassa. Vain Luxemburgissa ja Espanjassa huoltosuhde pieneni hieman. Irlannissa, Puolassa ja Belgiassa huoltosuhde pysyi kutakuinkin ennallaan.

Kuviossa 1 on esitetty kunkin EU-maan keskimääräisen vanhushuoltosuhteen arvo ja sen vaihteluväli EU:n kaupunki-indikaattorien kaupungeissa vuonna 2011. Suhteellisesti eniten ikääntyneitä oli Saksassa ja Italiassa. Myös Kreikassa ja Ruotsissa keskimääräinen huoltosuhteen arvo oli yli 30 prosenttia. Ranskasta ja Italiasta löytyy kaupunkeja, joissa huoltosuhteen arvo oli jopa yli 50 prosenttia ts. eläkeikäisiä oli enemmän kuin työikäisiä. Tällaisia kaupunkeja olivat mm. Milano, Firenze ja Venetsia (kuvio 2).

Kuvio 1.Vanhushuoltosuhde EU:n kaupunki-indikaattorien kaupungeissa vuonna 2011. Prosenttia.

Vanhushuoltosuhde kuvaa vähintään 65-vuotiaiden lukumäärän suhdetta 20−64-vuotiaiden lukumäärään prosenttiosuutena. Mitä enemmän on eläkeikäisiä, sitä korkeampi vanhushuoltosuhteen arvo on.

Lähde: Eurostat.

Kuvio 2. Matalimmat ja korkeimmat vanhushuoltosuhteen arvot EU:n kaupunki-indikaattorien kaupungeissa vuonna 2011. Prosenttia.

Vanhushuoltosuhde kuvaa vähintään 65-vuotiaiden lukumäärän suhdetta 20−64-vuotiaiden lukumäärään prosenttiosuutena. Mitä enemmän on eläkeikäisiä, sitä korkeampi vanhushuoltosuhteen arvo on.

Lähde: Eurostat.

Huoltosuhde oli alle 20 prosenttia Irlannissa ja Slovakiassa. Näissä maissa myös kaupunkien vaihtelu oli melko vähäistä.

Laajimmat vaihteluvälit vanhushuoltosuhteen arvoissa olivat suurissa EU-maissa (Ranska, Italia, Saksa ja Espanja), joista on mukana suuri joukko kaupunkeja. Alhaisimmat huoltosuhteen arvot löytyivät eräistä Romanian kaupungeista.

Suomen keskimääräinen huoltosuhde oli vuonna 2011 lähellä eurooppalaista keskiarvoa. Korkein arvo oli Lahdessa − runsaat 31 prosenttia − ja matalin arvo Espoossa − 18 prosenttia.

EU:n kaupunki-indikaattorien 900:sta kaupungista 115 oli sellaisia, joissa vanhushuoltosuhteen arvo oli vuonna 2011 alle 20 prosenttia. Alhaisen huoltosuhteen kaupunkeja löytyi eri puolilta Eurooppaa. Eniten tällaisia kaupunkeja oli Romaniassa, Isossa-Britanniassa ja Puolassa. 62 kaupungissa huoltosuhteen arvo oli yli 40 prosenttia. Yhdeksän 15 alhaisimman huoltosuhteen kaupungista sijaitsi Romaniassa. Yhtä lukuun ottamatta 15 korkeimman huoltosuhteen kaupunkia löytyivät Italian pohjoisosista. Näissä Italian kaupungeissa eläkeikäisiä oli enemmän kuin työikäisiä. (Kuvio 2.)

Sivun alkuun

Maaseudulla huoltosuhde on korkeampi kuin kaupungeissa

Kuviossa 3 on tarkasteltu vanhushuoltosuhdetta kaupungeissa ja maaseudulla vuonna 2011. Tiheään asutut alueet on määritetty samoiksi kuin EU:n kaupunki-indikaattorien kaupungit.

Kuvio 3. Vanhushuoltosuhde kaupunkimaisuusasteen mukaan 27 EU-maassa vuonna 2011. Prosenttia.

Vanhushuoltosuhde kuvaa vähintään 65-vuotiaiden lukumäärän suhdetta 20−64-vuotiaiden lukumäärään prosenttiosuutena. Mitä enemmän on eläkeikäisiä, sitä korkeampi vanhushuoltosuhteen arvo on.

