Etusivu > Tilastot > Maksutase ja ulkomainen varallisuusasema > Käsitteet ja määritelmät

Käsitteet ja määritelmät

CIF-FOB-muunnos

Tulli tilastoi tavaratuonnin CIF-arvoisena. Maksutaseessa tavaratuonti on FOB-arvoinen. FOB-arvoon pääsemiseksi rahti ja vakuutuskustannukset lastaussataman ja määräsataman välillä vähennetään tavarantuonnista.

Ensitulo

Ensitulo on institutionaalisille yksiköille kertyvä tuotto tuotantoprosessiin osallistumisesta tai rahoitusvarojen tarjoamisesta tai luonnonvarojen vuokraamisesta muille institutionaalisille yksiköille. Se kattaa palkansaajakorvaukset, sijoitustulot sekä muut ensitulot.

Erityiset nosto-oikeudet

IMF:n jäsenvaltioilleen osoittamat erityiset nosto-oikeudet (SDR) kirjataan vastaanottajan ottamana velkana muut sijoitukset -erän kohtaan osoitetut erityiset nosto-oikeudet. Vastaava kirjaus tehdään valuuttavarannon kohtaan erityiset nosto-oikeudet.

Johdannaiset

Johdannaiset ovat rahoitusinstrumentteja, joiden hinta määräytyy jonkin toisen hyödykkeen arvon perusteella. Tällainen hyödyke eli kohde-etuus voi periaatteessa olla mikä tahansa tuote, esimerkiksi valuutta, korko, osake, indeksi tai raaka-aine. Johdannaiset sisältävät erilaiset optiot, optiotodistukset (warrantit), termiinit, futuurit sekä valuutan- ja koronvaihtosopimukset.

Johdannaisiin liittyvät liiketoimet sekä vastaavat saamis- ja velkakannat tilastoidaan erikseen, irrallaan kohde-etuuksista. Johdannaisinstrumenteista syntyvät pääomavirrat kirjataan bruttomuutoksina eli niiden virtatiedot eritellään saamisiin ja velkoihin. Bruttomuutoksiin kirjataan tilastointijakson aikana toteutuneet ulkomailla asuvien kanssa tehdyistä sopimuksista johtuneet maksuvirrat (kassavirrat). Tällaisia virtoja ovat esimerkiksi vakioitujen johdannaissopimusten alkaessa maksettavat preemiot, niiden voimassaoloaikana toteutetut välitilitykset (ns. ei-palautettavat marginaalimaksut) ja päättyessä toteutettavat nettoarvotilitykset sekä kaikki vakioimattomiin sopimuksiin liittyvät nettomaksut osapuolten kesken.

Johdannaisten kantatiedot eritellään saamisiin ja velkoihin. Saamiskanta on kaikkien niiden johdannaissopimusten arvojen summa, joiden markkina-arvot ovat positiivisia, ja velkakanta puolestaan on niiden sopimusten arvojen summa, joiden markkina-arvot ovat negatiivisia. Sopimuksen markkina-arvo on Suomessa asuvan kannalta positiivinen silloin, kun ulkomailla asuvalle vastapuolelle syntyisi nettomääräinen maksuvelvoite kotimaassa asuvaa raportoijaa kohtaan, mikäli sopimus selvitettäisiin välittömästi (eli kuukauden lopussa). Vastaavasti markkina-arvo on negatiivinen silloin, kun kotimaassa asuvalle raportoijalle syntyisi nettomääräinen maksuvelvoite ulkomailla asuvaan vastapuoleen nähden. Johdannaisinstrumenttien alla olevien kohde-etuuksien arvoja ei kirjata johdannaissopimusten arvoihin.

Kauppaluotot

Kauppaluottoihin kirjataan vientisaamiset ja -ennakot sekä tuontivelat ja -ennakot. Kauppaluottoja ovat tavara- ja palvelukauppaan liittyvät kauppaluotot, kuten tilivelat, toimitusluotot (ulkomaisen myyjän myöntämät maksuaika), ostovelat sekä ulkomaiselta ostajalta saadut ennakot tekeillä olevista tai tulevista suorituksista.

Kauppaluottotiedot kerätään yritysten ja valtion ulkomaisten saamisten ja velkojen kyselyjen yhteydessä. Juoksevaan, vuodensisäiseen tilastointiin käytettävien yrityskyselyjen kauppaluottotuloksia korotetaan niiden kattavuusosuuden avulla, koska viejiä ja tuojia on paljon enemmän kuin rahoitusliiketoimien kannalta olennaisia yrityksiä.

