Julkaistu: 29.9.2014

Korkeakouluissa opiskelevat naiset valmistuvat miehiä todennäköisemmin ja nopeammin

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Suvi Vainio on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2014.

2000-luvulla korkea-asteen koulutuksessa opiskelleet naiset suorittivat korkeakoulututkinnon miesopiskelijoita todennäköisemmin ja nopeammin. Naisten ripeämpään opiskelutahtiin vaikuttavat työllistyminen julkiselle sektorille ja muodollista pätevyyttä vaativiin ammatteihin.

Naisten ja miesten koulutusreitit eroavat toisistaan kaikille yhteisen peruskoulun jälkeen. Nuorille suunnatuista toisen asteen koulutuksista naiset osallistuvat useammin lukiokoulutukseen ja miehet ammattikoulutukseen. Vuosina 2004–2012 naisten osuus nuorille suunnatun lukiokoulutuksen opiskelijoista oli 56–57 prosenttia ja tutkinnon suorittajista saman verran tai pari prosenttiyksikköä enemmän. Samoina vuosina miesten osuus ammatillisen koulutuksen opiskelijoista oli 53–54 prosenttia ja tutkinnon suorittajista saman verran tai pari prosenttiyksikköä vähemmän. (Tilastokeskus 2014a.) Naiset suorittivat siis hieman suuremman osuuden toisen asteen tutkinnoista kuin mikä oli heidän osuutensa toisen asteen opiskelijoista.

Myös yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa naiset suorittivat vuosina 2004–2012 suuremman osuuden tutkinnoista kuin mikä oli heidän suhteellinen osuutensa opiskelijoista. Korkea-asteen koulutuksissa naiset ovat pienenä enemmistönä sekä ammattikorkea- että yliopistokoulutuksessa; korkeakouluopiskelijoista naisia oli 54 prosenttia. (Tilastokeskus 2014a.)

Naiset suorittivat yli 60 prosenttia ammattikorkeakoulututkinnoista vuosina 2004–2012. Yliopistojen alemmista ja ylemmistä korkeakoulututkinnoista naisten suorittamia oli puolestaan 58–65 prosenttia. (Tilastokeskus 2014a.) Korkea-asteen koulutuksissa naisten suorittamien tutkintojen osuus kaikista tutkinnoista oli jopa yli kymmenen prosenttiyksikköä suurempi kuin naisten osuus opiskelijoista.

Tässä artikkelissa tarkastelen naisten ja miesten valmistumista korkeakouluista vuonna 2012 Opintojen kulku -tilaston aineiston avulla (ks. Tilastokeskus 2014b). Aineiston perusjoukko on tiettynä vuonna korkeakoulutuksen aloittaneet opiskelijat, joilla on suomalainen henkilötunnus. Aloitettu opiskelu ja suoritettu tutkinto on yhdistetty toisiinsa henkilötunnuksen avulla. Aineisto on muodostettu siten, että henkilöllä on kultakin koulutusasteelta tarkastelussa mukana vain yksi koulutus. Valmistumiseksi lasketaan se, että aloitetun koulutusasteen mukainen tutkinto on suoritettu vuoden 2012 loppuun mennessä.

Yliopistotutkinnot uudistuivat vuonna 2005. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta tutkinnoista tuli kaksiportaisia: opiskelijat suorittavat ensin alemman korkeakoulututkinnon, yleensä kandidaatin tutkinnon, ja jatkavat sitten ylempään korkeakoulututkintoon, esimerkiksi maisterin tutkintoon. Muutos koskee syksyllä 2005 tai myöhemmin opintonsa aloittaneita. (Opetus- ja kulttuuriministeriö.) Uudistuksesta johtuen vuonna 2002 aloittaneiden yliopisto-opiskelijoiden osalta tarkastellaan vain ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamista.