Kaupunkimaisuusasteessa (Degree of Urbanisation) kunkin maan LAU 2 -alueet (Suomessa kunnat) luokitellaan väestöntiheyden mukaan kolmeen luokkaan: tiheään asutut alueet, välialueet ja harvaan asutut alueet. Tiheään asutut alueet on määritetty samoiksi kuin EU:n kaupunki-indikaattorien kaupungit.

Lähde: Eurostat.

Kaikkiaan 19 EU-maassa harvaan asutuilla maaseutualueilla asui suhteellisesti enemmän eläkeikäisiä kuin tiheään asutuissa kaupungeissa. Portugalin maaseudulla eläkeikäisiä oli yli 40 prosenttia työikäisten määrästä − Suomen maaseudullakin lähes 34 prosenttia. Toisaalta Ruotsissa, Luxemburgissa ja Belgiassa alhaisimmat huoltosuhteen arvot löytyivät harvaan asutuilta alueilta.

Sivun alkuun

Työttömyys on keskittynyt muita enemmän Espanjan kaupunkeihin

Työttömyys on merkittävä taloudellinen ja sosiaalinen ongelma, joka heijastuu muun muassa tulonsiirtojen tarpeeseen, ostovoimaan ja henkiseen hyvinvointiin. Väestö pyrkii muuttamaan pois korkean työttömyyden alueilta. Työttömyysaste on yksi tärkeimmistä sosiaali-indikaattoreista.

Vuosina 2000−2008 työttömyysaste laski EU:n alueella kaksi prosenttiyksikköä ja alueelliset erot tasoittuivat. Vuonna 2008 alkoi maailman laajuinen talouden taantuma, joka on sysännyt yhä suuremman osan väestöstä syrjään työmarkkinoilta (Euroopan komissio 2010).

EU-27-alueella työttömien määrä kasvoi vuoden 2008 17 miljoonasta 24 miljoonaan vuonna 2011. Keskimääräinen työttömyysaste nousi seitsemästä prosentista vajaaseen 10 prosenttiin. Eniten työttömyys lisääntyi Espanjassa, Kreikassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Vuonna 2011 Espanjan työttömyysaste oli jo runsaat 20 prosenttia ja Kreikassa 17 prosenttia. Myös Irlannissa, Slovakiassa ja Portugalissa on paljon työttömyyttä (13−15 %). Poikkeuksena muista maista Baltian maiden työttömyysaste alkoi laskea jo vuoden 2010 jälkeen. (Euroopan komissio 2013.)

Suomen työttömyysaste on noussut vuodesta 2008 vuoteen 2011 vajaan prosenttiyksikön verran runsaaseen seitsemään prosenttiin, mutta mitään 1990-alun lamaan verrattavaa nousua ei onneksi ole koettu. Belgiassa, Itävallassa, Luxemburgissa ja Maltalla työttömyysaste on pysynyt ennallaan ja Saksassa työttömyysaste laski prosenttiyksikön verran kuuteen prosenttiin.

Kuviossa 4 on esitetty kunkin EU-maan keskimääräinen työttömyysaste sekä sen vaihteluväli EU:n kaupunki-indikaattorien kaupungeissa vuonna 2011. Suhteellisesti vähiten työttömiä oli Alankomaiden ja Saksan kaupungeissa. Myös Maltalla, Belgiassa, Luxemburgissa, Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa työttömyys oli vähäisempää kuin EU:ssa keskimäärin. Espanjassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Belgiassa kaupunkien työttömyysasteet vaihtelivat merkittävästi.

Kuvio 4. Työttömyysaste EU:n kaupunki-indikaattorien kaupungeissa vuonna 2011. Prosenttia.

Työttömyysasteella tarkoitetaan työttömän työvoiman prosenttiosuutta koko työvoimasta. Lasketaan 15−74-vuotiaista.

Italian (IT), Itävallan (AT), Kreikan (EL), Kroatian (HR), Kyproksen (CY), Puolan (PL), Romanian (RO), Slovenian (SI) ja Tanskan (DK) tiedot puuttuvat.

Lähde: Eurostat.

Suhteellisesti eniten työttömiä oli Espanjan kaupungeissa, enimmillään yli 40 prosenttia työvoimasta (kuvio 5). Työttömyysaste vaihtelee merkittävästi samankin maan sisällä, esimerkiksi Virossa yliopistokaupunki Tarton työttömyysaste oli yhdeksän prosenttia ja teollisuuskaupunki Narvan yli kaksinkertainen, 22 prosenttia.