Kauppatase

Kauppatase kuvaa tavaroiden ulkomaankaupan tasapainoa viennin ja tuonnin osalta.

Keskuspankin valuuttavaranto

Valuuttavaranto tilastoidaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Euroopan keskuspankin ohjeiden mukaan. Valuuttavaranto kattaa monetaarisen kullan, erityiset nosto-oikeudet, varanto-osuuden IMF:ssä sekä muun valuuttavarannon. Muu valuuttavaranto kattaa käteisvarat ja talletukset, arvopaperit, johdannaiset ja muut saamiset. Valuuttakurssina käytetään arvopäivän avistakurssia ja erät kirjataan markkinahintaisina.

Maksutaseen valuuttavarantotiedot perustuvat Suomen Pankin kirjanpitoon.

Kulta, ei-monetaarinen

Muu kulta kuin monetaarinen kulta luokitellaan ei-monetaariseksi kullaksi. Monetaarinen kulta on rahaviranomaisten omistuksessa ja on valuuttavarannon osa. Ei-monetaarinen kulta voi olla sijoituskultaa (kolikkoina tai harkkoina, joiden puhtaus on vähintään 995/1 000; sijoituskultaan sisältyy myös nimetyillä kultatileillä oleva kulta), kultajauhetta tai kultaa muokkaamattomassa muodossa tai puolivalmisteena.

Lainat

Lainat ovat lainanantajan ja lainanottajan keskenään tekemiä kahdenvälisiä luottosopimuksia, jotka eivät ole jälkimarkkinakelpoisia. Lainoihin luetaan myös pitkäaikaiset vuokrasopimukset. Tämänkaltainen rahoitusleasing on yleistä laivojen ja suurten koneiden vuokrauksessa. Arvopapereiden takaisinostosopimukset eli repokaupat kirjataan kansainvälisten kirjaussopimusten mukaisesti tähän erään, vaikka oikeudellisesti ne eivät ole lainoja. Repokaupat vastaavat vakuudellista lainaa, jossa myyjän alun perin omistamia arvopapereita käytetään lainan vakuutena. Myös private placement -joukkolainat kuuluvat käsitteellisesti lainaerään.

Uusien tilastostandardien (EKT 2010) myötä talletusten ja lainojen rajanveto muuttuu siten, että rahalaitosten (MFI) välillä ei enää voi esiintyä lainoja - aiemmin rahalaitosten välisiksi lainoiksi kirjatut erät luokitellaan vastedes talletuksiksi.

Suomen maksutasetta varten ei erikseen tilastoida lainojen nostoja ja kuoletuksia, vaan lainat ilmoitetaan kyselyissä nettomuutoksina (nostoista on vähennetty kuoletukset). Rahoitusleasingissä vuokrattava tavara kirjataan tavarakauppaan ja vuokra lainoihin. Vuokranmaksut kirjataan kuoletuksiin ja korot muiden sijoitusten korkoihin.

Maksutase

Maksutasetilasto kuvaa kansantalouden ulkoista tasapainoa sekä reaali- että rahoitustalouden näkökulmasta ja on osa kansantalouden tilinpitojärjestelmää. Maksutase koostuu vaihto-, pääoma- ja rahoitustaseesta. Vaihtotase kuvaa ulkomaisten taloustoimien, kuten tavaroiden ja palveluiden ulkomaankaupan, ensitulon ja tulojen uudelleenjaon, vaikutusta kansantuloon ja kansantalouden säästämisen ja investointien väliseen tasapainoon. Pääomatase sisältää vain pääomansiirtoja. Rahoitustase kuvaa vaihtotaseen alijäämän rahoitusta tai ylijäämän sijoittamista ulkomaille ja koostuu suorien sijoitusten, portfoliosijoitusten, muiden sijoitusten, johdannaisten sekä keskuspankin valuuttavarannon muutoksista.

Maksutaseen laadinnassa noudatetaan IMF:n maksutasekäsikirjan (6. painos vuodelta 2009) ohjeita ja suosituksia. Euroopassa maksutasetilastointia ohjeistavat Euroopan keskuspankki (rahoitustase) ja Eurostat (vaihtotase) sekä OECD (suorat sijoitukset).