Naiset valmistuvat nopeammin kuin miehet

Naiset suorittavat aloittamansa korkea-asteen koulutuksen loppuun miehiä todennäköisemmin ja nopeammin. Erityisen suuret erot löytyvät ammattikorkeakoulutuksesta. Vuosina 2002 ja 2005 aloittaneille opiskelijoille naisten ja miesten läpäisyasteiden erot olivat suurimmillaan neljä vuotta koulutuksen aloittamisen jälkeen, 31–32 prosenttiyksikköä (kuvio 1). Näin suuriksi läpäisyasteiden erotukset eivät kuitenkaan jääneet, vaan kaventuivat kahdenkymmenen prosenttiyksikön tienoille, kun opiskelun aloittamisesta oli kulunut kuusi vuotta tai enemmän.

Kuvio 1. Vuonna 2002 korkea-asteen koulutuksen aloittaneiden valmistuminen sukupuolittain. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Opintojen kulku -tilasto.

Yliopistokoulutuksessa sukupuolten väliset erot ovat ammattikorkeakoulutusta pienempiä. Suurimmillaan erotus on kuusi vuotta opiskelujen aloittamisen jälkeen, vuonna 2002 aloittaneille 17 prosenttiyksikköä ja vuonna 2005 aloittaneille 14 prosenttiyksikköä (kuviot 1 ja 2). Vuonna 2002 aloittaneille läpäisyasteiden erotus vakiintui 11 prosenttiyksikköön, kun opintojen aloittamisesta oli kulunut kahdeksan vuotta tai enemmän.

Kuvio 2. Vuonna 2005 korkea-asteen koulutuksen aloittaneiden valmistuminen sukupuolittain. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Opintojen kulku -tilasto.

Vuodesta 2005 alkaen kaikki yliopistokoulutuksen uudet opiskelijat suorittavat pääosin ensin alemman korkeakoulututkinnon, minkä jälkeen heidän on mahdollista suorittaa ylempi korkeakoulututkinto. Kuviosta 2 käy ilmi vuonna 2005 aloittaneiden alemman korkeakoulututkinnon läpäisyaste. Yliopistokoulutuksen vuonna 2005 aloittaneille sukupuolten välinen läpäisyasteiden erotus oli vuonna 2012 naisten hyväksi parikymmentä prosenttiyksikköä.

Sivun alkuun

Naiset valmistuvat miehiä todennäköisemmin koulutusalasta riippumatta

Naisten ja miesten osuus opiskelijoista vaihtelee koulutusaloittain, ja saattaa olla, että opiskeluun käytetty aika riippuu sukupuolta enemmän opiskeltavasta alasta. Seuraavaksi tarkastelen vuonna 2002 opintonsa aloittaneiden valmistumista vuoden 2012 loppuun mennessä. Käytän luokitteluun opetushallinnon koulutusluokitusta vuodelta 2002. Luokituksessa koulutukset jaotellaan kymmeneen koulutusalaan ja edelleen 75 opintoalaan. (ks. Tilastokeskus.)

Opintoaloista tarkastelen lähemmin tekniikan ja liikenteen alan sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksiin kuuluvia opintoaloja. Lasken tutkinnon suorittaneiden suhteellisen osuuden korkeakoulussa aloittaneista sukupuolen mukaan. Tätä läpäisyastetta vertaan vähentämällä miesten läpäisyasteen naisten läpäisyasteesta.

Ammattikorkeakouluissa vuonna 2002 aloittaneiden naisopiskelijoiden läpäisyaste oli miesopiskelijoiden läpäisyastetta suurempi koulutusalasta riippumatta: läpäisyasteiden koulutusaloittaiset erotukset olivat 4–28 prosenttiyksikköä. Suurimmat erotukset löytyivät humanistinen ja kasvatusalalta sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalta, 28 ja 23 prosenttiyksikköä. Pienin läpäisyasteiden erotus oli luonnonvara- ja ympäristöalalla (4 prosenttiyksikköä). (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Ammattikorkeakoulujen peruskoulutuksessa vuonna 2002 aloittaneiden läpäisyasteet vuoden 2012 loppuun mennessä koulutusaloittain ja sukupuolittain. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Opintojen kulku -tilasto.

