Etusivu > Tilastot > Asumisen energiankulutus > Käsitteet ja määritelmät

Käsitteet ja määritelmät

Asuinrakennus

Asuinrakennuksilla tarkoitetaan tässä tilastossa Tilastokeskuksen rakennusluokituksen pääluokkia Asuinrakennukset (A) ja Vapaa-ajanrakennukset (B), jotka on ryhmitelty seuraavasti:

• erilliset pientalot: yhden ja kahden asunnon talot, paritalot ja muut erilliset pientalot
• rivi- ja ketjutalot: vähintään kolmen asunnon talot, jotka on kytketty toisiinsa
• asuinkerrostalot: luhtitalot ja vähintään kolmen asunnon talot, joissa ainakin kaksi asuntoa sijaitsee päällekkäin
• vapaa-ajan asuinrakennukset: erilliset, pääasiassa yksityiskäyttöön tarkoitetut kesämökit ja vapaa-ajan asunnot.

Asuinrakennusten pinta-ala

Asuinrakennusten pinta-ala saadaan kerrosalana rakennuskannasta. Kerrosala on rakennusten kerrosten yhteenlaskettu pinta-ala. Kerrosalaan lasketaan kunkin kerroksen pinta-ala aina ulkoseinien ulkopintaan asti.

Asuinrakennusten tilavuus

Asuinrakennusten tilavuus on saatavissa rekisteristä vuoden 1980 alun jälkeen valmistuneiden rakennusten osalta. Tätä ennen rakennetuille rakennuksille on imputoitu puuttuva tilavuustieto rakennuskannan tiedossa olevien kerrosala- ja tilavuustietojen avulla rakennuksen käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan.

Asuminen

Asumisella viitataan tässä tilastossa asumisen energiankulutukseen. Asuminen kattaa asuinkäytössä olevat asuinrakennukset saunoineen ja pihapiireineen. Pihapiirien osalta tarkastelussa on mukana vain sähkölaitteet eli pihavalaistus ja autojen lämmityspistorasiat.

Asumisen energiankulutus

Asumisen energiankulutus sisältää asuinrakennusten tilojen ja käyttöveden lämmitykseen tarvittavan energian kulutuksen sekä kotitalouslaitteiden sähkön käytön. Myös maakaasun ja nestekaasun käyttö ruoan valmistuksessa ja saunoissa käytettävä puu ja sähkö luetaan mukaan asumisen energiankulutukseen. Kotitalouksissa käytettyjen liikennevälineiden (mm. yksityisautot) energian kulutus ei sisälly asumisen energiankulutukseen vaan liikenteen energiankulutukseen.

Energialähteet / lämmönlähteet

Asuinrakennusten energialähteitä ovat polttoaineet, sähkö, kaukolämpö ja ympäristöstä talteen otettu lämpöpumppuenergia. Sähkö pitää sisällään vain verkkosähkön; itse tuotettu sähkö mm. aurinko- ja tuulivoiman muodossa on toistaiseksi tämän tarkastelun ulkopuolella.

Hyötyenergia

Hyötyenergia on se osa asuinrakennukseen hankitusta energiasta, joka saadaan hyödyksi lämmityksessä. Osa hankitusta energiasta menee hukkaan, koska polttoaineissa on muunto- ja siirtohäviöitä. Hyötyenergia on laskettu vähentämällä tilojen lämmitykseen käytetystä energiamäärästä lämmitysjärjestelmien häviöt. Kauko- ja sähkölämmitys ovat hyötyenergiaa sellaisenaan. Lämpöpumppujen hyötyenergia on laskettu tuotetun lämmön ja kulutetun sähkön summana. Muilla energialähteillä on käytetty seuraavia oletushyötysuhteita:

• Puun pienkäyttö 55 %
• Turve 60 %
• Hiili 60 %
• Raskas polttoöljy 83 %
• Kevyt polttoöljy 78 %
• Maakaasu 90 %

Oletushyötysuhteet perustuvat Tampereen teknillisen yliopiston ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen yhteistyönä laatimaan REM-malliin (Rakennuskannan energiankulutuksen laskentamalli).

Kotitalouslaitteiden energiankulutus

Kotitalouslaitteiden energiankulutus sisältää sähkölaitteisiin, valaistukseen ja ruoan valmistukseen käytetyn energian.

Käyttöveden lämmityksen energiankulutus

Käyttöveden lämmityksen energiankulutus sisältää veden lämmitykseen käytetyn energian. Suomessa suuressa osassa asuinrakennuksista on vesikiertoinen keskuslämmitys, jolloin veden lämmitys on toteutettu pääasiallisella energialähteellä. Merkittäviä kuivia lämmitysjärjestelmiä ovat mm. suora sähkölämmitys, uunilämmitys ja ilmakiertoinen keskuslämmitys. Näissä järjestelmissä vesi yleensä lämmitetään erillisellä sähkökäyttöisellä varaajalla.