Muu ensitulo

Muu ensitulo koostuu tuotanto- ja tuontiveroista, tukipalkkioista ja luonnonvarojen vuokrista.

Muut osuudet

Muut osuudet -erä kattaa sellaiset pääomaan tehdyt sijoitukset (kuten osuudet kansainväli-sistä järjestöistä), jotka eivät ole osa arvopaperi- tai suoria sijoituksia.

Muut saamiset ja velat

Muihin saamisiin ja velkoihin kuuluvat esimerkiksi pankkien väliset maksunvälitysvelat ja -saamiset, arvopaperikauppojen maksuaikavelat ja -saamiset, vakuutusyhtiöiden jälleenvakuutustilivelat ja -saamiset sekä talletteet ja yritysten vekselirahoitus. Lisäksi erään kirjataan sellaiset vaateet, jotka eivät sovellu kirjattaviksi mihinkään muualle maksutaseluokituksiin.

Muut sijoitukset

Muihin sijoituksiin luetaan lainat ja talletukset, kauppaluotot, muut osuudet, osoitetut erityiset nosto-oikeudet, vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut ja muut saamiset ja velat.

Palkansaajakorvaukset

Palkansaajakorvauksia kirjataan, kun työnantaja (tuottajayksikkö) ja palkansaaja ovat eri kansantalouksissa. Siinä kansantaloudessa, jossa tuottajayksikkö sijaitsee, palkansaajakorvauksiin kuuluvat kotimaisten yritysten ulkomaisille työntekijöille maksamat rahamääräiset tai luontaismuotoiset kokonaiskorvaukset (ml. työnantajien maksamat maksut sosiaaliturvajärjestelmiin tai yksityisiin vakuutusjärjestelmiin tai eläkerahastoihin) tilinpitoajanjaksona tehdystä työstä. Työntekijän asuinmaan kansantaloudessa työntekijäkorvauksiin kuuluvat ulkomaisten yritysten kotimaisille työntekijöille maksamat rahamääräiset tai luontaismuotoiset kokonaiskorvaukset tilinpitoajanjaksona tehdystä työstä. Työsuhteen olemassaolon toteaminen on tärkeää; mikäli työsuhdetta ei ole, maksut muodostavat palvelujen oston.

Palvelut

Palvelut ovat sellaisen tuotannollisen toiminnan seurausta, joka muuttaa niitä kuluttavien yksiköiden olosuhteita tai edistää tuotteiden ja rahoitusvarojen vaihdantaa. Palvelut eivät yleensä ole erillisiä eriä, joihin voisi kohdistua omistusoikeuksia, ja yleensä palvelua ja palvelun tuottamista ei voi erottaa toisistaan. Palveluihin kuuluvat seuraavat erät:

a) Tuotannolliset palvelut

b) Huolto- ja korjauspalvelut, muualle luokittelemattomat

c) Kuljetus

d) Matkailu

e) Rakentaminen

f) Vakuutus- ja eläkepalvelut

g) Rahoituspalvelut

h) Henkisen omaisuuden käytöstä perityt maksut, muualle luokittelemattomat

i) Televiestintä-, tietojenkäsittely- ja tietopalvelut

j) Muut liike-elämän palvelut

k) Henkilökohtaiset, kulttuuri- ja virkistyspalvelut

l) Julkisyhteisöjen tuottamat tavarat ja tarjoamat palvelut, muualle luokittelemattomat

Portfoliosijoitukset

Portfoliosijoituksiin luetaan suoriin sijoituksiin ja valuuttavarantoon kuulumattomat arvopaperikaupat. Portfoliosijoituksia ovat sellaiset arvopaperikaupat, joissa oman pääoman omistusosuus tai äänivalta jää sijoituksen jälkeen alle 10 prosenttiin. Nämä arvopaperikaupan erät arvostetaan markkinahintaan, joten omistusvaihdoksissa realisoituvat pääomavoitot näkyvät varantojen muutosten ja virtojen välisissä arvostuserissä.

Arvopaperikaupassa erät jaetaan oman ja vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin. Oman pääoman ehtoisia arvopapereita ovat osakkeet, osuustodistukset ja sijoitusrahasto-osuudet. Vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin kuuluvat joukkovelkakirjalainat ja rahamarkkinapaperit.