Kuten ammattikorkeakouluissa, myös yliopistojen peruskoulutuksessa aloittaneiden naisten läpäisyaste oli yleensä miesten läpäisyastetta suurempi. Suurimmillaan erotus oli naisten hyväksi 25 prosenttiyksikköä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla ja 19 prosenttiyksikköä luonnontieteiden alalla. Ainoa poikkeus olivat sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutukset, joissa miesten läpäisyaste oli 8 prosenttiyksikköä naisten läpäisyastetta suurempi vuonna 2002 aloittaneille ja vuoden 2012 loppuun mennessä valmistuneille. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Yliopistojen peruskoulutuksessa vuonna 2002 aloittaneiden läpäisyasteet (ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet) vuoden 2012 loppuun mennessä koulutusaloittain ja sukupuolittain. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Opintojen kulku -tilasto.

Koulutusala on melko karkeajakoinen tapa tarkastella opintojen kulkua. Koulutusalaan kuuluvilla opintoaloilla läpäisyasteet voivat poiketa paljonkin toisistaan. Ammattikorkeakouluissa vuonna 2002 tekniikan ja liikenteen alan koulutuksissa aloittaneista naisista tutkinnon oli suorittanut 69 prosenttia ja miehistä 58 prosenttia vuoden 2012 loppuun mennessä. Kun tarkastellaan tekniikan ja liikenteen alaan kuuluvia opintoaloja, naisten läpäisyasteet vaihtelevat 58 ja 85 prosentin välillä ja miesten 53 ja 65 prosentin välillä. Opintoaloista esimerkiksi graafinen ja viestintätekniikan, kone-, metalli- ja energiatekniikan sekä prosessi- kemian- ja materiaalitekniikan nais- ja miesopiskelijoiden läpäisyasteet olivat suunnilleen saman suuruisia. Sitä vastoin ajoneuvo- ja kuljetustekniikan ja sähkö- ja automaatiotekniikan opintoaloilla naisten läpäisyaste ylitti miesten läpäisyasteen jopa yli 20 prosenttiyksiköllä. (Taulukko.)

 

Taulukko. Vuonna 2002 korkeakouluopinnot aloittaneet ja opintojen läpäisyasteet vuoden 2012 loppuun mennessä. Tekniikan ja liikenteen sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutukset opintoaloittain ja sukupuolittain.

Koulutusala Naiset Miehet
Opintoala Aloittaneet Läpäisyaste (%) Aloittaneet Läpäisyaste (%)
Ammattikorkeakoulutus
Tekniikan ja liikenteen ala
Ajoneuvo- ja kuljetustekniikka 68 85 % 633 62 %
Arkkitehtuuri ja rakentaminen 211 73 % 941 61 %
Elintarvikeala ja biotekniikka 139 68 % 80 53 %
Graafinen ja viestintätekniikka 60 58 % 180 58 %
Kone-, metalli- ja energiatekniikka 68 60 % 1398 62 %
Muu tekniikan ja liikenteen alan koulutus 211 75 % 175 65 %
Prosessi-, kemian- ja materiaalitekniikka 285 64 % 575 61 %
Sähkö- ja automaatiotekniikka 68 74 % 1120 54 %
Tekstiili- ja vaatetustekniikka 88 74 % .. ..
Tieto- ja tietoliikennetekniikka 265 62 % 2712 53 %
Tuotantotalous 88 80 % 175 63 %
Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala
Hammaslääketiede ja muu hammashuolto 104 78 % 11 91 %
Kauneudenhoitoala 37 81 % .. ..
Kuntoutus ja liikunta 576 83 % 190 71 %
Muu sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutus 75 75 % .. ..
Sosiaali- ja terveysala (alojen yhteiset ohjelmat) 30 80 % .. ..
Sosiaaliala 1507 85 % 148 70 %
Tekniset terveyspalvelut 362 79 % 62 60 %
Terveysala 2621 83 % 259 73 %
 
