Julkaistu: 8.12.2014

Kolmen päivän tavoite haastaa henkilöstökoulutuksen

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Hannu Virtanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2014.

Yksityisen sektorin työntekijöistä yli puolet osallistuu vuosittain työnantajan kustantamaan henkilöstökoulutukseen. Koulutuspäiviä kertyy vuosittain keskimäärin ainakin kolme jokaista työntekijää kohden laskettuna. Koulutus ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Tässä artikkelissa tarkastelen, minkälaisia haasteita työntekijöiden kolmen päivän koulutusoikeus asettaa yksityisen sektorin työpaikoille.

Vuoden 2011 työehtosopimuskierroksen jälkeen valtion sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kolmikantaneuvotteluissa pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistäisivät työntekijöiden koulutusta ja kannustaisivat yrityksiä kouluttamaan henkilöstöään. Työntekijäjärjestöt tavoittelivat kolmen päivän koulutusoikeutta, joka koskisi kaikkia aloja ja ammattiryhmiä. Pari vuotta kestäneiden neuvottelujen lopputuloksena säädettiin "laki taloudellisesti tuetusta ammatillisen osaamisen kehittämisestä", joka astui voimaan 1.1.2014.

Lain perusteella yritysten saaman koulutustuen edellytyksenä on, että koulutus perustuu työnantajan etukäteen laatimaan koulutussuunnitelmaan ja edistää työntekijän ammatillista osaamista. Koulutussuunnitelman piiriin kuuluvat yritykset saavat verovähennyksenä 50 prosenttia työntekijöiden keskimääräisestä päiväpalkasta sivukuluineen kerrottuna toteutuneiden koulutuspäivien lukumäärällä. Samalla verolainsäädäntöä muutettiin siten, että koulutuksesta ei muodostu verotettavaa etua työntekijälle. Koulutussuunnitelman laatiminen ei ole pakollista, mutta se on tehtävä, jos yritykset haluavat verokannusteen. Koulutussuunnitelman on katettava kaikki henkilöstöryhmät.

Julkiselle sektorille on säädetty samansisältöinen laki henkilöstön koulutuskustannusten korvaamisesta. Laeissa määritellyt kannusteet edesauttavat todennäköisesti sitä, että henkilöstökoulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen panostetaan aikaisempaa enemmän sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Itse verokannusteen ja koulutuskorvauksen vaikutuksista toteutettavan koulutuksen määrään on etukäteen vaikea esittää arvioita.

Yritykset eivät saa tukea kaikkien työntekijöiden kaikilta koulutuspäiviltä, vaan koulutustuen saa enintään kolmelta koulutuspäivältä kutakin työntekijää kohden vuodessa.

Henkilöstökoulutukseen osallistuminen Suomessa

Kurssimuotoiseen henkilöstökoulutukseen osallistui yrityspohjaisen henkilöstökoulutustutkimuksen1mukaan vuonna 2010 Suomessa 40 prosenttia yksityisen sektorin henkilöstöstä (taulukko). Vuonna 1999 osallistumisaste oli 50 prosenttia. Kansainvälisessä vertailussa Suomi ja muut Pohjoismaat olivat vielä vuosituhannen vaihteessa eurooppalaista kärkitasoa. Vuoden 2005 jälkeen Suomen osallistumisaste on ollut hyvää eurooppalaista keskitasoa − jonkin verran EU-keskiarvon yläpuolella.

Taulukko. Kurssikoulutukseen ja muuhun henkilöstökoulutukseen osallistuneiden osuus Suomessa vuonna 2010. Prosenttia kaikista työntekijöistä

Kurssikoulutukseen osallistuneita 40,2
Muihin koulutusmuotoihin osallistuneita
- Ohjattu työn ohessa opiskelu 11,9
- Työkierto, työkomennukset 2,1
- Oppimisryhmät, laatupiirit 5,4
- Ohjattu itseopiskelu, Internet-opiskelu 9,0
- Konferenssit, workshopit 12,5

Lähde: Tilastokeskus. Yritysten henkilöstökoulutus vuonna 2010.

Kaikki henkilöstökoulutus ei ole kurssikoulutusta. Yritysten henkilöstökoulutustutkimuksessa selvitetään myös osallistuminen muihin koulutusmuotoihin (taulukko). Näistä ei kuitenkaan ole saatavissa osallistumistuntien tai päivien määrää.

Yhteen laskettuna muuhun koulutukseen osallistuneiden osuudeksi kertyy noin 40 prosenttia, mutta eri koulutusmuotoihin osallistuneet voivat olla osittain samoja henkilöitä, joten muuhun koulutukseen osallistuneiden osuutta ei voi suoraan laskea summaamalla yhteen eri koulutusmuotojen osuudet. Samalla tavalla muihin koulutusmuotoihin osallistuneet voivat olla osittain samoja kuin kurssikoulutuksen osanottajat.

