Etusivu > Tilastot > Kuolemansyyt > 2016 > 5. Kaatumisen tai putoamisen seurauksena kuoli 1 200

5. Kaatumisen tai putoamisen seurauksena kuoli 1 200

Yleisiä tapaturmakuolemien syitä olivat kaatumisten ja putoamisten lisäksi myrkytykset, liikenne, hukkumiset, tukehtumiset sekä tulipalot. Tässä tapaturmiin lasketaan mukaan kaikki muut myrkytykset lukuun ottamatta alkoholimyrkytyksiä, jotka on luokiteltu kansallisessa aikasarjaluokituksessa alkoholiperäisiin syihin.

Vuonna 2016 tapaturmat ilman alkoholimyrkytystä aiheuttivat neljä prosenttia kaikista kuolemista. Tapaturmaisesti (pl. alkoholimyrkytykset) kuoli yhteensä yli 2 200 henkilöä, 1 400 miestä ja 800 naista. Tapaturmakuolemien määrä on vuodesta 2004 lähtien pienentynyt lähes yhtäjaksoisesti. Erityisesti kuolemaan johtaneet liikennetapaturmat ovat vähentyneet. Vuonna 2016 kuolemaan johtaneiden tapaturmien määrä kasvoi lähinnä sen vuoksi, että kaatumis- ja putoamisturmien määrä lisääntyi. Naisten tapaturmakuolleisuus on selvästi miesten kuolleisuutta pienempää, mutta miesten tapaturmakuolleisuus on kehittynyt suotuisasti viime vuosina ja kuolleisuusero miesten ja naisten välillä on kaventunut.

Kuvio 9. Tapaturmakuolleisuus ja erikseen kuolleisuus tapaturmaisiin kaatumisiin 1971–2016

Yleisin kuolemaan johtanut tapaturma aiheutui kaatumisesta tai putoamisesta. Kaatumiset ja putoamiset aiheuttivat vuonna 2016 lähes 1 200 ihmisen kuoleman, mikä oli noin puolet kaikista tapaturmakuolemista. Kuolemaan johtaneista kaatumisista lähes yhdeksän kymmenestä tapahtui yli 65-vuotiaille ja kuolleiden keski-ikä oli miehillä 79 vuotta ja naisilla 87 vuotta. Lukumääräisesti iäkkäiden henkilöiden kuolemantapauksia sattui saman verran naisille ja miehille, mutta elossa olevien määriin suhteutettuna iäkkäille miehille tapahtui suhteellisesti useammin kuolemaan johtaneita kaatumisia kuin naisille.

Seuraavaksi yleisimmät kuolemaan johtaneet tapaturmat olivat kuljetustapaturmat. Kuljetustapaturmissa (pl. vesiliikenteen hukkumiset) menehtyneitä oli vuonna 2016 kaikkiaan 252. Kuolleiden määrä on pienentynyt yli kolmanneksella kymmenen viime vuoden aikana. Liikenteessä itsemurhan tehneitä ei tilastoida kuolemansyytilastossa mukaan kuljetustapaturmissa kuolleisiin.

Tapaturmaisten myrkytyskuolemien (pl. alkoholimyrkytykset) määrä oli vuonna 2016 yhteensä 245 tapausta, joista 176 oli miehiä ja 69 naisia. Vuodesta 2010 myrkytyskuolemien määrä on pienentynyt 22 prosenttia, mutta edellisvuoteen verrattuna tapausten määrä oli pysynyt lähes samana. Miehet kuolevat myrkytyksiin naisia nuoremmalla iällä. Tapaturmaisiin myrkytyskuolemiin menehtyneiden keski-ikä oli miehillä 40 vuotta ja naisilla 51 vuotta.