Yliopistokoulutus
Tekniikan ja liikenteen ala
Arkkitehtuuri ja rakentaminen 200 73 % 272 57 %
Elintarvikeala ja biotekniikka 49 82 % 19 58 %
Kone-, metalli- ja energiatekniikka 71 76 % 649 63 %
Muu tekniikan ja liikenteen alan koulutus 49 69 % 23 52 %
Prosessi-, kemian- ja materiaalitekniikka 198 75 % 339 57 %
Sähkö- ja automaatiotekniikka 177 69 % 1055 56 %
Tekstiili- ja vaatetustekniikka 16 75 % .. ..
Tieto- ja tietoliikennetekniikka 167 52 % 1054 46 %
Tuotantotalous 96 75 % 271 74 %
Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala
Eläinlääketiede 38 89 % .. ..
Farmasia ja muu lääkehuolto 288 14 % 37 11 %
Hammaslääketiede ja muu hammashuolto 35 91 % 14 93 %
Kuntoutus ja liikunta 58 88 % 75 72 %
Lääketiede 316 94 % 152 93 %
Terveysala 354 80 % 33 67 %

..: Aloittaneita vähemmän kuin 10.

Lähde: Tilastokeskus. Opintojen kulku -tilasto.

Yliopistokoulutuksen osalta ainoa koulutusala, jolla miesten läpäisyaste oli naisten läpäisyastetta suurempi oli sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala. Opintoaloittainen tarkastelu muuttaa kuitenkin hiukan kuvaa: sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksista miehet suorittivat erityisesti lääketieteen koulutusta, jonka läpäisyaste on korkea sukupuolesta riippumatta (93–94 %). Naiset opiskelivat tasaisemmin muilla saman koulutusalan opintoaloilla, joiden läpäisyasteet olivat lääketiedettä matalampia.

Koulutusalan nais- tai miesvaltaisuus ei taulukon perusteella mahdollista suoraviivaisia johtopäätöksiä läpäisyasteista. Ammattikorkeakouluissa miehet olivat enemmistönä tekniikan ja liikenteen alan koulutuksissa ja vähemmistönä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksissa. Naisten läpäisyasteet olivat kuitenkin molemmilla koulutusaloilla useimmiten miesten läpäisyasteita korkeampia.

Myös yliopistoissa miehet olivat enemmistönä tekniikan ja liikenteen alan koulutuksissa ja vähemmistönä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksissa. Tekniikan ja liikenteen alan koulutuksissa naisten läpäisyaste oli miesten läpäisyastetta suurempi – tosin tieto- ja tietoliikennetekniikan ja tuotantotalouden osalta vain hieman. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksissa läpäisyasteiden erotukset olivat pienempiä, mutta naisten läpäisyasteet olivat silti yleensä miesten läpäisyasteita suurempia. Poikkeuksen muodostivat hammaslääketiede- ja muun hammashuollon ja lääketieteen opintoalat, joilla sukupuolittaisia eroja ei juuri ollut.

Sivun alkuun

Tutkinnon suorittaminen lisää työllistymistä

Kouluttautuminen voi merkitä monia asioita. Seuraavassa tarkastelen koulutusta reittinä työelämään. (Ks. myös Joanna Viinikan artikkeli tässä numerossa.) Kuviossa 5 on esitetty vuonna 2002 aloittaneiden ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden pääasiallinen toiminta sukupuolittain vuonna 2012. Ylivoimaisesti suurin osa vuonna 2002 aloittaneista opiskelijoista oli kymmenen vuotta myöhemmin työllisiä. Tutkinnon suorittaneet olivat useammin työllisiä kuin ne, jotka eivät olleet suorittaneet tutkintoa valmiiksi.

