Etusivu > Tilastot > Julkisyhteisöjen alijäämä ja velka > 2006 > Seloste EMU-alijäämä- ja velkatilastossa julkaistavista taulukoista

Seloste EMU-alijäämä- ja velkatilastossa julkaistavista taulukoista

Yleistä

Tilastokeskus kokoaa kahdesti vuodessa EU:n komissiolle laadittuun raporttiin tilastotietoja, joita käytetään arvioitaessa jäsenmaiden julkisen talouden tilaa. Raportointi on osa niin kutsuttua liiallisten alijäämien menettelyä. Tietoja käytetään myös EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä. Valtiovarainministeriö laatii raporttiin sisältyvät ennusteet kuluvasta vuodesta. Raportoinnin yhteydessä Tilastokeskus julkistaa varsinaisen alijäämä- ja velkaraportin (EDP-raportti) lisäksi liitetaulukoita, joissa esitetyt tiedot vastaavat raportin sisältämiä tietoja. Tässä dokumentissa kuvataan näiden taulukoiden tietosisältöä.

Linkki taulukoihin

Taulukko "Julkisyhteisöjen EMU-alijäämä"

Taulukko sisältää aikasarjan vuodesta 1975 lähtien Suomen julkisyhteisöjen EMU-jäämästä julkisyhteisöt yhteensä -tasolla ja alasektoreittain. Tiedot on ilmaistu sekä absoluuttisina että BKT-suhdelukuina. Tiedot vastaavat EDP-raporttitaulujen 1 ja 2A-2D tietoja.

Taulukko "Julkisyhteisöjen EMU-velka"

Taulukko sisältää aikasarjan vuodesta 1975 lähtien Suomen julkisyhteisöjen EMU-velasta julkisyhteisöt yhteensä -tasolla ja alasektoreittain. Tiedot on ilmaistu sekä absoluuttisina että BKT-suhdelukuina. Tiedot vastaavat EDP-raporttitaulujen 1 ja 3A-3E tietoja.

Taulukko "Julkisyhteisöjen bruttovelka ja EMU-velka"

Taulukko sisältää aikasarjan vuodesta 1995 lähtien Suomen julkisyhteisöjen bruttovelasta ja EMU-velasta. Bruttovelasta päästään julkisyhteisöjen EMU-velkaan eli julkisyhteisöjen velkaan talouden muille sektoreille ja ulkomaille, kun bruttovelkataseesta vähennetään julkisyhteisöjen sisäiset velat. Tiedot vastaavat EDP-raporttitaulujen 1 ja 3A tietoja.

Taulukko "Valtiosektorin nettoluotonannon ja budjettitalouden nettorahoitustarpeen vertailu"

Taulukko sisältää vertailun neljältä edelliseltä vuodelta budjettialijäämän ja valtiosektorin kansantalouden tilinpidon mukaisen nettoluotonannon välillä. Budjettialijäämällä tarkoitetaan Suomessa valtion budjetin mukaista nettorahoitustarvetta. Käsite kattaa budjettitalouden ja se lasketaan kaikkien valtion tulojen ja menojen erotuksena ennen lainanottoa ja kuoletuksia.

Nettorahoitustarpeesta päästään kansantalouden tilinpidon mukaiseen ali/ylijäämään eli nettoluotonottoon/-antoon useiden korjauserien kautta. Nettoluotonottoon/-antoon eivät saa vaikuttaa kansantalouden tilinpidossa rahoitustaloustoimia (saatavien ja velkojen muutoksia) edustavat erät kuten lainananto, saadut lainojen takaisinmaksut tai muut finanssisijoitukset.

Satunnaisempia oikaisueriä ovat valtion budjetissa tulona tai menona esiintyvät emissio- ja kurssivoitot tai -tappiot siltä osin kun niitä ei lueta tilinpidon mukaisiin korkoihin. Eroa talousarviotileihin aiheuttaa myös tilinpidon verojen, tukien ja korkojen kirjaaminen osittain kassaperusteesta poiketen (suoriteperusteella tai ajoituskorjattuna) sekä muut kirjaus- tai ajoituserot.

