Julkaistu: 29.9.2014

Työmatkatapaturmat ovat etenkin iäkkäiden naisten ongelma

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Arto Miettinen on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2014.

Työmatkatapaturmia sattuu naisille huomattavasti useammin kuin miehille, vaikka miesten työmatkat ovat hieman pitempiä kuin naisten. Sekä miesten että naisten tapaturmista suurin osa tapahtuu jalan tai polkupyörällä liikuttaessa. Työtapaturmista seuraa keskimäärin yli kuukauden mittainen työkyvyttömyys.

Työmatkatapaturmalla tarkoitetaan asunnon ja työpaikan välisellä matkalla sattunutta tapaturmaa. Vuosina 2007−2011 palkansaajille sattui työmatkalla yhteensä 101 210 sellaista tapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia. Näistä 47 067 johti vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen. Työmatkatapaturmat poikkeavat työpaikkatapaturmista siinä, että niitä sattuu naisille enemmän kuin miehille: melkein seitsemässä kymmenestä työmatkatapaturmasta uhrina on nainen (kuvio 1).

Kuvio 1. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työmatkatapaturmat vuosina 2007−2011 sukupuolen mukaan.

Lähde: Tilastokeskus. Työtapaturmat.

Tässä artikkelissa käsittelen palkansaajien lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta korvattuja työmatkatapaturmia. Aineistona käytän Tilastokeskuksen työtapaturmatilastoa, johon tiedot saadaan Tapaturmavakuutuslaitosten Liitosta TVL:stä. Tilastoissa työmatkatapaturmat erotetaan työpaikkatapaturmista ja työnteon yhteydessä sattuneista liikennetapaturmista. Käytännössä jonkin verran työmatkatapaturmia kirjataan vahinkoilmoitusten puutteellisten tietojen johdosta työpaikkatapaturmiksi ja päinvastoin. Tilastotiedoissa ei ole mukana itsensä vapaaehtoisella yrittäjien tapaturmavakuutuksella vakuuttaneiden yrittäjien työmatkatapaturmia.

Sukupuoli ja ikä vaikuttavat tapaturmiin

Miesten ja naisten välinen ero tapaturmien yleisyydessä säilyy, kun tarkastellaan sattuneita tapaturmia eri ikäryhmissä (kuvio 2). Työmatkatapaturman riski kasvaa sekä miehillä että naisilla iän myötä, mutta naisten riski on silti miehiä korkeampi kaikissa ikäryhmissä. 55–64-vuotiaiden naisten riski loukkaantua työmatkalla on 2,5-kertainen verrattuna nuorimpaan ikäryhmään. Miesten ja naisten välinen suhteellinen ero on myös suurimmillaan vanhimmassa ikäryhmässä.

Kuvio 2. Palkansaajien työmatkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan vuosina 2007−2011.

Lähde: Tilastokeskus. Työtapaturmat.

Suurin osa työmatkatapaturmista sattuu liikuttaessa jalan tai polkupyörällä: kuusi kymmenestä (61 %) työmatkalla loukkaantuneesta oli liikkeellä jalkaisin ja lähes joka neljäs (22 %) ajoi polkupyörällä vahingoittumishetkellä. Miesten ja naisten työmatkatapaturmissa on eroja liikkumistavan mukaan: naiset loukkaantuvat hieman miehiä enemmän liikkuessaan jalkaisin, kun taas miehet loukkaantuvat henkilöauto-onnettomuuksissa naisia useammin (kuvio 3). Tilastoaineiston perusteella ei ole mahdollista ottaa huomioon naisten ja miesten välisiä eroja esimerkiksi polkupyörän tai auton käytön yleisyydessä työmatkalla.

Kuvio 3. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan vuosina 2007−2011. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Työtapaturmat.

Kaiken kaikkiaan jalankulku ja pyöräily ovat menettäneet suosiotaan vuosien 1998−2011 välillä (Liikennevirasto 2012,12, 31−32). Samaan aikaan henkilöautokanta on lisääntynyt 40 prosenttia. Tutkimuksen mukaan 30 prosenttia kotimaanmatkoista tehdään kävellen, polkupyörällä tai muita kevytliikenteen kulkutapoja käyttäen. Julkisilla liikennevälineillä tehdään 8 prosenttia matkoista, kun taas henkilöautomatkoja on 58 prosenttia kaikista matkoista. Varsinkin kotitalouksien kakkosautojen määrä ja käyttö on kasvanut.