Kuvio 5. Vuonna 2002 aloittaneet ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijat pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan (vuoden 2012 tilanne).

Lähde: Tilastokeskus. Opintojen kulku -tilasto ja Työssäkäyntitilasto.

Tutkinnon suorittaminen tai keskeneräiset opinnot eivät kuitenkaan juuri vaikuttaneet työttömyyden yleisyyteen. Ne, jotka eivät olleet suorittaneet vuonna 2002 aloittamaansa korkeakoulututkintoa, olivat valmistuneita useammin opiskelijoita tai muista syistä työvoiman ulkopuolella.

Työllisten osuus oli ammattikorkeakouluista valmistuneilla koulutusalasta riippumatta hieman suurempi kuin niillä, jotka eivät olleet suorittaneet tutkintoa loppuun (kuvio 6). Tutkinnon suorittaneet miehet olivat tutkinnon suorittaneita naisia useammin työssäkäyviä erotuksen ollessa 2–12 prosenttiyksikköä tutkinnon suorittaneiden miesten hyväksi. Myös tutkintoa suorittamattomien miesten työssäkäynti oli tutkintoa suorittamattomien naisten työssäkäyntiä yleisempää erotuksen ollessa 2–16 prosenttiyksikköä.

Kuvio 6. Vuonna 2002 aloittaneet ammattikorkeakouluopiskelijat pääasiallisen toiminnan, koulutusalan ja sukupuolen mukaan vuonna 2012. Prosenttia.

Mukana koulutusalat, joilla aloittaneita opiskelijoita on vähintään 50.

Lähde: Tilastokeskus. Opintojen kulku -tilasto ja Työssäkäyntitilasto.

Osalla koulutusaloista naiset olivat miehiä useammin työttömiä ja osalla koulutusaloista tilanne oli päinvastainen. Koulutusaloista erityisesti luonnonvara- ja ympäristöalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla miehet kuuluivat naisia useammin työssäkäyvien joukkoon – riippumatta siitä, olivatko he suorittaneet tutkinnon vai eivät.

Ammattikorkeakoulutuksen tavoin myös yliopistotutkinnon suorittaneet olivat useammin työllisiä kuin ne yliopistossa aloittaneet, jotka eivät olleet suorittaneet tutkintoa valmiiksi (Kuvio 7). Kulttuurialaa opiskelleilla miehillä sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alaa opiskelleilla naisilla tutkinnon suorittaneet olivat vain hieman useammin työssäkäyviä kuin ne opiskelijatoverit, jotka eivät olleet suorittaneet tutkintoa. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alaa opiskelleilla miehillä puolestaan ero valmistuneiden ja valmistumattomien työllisyystilanteessa oli selvä. Työllisten osuus tutkinnon suorittaneista oli 20 prosenttiyksikköä suurempi kuin työllisten osuus tutkintoa suorittamattomista, mikä selittynee suurelta osin miesten alavalinnoilla (ks. taulukko).

Kuvio 7. Vuonna 2002 aloittaneet yliopisto-opiskelijat pääasiallisen toiminnan, koulutusalan ja sukupuolen mukaan vuonna 2012. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Opintojen kulku -tilasto ja Työssäkäyntitilasto. Mukana koulutusalat, joilla aloittaneita opiskelijoita on vähintään 50.

Kuten ammattikorkeakoulutuksessa, myöskään yliopistokoulutuksessa tutkinnon suorittaminen tai suorittamatta jättäminen ei vaikuttanut juurikaan työttömyyteen. Ammattikorkeakouluun verrattuna vuonna 2002 aloittaneet, jotka eivät olleet suorittaneet tutkintoa, olivat useammin opiskelijoita.