Summaamalla taulukon erät A ja B saadaan valtiontalouden EMU-jäämä. Kun tähän lisätään vielä korkomenoihin kohdistuva ns. swap-korjaus, saadaan valtiontalouden ylijäämä kansantalouden tilinpidossa.

Taulukosta nähdään, että merkittäviä eroja budjettiylijäämään verrattuna aiheutuu erityisesti osakkeiden ja osuuksien myynnistä, joilla kansantalouden tilinpidossa ei ole EMU-jäämää parantavaa vaikutusta. Koko valtiontalouden ylijäämää kansantalouden tilinpidossa puolestaan kohentaa tyypillisesti budjetin ulkopuolisten rahastojen ylijäämäisyys.

Taulukon tiedot vastaavat EDP-raporttitaulun 2A tietoja.

Taulukko "Paikallishallinnon nettoluotonannon ja kuntayhteisöjen tuloslaskelman vuosikatteen vertailu"

Taulukko sisältää vertailun neljältä edelliseltä vuodelta kuntien ja kuntayhtymien vuosikatteen ja kansantalouden tilinpidon mukaisen paikallishallinnon nettoluotonannon välillä. Kansantalouden tilinpidon ja sen perusaineiston käsitteiden vertailulaskelman lähtökohtana käytetään kuntien ja kuntayhtymien tuloslaskelman vuosikatetta, joka on käsitteellisesti selkein ja taloudessa seuratuin tunnusluku kuntakirjanpidossa. Vuosikate kertoo kuntayhteisöjen varsinaisen toiminnan tulojen ja menojen erotuksen eli paljonko vuotuisista tuloista jää jäljelle, kun kaikki normaaliin toimintaan kuuluvat menot ja kulut on vähennetty. Vuosikatteella pitäisikin pitkällä tähtäimellä kyetä kattamaan poistot\investoinnit.

Koska kansantalouden tilinpito ja kuntakirjanpito ovat itsenäisiä omilla luokituksillaan ja käsitteistöillään toimivia kokonaisuuksia, jää vuosikatteen ja kansantalouden tilinpidon mukaisen paikallishallinnon alijäämän (nettoluotonannon) väliin luonnollisesti eroja. Nämä voidaan pääpiirteittäin luokitella seuraavasti:

1) Ajoitus. Kansantalouden tilinpidossa tuloverot kirjataan suoriteperusteisesti, kun taas kuntakirjanpidossa käytetään kassaperusteista kirjaamistapaa. Tästä johtuen vertailulaskelmassa on tehtävä verojen ajoituskorjaus (oikaisu 1) .

2) Sektorirajaus. Kuntien tilinpäätöksissä on ns. "kuntakonserninäkökulma", mikä tarkoittaa, että vuosikatteeseen sisältyvät myös kaikki kuntien liikelaitokset. Kuntien ja liikelaitosten väliset tulot ja menot on sulautettu vuosikatteesta pois. Kansantalouden tilinpidossa puolestaan on "sektorinäkökulma", jolloin osa liikelaitoksista luokitellaan yrityssektoriin (oikaisu 3) eikä niillä siten ole muuta vaikutusta paikallishallinnon nettoluotonantoon kuin peruspääomasta kuntayhteisöille maksettu korvaus (oikaisu 2).

3) Kattavuus. Lisäksi laskelmaan on tehtävä oikaisuja, joissa otetaan huomioon sellaisten erien vaikutus kuntasektorin nettoluotonannon muodostumiseen, jotka eivät sisälly vuosikatteeseen. Merkittävin kaikista vuosikatteeseen tehtävistä oikaisuista on tähän luokkaan kuuluvat investoinnit. Lisäksi otetaan huomioon pääomansiirrot sekä Ahvenanmaan maakuntahallinnon vuosikate. (oikaisut 4, 5 ja 6).

Muut oikaisut (oikaisu 7) tarkoittaa tilastollista eroa, jota ei pystytä selittämään. Se johtuu pääasiassa vaikeuksista kyetä erottelemaan liikelaitosten vaikutus riittävän tarkasti vuosikatteesta.