Sivun alkuun

Sääolot vaikuttavat työmatkatapaturmien määrään

Työmatkatapaturmien määrä vaihtelee vuosittain muun muassa keliolosuhteiden seurauksena. Suurin osa korvatuista työmatkatapaturmista on liukastumis- ja kaatumistapaturmia, joita sattuu erityisen runsaasti liukkaina talvikuukausina.

Lähes kolme neljästä (77 %) vuosina 2007−2011 työmatkalla sattuneesta tapaturmasta oli seurausta kaatumisesta tai liukastumisesta. Näiden tapaturmien osuus oli naisten tapaturmista lähes 80 prosenttia ja miesten tapaturmista 73 prosenttia. Toiseksi yleisin tapaturmatyyppi on "yhteentörmäys auton kanssa". Noin 10 prosenttia kaikista työmatkatapaturmista aiheutui yhteentörmäyksestä auton kanssa (kuvio 4). Miesten tapaturmista näitä oli 12 ja naisten 9 prosenttia.

Kuvio 4. Palkansaajien työmatkatapaturmat tapaturmatyypin mukaan vuosina 2007−2011. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Työtapaturmat.

Sekä miesten että naisten työmatkatapaturmien aiheuttamat vammat kohdistuvat useimmiten raajoihin (taulukko 1). Muutoinkin eri ruumiinosien vahingoittumisten osuudet ovat lähes identtiset miesten ja naisten välillä.

Taulukko 1. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan vuosina 2007−2011.

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW) Yhteensä Miehet Naiset
lkm % lkm % lkm %
Yhteensä 47 067 100,0 16 168 100,0 30 899 100,0
10 Pää 1 717 3,5 491 3,0 1 226 3,9
20 Niska 2 374 5,0 804 4,9 1 570 5,0
30 Selkä, selkäranka 3 852 8,5 1 536 9,8 2 316 7,8
40 Vartalo, sisäelimet 3 450 7,3 1 588 9,8 1 862 6,0
50 Yläraajat 13 619 29,1 4 729 29,2 8 890 29,1
60 Alaraajat 16 718 35,4 5 420 33,7 11 298 36,3
70 Koko keho tai useat ruumiinosat 4 694 9,7 1 363 8,3 3 331 10,5
99 Muut 113 0,2 37 0,2 76 0,2
00 Tieto puuttuu 530 1,1 200 1,2 330 1,1

Lähde: Tilastokeskus. Työtapaturmat.

Työmatkatapaturmista seuraa noin kolme kertaa pitempi työkyvyttömyysaika kuin työpaikkatapaturmista (kuvio 5). Työmatkatapaturmat johtavat keskimäärin 32 päivän työkyvyttömyyteen (miehet 33,0; naiset 31,7). Työpaikkatapaturmissa keskimääräinen työkyvyttömyyden kesto on 12 päivää (miehet 12,6; naiset 9,4).

Kuvio 5. Palkansaajien työmatkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2011.

Lähde: Tilastokeskus. Työtapaturmat.

Lähes kolme kymmenestä (28,8 %) työmatkatapaturmasta on vakava ja johtaa yli 30 päivän työkyvyttömyyteen (taulukko 2).

Taulukko 2. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja työkyvyttömyysajan mukaan vuonna 2011.

Työkyvyttömyysaika Yhteensä Miehet Naiset
lkm % lkm % lkm %
Yhteensä 10 178 100,0 3 427 100,0 6 751 100,0
4–6 päivää 2 785 27,4 913 26,6 1 872 27,7
7–14 päivää 2 768 27,2 906 26,4 1 862 27,6
15–30 päivää 1 693 16,6 615 17,9 1 078 16,0
31–90 päivää 2 051 20,2 667 19,5 1 384 20,5
91–182 päivää 575 5,6 219 6,4 356 5,3
183–365 päivää 268 2,6 92 2,7 176 2,6
Tapaturmaeläke 38 0,4 15 0,4 23 0,3

Lähde: Tilastokeskus. Työtapaturmat.

