Eläkevastuiden määrä riippuu laskelmissa käytetystä diskonttokorosta

Eläkevastuut tarkoittavat rahamäärää, joka riittäisi kyseiseen hetkeen mennessä karttuneiden eläkkeiden kustantamiseen diskontattuna nykyarvoon. Työeläkejärjestelmän eläkevastuiden määrä riippuu ratkaisevasti laskelmissa käytetystä diskonttokorosta.

Reaalisella yhden prosentin diskonttokorolla eläkevastuut olivat 1072,2 miljardia euroa eli 401 % suhteessa bruttokansantuotteeseen ja reaalisella kolmen prosentin diskonttokorolla 751,3 miljardia euroa eli 281 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Työeläkevarojen määrä oli rahoitustilinpidon mukaan 244,1 miljardia euroa vuoden 2022 lopussa. Rahastointiaste eli eläkevarojen ja eläkevastuun suhde oli 27 %.

Eläkelisätaulu täydentää rahoitustilinpitoa

Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän uudistuksessa (EKT 2010) eläkevastuiden tilastointia laajennettiin ”ydintilinpidon” ulkopuolisella eläkelisätaululla, joka sisältää tiedot kaikista sosiaalivakuutukseen kuuluvista eläkevastuista. Vuoden 2021 tiedot on julkaistu kaikkien EU-maiden osalta Eurostatin sivustolla.

Lakisääteisen työeläkejärjestelmän lisäksi eläketaulu sisältää tiedot vapaaehtoisten työntekoon perustuvien lisäeläkejärjestelmien eläkevastuista, jotka sisältyvät jo nyt rahoitustilinpidossa vakuutuslaitosten ja vapaaehtoisten eläkerahastojen eläkevastuuseen. Vapaaehtoisten lisäeläkejärjestelmien eläkevastuiden määrä kuvaa vakuutusteknistä vastuuvelkaa. Se oli vuoden 2022 lopussa 8,9 miljardia euroa eli 3,3 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Eläkelisätaulu kuvaa sosiaalivakuuttamiseksi luokiteltuja eläkkeitä. Kansaneläkelaitoksen (Kela) kansan- ja takuueläkkeet luokitellaan kansantalouden tilinpidossa sosiaaliavuksi, joka ei sisälly eläkelisätauluun. Keskeisenä erona sosiaalivakuutuksen ja sosiaaliavun välillä on, että sosiaaliavun tapauksessa eläkkeet maksetaan eläkkeensaajille riippumatta siitä osallistuvatko he järjestelmään suorittamalla eläkemaksuja.

Laskettaessa lakisääteisen työeläkejärjestelmän karttuneita eläkevastuita on lähtökohtana kuvitteellinen tilanne, jossa vakuutetuille maksetaan kaikki tarkasteltavaan hetkeen mennessä karttuneet eläkkeet, mutta uusia eläkkeitä ei kartu.

Eläkevastuiden määrä ei kuvaa eläkejärjestelmän kestävyyttä. Käsite kuvaa tulevaisuuden eläkemenoja eli eläkkeensaajille maksettavia eläkkeitä, joiden määrään vaikuttavat työtulojen ja karttumaprosenttien lisäksi muun muassa elinajanodotteet ja muut laskentamallin oletukset. Työeläkejärjestelmän tuloja eli eläkemaksuja ja työeläkevarojen tuottoja ei oteta huomioon laskelmassa.

Pitkälle tulevaisuuteen ulottuvissa laskemissa taustaoletuksilla, kuten diskonttokorolla sekä väestö- ja talouskehityksellä on merkittävä vaikutus lopputuloksiin. Lopputulosten herkkyys diskonttokorko-oletukseen nähden on tuotu esiin julkistamalla lopputulokset yllä mainituilla kolmella reaalisella korolla.

Työeläkejärjestelmän eläkevastuiden karttumalaskelmat

Tarkempia tietoja laskentatavasta on esitetty Eläketurvakeskuksen raportissa: Lakisääteiset eläkkeet – pitkän aikavälin laskelmat 2022. Tilastokeskuksen julkaisemissa luvuissa on käytetty EU:n AWG-työryhmän (Ageing Working Group) vuoden 2024 ikääntymisraportin oletuksia. Oletukset poikkeavat raportin Lakisääteiset eläkkeet - pitkän aikavälin laskelmat 2022 oletuksista etenkin väestö- ja talouskehityksen osalta.