Sivun alkuun

Yli puolet työntekijöistä koulutuksessa

Vuoden 2012 henkilöhaastattelupohjaisen aikuiskoulutustutkimuksen (AES)2 mukaan työnantajan kustantamaan koulutukseen osallistui yksityisen sektorin työntekijöistä 54 prosenttia. AES:ssä koulutuksen käsite on hiukan laajempi kuin yritysten henkilöstökoulutustutkimuksen (CVTS) kurssikoulutus. Kun otetaan huomioon päällekkäiset osallistumiset eri koulutusmuotoihin, niin myös CVTS-tietojen perusteella voidaan arvioida, että erilaisiin henkilöstökoulutuksen muotoihin osallistuu vajaat 60 prosenttia yksityisen sektorin työntekijöistä.

Pelkästään kurssikoulutukseen osallistumisesta kertyi CVTS:n mukaan jo noin puolitoista koulutuspäivää yksityisen sektorin työntekijää kohden. Kun tähän lisätään muut koulutusmuodot, niin koulutuksen määrä työntekijää kohti saattaa kaksinkertaistua. Aikuiskoulutustutkimuksen mukaan koulutuspäivien keskiarvo työntekijää kohden oli yksityisellä sektorilla noin neljä päivää.

Aiemmin artikkelissa esitetyt luvut koulutukseen osallistumisesta viittaisivat siihen, että yrityksissä pystytään kohtalaisen hyvin hyödyntämään laissa määritelty koulutustuki enintään kolmelta koulutuspäivältä per työntekijä. Aivan näin selvä tilanne ei kuitenkaan ole. Edellä olevissa koulutuspäivälaskelmien keskiarvoissa on mukana sellaista henkilöstökoulutuksen piiriin luettua toimintaa, jota laki ei korvaa. Tällaista toimintaa ovat mm. työhön perehdytys, työssä (työn ohessa) oppiminen ja työkierto, joissa oppiminen tapahtuu käytännön työnteon yhteydessä.

Sivun alkuun

Henkilöstökoulutus kasautuu

Toinen ja tärkeämpi rajoitus koulutustuen hyödyntämismahdollisuuksissa on kuitenkin se, että henkilöstökoulutus ei jakaudu tasaisesti työntekijöille. Koulutustuen saamisen kannalta optimaalista olisi, että 3−4 päivän keskimääräinen koulutus toteutuisi yrityksissä kaikkien työntekijöiden osalta. Yli 40 prosenttia yksityisen sektorin työntekijöistä ei kuitenkaan ole osallistunut henkilöstökoulutukseen lainkaan, kun samaan aikaan osa työntekijöistä on osallistunut koulutukseen selvästi enemmän kuin nuo tukeen oikeuttavat kolme koulutuspäivää. Vaikka koulutukset ovat yleensä yksittäisiä ja lyhytkestoisia tapahtumia, niin vastapainona on toistuvia ja pitkäkestoisempia koulutusjaksoja varsinkin erityisammateissa ja asiantuntijatyössä toimiville.

Aikuiskoulutustutkimuksen mukaan sekä koulutukseen osallistumisaste että saadun henkilöstökoulutuksen määrä korreloivat selvästi ammattiaseman ja koulutusasteen mukaan Myös CVTS-tietojen mukaan saadun henkilöstökoulutuksen määrä vuodessa vaihteli samansuuntaisesti. Henkilöstökoulutuskin pyrkii siis kasautumaan ylemmissä asemissa oleville ja jo valmiiksi korkeasti koulutetuille työntekijöille.

Sivun alkuun

Koulutuksen tarjonta vaihtelee toimialoittain

Koulutuksen tarjonnan tai koulutukseen pääsyn edellytykset vaihtelevat huomattavasti yrityksen toimialan ja henkilöstömäärän mukaan. Osallistumisaste kurssimuotoiseen koulutukseen vaihteli toimialoittain pääosin 25 prosentin ja 65 prosentin välillä. Vuosien 2005 ja 2010 välillä osallistumisaste pysyi jokseenkin ennallaan (39 % vuonna 2005 ja 40 % vuonna 2010), mutta se laski merkittävästi joillakin toimialoilla ja vastaavasti nousi toisilla. Tulokset kertovat siitä, että koulutuksen järjestämisen tarve ja mahdollisuudet ovat vahvasti toimialariippuvaisia.

Myös kokemukset yksittäisten yritysten tasolla viittaavat koulutukseen osallistumisen voimakkaaseen suhdanne- tai vuosittaiseen vaihteluun. Esimerkiksi yhden toimintavuoden mittavaa panostusta tuotanto- tai tietojärjestelmän uudistuksen yhteydessä tarvittavaan koulutukseen saattaa seurata hyvinkin hiljainen kausi henkilöstökoulutuksen tarpeessa ja/tai tarjonnassa.

