Julkaistu: 8.12.2014
Asumisen kalleus pääkaupunkiseudulla selittää alueellisia kulutuseroja
- Helsinki-Uudenmaan suuralueella kulutetaan eniten
- Asuminen selittää nykyisin suuren osan alueiden välisistä kulutuseroista
- Tuloerot selittävät suuren osan alueellisista kulutuseroista
- Pääkaupunkiseudun asuntojen nopea hintojen nousu, alueelliset tuloerot ja kulutustarjonnan muutokset erojen taustalla
- Lähteet
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Tuloerot selittävät suuren osan alueellisista kulutuseroista
Alussa todettiin, että alueelliset kulutuserot myötäilevät ainakin jossain määrin alueellisia tuloeroja. Seuraavaksi tarkastelenkin, kuinka suuri merkitys erisuuruisilla tuloilla on alueiden välisiin eroihin kokonaiskulutuksessa. Tarkastelen myös, miten tulotaso vaikuttaa kulutusrakenteeseen eri alueilla.
Kuviosta 3 havaitaan, miten suuralueiden kotitaloudet sijoittuivat vuosina 1985 ja 2012 eri tuloluokkiin, kun kotitaloudet jaetaan ekvivalenttien käytettävissä olevien tulojen mukaan tulodesiileihin siten, että koko Suomen kotitalouksien tulovertailussa pienituloisin kymmenys luokitellaan ensimmäiseen desiiliin ja suurituloisin kymmenys kymmenenteen desiiliin.
Helsinki-Uudenmaan suuralueella oli selvästi muita alueita enemmän suurituloisia kotitalouksia ja vähemmän kotitalouksia, joiden tulot olivat suhteellisen alhaiset. Alueen kotitalouksista kahteen alimpaan desiiliin kuului 13 prosenttia vuonna 1985 ja 14 prosenttia vuonna 2012. Vuonna 1985 lähes joka kolmas suuralueen kotitalouksista kuului kahteen ylimpään tulodesiiliin. Vastaava osuus oli 29 prosenttia vuonna 2012. Alueiden väliset tuloerot ovat tarkasteluajanjaksona hieman tasoittuneet, mutta ero etelän ja pohjoisen välillä on edelleen merkittävä.
Kuvio 3. Kotitalouksien sijoittuminen tulodesiileihin eri suuralueilla vuosina 1985 ja 2012. Prosenttia
Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus
Väestön sosio-demografisten ominaisuuksien vaikutuksia alueiden välisiin kulutuseroihin voidaan pyrkiä eliminoimaan aineistosta erilaisilla menetelmillä (Di Nardo ym. 1996). Tässä artikkelissa käytän uudelleenpainotusmenetelmää, jolla pyrin selittämään alueiden välisten tulorakenteiden erojen vaikutusta kulutuskäyttäytymiseen. Käytän muokatusta aineistosta jatkossa termiä "tuloneutralisoitu aineisto", vaikka menetelmän yksinkertaisuuden vuoksi ei voida olettaa aineiston olevan täysin neutraali tulotason vaikutusten suhteen2. Aineiston uudelleen painottamisen idea on tarkastella sitä, miten eri alueiden kulutustaso muuttuisi, jos niiden tulojakaumat olisivat enemmän toistensa kaltaisia.
Kuva alueiden välisistä kulutuseroista muuttuu melkoisesti aineiston uudelleenpainotuksen myötä. Kuviossa 4 on esitetty samat tiedot kuin kuviossa 1 sillä erotuksella, että ennen indikaattorien laskemista aineisto on painotettu uudelleen. Tässä tuloneutralisoidussa aineistossa kotitaloudet jakaantuvat täysin tasaisesti eri tulokymmenyksiin jokaisella alueella.