Sivun alkuun

Etätyö on yksi keino vähentää työmatkatapaturmia

Tilastokeskuksen Ajankäyttötutkimuksen 2009 mukaan työllisillä miehillä kului työmatkaan keskimäärin 25 minuuttia vuorokaudessa ja naisilla minuutti vähemmän. Vuoteen 1999 verrattuna on miesten työmatka keskimäärin lyhentynyt neljä minuuttia ja naisten kaksi. (Tilastokeskus 2011). Henkilöliikennetutkimuksen 2010−2011 mukaan työ- ja työasiamatkojen määrät ovat hiukan laskeneet, mutta samalla työmatkat ovat keskimäärin entistä pidempiä.

Vuonna 2010 teitä pitkin mitattujen työmatkojen mediaanipituus oli miehillä 8,2 kilometriä (keskiarvo 17,9 km) ja naisilla 6,7 kilometriä (keskiarvo 14 km). Miehet tekivät siten enemmän pitkiä työmatkoja kuin naiset. Mediaanipituuksia vertailemalla voidaan todeta, että miehen työmatkakilometri oli naisen 820 metriä (Huhta & Pyykkönen 2013).

Työvoiman keskittyminen suuriin kaupunkeihin ja niiden lähialueille sekä työn luonteen muuttuminen voivat tulevaisuudessa vaikuttaa työmatkojen pituuteen ja ehkä myös työmatkatapaturmien määrään. Esimerkiksi etätyön lisääminen voi vähentää työmatkailua ja siten myös työmatkatapaturmia. Henkilöliikennetutkimuksen 2010−2011 mukaan etätyötä tekee keskimäärin runsaat sata tuhatta henkeä päivässä. Etätyötä tekevien työmatkat ovat keskimääräistä pitempiä. Kokopäiväisenä etätyö vähentää liikkumista, mutta nykyisin ainoastaan 25 000 henkeä päivässä tekee etätyötä kokopäiväisesti.

Etätyö on yleistynyt varsin hitaasti: vuonna 1990 etätyöntekijöiden osuus palkansaajista oli 10 prosenttia ja 13 prosenttia vuonna 2008 (Lehto & Sutela 2008). Etätyön yleistyminen ja sen mahdollisuudet ovat paljolti riippuvaisia työnantajien halusta edistää etätyötä.

Vuonna 2011 useampi kuin yhdeksän kymmenestä 55−64-vuotiaiden naisten työmatkatapaturmasta tapahtui jalan (73,5 %) tai polkupyörällä (19,7 %) kulkiessa. Samana vuonna TVL:n aktuaariosaston erillisselvityksen mukaan lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta maksettiin työmatkatapaturmien korvauksia n. 80 miljoonaa euroa. Etätyön lisääminen esimerkiksi viidellä prosentilla, 1−2 päivällä kuukaudessa, varsinkin liukkaimpien kuukausien aikana, saattaisi vähentää samassa suhteessa iäkkäimpien palkansaajien työmatkatapaturmia ja näin myös työmatkatapaturmakorvauksiin kuluvaa rahaa.

Sivun alkuun

Lähteet

Huhta, Jaana & Pyykkönen, Topias 2013. Linnuntieltä oikeille teille. Hyvinvointikatsaus 4/2013.

Lehto, Anna-Maija & Sutela, Hanna 2008. Työolojen kolme vuosikymmentä. Työolotutkimusten tuloksia 1977−2008. Helsinki: Tilastokeskus.

Liikennevirasto 2012. Henkilöliikennetutkimus 2010−2011. Suomalaisten liikkuminen. Helsinki: Liikennevirasto. http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/lr_2012_henkiloliikennetutkimus_web.pdf.

Tilastokeskus 2011. Ajankäyttötutkimus 2009. Muutokset 1979−2009. http://www.stat.fi/til/akay/2009/02/akay_2009_02_2011-02-17_kat_002_fi.html.

Tilastokeskus. Työtapaturmat. http://tilastokeskus.fi/til/ttap/index.html.

Päivitetty 29.9.2014