Sijoitusrahastojen osakeomistuksista kertyneet tuotot jaetaan tuotoiksi (osingot) ja uudelleensijoitetuiksi voitoiksi. Uudelleensijoitetut voitot sisältyvät rahoitustaseen portfoliosijoituksiin kun taas tuotot (osingot) sisältyvät vaihtotaseen ensituloon. Portfoliosijoitusten tiedot saadaan ulkomaisten rahoitussaamisten ja -velkojen tiedonkeruusta sekä Suomen Pankin toteuttamista tiedonkeruista. Suomen Pankki kerää tiedot arvopaperikohtaisesti ja niiden luokittelussa käytetään apuna Euroopan keskuspankin keskitettyä arvopaperitietokantaa, joka sisältää perustiedot lähes kaikista aktiivisen kaupankäynnin kohteena olevista arvopapereista globaalisti.

Pääomansiirrot

Pääomansiirrot koostuvat investointiavuista ja muista pääomansiirroista (esim. kiinteän omaisuuden omistusoikeuden siirrot ja velkojen anteeksiannot). Suomen maksutaseessa suurin osa pääomansiirroista on investointiapuja, ja muut pääomansiirrot ovat vähäisiä. Investointiavut liittyvät lähinnä EU:n rakenne- ja maatalousrahastojen maksuihin julkiselle ja yksityiselle sektorille.

Pääomansiirtojen tilastotiedot perustuvat Tilastokeskuksen käytössä oleviin hallinnollisiin aineistoihin, pääasiassa valtion tilinpäätökseen.

Pääomatase

Pääomataseessa ilmoitetaan pääomansiirrot sekä ei-tuotettujen reaalisten varojen (muiden kuin rahoitusvarojen) hankinnat ja luovutukset.

Rahoitustase

Rahoitustase kuvaa vaihtotaseen alijäämän rahoitusta tai ylijäämän sijoittamista ulkomaille ja koostuu suorien sijoitusten, portfoliosijoitusten, muiden sijoitusten, johdannaisten sekä keskuspankin valuuttavarannon muutoksista. Muiden sijoitusten alaeriä ovat lainat ja talletukset, kauppaluotot, muut osuudet, osoitetut erityiset nosto-oikeudet, vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut sekä muut saamiset ja velat. Sektoriluokitus on virallisen, mm. kansantalouden tilinpidossa sovellettavan luokituksen mukainen.

Sijoitustulo

Sijoitustulot perustuvat kotimaisen yksikön omistamaan ulkomaiseen rahoitussaamiseen (tulot) ja vastaavasti ulkomaisen yksikön omistamaan kotimaiseen rahoitussaamiseen (menot). Sijoitustulot kattavat oman pääoman tuotot (osingot, yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä, uudelleen sijoitetut voitot) ja velkainstrumenttien tuotot (korko) sekä vakuutuksenottajien sijoitustulot vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuista.

Maksutaseessa sijoitustulot luokitellaan myös sijoituksen käyttötarkoituksen mukaisesti suoriin sijoituksiin, portfoliosijoituksiin, muihin sijoituksiin tai valuuttavarantoon, jotka eritellään edelleen sijoitusmuodon mukaan.

Jos hallussapidon voitot ja tappiot ovat erikseen yksilöitävissä, niitä ei luokitella sijoitustuloiksi vaan markkinahinnan kehityksestä johtuviksi muutoksiksi sijoitusten arvossa. Korkojohdannaisiin liittyvät nettovirrat kirjataan ainoastaan rahoitustaseen johdannaisiin.

Suorat sijoitukset

Sijoittajan ja toisessa maassa sijaitsevan kohteen välillä on suoran sijoituksen suhde, kun sijoittajalla on kohteessa määräysvalta (yli 50 % osakeyhtiön äänivallasta) tai merkittävä vaikutusvalta (vähintään 10 % ja enintään 50 % osakeyhtiön äänivallasta). Sijoituksen suunta (joko ulkomailta Suomeen tai Suomesta ulkomaille) määräytyy tilastossa osapuolten välisen määräys-/vaikutusvallan suunnan perusteella. Suoriksi sijoituksiksi kutsutaan suoran sijoituksen suhteessa olevien välisiä rahoitustoimia.

