Analyysin aineisto

Tässä katsauksessa tarkastellaan ehdokkaiden menestystä vuoden 2024 presidentinvaalissa eri taustatekijöiden mukaan ryhmitellyillä alueilla. Analyysissä käytetään taustamuuttujina alueiden elinkeinorakennetta, asumistiheyttä, tulotasoa, työttömyysastetta ja eläkeläisten määrää sekä tiettyjen ensimmäisessä vaalissa pudonneiden ehdokkaiden kannatusta.

Analyysissä käytetyt alueet on muodostettu ryhmittelemällä äänestysalueet yksilötason taustamuuttujien perusteella kolmeen yhtä suureen ryhmään ja ehdokkaiden ensimmäisen vaalin kannatuksen perusteella viiteen yhtä suureen ryhmään. Analyysi perustuu kaikkiin 1 734 vuoden 2024 presidentinvaalien äänestysalueeseen.

Taustamuuttujina käytetään em. alueiden eläkeläisten osuutta äänioikeutetuista, kaupungistumisastetta (asumistiheys), työttömyysastetta, tulotasoa ja elinkeinorakennetta. Eläkeläisiksi lasketaan vanhuus- ja työttömyyseläkeläiset. Kaupungistumisaste määritellään taajama-asteen, eli taajamissa asuvien osuudella väestöstä. Työttömyysaste on laskettu työttömien työnhakijoiden osuutena työvoimasta.

Elinkeinorakenne on muodostettu jakamalla alueet palvelu-, teollisuus- ja maatalousammateissa työskentelevien mukaan. On huomattava, että maatalous on pääelinkeino vain hyvin harvalla alueella. Maatalousalueiksi määritellään siten se kolmasosa äänestysalueista, jossa maatalouden harjoittajia on työllisistä eniten. Lopuista 2/3:sta valitaan teollisuusalueiksi se puolisko, jossa teollisuustyössä käyviä on eniten. Jäljelle jäävä kolmannes katsotaan palvelualueiksi.

Analyysin taustatiedot on poimittu Tilastokeskuksen tietoaineistoista. Taustatiedot ovat vuodelta 2022. Äänioikeutettujen lukumäärä ja ehdokkaiden kannatustiedot saadaan vaalitilastojen aineistoista. On huomattava, että analyysissä käytetyt taustamuuttujat eivät ole toisensa poissulkevia. Esimerkiksi alueen elinkeinorakenne ja kaupungistumisen aste kuvaa osaltaan myös alueen tulotasoa.

Ensimmäinen vaali

Eläkeläisten osuuden mukaan rajatuilla alueilla yhtäältä Stubbin ja Haaviston, toisaalta Halla-ahon ja Rehnin kannatusprofiileissa on tiettyä samankaltaisuutta. Stubbin ja Haaviston kannatus painottui alueille, joilla eläkeläisten osuus väestöstä oli keskitasoa pienempää. Haaviston kannatus putosi Stubbia enemmän eläkeläisten osuuden kasvaessa.

Halla-ahon ja Rehnin kannatus painottui alueille, joilla eläkeläisten osuus oli keskimääräistä suurempaa. Rehnin kohdalla tämä painotus oli varsin selvä. Vaalin neljän kärkiehdokkaan takana Anderssonin kannatus noudatteli ensin mainittuja ja Urpilaisen kannatus puolestaan Halla-ahon ja Rehnin kannatusta.

Asumistiheyden avulla tarkasteltaessa Haavisto keräsi selvästi suurimman kannatuksen kaupungeista ja ero haja-asutusalueisiin oli varsin selvä. Stubbin kannatus oli niin ikään suurinta kaupungeissa, tosin ero asutuskeskuksiin oli hyvin pieni. Myös Li Anderssonin kannatus painottui kaupunkeihin. Rehnin ja Halla-ahon kannatus oli suurinta haja-asutusalueilla, Rehnin kohdalla ero asutuskeskuksiin ja kaupunkeihin oli varsin selvä.

Stubbin kannatus oli selvästi suurinta alueilla, joilla työttömyysaste oli keskimääräistä pienempi. Rehnin ja Halla-ahon kannatus painottui keskimääräisen työttömyyden alueille, tosin molempien ehdokkaiden kohdalla ero korkean työttömyyden alueisiin oli marginaalinen. Haaviston, Anderssonin ja Urpilaisen kannatus oli suurinta keskimääräistä korkeamman työttömyyden alueilla. Stubbia lukuun ottamatta erot ehdokkaiden kannatuksessa olivat työttömyysasteen mukaan rajatuilla alueilla melko pieniä.