Hukkumistapaturmiin luetaan veteen putoamisen sekä uimisen ja veneilyn yhteydessä tapahtuneet hukkumiset. Vuonna 2016 hukkui yhteensä 121 henkeä, joista vesiliikenteessä hukkuneita oli 34. Hukkuneista suurin osa, yli 80 prosenttia, oli miehiä. Hukkumiskuolemat ovat vähentyneet selvästi 2000-luvun alusta, jolloin hukkuneita oli yli 200 vuodessa (kuvio 10).

Vuonna 2016 tulipaloissa tapaturmaisesti kuolleita oli 77, kun edellisenä vuonna kuolleita oli 61. Uhreista kaksi kolmasosaa oli miehiä. Tulipaloissa tapaturmaisesti kuolleisiin ei tilastoida tahallaan sytytetyissä tulipaloissa kuolleita. Itsemurhan tulen tai savun avulla tehneitä oli 16 henkilöä. Lisäksi saunakuolemia eli saunan kuumuuden aiheuttamia kuolemia oli 53 ja kylmyyteen tapaturmaisesti menehtyi 66.

Kuvio 10. Kuolleisuus hukkumistapaturmiin 1998–2016

Tapaturmaisesti tulipaloissa kuolleista yli puolet oli päihtyneitä

Vuonna 2016 keskimäärin joka kuudennessa tapaturmakuolemassa alkoholilla oli osuutta turman tapahtumiseen. Tapaturmaisesti kuolleista oli alkoholipäihtyneitä 17 prosenttia eli 330 henkilöä (liitetaulukko 3). Kymmenen vuotta aiemmin vastaava osuus oli 25 prosenttia tapaturmaisesti kuolleista. Kuolemansyytilastossa alkoholipäihtymys on määritelty kuolintodistukselta, johon todistuksen kirjoittanut lääkäri on arvioinut alkoholipäihtymyksen myötävaikuttaneen kuolemaan. Luvuissa eivät ole mukana alkoholi- ja lääkemyrkytykset, joissa alkoholi tai lääke on suoraan aiheuttanut kuoleman.

Vuonna 2016 tapaturmaisesti kuolleista päihtymystila oli yleisintä tapaturmaisissa tulipaloissa kuolleilla, joista yli puolet kuolleista oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Myös saunaan menehtyneistä ja hukkuneista 40 prosenttia oli ollut päihtyneenä. Liikenneturmissa joka viides oli kuollessaan humalassa. Sen sijaan kaatumistapaturmissa, joista suurin osa tapahtui yli 70-vuotiaille, alkoholin vaikutuksen alaisena oli vain joka kymmenes.

Huumeisiin kuolleita noin 200

Huumausaineista johtuvia kuolemia oli vuonna 2016 Suomessa 194, mikä oli 28 enemmän kuin edellisenä vuonna (kuvio 11). Huumausainekuolemat on laskettu käyttäen EU:n Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen EMCDDA:n laatimaa määritelmää (Selection B ¹⁾ ). Määritelmän mukaan huumausainekuolemiksi lasketaan tapaukset, joissa peruskuolemansyynä on tahaton, tahallinen tai tahallisuudelta epäselvä huumeiden aiheuttama myrkytys tai huumeiden käytöstä johtuva elimellinen aivo-oireyhtymä tai käyttäytymisen häiriö.

Vuonna 2016 Suomessa oli 3,5 huumeisiin liittyvää kuolemaa 100 000 asukasta kohden. Huumeisiin kuolleiden keskimääräinen ikä oli miehillä 37 vuotta ja naisilla 44 vuotta. Määrällisesti eniten huumekuolemia sattui kuitenkin 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä. Huumeisiin kuolee huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia. Vuonna 2016 naisten osuus kaikista huumausainekuolemista oli yksi neljäsosa. Huumeisiin tapaturmaisesti menehtyneistä oli naisia vain 19 prosenttia, mutta kolmasosa huumeilla tehdyistä itsemurhista oli naisten tekemiä.