Suorien sijoitusten pääoma jaetaan oman ja vieraan pääoman ehtoisiin eriin. Vaihtotaseessa esitettyjen uudelleen sijoitettujen voittojen vastaerä kirjataan omaan pääomaan. Omaan pääomaan luetaan kaupat yritysten osakkeilla, osakkeiden merkinnät suunnatuissa anneissa ja muut peruspääoman sijoitukset. Suorien sijoitusten vieraan pääoman ehtoisiin eriin luetaan yksittäislainat, vuokrausluotot, talletukset konsernitileille, omaan pääomaan rinnastettavat pääomalainat, kauppaluotot, lainojen korkojen suoritusperusteiseen kirjaukseen liittyvät siirtovelat ja -saamiset, joukkolainat ja rahamarkkinapaperit. Jos sekä velkoja että velallinen harjoittavat muuta rahoitustoimintaa kuin vakuutustoimintaa, ainoastaan ns. ikuiset lainat luokitellaan suorien sijoitusten vieraaseen pääomaan.

Uudet tilastointistandardit (BPM6/BD4) suosittavat saamis/velka -periaatteen soveltamista suoriin sijoituksiin maksutase- sekä ulkomainen varallisuus -tilastointien yhteydessä. Vastaavasti uudistettua suuntaperiaatetta suositellaan sovellettavaksi suorien sijoitusten maittaisten ja toimialoittaisten tarkastelujen yhteydessä. Uudistettu suuntaperiaate erittelee sisaryritysten väliset sijoitukset ja sisaryritysten välinen suorien sijoitusten suhde määritellään perimmäisen määräysvaltaisen tahon (Ultimate controlling parent enterprise, UCP) kotimaan perusteella.

Talletukset

Talletukset ovat määräaikaisia tai vaadittaessa välittömästi nostettavia. Niitä voidaan käyttää maksujen suorituksiin, eikä käyttöön liity merkittäviä kuluja tai rajoituksia. Talletuksiin kuuluvat myös käteisrahasaamiset. Pankkien välisten interbanktalletusten maksutaseeseen tarvittavat tiedot johdetaan rahalaitosten tasetilastoinnista. Interbanktalletukset ovat luonteeltaan lyhytaikaisia ja volyymiltään suuria ja hyvin vaihtelevia.

Uusien tilastostandardien (EKT 2010) myötä talletusten ja lainojen rajanveto muuttuu siten, että rahalaitosten (MFI) välillä ei enää voi esiintyä lainoja - aiemmin rahalaitosten välisiksi lainoiksi kirjatut erät luokitellaan vastedes talletuksiksi.

Tavarakauppa, tavanomainen

Tavanomaiseen tavarakauppaan kuuluvat tavarat, joiden omistus siirtyy kotimaisen ja ulkomaisen yksikön välillä, jotka eivät kuulu muuhun erityisluokkaan, kuten välityskaupan kohteena olevat tavarat, ei-monetaarinen kulta eivätkä ole palvelun osia. Tavanomainen kauppatavara kirjataan markkina-arvoon, ja se perustuu vapaasti aluksessa (FOB) -periaatteeseen.

Tavarat

Tavarat-erä kattaa irtaimen omaisuuden, jonka omistus siirtyy yhdessä maassa olevalta yksiköltä toisessa maassa olevalle yksikölle. Se kattaa tavanomaisen tavarakaupan, välityskaupan kohteena olevien tavaroiden nettoviennin ja ei-monetaarisen kullan.

Tulojen uudelleenjako

Tulojen uudelleen jaon tilissä esitetään ulkomaisten ja kotimaisten yksiköiden väliset tulonsiirrot. Siirto on kirjaus joka kuvaa tavaran, palvelun, rahoitussaamisen tai muun valmistamattoman varan siirtämistä yhdeltä institutionaaliselta yksiköltä toiselle institutionaaliselle yksikölle, ilman taloudellisen arvon omaavan erän vastaavaa siirtoa siirron vastaanottajalta sen suorittajalle. Kaikki muut siirrot kuin pääomansiirrot ovat tulonsiirtoja. Tulonsiirrot luokitellaan sen institutionaalisen sektorin mukaan, joka suorittaa tai vastaanottaa siirron tilastoivassa kansantaloudessa (julkisyhteisöt tai muut sektorit).

Julkisyhteisöjen tulonsiirtoihin sisältyvät tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot, sosiaaliturvamaksut, sosiaalietuudet, tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön, muut sekalaiset tulonsiirrot, arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat EU:n omat varat.