Sivun alkuun

Syitä naisten ja miesten opiskeluvauhdin eroihin etsittävä muualta kuin korkeakouluista

Naiset suorittavat aloittamansa korkeakoulututkinnon loppuun miehiä todennäköisemmin ja nopeammin. Naisten ja miesten opiskelualat ovat eriytyneet, mikä voi vaikuttaa kaikki opiskelijat käsittäviin keskiarvoihin. Koulutus- ja opintoalakohtaiset tarkastelut paljastavat kuitenkin, että naiset opiskelivat miehiä ripeämmin lähes kaikilla koulutus- ja opintoaloilla.

Tutkinnon suorittaneet työllistyivät hieman paremmin kuin ne, jotka eivät olleet valmistuneet. Erot tutkinnon suorittaneiden naisten ja miesten välillä puolestaan johtuivat lähinnä siitä, että naiset kuuluivat miehiä useammin pääasiallisen toiminnan ryhmään muu tai tuntematon.

Tässä tehdyssä tarkastelussa jäi tutkimatta lukuisa joukko opintojen kulkuun liittyviä tekijöitä. Tarkastelussa olivat vain opintojen alku ja loppu, eikä se, mitä opintojen aikana tapahtuu: Esimerkiksi karttuneiden opintopisteiden sekä läsnä- ja poissaolokuukausien määrä tarkentaisivat kuvaa siitä, missä vaiheessa naisten ja miesten väliset erot opintojen edistymisessä syntyvät.

Opintojen aikainen työssäkäynti tai perheellistyminen voi myös vaikuttaa opintoaikaan, joko motivoimalla valmistumaan tai viemällä aikaa opiskelulta.

Opintopisteiden kertymän tarkastelu tarkentaisi kuvaa naisten ja miesten opintojen kulun eroista, mutta ei antaisi tyydyttävää selitystä läpäisynopeuden ja -asteen eroille. Voisivatko korkeakouluastetta aiemmat kokemukset opiskelusta tai opintojen jälkeiseen elämään kohdistetut erilaiset odotukset selittää miesten ja naisten valmistumisen eroja?

Naisten ja miesten, tai tyttöjen ja poikien, kokemus koulunkäynnistä on korkeakouluun tultaessa jo saattanut muotoutua erilaiseksi: Peruskoulussa heikosti menestyvät, opintonsa keskeyttäneet ja koulupudokkaat ovat useammin poikia kuin tyttöjä. Tytöt puolestaan hakeutuvat poikia useammin lukioon ja ovat myös enemmistönä vapaan sivistystyön ja musiikkioppilaitosten oppilaista. Toisen asteen koulutuksessa nais- ja miesopiskelijoiden ainevalinnat lukiossa ja opintoalat ammatillisessa koulutuksessa ovat myös eriytyneet. (Kuusi ym. 2009, 43–49.) Naisten ja miesten erilainen suhtautuminen opiskeluun olisi yksi mahdollinen selitys miesten ja naisten opintojen kulun eroille.

Myös perheellistyminen on merkittävä päätös ja näyttäisi siltä, että naiset ja miehet näkevät perheellistymisen reunaehdot kohdallaan eri tavoin. Useiden tutkimusten mukaan naisten hyvä työtilanne edesauttaa naisten perheellistymistä Pohjoismaissa, joissa on paljon työn ja perheen yhteensovittamista helpottavia rakenteita. Toisaalta naisen määräaikainen työsuhde voi viivästyttää perheellistymistä enemmän kuin miehen määräaikainen työsuhde. (Sutela 2013, 93, 95.)

Koulutus puolestaan on yhteydessä työmarkkinoihin ja perheellistymiseen siten, että korkeasti koulutettujen työmarkkina-asema on muihin väestöryhmiin verrattuna hyvä (Myrskylä 2013). Koulutuksen loppuunsaattamista voidaan pitää myös yhtenä lastenhankinnan ehtona (ks. Sutela 2013, 95). Naisten ja miesten erilaiset prioriteetit perheenperustamisen suhteen voivat heijastua myös opiskelun alueelle.