Kuvio 11. Huumekuolemat 2006–2016 (EMCDDA:n määritelmä)

Tahattomat huumeiden aiheuttamat myrkytykset ovat tapauksia, joissa kuolema tapahtuu pian aineen nauttimisen jälkeen. Vuonna 2016 tapaturmaisia yliannostuskuolemia oli 129. Määrä on suurempi kuin edellisinä vuosina. Useimmiten huumeiden käyttäjien myrkytyskuolemat ovat juuri tapaturmaisia. Tahalliset myrkytykset huumeilla ovat itsemurhia. Vuonna 2016 huumeilla tehtiin 18 itsemurhaa. Tahallisuudelta epäselvissä huumeiden aiheuttamissa myrkytyksissä tarkoitusperä on jäänyt epävarmaksi. Näitä oli vain muutama tapaus. Huumeiden käytöstä johtuvaan elimelliseen aivo-oireyhtymään tai käyttäytymisen häiriöön liittyvät kuolemat johtuvat yleensä huumeriippuvuudesta tai huumeiden pitkäaikaisesta käytöstä.

EMCDDA:n luokituksen mukaisilla huumeilla tarkoitetaan lähinnä opioideja. Vuonna 2016 melkein kolme neljästä huumekuolemasta liittyi opioidien liikakäyttöön. Opioidien lisäksi huumeilla tarkoitetaan myös kannabista ja sen johdoksia, muita hallusinogeenejä sekä väärinkäyttöön soveltuvia psykostimulantteja, kuten amfetamiinia ja sen johdoksia.

Myrkytyskuolemat luokitellaan vaikuttavimmaksi arvioidun aineen mukaan. Yleensä kyse on moniainemyrkytyksistä, joissa henkilö on nauttinut huumeiden ohella myös muita aineita, kuten esimerkiksi psyykenlääkkeitä ja/tai alkoholia. Kuolemaan johtaneissa huumausainemyrkytyksissä yleisintä oli huumeiden ja lääkkeiden sekakäyttö.

Kuolemansyiden koodauksessa käytetään WHO:n Kansainvälistä tautiluokitusta (ICD-10), jossa useita lääke- ja huumausaineita luokitellaan samalle koodille. Sen vuoksi kuolemansyytilastossa on rajalliset mahdollisuudet ainekohtaiseen tarkasteluun. Tarkempaa tietoa on saatavissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeustoksikologian yksiköstä, jossa suoritetaan oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen liittyvät oikeuskemialliset tutkimukset.

Taulukko 4. Huumausaineista johtuvat kuolemat 2000–2016 (EMCDDA:n Selection B-luokitus )

	Yhteensä	Miehet	Naiset	Yhteensä	Miehet	Naiset
	Kuolleita	Kuolleita	Kuolleita	100 000 henkeä kohti	100 000 henkeä kohti	100 000 henkeä kohti
2000	134	109	25	2,6	4,3	0,9
2001	110	78	32	2,1	3,1	1,2
2002	97	69	28	1,9	2,7	1,1
2003	101	76	25	1,9	3,0	0,9
2004	135	96	39	2,6	3,8	1,5
2005	126	95	31	2,4	3,7	1,2
2006	138	107	31	2,6	4,2	1,2
2007	143	116	27	2,7	4,5	1,0
2008	169	120	49	3,2	4,6	1,8
2009	175	130	45	3,3	5,0	1,7
2010	156	117	39	2,9	4,4	1,4
2011	197	156	41	3,7	5,9	1,5
2012	213	161	52	3,9	6,1	1,9
2013	201	148	53	3,7	5,5	1,9
2014	176	141	35	3,2	5,2	1,3
2015	166	127	39	3,0	4,7	1,4
2016	194	152	42	3,5	5,6	1,5

1) ICD-10:n koodit F11-F12, F14-F16, F19 sekä X41, X42, X61, X62, Y11 ja Y12 yhdessä T-koodien (T40.0-9,T43.6.) kanssa

Lähde: Kuolemansyytilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Airi Pajunen 029 551 3605, Jari Hellanto 029 551 3291, Kati Taskinen 029 551 3648, kuolemansyyt@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 29.12.2017