Stubbin ja Haaviston kannatus oli suurinta keskimääräistä korkeamman tulotason alueilla, joskin Stubbin kohdalla ero keskimääräisen ja matalan tulotason alueisiin oli selvästi suurempi. Halla-ahon kannatuksessa ei ole käytännössä eroa keskimääräisen ja matalan tulotason alueilla. Sen sijaan korkean tulotason alueilla hänen kannatuksensa oli jonkin verran edellisiä matalampi. Rehnin kannatus painottui varsin selvästi matalan tulotason alueille, mikä liittyy osaltaan haja-asutusalueiden ja maatalousalueiden keskimääräistä matalampaan tulotasoon.

Tarkastelu elinkeinorakenteen avulla vahvistaa kuvaa yhtäältä Stubbin ja Haaviston, toisaalta Rehnin ja Halla-ahon samankaltaisista kannatusprofiileista. Haaviston kannatus oli selvästi suurinta alueilla, joilla palveluelinkeinoilla on keskeinen osa alueen elinkeinorakenteessa. Myös Stubb sai suurimman kannatuksen tällaisilta alueilta, mutta ero kannatuksessa teollisuus- ja maatalousalueisiin oli hänen kohdalla Haavistoa pienempi. Anderssonin kannatus noudatteli samaa kaavaa. Rehnin kannatus oli selvästi suurinta maatalousvaltaisilla alueilla. Myös Halla-ahon kannatus oli suurinta näillä alueilla, mutta ero teollisuusvaltaisiin alueisiin oli melko pieni.

Toinen vaali

Presidentinvaalin toinen vaali järjestettiin kokoomuksen Alexander Stubbin ja valitsijayhdistyksen Pekka Haaviston välillä. Ero ehdokkaiden kannatuksessa oli toisessa vaalissa verrattain pieni, 3,2  prosenttiyksikköä. Tämä näkyy myös ehdokkaiden kannatuksessa taustatekijöiden mukaan rajatuilla alueilla. Ehdokkaiden kannatusta toisessa vaalissa tarkastellaan edellä käytettyjen taustatekijöiden sekä tiettyjen ensimmäisen vaalin ehdokkaiden kannatuksen mukaan rajatuilla alueilla.

Toisessa vaalissa Stubbin kannatus oli suurinta alueilla, joilla eläkeläisten määrä oli keskimääräistä suurempi. Haaviston osuus äänistä sen sijaan oli suurin alueilla, joilla eläkeläisten osuus oli keskimääräistä pienempi. Suurin ero ehdokkaiden kannatuksessa oli alueilla, joilla eläkeläisten osuus väestöstä oli suuri (9 prosenttiyksikköä Stubbin eduksi). Keskimääräisen tai pienen eläkeläisosuuden alueilla erot ehdokkaiden kannatuksessa olivat sen sijaan jokseenkin pieniä. Haavisto sai enemmistön pienen eläkeläisosuuden alueiden äänistä, joskin vain 0,2 prosenttiyksikön erolla.

Haaviston kannatus painottui kaupunkeihin, Stubbin asutuskeskuksiin ja haja-asutusalueille. Haavisto sai toisessa vaalissa enemmistön äänistä kaupunkimaisen asutuksen alueilla. Ensimmäisessä vaalissa molempien ehdokkaiden kannatus oli suurinta kaupunkimaisen asutuksen alueilla, joskin Stubbin kohdalla vain niukasti. Siten toisessa vaalissa Haaviston kannatusprofiili oli jokseenkin ensimmäisen vaalin kaltainen, mutta Stubbin kohdalla kannatus oli asumistiheyden avulla tarkasteltuna päinvastainen.

Työttömyysasteen mukaan tarkasteltuna toisen vaalin ehdokkaiden kannatus ei juuri eroa ensimmäisestä vaalista. Stubb sai suurimman kannatuksen alueilla, joilla työttömyys oli keskimääräistä pienempää ja Haavisto keskimääräistä suuremman työttömyyden alueilla.

Alueen tulotasoon perustuva tarkastelu tuo eroja ehdokkaiden kannatukseen ensimmäisessä ja toisessa vaalissa. Ensimmäisessä vaalissa molemmat ehdokkaat saivat suurimman kannatuksen keskimääräistä korkeamman tulotason alueilla. Toisessa vaalissa alueen tulotason ei näytä vaikuttaneen ehdokkaiden kannatukseen samalla tavalla. Stubbin kannatus oli toisessakin vaalissa suurin korkean tulotason alueilla, mutta ero keskimääräisen ja matalan tulotason alueisiin oli selvästi aiempaa pienempi.

