Etusivu > Tilastot > Kotitalouksien kulutus > 2016 > Aineiston muodostaminen ja vertailukelpoisuus vuoteen 2012

Aineiston muodostaminen ja vertailukelpoisuus vuoteen 2012

Julkisten hyvinvointipalvelujen käytöstä kotitalouksille koitunut rahallinen etuus laskettiin edellisen kerran vuoden 2012 kulutustutkimuksen aineistoon. Vuoden 2016 aineisto on pääosin vertailukelpoinen vuoden 2012 kanssa pienin varauksin, joista on kerrottu alla.

Hyvinvointipalvelujen rahallinen arvo kotitaloudelle pieneni vuoteen 2012 verrattuna keskimäärin noin 7 prosenttia. Sekä terveydenhoitopalvelujen että koulutuspalvelujen käytöstä koitunut etuus väheni neljän vuoden aikana. Koulutuksen puolella etenkin toisen asteen koulutuksen arvo on pienentynyt selvästi. Terveyspalvelujen puolella merkittävin muutos on tapahtunut sairaalan vuodeosastohoidossa, jonka arvosta on leikkautunut jopa 30 prosenttia. Myös yksityisen terveydenhoidon palveluista maksettavat Kela-korvaukset ovat pienentyneet. Reaalimuutoksia voi tutkia tarkemmin liitetaulukosta 1 , jossa vuoden 2012 luvut on korotettu vuoden 2016 rahanarvoon julkisten menojen hintaindeksillä.

Kulutustutkimusta varten haastateltiin 3 673 kotitaloutta vuoden 2016 aikana. Kotitalouksien käyttämien hyvinvointipalvelujen arvo laskettiin kulutustutkimuksen 2016 otokselle haastattelu- ja rekisteripohjaisten käyttökertatietojen sekä eri lähteistä kerättyjen yksikkökustannusten avulla. Maksetut asiakasmaksut on kysytty haastattelussa ja ne on vähennetty palvelun arvosta silloin, kun saatavilla ollut yksikkökustannus on ollut bruttotieto.

Kulutustutkimuksen Julkiset hyvinvointipalvelut-aineisto on saatavissa maksullisena aineistona tutkimuskäyttöön Tilastokeskuksesta.

1. Koulutus

Esikouluun ja perusasteen opetukseen osallistuminen on määritelty lapsen syntymävuoden perusteella. Toisen asteen ja korkeakouluopintoihin osallistuminen on poimittu Tilastokeskuksen rekisteritiedoista. Vapaa sivistystyö ja avoimeen yliopisto-opetukseen osallistuminen on haastattelutieto.

Yksikkökustannukset on poimittu Opetushallituksen tilastotietopalvelu Vipusesta ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raporteista. Vapaan sivistystyön yksikkökustannus on arvioitu kansalaisopistojen vuosikertomusten perusteella.

Yliopistokoulutuksen tiedekuntakohtaisia yksikkökustannuksia ei ollut enää saatavilla, joten 2016 tiedon laskennassa on käytetty keskimääräistä yksikkökustannusta.

2. Terveydenhoito

Kunnallisen perusterveydenhoidon ja sairaalahoidon käyttökertatiedot on poimittu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) rekisteritiedoista. Opiskelu- ja työterveyshuollon käyttökertatiedot ovat haastattelutietoja.

Terveydenhoidon yksikkökustannukset on saatu pääosin THL:stä. Terveyskeskuskäyntien osalta laskentatapa on muuttunut, joten vertailukelpoisuuteen on suhtauduttava varauksella. Sairaalahoidon yksikkökustannuksia ei ollut saatavilla, joten 2016 tiedon laskennassa on käytetty vuoden 2011 keskimääräistä yksikkökustannusta ja korotettu se 2016 rahanarvoon julkisten menojen hintaindeksillä.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) vuoden 2016 yksikkökustannuksia ei myöskään ollut saatavilla, joten vuoden 2012 yksikkökustannukset on korotettu julkisten menojen hintaindeksillä vuoden 2016 tasoon. Opiskelijoiden omakustannusosuus YTHS:n palveluista vuonna 2016 oli 23 prosenttia, loput 77 prosenttia käyntien arvosta on luettu hyvinvointipalveluksi.

Työterveyshuollon osalta julkiseksi palveluksi on käyntien arvosta luettu 43,2 prosenttia, mikä oli Kelan korvausosuus työnantajille työterveyshuollon kustannuksista vuonna 2016.

Kela-korvaukset lääkeostoista sekä yksityisistä lääkäripalveluista on poimittu rekisteristä ja luettu kokonaisuudessaan hyvinvointipalveluksi.

Kuntoutukseen osallistuminen on haastattelutieto ja muutos kysymyksen asettelussa on saattanut vaikuttaa vertailukelpoisuuteen.

3. Sosiaalipalvelut

Sosiaalipalveluja ovat lasten päivähoitopalvelut ja kunnalliset kotipalvelut. Molempien käyttötiedot ovat haastattelutietoja.

Aiempien tutkimusten mukaisesti lasten päivähoito (varhaiskasvatus) on luokiteltu sosiaalipalveluksi, vaikka hallinnollisesti se on nykyisin osa koulutusjärjestelmää.

Vertailukelpoisia päivähoidon yksikkökustannuksia ei ollut enää saatavilla, joten vuoden 2012 yksikkökustannukset on korotettu julkisten menojen hintaindeksillä vuoden 2016 tasoon. Kotipalveluiden yksikköhinta on saatu THL:stä.

Kelan maksama yksityisen hoidon tuki kuntalisineen on poimittu rekisteristä ja luettu kokonaisuudessaan hyvinvointipalveluksi. Kuntakohtaiset lisät puuttuvat niiden kuntien osalta, jotka eivät ole sopineet maksatuksesta Kelan kanssa.

Lähde: Kotitalouksien kulutus 2016, Tilastokeskus

Lisätietoja: Mira Kajantie 029 551 3626, Tuomas Parikka 029 551 3276

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 2.10.2018