Henkilöstökoulutus on yhteydessä myös yrityksen kokoon. Vuonna 2010 pienissä 10–19 työntekijän yrityksissä kurssikoulutuksen osallistumisaste oli 28 prosenttia, kun se suurissa yli 1 000 työntekijän yrityksissä oli 52 prosenttia. 2000-luvulla henkilöstökoulutuksen yhteys yrityksen kokoon ei ole mainittavasti muuttunut. Pienessä työpaikassa mahdollisuudet henkilöstökoulutukseen ovat olennaisesti heikommat kuin suurten yritysten työntekijöillä.

Työmarkkinat ovat tehtävien ja toimialojen suhteen eriytyneet sukupuolen mukaan. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta toimialan naisvaltaisuus ei kuitenkaan systemaattisesti vaikuta naisten osallistumiseen henkilöstökoulutukseen. Vain kaikkein miesvaltaisimmilla toimialoilla, joissa naisten osuus työntekijöistä on alle 20 prosenttia (mm. rakentaminen ja moottoriajoneuvojen kauppa) naisten osallistumisaste koulutukseen jää selvästi alle miesten osallistumisasteen. Muutoin naiset osallistuvat henkilöstökoulutukseen miehiä aktiivisemmin.

Toimialojen väliset suuret erot koulutuksen tarjonnassa johtuvat pääosin toimialan luonteesta sinänsä − eivät niinkään toimialan sukupuolirakenteesta.

Sivun alkuun

Kolmen päivän koulutusoikeus ei ole vielä tätä päivää

Kolmen päivän subjektiivisen koulutusoikeuden toteuttamisen tiellä on vielä runsaasti karikkoja, sillä tällä hetkellä koulutukseen osallistuu vain runsaat puolet työntekijöistä. Yritysten kannalta koulutuksen tarjoaminen nojaa toimiala- ja yrityskohtaisiin tarpeisiin sekä kulloisiinkin taloudellisiin realiteetteihin. Työntekijöiden näkökulmasta koulutuksella on keskeinen merkitys ammattitaidon ja työmarkkina-aseman ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi varsinkin taloudellisesti epävarmoina aikoina. Näiden kahden näkökulman yhteensovittaminen ei ole helppoa.

Pahimmat esteet liittyvät työmarkkinoiden rakenteisiin. Sekä eri toimialat että yritykset niiden sisällä toimivat hyvin erilaisissa tuotannollisissa, taloudellisissa ja kilpailuympäristöissä. Kun lisäksi otetaan huomioon eri toimialojen ja yritysten suuret erot henkilöstörakenteessa ja työntekijöiden koulutustaustassa, niin yhdenmukaisten määrällisten koulutustavoitteiden asettaminen kaikille työpaikoille ja työntekijäryhmille on vähintäänkin haastava tehtävä työmarkkinaosapuolille.

Sivun alkuun

Koulutus monimuotoistuu

Koulutus ja oppiminen ovat monimuotoistumassa ja ero perinteisen kouluttamisen ja muun ammattitaidon kehittämisen välillä on hämärtymässä. Toteutuneen henkilöstökoulutuksen todentamiseksi olisi ollut suotavaa, että lainlaatijat olisivat määritelleet koulutuksen käsitteen täsmällisemmin, kuten tilastoissa ja tutkimuksissa on vertailukelpoisuuden saavuttamiseksi tapana tehdä. Nyt yrityksissä saattaa syntyä epäselvyyttä siitä, mitä henkilöstökoulutuksen muotoja tuki korvaa ja toisaalta yritykset voivat kirjata toteutunutta koulutusta hyvin eri tavoin, mikä saattaa asettaa työpaikat toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan.

Lailla säädetyn koulutustuen vaikutusta yritysten kouluttamiskäytäntöihin arvioidaan vuonna 2016. Silloin saadaan parempaa tietoa koulutustuen vaikutuksista tarjotun koulutuksen määrään sekä yritysten tavoista kirjata henkilöstökoulutusta seurantajärjestelmiinsä.

Sivun alkuun

Lähteet

Tilastokeskus a. Yritysten henkilöstökoulutus vuonna 2010. http://tilastokeskus.fi/til/cvts/index.html.

Tilastokeskus b. Aikuiskoulutustutkimus. http://tilastokeskus.fi/til/aku/index.html.

 

1 Yritysten henkilöstökoulutus -tutkimus vuodelta 2010 − CVTS (Continuing Vocational Training Survey) − on yrityspohjainen tiedonkeruu, joka toteutetaan kaikissa EU-maissa noin viiden vuoden välein (Tilastokeskus a).

2 AES (Adult Education Survey) on henkilöpohjainen haastattelututkimus, jossa selvitetään aikuisväestön koulutukseen osallistumista ja oppimista mukaan lukien henkilöstökoulutus (ks. Timo Ruuskasen artikkeli tässä numerossa ja Tilastokeskus b).

Päivitetty 8.12.2014