Kuvio 4. Kotitalouksien kulutusmenot yhteensä kulutusyksikköä kohden suuralueittain vuosina 1985−2012, koko maa = 100, aineisto uudelleenpainotettu alueiden välisten tuloerojen neutralisoimiseksi
Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus
Helsinki-Uudenmaan suuralueen kotitalouksien kulutus oli vuonna 2012 edelleen koko maan tason yläpuolella, vaikka tulorakenteen oletettiin olleen samanlainen kuin muilla suuralueilla. Ero koko maan keskiarvoon oli kuitenkin vain kuusi prosenttia, eli kotitalouksien tuloerot selittävät lähes kaksi kolmasosaa alueen kulutuksen tasoerosta koko maahan verrattuna.
Itä- ja Pohjois-Suomen kulutuserosta koko maahan verrattuna kotitalouksien tuloerot selittävät hieman yli puolet. Muutokset tulorakenteesta neutralisoiduissa kulutuseroissa alueiden välillä myötäilevät koko tarkasteluajanjakson aikana niitä muutoksia, mitä havaitaan alkuperäisessäkin aineistossa, mutta erot alueiden välillä ovat selvästi pienemmät. Sekä Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan että Länsi-Suomen suuralueilla tulotaso on selittänyt suurimman osan kulutuksen tasoeroista koko maahan verrattuna. Vuonna 2012 Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan kotitalouksien kokonaiskulutus oli tuloneutraalilla aineistolla jo hieman koko maan tasoa ylempänä.
Kuvio 4 osoittaa ne alueiden väliset erot kokonaiskulutuksessa, jotka eivät johdu eroista tulorakenteissa. Kun tarkastellaan kulutuksen rakennetta tuloneutralisoidusta aineistosta, vahvistuu asumismenojen merkitys ja sen muutos viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kuviot 5a−d kuvaavat samaa asiaa kuin kuviot 2a−d, eli eri hyödykeryhmien vaikutusta kulutuseroihin, mutta tällä kertaa tulorakenteen eroista neutralisoidusta aineistosta laskettuna. Koska tarkastelun pääpaino on asumisen kulutuksessa, on kulutus yksinkertaisuuden vuoksi jaoteltu vain asumiseen ja muuhun kulutukseen.
Kuvio 5a−d. Asumisen ja muun kulutuksen vaikutus kokonaiskulutuksen eroihin koko maan keskiarvoon verrattuna a) Helsinki-Uudenmaan suuralueella, b) Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan suuralueilla, c) Länsi-Suomen suuralueella sekä d) Itä- ja Pohjois-Suomen suuralueella vuosina 1985, 2006 ja 2012, aineisto uudelleenpainotettu alueiden välisten tuloerojen neutralisoimiseksi. Prosenttiyksikköä
Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus
Vielä vuonna 1985 Helsinki-Uudenmaan suuralueen kotitaloudet käyttivät tulotasoonsa nähden yhtä paljon rahaa asumiseen kuin koko maan kotitaloudet keskimäärin. Itse asiassa alueiden väliset kulutuserot vuonna 1985 riippuivat muiden kuin asumiseen liittyvien hyödykkeiden kulutuseroista. Asumisen vaikutus tulotasosta riippumattomiin kulutuseroihin oli hyvin pieni kaikilla alueilla.
Vuonna 2012 tilanne oli täysin päinvastainen. Tulorakenteen erotkin huomioon ottaen Helsinki-Uudenmaan suuralueella käytettiin selvästi muuta Suomea enemmän rahaa erityisesti asumiseen. Toisaalta, kaikkien muiden hyödykeryhmien merkitys tulorakenteen vaikutuksesta puhdistettuihin kulutuseroihin oli vain yhden prosenttiyksikön luokkaa. (Kuvio 5a.)
Myös Itä- ja Pohjois-Suomessa merkittävä osa siitä erosta kulutusmenoissa, joka ei johtunut alhaisesta tulotasosta, selittyi pienillä asumismenoilla (kuvio 5d). Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla asumisen kulutus vuonna 2012 oli suhteellisen pientä verrattuna saman tulotason kotitalouksiin koko maassa, kun taas muiden hyödykkeiden kulutus oli selvästi suurempaa (kuvio 5b).
Päivitetty 8.12.2014