Toisessa vaalissa Stubb keräsi Haavistoa suuremman kannatuksen myös matalan tulotason alueilla, mikä poikkesi ensimmäisestä vaalista. Tämä liittyy osaltaan hänen kannatukseensa toisessa vaalissa haja-asutus- ja asutuskeskusalueilla, joilla tulotaso on pääsääntöisesti kaupunkeja pienempi.

Haavisto sai toisessa vaalissa enemmistön palvelupainotteisten alueiden äänistä, Stubb maatalous- ja teollisuusalueiden äänistä. Ensimmäisessä vaalissa molempien ehdokkaiden kannatus oli suurinta alueilla, joilla palveluelinkeinot olivat keskeinen osa elinkeinorakennetta. Käytännössä tämä tarkoittaa kaupunkeja. Toisessa vaalissa Haaviston kannatusprofiili oli hyvin samankaltainen kuin ensimmäisessä vaalissa, mutta Stubbin kohdalla suurin suhteellinen kannatus tuli maatalous- ja teollisuusvaltaisilta alueilta.

Ehdokkaiden kannatus suhteessa I vaaliin

Presidentinvaalin toisen vaalin kannatusta tarkastellaan myös suhteessa ensimmäisen vaalin tulokseen. Tässä katsauksessa tarkastellaan toisen vaalin kannatusta Halla-ahon, Rehnin sekä Anderssonin ensimmäisen vaalin kannatuksen avulla. Alueet on jaettu näiden ehdokkaiden kannatuksen perusteella viiteen ryhmään. Tämä helpottaa tulosten tulkintaa tilanteessa, jossa ensimmäisen vaalin ehdokkaiden ääniosuuksissa oli verrattain suuria eroja.

Ehdokkaiden vahvan tai heikon kannatuksen alueet on määritelty suhteessa ko. ehdokkaan koko maan kannatukseen. Toisin sanottuna, esimerkiksi Li Anderssonin vahvan kannatuksen alue ei tarkoita, että hän olisi saanut alueella enemmistön ensimmäisen vaalin äänistä, vaan että hänen kannatuksensa oli alueella koko maan kannatusta suurempaa.

Ehdokkaiden kannatuksen mukaan rajattuja alueita ei ole vakioitu niiden koon mukaan, käytännössä tämä tarkoittaa, että eri alueilta saatavissa ollut äänimäärä ei ollut sama. Alueiden kokoerot heijastavat osaltaan ehdokkaiden kannatuksen erilaista painotusta myös edellä esitettyjen taustatekijöiden suhteen. Esimerkiksi Li Anderssonin kannatus painottui selvästi kaupunkeihin. Kannatuksen mukaan rajattuna Anderssonin suurimman ja toiseksi suurimman kannatuksen alueilla asui 51,3 % aineiston äänioikeutetuista. Vastaava luku Rehnin kohdalla oli 31,8 % ja Halla-ahon kohdalla 30,7 %.

Ensimmäisessä vaalissa kolmanneksi eniten ääniä saaneen perussuomalaisten Jussi Halla-ahon vahvimman kannatuksen alueilla Stubb oli selvästi suosituin ehdokas toisessa vaalissa. Hän sai näillä alueilla yli 59 % äänistä. Stubbin kannatus toisessa vaalissa oli sitä suurempi, mitä suurempi Halla-ahon kannatus oli ensimmäisessä vaalissa. Haavisto keräsi toisessa vaalissa yli 50 % osuuden äänistä alueilla, joilla Halla-ahon kannatus oli keskimääräistä heikompaa.

Toisen vaalin ehdokkaiden kannatus keskustan Olli Rehnin kannatuksen mukaan rajatuilla alueilla oli hyvin samankaltainen kuin Halla-ahon kohdalla. Stubb sai enemmistön äänistä Rehnin vahvan kannatuksen alueilla, käytännössä lähes samalla ääniosuudella kuin Halla-ahon kohdalla. Samoin Stubbin kannatus toisessa vaalissa vahvistui Rehnin ensimmäisen vaalin kannatuksen vahvistumisen myötä. Vastaavasti Haavisto menestyi alueilla, joilla Rehnin kannatus oli ensimmäisessä vaalissa heikkoa.

Vasemmistoliiton Li Anderssonin suurimman kannatuksen alueilla Haavisto sai toisessa vaalissa enemmistön äänistä (58,7 %). Haaviston kannatus oli sitä suurempi, mitä suurempi Anderssonin kannatus alueilla oli ollut. Haaviston osuus äänistä jäi kuitenkin toisessa vaalissa alle 50 % kaikilla muilla kuin Anderssonin vahvimman kannatuksen alueilla. On huomionarvoista, että Haavisto sai jo ensimmäisessä vaalissa eniten ääniä Anderssonin vahvimman kannatuksen alueilla, 34,4 % äänistä.