Kuvio 5. Matalimmat ja korkeimmat työttömyysasteet EU:n kaupunki-indikaattorien kaupungeissa vuonna 2011. Prosenttia.

Työttömyysasteella tarkoitetaan työttömän työvoiman prosenttiosuutta koko työvoimasta. Lasketaan 15−74-vuotiaista.

Lähde: Eurostat.

Suomen työttömyysaste oli EU:n keskiarvon tuntumassa. Alhaisin työttömyys oli Espoossa 5,5 prosenttia ja korkein Jyväskylässä 12,9 prosenttia.

Työttömyys ei vaivaa yhtäläisesti kaikkia Euroopan kaupunkeja, vaan on keskittynyt toisiin kaupunkeihin enemmän kuin toisiin (kuvio 5). Alhaisimpia, alle viiden prosentin työttömyysasteita, löytyy Alankomaiden, Belgian, Ison-Britannian ja Saksan kaupungeista. Pahasta työttömyydestä kärsiviä kaupunkeja löytyy varsinkin Espanjasta.

Kuviossa 6 on tarkasteltu työttömyysastetta maiden sisällä kaupunki-maaseutu-ulottuvuudella vuonna 2011. Espanjassa harvaan asutulla maaseudulla oli suhteellisesti vielä enemmän työttömiä kuin tiheään asutuissa kaupungeissa. Kaikkiaan 12 EU-maassa suhteellisesti eniten työttömiä oli maaseutualueilla. Toisaalta 10 EU-maassa alhaisimmat työttömyysasteet löytyvät harvaan asutuilta alueilta.

Kuvio 6. Työttömyysaste kaupunkimaisuusasteen mukaan 27 EU-maassa vuonna 2011. Prosenttia.

Työttömyysasteella tarkoitetaan työttömän työvoiman prosenttiosuutta koko työvoimasta. Lasketaan 15−74-vuotiaista.

Kaupunkimaisuusasteessa (Degree of Urbanisation) kunkin maan LAU 2 -alueet (Suomessa kunnat) luokitellaan väestöntiheyden mukaan kolmeen luokkaan: tiheään asutut alueet, välialueet ja harvaan asutut alueet. Tiheään asutut alueet on määritetty samoiksi kuin EU:n kaupunki-indikaattorien kaupungit.

Lähde: Eurostat.

Väestön ikääntyminen ja työikäisten määrän väheneminen ovat pitkän aikavälin muutostrendejä. Ikärakenteen muutos on ollut erilaista eri maissa ja eri kaupungeissa. Vuonna 2011 eläkeikäisten osuus työikäisistä vaihteli alle 10 prosentista yli 50 prosenttiin.

Työttömyyden vaihtelut riippuvat talouden suhdanteista, jotka voivat muuttua verrattain nopeasti. Vuonna 2008 työttömyys oli historiallisen alhaisella tasolla EU-27-maissa, mutta on sen jälkeen kääntynyt nousuun. Jäsenmaiden ja kaupunkien työttömyysasteissa on kuitenkin suuria eroja. Alimmillaan työttömiä oli vuonna 2011 alle viisi prosenttia työvoimasta, ja enimmillään runsaat 40 prosenttia.

Sivun alkuun

Lähteet

Euroopan komissio 2010. Viides kertomus taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta. http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docoffic/official/reports/cohesion5/pdf/5cr_fi.pdf.

Euroopan komissio 2013. Kahdeksas taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2013:0463:FIN:FI:PDF.

European Commission 2010. Second State of European Cities Report. http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docgener/studies/pdf/urban/stateofcities_2010.pdf.

European Commission 2011. Demography Report 2010. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_OFFPUB/KE-ET-10-001/EN/KE-ET-10-001-EN.PDF.

Eurostat. City Statistics−Urban Audit -verkkotietokanta. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/region_cities/city_urban.

Eurostat. Degree of Urbanisation -verkkotietotietokanta. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/degree_urbanisation/introduction.

Palttila, Yrjö 2013. EU:n maaseutuindikaattoreiden ja kaupunki-indikaattoreiden tiedonkeruut on yhdistetty. Hyvinvointikatsaus 3/2013. http://tilastokeskus.fi/artikkelit/2013/art_2013-09-23_012.html.

Päivitetty 29.9.2014