Taulukon tiedot vastaavat EDP-raporttitaulun 2C tietoja.

Taulukko "Sosiaaliturvarahastot-sektorin nettoluotonannon ja rahastojen yli-/alijäämien vertailu"

Taulukko sisältää vertailun neljältä edelliseltä vuodelta sosiaaliturvarahastot-sektorin nettoluotonannon ja rahastojen yli-/alijäämien välillä.

Kansantalouden tilinpidon mukaisen nettoluotonannon lisäksi Suomessa ei julkaista yli/-alijäämätasoa sosiaaliturvarahastot-sektorille (S.1314). Erityisesti, alasektorille työeläkelaitokset (S.13141) ei ole olemassa tasapainolukua, jota voitaisiin systemaattisesti verrata kansantalouden tilinpidon nettoluotonantoon.

Sen vuoksi taulukossa esitetään lähtölukuna alasektorin 'Muut sosiaaliturvarahastot' tasapaino, joka perustuu tähän alasektoriin kuuluvien yksiköiden tilinpäätöstietoihin. Siten työeläkelaitokset-sektorin vaikutus tasapainoon esitetään taulukossa siirtymäeränä (1). Siirtymäerä on työeläkelaitosten nettoluotonanto viimeisimmältä julkaistulta kansantalouden tilinpidon sektoritililtä; lisäerittelynä taulukossa on esitetty ao. nettoluotonannon tärkeimmät komponentit.

Mahdolliset muut erot on esitetty oikaisuerässä 2.

Taulukon tiedot vastaavat EDP-raporttitaulun 2D tietoja.

Taulukko "EMU-velan muutokseen vaikuttavat tekijät"

Taulukko sisältää neljältä edelliseltä vuodelta tiedot EMU-velan muutokseen vaikuttaneista tekijöistä. Julkisyhteisöjen velkaantumiseen ja sen muutokseen vaikuttaa alijäämien ohella moni muu tekijä. Taulukossa on kuvattu niin alijäämän kuin muidenkin tekijöiden kontribuutiot EMU-velan muutokseen.

Taulukosta nähdään, paljonko julkisyhteisöt sijoittivat rahoitusvaroihin, mikä oli EMU-velkaan kuulumattomien velkojen (siirtovelkojen yms.) muutos sekä paljonko valuuttakurssit ja muut kirjauserot vaikuttivat EMU-velan muutokseen neljänä viimeisenä vuotena. Em. kirjauseroja syntyy eniten korkojen jaksottamisesta sekä velan emissioista tai ennenaikaisista kuoletuksista aiheutuneiden voittojen ja tappioiden kirjaamisesta.

Kansantalouden tilinpidon mukainen nettoluotonanto (A.) kirjataan taulukkoon vastakkaismerkkisenä; viime vuosien ylijäämä (positiivinen nettoluotonanto) on vähentänyt velanottotarvetta. Summaamalla taulukon erät A-E saadaan julkisyhteisöjen EMU-velan muutos vuoden aikana. Etumerkiltään positiiviset erät vaikuttavat velkaa lisäävästi. Koska EMU-velka kuvaa julkisyhteisöjen velkaa muille sektoreille, kaikki erät on tilastoitu sulautettuina eli julkisyhteisöjen sisäiset saamiset ja velat on vähennetty.

EMU-velka ei kata kaikkia ESA95:n mukaisia rahoitusvaateita. Johdannaisten, kauppaluottojen ja siirtovelkojen vaikutus EMU-velan muutokseen kuvataan taulukon kohdassa C. Muita raportoidun velan muutokseen vaikuttavia tekijöitä (E.) ovat mm. velan konversioista aiheutuneet pääomatappiot, erot kassa- ja suoriteperusteisten kirjausten välillä sekä mahdollinen tilastollinen ero kansantalouden tilinpidon sektoritilien ja rahoitustilien välillä.

Taulukon tiedot vastaavat EDP-raporttitaulun 3A tietoja.

---

Päivitetty 29.3.2007