Muiden sektoreiden tulonsiirtoihin sisältyvät tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot, sosiaaliturvamaksut, sosiaalietuudet, muut sekalaiset tulonsiirrot, vahinkovakuutusmaksut (netto), vahinkovakuutuskorvaukset ja eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu. Muut sekalaiset tulonsiirrot -erään sisältyvät kotimaisten ja ulkomaisten kotitalouksien väliset henkilökohtaiset tulonsiirrot.

Vaihtotase

Vaihtotaseessa esitetään tavaroiden, palveluiden, ensitulojen ja tulojen uudelleenjaon taloustoimet kotimaisten ja ulkomaisten yksiköiden välillä.

Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut -erään kuuluvat:

a) vahinkovakuutustekninen vastuuvelka;

b) henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut;

c) eläkevastuut, eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijaa kohtaan, oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin;

d) standarditakauksiin liittyvät varaukset.

Varallisuusasema, ulkomainen

Ulkomaisen varallisuuden tilastot kuvaavat rahoitustaseen pääomavirroista syntyneitä ulkomaisia saamis- ja velkavarantoja. Niihin kirjataan saamis- ja velkavarantojen arvot tilastointijakson lopussa.

Ulkomaisen varallisuuden tilastojen laadinnassa noudatetaan IMF:n maksutasekäsikirjan (6. painos vuodelta 2009) ohjeita ja suosituksia. Euroopassa tilastointia ohjeistavat Euroopan keskuspankki sekä OECD (suorat sijoitukset). IMF:n sijoituslajin mukaisessa ulkomaisen varallisuusaseman luokituksessa eritellään suorat sijoitukset, portfoliosijoitukset, muut sijoitukset, johdannaiset ja keskuspankin valuuttavaranto. Muiden sijoitusten alaeriä ovat lainat ja talletukset, kauppaluotot, muut osuudet, osoitetut erityiset nosto-oikeudet, vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut sekä muut saamiset ja velat. Sektoriluokitus on virallisen, mm. kansantalouden tilinpidossa sovellettavan luokituksen mukainen.

Virheelliset ja tunnistamattomat erät

Virheelliset ja tunnistamattomat erät kokonaisuutena ovat kaikkien maksutaseen erien virheiden ja puuttuvien tietojen nettosuure, joka laskennallisesti on vaihto- ja pääomataseen summan ja rahoitustaseen ero tietyllä aikavälillä. Tilastovirhe on suhteellisesti suurempi kuukausi- ja neljännesvuositilastossa kuin vuositasolla, koska jälkimmäisessä tarkastelussa monet ajoituserot häviävät. Suurten kansainvälisten yritysten ulkomaiset liiketoimet aiheuttavat tilastoihin huomattavaa vaihtelua, ja niiden liiketoimien vastaerät eivät rahaliiton oloissa välttämättä tule näkyviin Suomen maksutasetilastossa. Lisäksi ajoituserot kirjauksissa saattavat näkyä suurina tilastovirheinä tai peräkkäisinä suurina erimerkkisinä tilastovirheinä.

Välilliset rahoituspalvelut (FISIM)

Todellisiin korkoihin voidaan katsoa sisältyvän sekä tulokomponentti että palvelumaksu. Lainoja tarjoavat ja talletuksia vastaanottavat yksiköt toimivat tarjoamalla tallettajilleen korkotasoa, joka on alhaisempi kuin korkotaso, jota peritään lainanottajilta. Rahoituslaitokset käyttävät erotuksena saatavan korkomarginaalin menojensa kattamiseen sekä toimintaylijäämän muodostamiseen. Perinteisesti näitä korkoon liittyviä välillisiä palvelumaksuja sovelletaan ainoastaan rahoituslaitosten tarjoamiin lainoihin ja vastaanottamiin talletuksiin.

Välityskaupan kohteena olevien tavaroiden nettovienti

Välityskaupalla tarkoitetaan tapahtumaa, jossa (tilastoivan kansantalouden) kotimainen yksikkö ostaa tavaroita ulkomaiselta yksiköltä ja kyseiset tavarat jälleenmyydään myöhemmin toiselle ulkomaiselle yksikölle ilman, että tavarat käyvät tilastoivassa kansantaloudessa. Välityskaupan kohteena olevien tavaroiden myynnin ja ostojen erotus kirjataan erään "välityskaupan kohteena olevien tavaroiden nettovienti". Tähän erään kuuluvat välityskauppiaan marginaalit, hallussapitovoitot ja -tappiot sekä välityskaupan kohteena olevien tavaroiden varaston muutos.