Aiemmilta koulutusasteilta mahdollisesti periytyvien asenteiden ja perheellistymiseen liittyvän dynamiikan ohella ammatillinen segregaatio selittänee osan naisten miehiä ripeämmästä opiskelutahdista. Opiskelijoiden koulutusalavalinnat ovat sukupuolittuneet, samoin työelämä.

Vuonna 2010 työllisistä miehistä 70 prosenttia työskenteli yksityisellä sektorilla ja loput tasaisesti valtio- ja kuntasektorilla sekä yrittäjinä. Naisista yksityisellä sektorilla työskenteli noin puolet, valtio- ja kuntasektorilla noin 40 prosenttia ja loput yrittäjinä. Lisäksi suomalainen työelämä on jakautunut voimakkaasti naisten ja miesten ammatteihin – ammatillinen segregaatio on EU:n kuudenneksi korkein. (Mikkelä 2013, 65, 73, 76.)

Valtio- ja kuntasektorin muodolliset pätevyysvaatimukset ovat tyypillisesti tiukemmat kuin miehiä eniten työllistävän yksityisen sektorin. Lisäksi erityisen naisvaltaisia koulutusaloja ovat kasvatustieteellinen ja opettajankoulutus sekä terveys- ja sosiaalialan koulutus (ks. Myrskylä 2013, 27). Näiltä koulutusaloilta valmistutaan usein muodollista pätevyyttä vaativiin ammatteihin – kuten vaikkapa opettaja, sairaanhoitaja tai sosiaalityöntekijä. Miesvaltaisella tekniikan alalla (ks. Myrskylä 2013, 27) muodollista pätevyyttä vaativia tehtäviä on vähemmän. Näin naisten ja miesten erilaiset koulutusalavalinnat ja työllistyminen eri työnantajasektoreille tekevät tutkinnon suorittamisesta houkuttelevampaa naisille kuin miehille.

Kiinnostavia pohdinnan aiheita olisivat myös arvot ja motivaatiot. Kun opiskelutahdin erot ovat näinkin suuret, olisi kiinnostavaa selvittää, antavatko naiset tutkinnon suorittamiselle suuremman itseisarvon kuin miehet tai ovatko opiskeluun liitetyt tavoitteet erilaiset miehillä ja naisilla.

Sivun alkuun

Lähteet

Kuusi, Heli & Jakku-Sihvonen, Ritva & Koramo, Marika 2009. Koulutus ja sukupuolten tasa-arvo. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-2935-7.

Mikkelä, Elina 2013. Naisten ja miesten ammatit ja työt. Teoksessa: Marjut Pietiläinen (toim.) Työ, talous ja tasa-arvo. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/ytytata_201300_2013_10369_net.pdf.

Myrskylä, Pekka 2013. Hyvin koulutetuilla naisilla ja miehillä pitkä työura. Teoksessa: Marjut Pietiläinen (toim.) Työ, talous ja tasa-arvo. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/ytytata_201300_2013_10369_net.pdf.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tutkinnonuudistus Suomessa. http://okm.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/yliopistojen_tutkinnonuudistus/index.html.

Sutela, Hanna 2013. Määräaikainen työ ja perheellistyminen. Teoksessa: Marjut Pietiläinen (toim.) Työ, talous ja tasa-arvo. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/ytytata_201300_2013_10369_net.pdf.

Tilastokeskus. Opetushallinnon koulutusluokitus 2002. http://stat.fi/meta/luokitukset/koulutus_oh/001-2002-09-27/index.html.

Tilastokeskus 2014a. Oppilaitosten opiskelijat ja tutkinnot 2012. Tietokantataulukot. http://stat.fi/til/opiskt/tau.html.

Tilastokeskus 2014b. Opintojen kulku 2012. http://www.tilastokeskus.fi/til/opku/index.html.

Päivitetty 29.9.2014