Lämmitystarveluku / astepäiväluku

Eri paikkakuntien vuosittaista lämmitystarvetta kuvaavat lämmitystarveluvut on laskettu 17 °C sisälämpötilalle olettaen, että lämmitys lopetetaan keväällä ulkoilman lämpötilan noustua yli 10 °C ja aloitetaan sen laskettua syksyllä alle 12 °C. Lämmitystarvelukuja tuottaa Ilmatieteen laitos. Tämän tilaston laadinnassa on käytetty Jyväskylän lämmitystarvelukua kuvaamaan koko Suomen keskimääräistä lämmitystarvetta.

Lämpöpumppuenergia

Lämpöpumppuenergialla tarkoitetaan lämpöpumpuilla ympäristöstä (maasta, ilmasta tai vedestä) talteenotettua energiaa, jota käytetään rakennusten lämmitykseen. Lämpöpumppuenergia on lämpöpumppujen tuottaman lämmön ja niiden kuluttaman sähkön välinen erotus. Jäähdytyskäytössä olevien lämpöpumppujen kuluttama sähkö on tässä tarkastelussa laskettu lämmityksen sähkönkulutukseen, samoin kuin lämmityskäytössä olevien lämpöpumppujen kuluttama sähkö.

Maalämpö

Maalämpö sisältää porakaivosta ja keruuputkistosta talteen otetun lämmön. Myös vesistöstä talteen otettu lämpö lasketaan tässä tarkastelussa mukaan maalämpöön. Maalämpöpumppujen kuluttamaa sähköä ei lueta osaksi maalämpöä vaan se sisältyy lämmityksen sähkönkulutukseen.

Ominaiskulutuskerroin

Ominaiskulutuskerroin kuvaa tässä tilastossa eri energialähteiden kulutusta rakennuskuutiometriä kohden (kWh/m3).

Polttoaineet

Asuinrakennusten energialähteinä käytettäviä polttoaineita ovat tässä tarkastelussa puu, turve, hiili, kevyt polttoöljy, raskas polttoöljy, maakaasu ja nestekaasu.

Ruoan valmistuksen energiankulutus

Ruoan valmistuksen energiankulutuksen laskennassa on huomioitu liedet ja uunit. Ruoan valmistuksessa käytetään energialähteenä pääosin sähköä, jonkin verran kaupunki- ja nestekaasua, puuta ja puuhiiltä. Puun ja puuhiilen käyttö on arvioitu marginaaliseksi, eikä niitä oteta huomioon tässä tilastossa.

Saunojen lämmityksen energiankulutus

Saunojen lämmityksen energiankulutus sisältää saunojen kiukaiden lämmitykseen käytetyn energian. Kiuas lämmitetään yleensä puulla tai sähköllä. Kulutus kattaa pientalo- ja huoneistokohtaisten saunojen lisäksi myös kerrostalojen talokohtaiset saunat ja vapaa-ajan asuinrakennusten puulämmitteiset saunat.

Sähkölaitteiden energiankulutus

Sähkölaitteiden energiankulutus sisältää asuntojen ja kiinteistöjen sähkölaitteiden käyttämän energian. Sähkölaitteita ovat mm. mikroaaltouunit, kahvin- ja vedenkeittimet, kylmälaitteet, pesukoneet ja kuivauslaitteet, televisiot ja tietokoneet lisälaitteineen, kylmäkellareiden jäähdytyslaitteet, hissit ja autonlämmitys. Sähkökiukaat ja lämmönjakoon ja ilmanvaihtoon liittyvät laitteet luetaan osaksi lämmityksen sähkönkulutusta.

Tilojen lämmitysenergian kulutus

Tilojen lämmitysenergian kulutus muodostuu polttoaineiden, sähkön ja kaukolämmön kulutuksesta ja lämpöpumppuenergiasta. Lämmitysenergiaan sisältyvät päälämmitysjärjestelmän energia ja sitä täydentävien muiden lämmitysmuotojen energiat, mukaan lukien ilmanvaihtoon ja lämmön jakoon liittyvät laitteet. Täydentäviä lämmitysmuotoja kutsutaan tilastossa lisälämmitykseksi. Myös osa kerros- ja rivitaloyhtiöiden ns. kiinteistösähköstä on kohdennettu lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmille. Kulutus kattaa asumiseen ostetut ja muulla tavalla hankitut energialähteet (esim. omaan käyttöön tuotettu polttopuu) ja polttoaineiden käyttöön liittyvät häviöt (esim. kattilahäviöt).

Tyhjä asuinrakennus

Asuinrakennusta pidetään tässä tarkastelussa tyhjänä, jos rakennuksessa ei ole rekisteritietojen mukaan yhtään vakinaisesti asuttua asuntoa.

Valaistuksen energiankulutus

Valaistuksen energiankulutus sisältää asuinrakennusten ja pihapiirien valaistukseen käytetyn energian. Myös kerros- ja rivitaloyhtiöiden ns. kiinteistösähköstä osa käytetään yhteisten tilojen valaistukseen. Valaistuksen energialähteistä on tässä tarkastelussa otettu huomioon sähkö; muiden energialähteiden osuus oletetaan marginaaliseksi.

Yksikköominaiskulutus

Yksikköominaiskulutus kuvaa jonkin laiteryhmän keskimääräistä vuosikulutusta. Kun se kerrotaan laitteiden määrällä, saadaan laiteryhmän kokonaisvuosikulutus.